Navigation path

Left navigation

Additional tools

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL

IP/97/538

Brysselissä, 4 päivänä kesäkuuta 1997

Komissio antaa tiedonannon tarkoituksenaan lopettaa lyhytaikaisten vientiluottovakuutusten julkinen tuki

Euroopan komissio antoi tänään jäsenvaltioille tiedonannon vientiluottovakuutuksesta tarkoituksenaan poistaa valtion tuesta johtuvat kilpailun vääristymät siltä vientiluottovakuutustoiminnan alalta, jolla julkiset tai julkisesti tuetut vientiluottovakuutuksenantajat ja yksityiset vientiluottovakuutuksenantajat kilpailevat keskenään.  Tiedonannossa pyydetään jäsenvaltioita lopettamaan vuoden kuluessa tiedonannon julkaisemisesta valtion tuen myöntäminen kaupallisilla markkinoilla toimiville julkisille tai julkisesti tuetuille vientiluottovakuutuksenantajille. Tietyissä maissa kaupallisilta markkinoilta ei ole kuitenkaan aina saatavissa vakuutusturvaa näille vientiluottoriskeille.

Näissä tapauksissa valtion lukuun tai sen takaamana toimivat julkiset tai julkisesti tuetut vientiluottovakuutuksenantajat voivat myöntää vakuutuksia näille riskeille ilmoitettuaan asiasta komissiolle. Niinikään nykyiset täydentävät valtion jälleenvakuutusjärjestelyt sallitaan siirtymäkauden ajan.

Tämä kaupallinen vientiluottovakuutustoiminta liittyy markkinariskien vakuuttamiseen. Markkinariskit ovat kaupallisia riskejä, joiden riskikausi on korkeintaan kaksi vuotta, ja ne liittyvät Euroopan unionin alueella käytävään kauppaan useimpien OECD-maiden kanssa, joista on luettelo tiedonannon liitteessä. Muita riskejä ei vielä katsota markkinariskeiksi. Markkinariskien määritelmää kuitenkin tarkastellaan jatkuvasti, koska yksityisten jälleenvakuutusmarkkinoiden kapasiteetti vaihtelee.

Toimiakseen tiedonannon mukaisesti julkisten tai julkisesti tuettujen vientiluottovakuutuksenantajien on pidettävä vakuuttamansa markkinariskit ja muut kuin markkinariskit erillään hallinnossa ja kirjanpidossa osoittaakseen, että ne eivät saa valtion tukea markkinariskien vakuuttamiseen. Lisäksi sellaisten jäsenvaltioiden, jotka myöntävät vientiluottovakuutuksenantajille jälleenvakuutusturvaa osallistumalla yksityisen sektorin sekä markkinariskejä että muita kuin markkinariskejä koskeviin jälleenvakuutussopimuksiin , on osoitettava, että järjestelyissä ei ole kyse tiedonannossa tarkoitetusta valtion tuesta.

Tiedonannossa ei käsitellä pitkäaikaisten ja keskipitkän aikavälin vientiluottojen riskien vakuuttamista. Nämä riskit ovat tällä hetkellä suurelta osin muita kuin markkinariskejä. Vientiluottovakuutusten ehtojen, vakuutusmaksujen ja maariskeistä riippuvan vakuutusturvapolitiikan yhdenmukaistamiseksi pyritään antamaan direktiivi ottaen asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin ulkopuolisten maiden ohjelmat, jotta Euroopan unionin vientiyritysten kilpailukykyä ei heikennettäisi.

Komissio tarkastelee säännöllisesti yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden kanssa, joita asia koskee, 1 päivänä tammikuuta 1998 voimaan tulevan tiedonannon toimivuutta.

Tiedonannon tausta

Jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti vientiteollisuuttaan käyttäen pääasiassa edullisia ehtoja vientiluotoille ja vientiluottovakuutuksille. Vientituki voi vaikuttaa markkinoilla suoraan tavaroiden ja palvelujen mahdollisten tarjoajien väliseen kilpailuun. Komissio on aina tuominnut tiukasti vientituet yhteisön sisäkaupassa. Vaikka jäsenvaltioiden tuki Euroopan unionin ulkopuolelle suuntautuvalle viennille voi vaikuttaa myös Euroopan unionin sisäiseen kilpailuun, komissio ei ole järjestelmällisesti puuttunut tähän toimintaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92, 93 ja 94 artiklassa määrättyjen valtion tukea koskevien sääntöjen nojalla.

Tähän on monia syitä. Ensinnäkin Euroopan unionin ulkopuoliseen kauppaan liittyvässä perustamissopimuksen 112 artiklassa määrätään vientitukien yhdenmukaistamisesta. Euroopan unionin ulkopuolelle suuntautuvaan vientiin myönnettävä tuki ei vaikuta ainoastaan kilpailuun unionin sisällä, vaan myös unionin vientiyritysten kilpailukykyyn samanlaisia tukia myöntäviin unionin kauppakumppaneihin verrattuna. Neuvoston vientiluottoryhmän työ ja oikeuskäsittelyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa ovat kuitenkin osoittaneet, että ainakin lyhytaikaisista vientiluottovakuutuksista tosiasiallisesti tai mahdollisesti Euroopan unionin alueella aiheutuvan kilpailun vääristymisen vuoksi komission valtiontukisääntöjen mukainen toiminta saattaa olla perusteltua odottamatta edistystä muilla rintamilla. Kilpailu voi tällä alalla vääristyä paitsi eri jäsenvaltioista lähtöisin olevien viejien välillä Euroopan unionin sisäisessä ja ulkopuolisessa kaupassa, myös unionin alueella vientiluottovakuutuksia tarjoavien yritysten välillä. Vaikka jäsenvaltiot ovat Euroopan unionin toimia odottaessaan pyrkineet määrätietoisesti poistamaan tuet kaupallisesta vientiluottovakuutustoiminnasta, yhtenäismarkkinoilla tarvitaan suojatoimenpiteitä yhtenäisten markkinaolosuhteiden takaamiseksi kaikissa olosuhteissa.

Tukimuodot, jotka on lopetettava

Jäsenvaltioita pyydetään vuoden kuluessa lopettamaan seuraavien tukien myöntäminen julkiselle tai julkisesti tuetulle vientiluottotoiminnalle:

  •  valtion takaukset lainoille ja tappioille
  •  poikkeukset riittävien varausten vaatimuksesta ja muista 3.1 kohdan toisessa luetelmakohdassa luetelluista vaatimuksista
  •  helpotukset tai vapautukset tavanomaisista veroista
  •  tuen myöntäminen tai pääoman tai muun rahoituksen järjestäminen tilanteissa, joissa tavanomaisin markkinaehdoin toimiva yksityinen sijoittaja ei sijoittaisi yritykseen, tai sellaisin ehdoin, joita yksityinen sijoittaja ei hyväksyisi
  •  valtion alihintaan tarjoamat palvelut, kuten infrastruktuurin, välineiden tai luottamuksellisten tietojen (esimerkiksi suurlähetystöjen keräämät tiedot velallisista) saanti ja käyttö
  •  valtion jälleenvakuutus joko suoraan tai välillisesti toisen julkisen tai julkisesti tuetun vientiluottovakuutuksenantajan kautta yksityisiin jälleenvakuutusmarkkinoihin verrattuna edullisemmin ehdoin, mikä johtaa joko jälleenvakuutusturvan alihinnoitteluun tai siihen, että luodaan keinotekoisesti kapasiteettia, jota yksityiset markkinat eivät saisi aikaan.

Nykyiset täydentävät valtion jälleenvakuutusjärjestelyt sallitaan kuitenkin siirtymäkauden ajan seuraavissa tapauksissa:

  •  Valtion jälleenvakuutus on vain pieni osa vakuutuksenantajan kaikista jälleenvakuutusjärjestelyistä.
  •  Jos vakuutuksenantajan jälleenvakuutussopimuksissa yhdistetään markkinariskejä ja muita kuin markkinariskejä ja valtion jälleenvakuutus näin ollen ulottuu väistämättä markkinariskeihin, valtion jälleenvakuutuksen taso markkinariskien osalta ei saa ylittää tasoa, joka olisi ollut saatavissa yksityisiltä jälleenvakuutusmarkkinoilta, jos kyseisille riskeille olisi erikseen haettu jälleenvakuutusta.
  •  Valtion jälleenvakuutus ei tee vakuutuksenantajalle mahdolliseksi vakuutusten antamista yksityisille asiakkaille ylittäen rajat, jotka markkinoilla toimivat yksityiset jälleenvakuuttajat ovat asettaneet.
  •  Valtion jälleenvakuutuksesta perimä maksu vastaa todistettavasti riskiä, se lasketaan markkinoilla noudatettavien kaupallisten periaatteiden mukaan ja se on vähintään vastaavan markkinoilla noudatettavan vakuutusmaksun suuruinen, jos sellainen on käytettävissä.
  •  Valtion jälleenvakuutus markkinariskeille on kaikkien sellaisten luottovakuutuksen antajien saatavilla, jotka täyttävät yleiset hyväksymisperusteet.
  • "Markkinariskin" määritelmään sisältyvät tällä hetkellä ainoastaan niin sanotut "kaupalliset" riskit, joilla tässä tiedonannossa tarkoitetaan:
  •  velallisen mielivaltaista sopimuksen kieltämistä, toisin sanoen yksityisen velallisen mielivaltaista päätöstä keskeyttää tai purkaa sopimus ilman pätevää syytä
  •  yksityisen velallisen mielivaltaista kieltäytymistä sopimuksen kohteena olevan tavaran hyväksymisestä ilman pätevää syytä
  •  yksityisen velallisen tai tämän takaajan maksukyvyttömyyttä
  •  sitä, että yksityinen velallinen tai tämän takaaja ei maksa sopimuksen mukaista saamista, eli kyseessä on pitkittynyt saamisen laiminlyönti.

Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website