Navigation path

Left navigation

Additional tools

EU:n laajentuminen: elintarviketurvallisuutta koskevia kysymyksiä ja vastauksia

European Commission - MEMO/02/58   10/09/2002

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL

MEMO/02/58

Bryssel 10. syyskuuta 2002

EU:n laajentuminen: elintarviketurvallisuutta koskevia kysymyksiä ja vastauksia

Elintarviketurvallisuus on erottamaton osa EU:n kuluttajansuojelua ja kansanterveyttä koskevaa politiikkaa. Myös ehdokasmaiden on varmistettava elintarviketurvallisuus koko elintarvikeketjun osalta. Tämä asettaa ehdokasmaat suuren haasteen eteen. Asiassa on jo edistytty, mutta tehtävää riittää vielä.

    Mitä elintarviketurvallisuuden näkökohtia EU:n laajentumisneuvotteluissa käsitellään?

Elintarviketurvallisuutta koskevia asioita käsitellään liittymisneuvotteluiden aikana kahdessa luvussa:

  • Tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevassa 1 luvussa käsitellään elintarvikelainsäädäntöä

  • Maataloutta koskevassa 7 luvussa käsitellään eläinlääkintä- ja kasvinsuojeluasioita sekä eläinten ruokintaa.

Elintarvikelainsäädäntöön sisältyvät yleiset säännöt elintarvikkeiden hygieniasta, valvonnasta, lisäaineista, merkitsemisestä ja pakkaamisesta sekä muuntogeenisistä elintarvikkeista.

Eläinlääkintälainsäädäntö kattaa eläinten terveyden, hyvinvoinnin, tunnistamisen ja rekisteröinnin, sisämarkkinoiden valvontajärjestelmän, ulkorajoilla tehtävät tarkastukset sekä kansanterveyttä koskevien vaatimusten asettamisen laitoksille, joissa käsitellään eläimistä saatavia tuotteita.

Kasvinsuojelulainsäädännössä säädetään kasvien suojelusta (haitalliset organismit ja torjunta-aineet), siemenistä sekä lisäysaineistosta ja kasvien terveydestä.

Eläinten ruokintaa koskevassa lainsäädännössä säädetään rehu- ja lisäaineiden turvallisuudesta, merkitsemisestä, rehussa olevista vieraista aineista sekä valvonnasta ja tarkastuksista.

    Mitä yleistä lähestymistapaa Euroopan komissio noudattaa elintarviketurvallisuudesta käytävissä neuvotteluissa?

Elintarviketurvallisuus on laajentumisprosessin osa, jonka yhteydessä EU:n ei pidä ottaa riskejä, jotka saattavat alentaa elintarviketurvallisuutta koskevia standardeja tai vaarantaa kuluttajien terveyden. Tästä syystä ehdokasmaiden on otettava huomioon, että elintarviketurvallisuutta koskevien unionin säädösten noudattaminen on ensisijaisen tärkeä asia.

Nykyinen unionin säännöstö kattaa elintarviketurvallisuuden osalta lukuisia säädöksiä. Niiden soveltamisalat ovat yleensä laajat, ja monessa tapauksessa niiden saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanolle on asetettu tiukat vaatimukset. On välttämätöntä varmistaa, että nämä säädökset saatetaan täysimääräisesti osaksi kaikkien uusien jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä ja että hallintorakenteita ja -menettelyitä vahvistetaan ja uudistetaan hyvissä ajoin ennen liittymishetkeä.

Komissio ottaa kuitenkin huomioon asianmukaisesti perustellut siirtymäkauden järjestelyitä koskevat pyynnöt, jotka eivät ole unionin periaatteiden vastaisia.

    Missä vaiheessa neuvottelut ovat ehdokasmaissa?

1 lukua (Tavaroiden vapaa liikkuvuus) koskevat neuvottelut on jo toistaiseksi päätetty 11 ehdokasmaan (kaikkien muiden paitsi Bulgarian) osalta. Yksikään ehdokasmaa ei ole pyytänyt siirtymäkautta elintarvikelainsäädännön osalta.

7 lukua (Maatalous) koskevat neuvottelut ovat käynnissä 11 ehdokasmaan kanssa. Asiassa edistyneiden maiden osalta kyseinen luku olisi saatettava päätökseen vuoden 2002 loppuun mennessä.

7 lukuun sisältyvistä eläinlääkintää, kasvien suojelua ja eläinten ruokintaa koskevista näkökulmista tehtiin sopimus kahdeksan ehdokasmaan (kaikkien muiden "Laeken-maiden" paitsi Puolan ja Maltan) kanssa.

    Mitä tärkeitä elintarviketurvallisuusasioita ehdokasmaiden kanssa ei ole vielä käsitelty?

Avainkysymykset ovat:

  • ehdokasmaiden kyky varmistaa riittävät tarkastukset ulkorajoilla

  • tiukkojen terveyden suojelua koskevien yhteisön säännösten noudattaminen BSE:n torjumiseksi

  • elintarvikkeiden jalostuslaitosten mukauttaminen yhteisön standardeihin

  • eläinten hyvinvointia koskevien yhteisön säännösten noudattaminen.

      Mitä ongelmia rajatarkastusasemiin liittyy?

EU:ssa on nykyään noin 285 rajatarkastusasemaa, joiden toiminnasta vastaavat kansalliset viranomaiset. Suurin osa niistä toimii satamissa ja lentoasemilla. Muutamat toimivat maantie- tai rautatieverkkojen yhteydessä, erityisesti unionin itärajalla. Jos unioni saisi 12 uutta jäsenmaata, sen itäraja siirtyisi Venäjän, Valko-Venäjän, Ukrainan, Moldavian ja Turkin vastaisille rajoille.

Ehdokasmaat ovat ehdottaneet yhteensä 87 rajatarkastusaseman hyväksymistä unioniin tuotavia tuotteita koskevan valvonnan varmistamiseksi. EU on ilmaissut selkeästi, että se ei tingi rakenteista ja menettelyistä, jotka ovat välttämättömiä tuleville ulkorajoille sijoitettavien rajatarkastusasemien moitteettoman toiminnan kannalta. Yksikään ehdokasmaa ei ole pyytänyt tältä osin siirtymäkauden järjestelyitä. Paljon on kuitenkin vielä tekemättä, ja aikaa on vähän. Komissio valvoo tarkasti asian edistymistä, jotta kyseisten rajatarkastusasemien asianmukainen toimintakyky voidaan taata liittymishetkestä alkaen.

Rajatarkastusasemien perustaminen ehdokasmaihin vaadittujen eläinlääkärintarkastusten ja muiden tarkastusten tekemiseksi edellyttää asianmukaisten tilojen ja välineiden sekä pätevän henkilökunnan käyttöönottoa.

EU:n lainsäädännössä säädetään rajatarkastusasemia koskevista vähimmäisvaatimuksista riippuen siitä, minkä tyyppiset tuotteet ovat tarkastusten kohteina. Käytännössä eläinlääkärintarkastukset kattavat asiakirjojen tarkastamisen ja eläinten tai eläimistä saatavien tuotteiden fyysisen tarkastamisen. Periaatteessa eläimet ja niistä saatavat tuotteet voivat liikkua vapaasti sisämarkkinoilla siitä lähtien, kun ne ovat läpäisseet ensimmäisen tarkastuksen, joka niille tehdään EU:n ulkorajojen ylityspaikalla. Rajatarkastusasemien rakenteiden ja menettelyiden on ehdottomasti oltava riittävät sen varmistamiseksi, että yhteisöön ei pääse tuotteita, jotka eivät ole yhteisön säännösten mukaisia.

    Mitä ongelmia elintarvikkeiden jalostuslaitosten nykyaikaistamiseen liittyy?

Lähes kaikki ehdokasmaat ovat pyytäneet elintarvikkeiden jalostuslaitosten nykyaikaistamiseksi siirtymäkausia, joiden pituus on keskimäärin kolme vuotta liittymishetkestä alkaen. Euroopan komissio vaati ehdokasmaita antamaan perusteelliset tiedot elintarvikkeiden jalostuslaitosten tilasta. Siirtymäkautta pyytäneitä ehdokasmaita komissio vaati esittämään sitovan suunnitelman laitosten nykyaikaistamiseksi. EU on jo hyväksynyt siirtymäkauden järjestelyitä muutamien ehdokasmaissa sijaitsevien laitosten osalta. Siirtymävaiheessa olevista laitoksista peräisin olevien tuotteiden myynnille ja merkinnälle on kuitenkin asetettu tiukat ehdot.

Siirtymävaiheessa olevista laitoksista peräisin olevien tuotteiden on jäätävä asiaa koskevien ehdokasmaiden markkinoille, eikä niitä saa myydä yhteisössä. Nämä tuotteet on merkittävä selkeästi, jotta ne voidaan erottaa tuotteista, joiden myynti sisämarkkinoilla on sallittu. Komissio valvoo laitoksia tarkasti. Lisäksi ehdokasmaiden on raportoitava vuosittain tapahtuneesta kehityksestä.

    Mitkä vaatimukset teurastamojen, elintarvikkeiden jalostuslaitosten ja laboratorioiden on täytettävä?

EU:n lainsäädännössä asetetaan tiukat vaatimukset elintarvikkeiden turvallisuudelle, eläinten terveydelle ja kasvien suojelulle. Siksi useimpien ehdokasmaiden on määrätietoisesti pyrittävä järjestämään tehokas vastuunjako elintarviketurvallisuuden alalla, nykyaikaistamaan laitokset, perustamaan analyysi- ja laboratoriotoiminta ja takaamaan sen toimintakyky sekä kouluttamaan tarkastus- ja laboratioriohenkilökuntaa.

Useimmissa ehdokasmaissa on lukuisia pieniä teurastamoita, jotka mahdollisesti eivät täytä kaikkia yksittäisiä teurastuslinjan infrastruktuuria ja organisointia koskevia vaatimuksia, joista EU:n lainsäädännössä säädetään. Niillä ei esimerkiksi välttämättä ole erillistä tilaa ante mortem -tarkastusta varten tai ne eivät välttämättä noudata vaadittuja teurastusmenettelyitä kovin tarkkaan.

Asiaa ollaan järkeistämässä, ja tätä jatketaan liittymisajankohtaan saakka. Laitokset, jotka eivät täytä yhteisön lainsäädännön vaatimuksia liittymishetkellä ja joita siirtymäkauden järjestelyt eivät koske, olisi suljettava.

EU:n säännösten täytäntöönpano saattaa johtaa siihen, että elintarviketehtaiden on muutettava rakenteitaan ja koulutettava henkilökuntaansa. Ehdokasmailla on esimerkiksi torjunta-aineiden tehokkaan valvonnan täytäntöön panemiseksi oltava käytössään näytteenotto-ohjelma ja analyysiohjelma sekä tarvittava laboratorioinfrastruktuuri, tarvittavat välineet ja pätevä henkilökunta. Lisäksi niiden on sovellettava tehokkaita menettelyitä tavaraerien tunnistamiseksi, analyysien tulosten ilmoittamiseksi ja asianmukaisten toimien toteuttamiseksi ongelmatapauksissa.

Laboratoriot on hyväksyttävä hyvää laboratoriokäytäntöä koskevien standardien, kuten ISO-standardien, mukaisesti. Samanlaiset vaatimukset koskevat jäämien, kuten hormonien, antibioottien ja vieraiden aineiden, valvontaa sekä tautien, kuten BSE:n, testaamista.

    Onko ehdokasmaissa erityistä BSE-ongelmaa?

Kaikki ehdokasmaat tunnustavat BSE:n olevan todellinen riski ja toteuttavat asteittain toimia sen hallitsemiseksi. Ne ovat sitoutuneet noudattamaan täysimääräisesti koko EU:n lainsäädäntöä liittymishetkestä alkaen. Tämä kattaa myös aktiivisen BSE-valvonnan, erikseen määritellyn riskiaineksen poistamisen elintarvikeketjusta teurastushetkellä sekä rehukieltojen ja sellaisten tunnistusjärjestelmien tehokkaan täytäntöönpanon, jotka koskevat nautakarjaa ja nautaperäisiä tuotteita.

Kahdeksan ehdokasmaata on jo aloittanut laajan BSE-testauksen. Muut ehdokasmaat aikovat aloittaa testauksen ennen vuoden 2002 loppua. Muutamat ehdokasmaat ovat kuitenkin pyytäneet siirtymäkausia eläinjätteiden käsittelyä koskevien sääntöjen noudattamisen osalta.

Ehdokasmaat, joissa maantieteellisen BSE-riskin arviointi on jo saatettu päätökseen, on luokiteltu tasoon III kuuluviksi (BSE todennäköinen muttei vahvistettu tai vahvistettu alemmalla tasolla). Nämä maat ovat Kypros, Liettua, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro. Neljässä ehdokasmaassa (Puolassa, Slovakiassa, Sloveniassa ja Tšekissä) on todettu yksi tai useampi vahvistettu BSE-tapaus.

Terveys- ja kuluttaja-asioista vastaava komission jäsen David Byrne lähetti lukuisiin ehdokasmaihin kirjeen, jossa hän ilmaisi huolestuneisuutensa niiden nykyisistä järjestelyistä, joita hänen mielestään on kiireellisesti parannettava. Kompromisseille ei ole sijaa.

    Mitä toimia komissio on toteuttanut elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi koko elintarvikeketjun osalta ehdokasmaissa?

Neuvottelujen ohessa David Byrne on vieraillut muutamissa ehdokasmaissa korostaakseen elintarviketurvallisuuden merkitystä. Hän on pyytänyt kaikkia ehdokasmaita valmistelemaan elintarviketurvallisuutta koskevan strategian ja laatimaan suunnitelmia, joiden avulla voidaan saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna täytäntöön asiaa koskevat yhteisön säännökset sekä sovittaa yhteen elintarviketurvallisuudesta vastaavien hallinto- ja täytäntöönpanoelinten toiminta. Strategian tavoite on suunnata ehdokasmaiden laaja-alainen huomio tähän EU:n lainsäädännön oleelliseen osaan ja saada siihen mukaan kaikki ehdokasmaiden elintarvikelainsäädännöstä vastaavat tahot.

Kaikki ehdokasmaat ovat ottaneet tämän vastaan myönteisesti ja laatineet strategia-asiakirjan elintarviketurvallisuudesta. Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto tutkii parhaillaan tilannetta paikan päällä.

    Mitä rahoitustukea ehdokasmaat saavat elintarviketurvallisuutta koskevien järjestelmiensä nykyaikaistamiseksi?

Tärkeimmät rahoitusvälineet ovat Phare- ja Sapard-ohjelma.

Rajatarkastusasemien nykyaikaistamiseen tehtäviä investointeja tuetaan monissa tapauksissa Phare-ohjelman varoin. Sapard-ohjelmista puolestaan rahoitetaan meijereiden sekä lihaa, kalaa ja muita maataloustuotteita käsittelevien ja markkinoille saattavien laitosten nykyaikaistamista (mukauttamista, uudistamista tai perustamista).

Tätä varten on varattu lähes miljardi euroa. Phare-ohjelmasta rahoitetaan tulevaisuudessa myös ehdokasmaissa tehtäviä BSE-testejä. Useimmat ehdokasmaat aikovat hyödyntää tätä mahdollisuutta.

    Miten yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa valvotaan ja seurataan käytännössä?

Yksi komission suurimmista tehtävistä ennen liittymishetkeä on valvoa yhteisön lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa. Alkuvaiheessa valvonta keskittyi erityisesti siihen, kuinka ehdokasmaat edistyivät yhteisön lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöään. Laajentumisprosessin tässä vaiheessa painopiste siirtyy yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon tarkistamiseen paikan päällä. Elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tärkeänä tehtävänä on valvoa, missä määrin ehdokasmaat noudattavat elintarvikehygieniaa, eläinten terveyttä ja kasvien suojelua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä. Tarkastuskäyntien tekeminen ehdokasmaihin on vuoden 2002 ensisijainen tavoite. Ehdokasmaihin tehtiin jo huhtikuun 2001 ja maaliskuun 2002 välillä tarkastuskäyntejä yleisarvion saamiseksi asiaintilasta. Ne kattoivat kaikki elintarviketurvallisuutta koskevan yhteisön lainsäädännön näkökulmat, mukaan luettuna eläinten terveys ja hyvinvointi sekä kasvien terveys (1 ja 7 luku). Tavoitteena oli saada yleiskuva siitä, missä vaiheessa ehdokasmaiden liittymisvalmistelut ovat.

Lisäksi on aloitettu yksityiskohtaisempia arviointimenettelyitä, joiden avulla on tarkoitus valvoa ehdokasmaiden edistymistä yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanossa. Nämä tarkastukset kohdistetaan vuonna 2002 erityisesti kymmeneen ehdokasmaahan, joihin kuhunkin tehdään 45 tarkastuskäyntiä, jotka kattavat seuraavat viisi laajaa alaa:

    Elävät eläimet ja eläinperäiset elintarvikkeet sekä asiaa koskevat laitokset

    Tuonnin valvonta, mukaan luettuina rajatarkastusasemat

    Tarttuvat spongiformiset enkefalopatiat (TSE) ja rehuaineet

    Yleiset elintarvikehygieniatarkastukset

    Kasvien terveys

Tähän tarkastusohjelmaan varataan 25 prosenttia elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston määrärahoista.

David Byrne ilmoittaa tarkastuskäyntien tulokset jäsenvaltioille.

    Kykenevätkö ehdokasmaat täyttämään elintarviketurvallisuutta koskevat standardit liittymishetkeen mennessä?

On vielä liian aikaista sanoa, kykenevätkö ehdokasmaat täyttämään kyseiset standardit, sillä työsarkaa riittää edelleenkin. Kaikki ehdokasmaat pyrkivät määrätietoisesti täyttämään vaaditut standardit. Komissio kehottaa jatkamaan toimia parannuksien aikaan saamiseksi, mutta aikaa on enää vähän. EU ei kuitenkaan missään tapauksessa suostu tinkimään standardeistaan.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website