Navigation path

Left navigation

Additional tools

EU:n laajentuminen: elintarviketurvallisuutta koskevia kysymyksiä ja vastauksia

European Commission - MEMO/03/88   24/04/2003

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL

MEMO/03/88

Bryssel 5. joulukuuta 2003

EU:n laajentuminen: elintarviketurvallisuutta koskevia kysymyksiä ja vastauksia

Elintarviketurvallisuus on erottamaton osa EU:n kuluttajansuojelua ja kansanterveyttä koskevaa politiikkaa. Myös tulevien jäsenvaltioiden on varmistettava elintarviketurvallisuus koko elintarvikeketjun osalta. Tämä asettaa tulevat jäsenvaltiot suuren haasteen eteen. Asiassa on jo edistytty huomattavasti, mutta tehtävää riittää vielä.

    Miten elintarviketurvallisuus on otettu huomioon liittymissopimuksessa?

Liittymisneuvottelut saatettiin päätökseen Kööpenhaminassa joulukuussa 2002. Kymmenen uutta jäsenvaltiota(1) allekirjoitti Ateenassa 16. huhtikuuta 2003 liittymissopimuksen ja siihen kuuluvan liittymisasiakirjan. Liittymispäiväksi on asetettu 1. toukokuuta 2004. Kyseisenä päivänä koko EU:n säännöstö (olemassa oleva lainsäädäntö) tulee voimaan uusissa jäsenvaltioissa. Neuvotteluita Bulgarian ja Romanian kanssa jatketaan. Niiden osalta on tavoitteena unioniin liittyminen vuonna 2007.

Elintarviketurvallisuutta koskevia asioita käsiteltiin liittymisneuvotteluiden aikana kahdessa luvussa:

  • Tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevassa 1 luvussa käsitellään elintarvikelainsäädäntöä

  • Maataloutta koskevassa 7 luvussa käsitellään eläinlääkintä- ja kasvinsuojeluasioita sekä eläinten ruokintaa.

Elintarvikelainsäädäntöön sisältyvät yleiset säännöt elintarvikkeiden hygieniasta, valvonnasta, lisäaineista, merkitsemisestä ja pakkaamisesta sekä muuntogeenisistä elintarvikkeista.

Eläinlääkintälainsäädäntö kattaa eläinten terveyden, hyvinvoinnin, tunnistamisen ja rekisteröinnin, sisämarkkinoiden valvontajärjestelmän, ulkorajoilla tehtävät tarkastukset sekä kansanterveyttä koskevien vaatimusten asettamisen laitoksille, joissa käsitellään eläimistä saatavia tuotteita.

Kasvinsuojelulainsäädännössä säädetään kasvien suojelusta (haitalliset organismit ja torjunta-aineet), siemenistä sekä lisäysaineistosta ja kasvien terveydestä.

Eläinten ruokintaa koskevassa lainsäädännössä säädetään rehu- ja lisäaineiden turvallisuudesta, merkitsemisestä, rehussa olevista vieraista aineista sekä valvonnasta ja tarkastuksista.

    Mitä yleistä lähestymistapaa Euroopan komissio noudattaa laajentumisen ja elintarviketurvallisuuden suhteen?

Elintarviketurvallisuus on laajentumisprosessin osa, jonka yhteydessä EU on alusta pitäen tehnyt selväksi, ettei se hyväksy tilannetta, joka saattaa alentaa elintarviketurvallisuutta koskevia standardeja tai vaarantaa kuluttajien terveyden. Tästä syystä uusien jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että elintarviketurvallisuutta koskevien unionin säädösten noudattaminen on ensisijaisen tärkeä asia.

Unionin säännöstö kattaa elintarviketurvallisuuden osalta lukuisia säädöksiä. Niiden soveltamisalat ovat yleensä laajat, ja monessa tapauksessa niiden saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanolle on asetettu tiukat vaatimukset.

On välttämätöntä varmistaa, että nämä säädökset saatetaan täysimääräisesti osaksi kaikkien uusien jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja että hallintorakenteita ja -menettelyitä vahvistetaan ja uudistetaan hyvissä ajoin ennen liittymishetkeä.

Komissio on kuitenkin ottanut huomioon joitakin asianmukaisesti perusteltuja siirtymäkauden järjestelyitä koskevia pyyntöjä. Eläinlääkintä- ja kasvinsuojelualalla siirtymäkausia hyväksyttiin sillä ehdolla, että toteutettavat toimet eivät saa vaarantaa kansanterveyttä, eläinten terveyttä tai kasvien suojelua EU:ssa.

    Mitkä ovat tärkeimmät elintarviketurvallisuuskysymykset uusissa jäsenvaltioissa?

Tärkeimmät kysymykset ovat:

  • uusien jäsenvaltioiden kyky panna täytäntöön EU:n säännösten mukaiset tarkastukset EU:n sisäisen kaupan ja kolmansista maista tehtävän tuonnin valvomiseksi

  • tiukkojen terveyden suojelua koskevien yhteisön säännösten noudattaminen BSE:n torjumiseksi

  • elintarvikkeiden jalostuslaitosten mukauttaminen yhteisön standardeihin

    3a. Miten EU:n ulkorajoilla toimitaan tulevaisuudessa?

Kolmansista maista tehtävää tuontia koskevat EU:n tarkastukset edellyttävät EU:n uusien ulkorajojen varustamista rajatarkastusasemilla, jotka ovat EU:n standardien mukaisia. EU on tehnyt selväksi, että se ei tingi rajatarkastusasemien rakenteista eikä menettelyistä. Ainoastaan Unkarin ja Romanian väliselle väliaikaiselle rajalle hyväksyttiin erityisjärjestely. EU:ssa on nykyään noin 283 rajatarkastusasemaa, joiden toiminnasta vastaavat kansalliset viranomaiset. Suurin osa niistä toimii satamissa ja lentoasemilla. Muutamat toimivat maantie- tai rautatieverkkojen yhteydessä, erityisesti unionin nykyisellä itärajalla.

Kymmenen €- ja myöhemmin kahdentoista €- uuden jäsenvaltion liittymisen myötä unionin ja Venäjän välinen raja pitenee ja unionin itäraja siirtyy Valko-Venäjän, Ukrainan, Moldavian ja Turkin vastaisille rajoille. Uusia rajatarkastusasemia on perustettava myös Kroatian, Serbian ja Montenegron sekä Makedonian vastaisille rajoille.

Käytännössä eläinlääkärintarkastukset kattavat asiakirjojen tarkastamisen ja eläinten tai eläimistä saatavien tuotteiden fyysisen tarkastamisen.

Periaatteessa eläimet ja niistä saatavat tuotteet voivat liikkua vapaasti sisämarkkinoilla siitä lähtien, kun ne ovat läpäisseet ensimmäisen tarkastuksen, joka niille tehdään EU:n ulkorajojen ylityspaikalla. Rajatarkastusasemien rakenteiden ja menettelyiden on ehdottomasti oltava riittävät kansanterveyden ja eläinten terveyden varmistamiseksi.

Rajatarkastusasemien perustaminen uusiin jäsenvaltioihin vaadittujen eläinlääkärintarkastusten ja muiden tarkastusten tekemiseksi edellyttää asianmukaisten tilojen ja välineiden sekä pätevän henkilökunnan käyttöönottoa. EU:n lainsäädännössä säädetään rajatarkastusasemia koskevista vähimmäisvaatimuksista riippuen siitä, minkä tyyppiset tuotteet ovat tarkastusten kohteina.

Paljon on kuitenkin vielä tekemättä, ja aikaa on vähän. Teknisellä tasolla työ edistyy hyvin, mutta hyvä lopputulos edellyttää hallituksen kaikkien virkamiesten yhteistyötä kussakin uudessa jäsenvaltiossa. Komissio valvoo kehitystä tarkasti. Vain ne rajatarkastusasemat, joilla on täydet toimintavalmiudet liittymishetkellä, hyväksytään ja kirjataan asiaa koskevaan luetteloon. Marraskuussa 2003 vallinneen tilanteen mukaan noin 20 rajatarkastusasemaa on toimintavalmiina ja voidaan hyväksyä nyt. Yhteensä noin 50 rajatarkastusaseman on ilmoitettu täyttävän vaatimukset liittymishetkellä.

Komission on jäsenvaltioiden edustajista muodostuvan elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean kautta tehtävä virallinen päätös rajatarkastusasemien hyväksymisestä eläinlääkärintarkastuksia varten.

    3b. Mikä on elintarvikkeiden jalostuslaitosten tilanne?

Elintarvikkeiden jalostuslaitosten saattaminen EU:n vaatimusten mukaisiksi on suuri haaste uusille jäsenvaltioille. Paljon on jo tehty, ja useat laitokset täyttävät jo EU:n vaatimukset. Muiden on vielä ennen liittymistä uudenaikaistettava toimintaansa merkittävästi, jotta ne olisivat EU:n vaatimusten mukaiset. Kuusi uutta jäsenvaltiota(2) on hakenut joidenkin elintarvikkeiden jalostuslaitosten nykyaikaistamisen jatkamiseksi siirtymäkausia liittymisen jälkeen. Nämä siirtymäkauden järjestelyt on rajattu niin kestoltaan kuin soveltamisalaltaankin, ja niitä voidaan toteuttaa vuoteen 2006 tai 2007 asti (ks. liite). Euroopan komissio vaati uusia jäsenvaltioita antamaan perusteelliset tiedot elintarvikkeiden jalostuslaitosten tilasta ja esittämään sitovan suunnitelman kaikkien niiden laitosten nykyaikaistamiseksi, joita siirtymäkaudet koskevat.

Lisäksi siirtymävaiheessa olevista laitoksista peräisin olevien tuotteiden myynnille ja merkinnälle on kuitenkin asetettu tiukat ehdot. Tuotteiden on jäätävä uusien jäsenvaltioiden markkinoille, eikä niitä saa myydä yhteisössä. Nämä tuotteet on merkittävä selkeästi, jotta ne voidaan erottaa tuotteista, joiden myynti sisämarkkinoilla on sallittu. Komissio valvoo laitoksia tarkasti. Lisäksi uusien jäsenvaltioiden on raportoitava säännöllisesti tapahtuneesta kehityksestä.

EY:n perustamissopimuksessa määritellään selkeästi niiden laitosten asema, joihin ei sovelleta siirtymäkauden järjestelyitä ja jotka eivät ole EU:n lainsäädännön mukaisia. Jos nämä laitokset eivät noudata EU:n standardeja liittymishetkeen mennessä, ne suljetaan. Siirtymävaiheessa olevia laitoksia koskevaa luetteloa voidaan muuttaa komission päätöksellä, mutta vain vähäisessä määrin.

    3c. Mitkä vaatimukset elintarviketurvallisuuden alalla on täytettävä?

EU:n lainsäädännössä asetetaan tiukat vaatimukset elintarvikkeiden turvallisuudelle, eläinten terveydelle ja kasvien suojelulle oikeudellisten vaatimusten saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä ja erityisesti välttämättömien hallintorakenteiden luomiseksi. Siksi useimpien uusien jäsenvaltioiden on määrätietoisesti pyrittävä saattamaan asiaan liittyvä lainsäädäntö voimaan, järjestämään tehokas vastuunjako elintarviketurvallisuuden alalla, nykyaikaistamaan laitokset, perustamaan analyysi- ja laboratoriotoiminta ja takaamaan sen toimintakyky sekä kouluttamaan tarkastus- ja laboratoriohenkilökuntaa.

Uusissa jäsenvaltioissa on nykyään lukuisia elintarvikealan laitoksia, jotka eivät mahdollisesti täytä yksittäisiä tuotantolinjan infrastruktuuria ja organisointia koskevia vaatimuksia, joista EU:n lainsäädännössä säädetään. EU:n säännösten täytäntöönpano saattaa johtaa siihen, että elintarviketehtaiden on investoitava voimakkaammin tilojensa uudelleen rakentamiseen tai kunnostamiseen.

Uusilla jäsenvaltioilla on esimerkiksi torjunta-ainejäämien tehokkaan valvonnan täytäntöön panemiseksi oltava käytössään näytteenotto-ohjelma (joka kattaa sekä kotimaisen tuotannon että tuontielintarvikkeet) ja analyysiohjelma sekä tarvittava laboratorioinfrastruktuuri, tarvittavat välineet ja pätevä henkilökunta. Lisäksi niiden on sovellettava tehokkaita menettelyitä tavaraerien tunnistamiseksi, analyysien tulosten ilmoittamiseksi ja asianmukaisten toimien toteuttamiseksi ongelmatapauksissa.

Laboratoriot on hyväksyttävä hyvää laboratoriokäytäntöä koskevien standardien, kuten ISO-standardien, mukaisesti. Samanlaiset vaatimukset koskevat jäämien, kuten hormonien, antibioottien ja vieraiden aineiden, valvontaa sekä tautien, kuten BSE:n, testaamista.

    3d. Onko tulevissa jäsenvaltioissa erityistä BSE-ongelmaa?

Kaikki uudet jäsenvaltiot tunnustavat BSE:n olevan todellinen riski ja toteuttavat asteittain toimia sen hallitsemiseksi. Ne ovat sitoutuneet noudattamaan täysimääräisesti koko EU:n lainsäädäntöä liittymishetkestä alkaen. Tämä kattaa myös aktiivisen BSE-valvonnan, erikseen määritellyn riskiaineksen poistamisen elintarvikeketjusta teurastushetkellä sekä rehukieltojen ja sellaisten tunnistusjärjestelmien tehokkaan täytäntöönpanon, jotka koskevat nautakarjaa ja nautaperäisiä tuotteita. Kaikki maat noudattavat perustavanlaatuista kieltoa, jonka mukaan lihaluujauhoa ei saa käyttää märehtijöiden ruokinnassa, mutta kaikki eivät ole panneet täytäntöön täydellistä rehukieltoa, ja muut käyttävät edelleen lihaluujauhoa sikojen ja siipikarjan ruokinnassa, mikä on kielletty EU:ssa.

Laaja BSE-testaus on jo aloitettu uusissa jäsenvaltioissa, ja EU yhteisrahoittaa testausta Phare-ohjelmien kautta.

Komissio aikoo valvoa tarkasti BSE-toimien täytäntöönpanon edistymistä myös jatkossa. Kompromisseille ei ole sijaa.

    Mitä rahoitustukea uudet jäsenvaltiot saavat elintarviketurvallisuutta koskevien järjestelmiensä nykyaikaistamiseksi?

Tärkeimmät rahoitusvälineet ovat Phare- ja Sapard-ohjelma.

Esimerkiksi rajatarkastusasemien nykyaikaistamiseksi tehtäviä investointeja tuetaan monissa tapauksissa Phare-ohjelman varoin. Phare-ohjelmasta yhteisrahoitetaan tulevaisuudessa myös uusissa jäsenvaltioissa tehtäviä BSE-testejä. Useimmat uudet jäsenvaltiot aikovat hyödyntää tätä mahdollisuutta.

Sapard-ohjelmista voidaan yhteisrahoittaa meijereiden sekä lihaa, kalaa ja muita maataloustuotteita käsittelevien ja markkinoille saattavien laitosten nykyaikaistamista (mukauttamista, uudistamista tai perustamista). Tätä varten on varattu lähes miljardi euroa.

    Miten komissio valvoo elintarviketurvallisuuden tilaa uusissa jäsenvaltioissa?

Yksi komission suurimmista tehtävistä ennen liittymishetkeä on valvoa yhteisön lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa. Komissio vaatii, että yhteisön säännöstö saatetaan täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä liittymishetkeen mennessä.

Komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tärkeänä tehtävänä on valvoa, missä määrin uudet jäsenvaltiot noudattavat elintarvikehygieniaa, eläinten terveyttä ja kasvien suojelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä. Tarkastuskäynnit ehdokasmaihin aloitettiin vuonna 2001, niiden tekeminen oli vuosien 2002 ja 2003 ensisijainen tavoite, ja niitä jatketaan tiiviisti liittymiseen saakka. Sen jälkeen elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto tekee kyseisiin maihin tarkastuskäyntejä samaan tapaan kuin muihinkin jäsenvaltioihin.

Laajentumiseen liittyvien tarkastuskäyntien tavoitteena on valvoa uusien jäsenvaltioiden edistymistä yhteisön lainsäädännön ja omien sitoumustensa täytäntöönpanossa. Tarkastukset kattavat seuraavat viisi laajaa alaa:

1. Elävät eläimet ja eläinperäiset elintarvikkeet sekä asiaa koskevat laitokset

2. Tuonnin valvonta, mukaan luettuina rajatarkastusasemat

3. Tarttuvat spongiformiset enkefalopatiat (TSE) ja rehuaineet

4. Yleiset elintarvikehygieniatarkastukset

5. Kasvien terveys

Tähän tarkastusohjelmaan kuluu 40 prosenttia elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston määrärahoista vuonna 2003.

Komissio ilmoittaa tarkastuskäyntien tulokset jäsenvaltioille.

    Miten komissio arvioi uusien jäsenvaltioiden tilanteen?

Tuoreessa seurantaraportissaan komissio hyväksyi unionin laajentumisen mutta teki selväksi, että uusien jäsenvaltioiden on ryhdyttävä välittömiin toimiin ratkaistakseen vielä ratkaisematta olevat ongelmat.

Elintarviketurvallisuuden alalla näihin toimiin kuuluvat rajatarkastusten tiukentaminen, eläinjätteen käsittelyn parantaminen, elintarvikkeiden jalostuslaitosten standardien parantaminen sekä torjunta-aineiden ja muiden maataloustuotteiden jäämien valvonnan lisääminen.

Uusien jäsenvaltioiden on kiireesti paneuduttava näihin seikkoihin välttääkseen suojatoimien soveltamisen.

    Entä jos elintarviketurvallisuutta koskevat standardit eivät täyty liittymishetkeen mennessä?

Kaikki tulevat jäsenvaltiot pyrkivät määrätietoisesti täyttämään vaaditut standardit. EU luottaa siihen, että ne onnistuvat tässä tehtävässä. Mutta aikaa on enää vähän. EU ei kuitenkaan missään tapauksessa suostu tinkimään standardeistaan. Nykyisiä suojalausekkeita (joista säädetään yleistä elintarvikelainsäädäntöä koskevan asetuksen (EY) N:o 178/2002 53 ja 54 artiklassa) voidaan soveltaa, jos jokin elintarvike tai rehu muodostuu uhkaksi kansanterveydelle. Liittymissopimuksen 38 artiklassa määrätään lisäksi, että täydentävää suojalauseketta voidaan soveltaa, jos liittymisneuvotteluissa tehtyjä sitoumuksia ei noudateta ja jos noudattamatta jättäminen aiheuttaa välittömän riskin sisämarkkinoiden toiminnalle. Lauseketta voidaan soveltaa kolmen vuoden ajan liittymishetkestä alkaen, mutta siihen liittyviä toimia voidaan toteuttaa myös tämän määräajan jälkeen, kunnes kyseiset sitoumukset täyttyvät. Komissio voi ryhtyä toimiin joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Suojalausekkeeseen voidaan vedota jo ennen liittymistä, jos valvonnan tulokset antavat siihen aihetta. Tällaisessa tapauksessa suojalauseke tulee voimaan liittymispäivänä.

Lisätietoja:

Liittymissopimus on saatavilla seuraavalla verkkosivulla:

http://ec.europa.eu/enlargement/negotiations/treaty_of_accession_2003/index.htm

Liite

Hyväksytyt siirtymäkaudet maittain ja laitosten määrä aloittain

    Puola:  332 liha-alan laitosta (joulukuuhun 2007 asti), 113 maitoalan laitosta (joulukuuhun 2006 asti) ja 40 kala-alan laitosta (3 vuotta)

    Tšekki:  44 liha-alan laitosta, 1 muna-alan laitos ja 7 kala-alan laitosta (joulukuuhun 2006 asti)

Unkari:  44 punaisen lihan laitosta (joulukuuhun 2006 asti)

    Latvia:  29 kalanjalostuslaitosta (tammikuuhun 2005 asti), 77 liha-alan laitosta (tammikuuhun 2006 asti) ja 11 maidonjalostuslaitosta (tammikuuhun 2005 asti)

    Liettua:   14 liha-alan laitosta, 5 kala-alan laitosta ja 1 maitoalan laitos (tammikuuhun 2007 asti)

Slovakia:  1 liha-alan laitos ja 1 kala-alan laitos (joulukuuhun 2006) asti).

(1) Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro.

(2) Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Tšekki ja Unkari.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website