Navigation path

Left navigation

Additional tools

Euroopan komissio

lehdistötiedote

Bryssel 6.6.2012

Uudet kriisinhallintatoimet, joilla vältetään pankkituet

Finanssikriisi on paljastanut sen, ettei viranomaisilla ole kunnon keinoja käsitellä vaikeuksissa olevia pankkeja nykypäivän globaaleilla markkinoilla. Jotta kansalaisille ja yrityksille voidaan edelleen tarjota olennaisia rahoituspalveluja, hallitusten on täytynyt injektoida julkisia varoja pankkeihin ja asettaa takauksia ennennäkemättömässä laajuudessa: lokakuun 2008 ja lokakuun 2011 välisenä aikana Euroopan komissio hyväksyi 4,5 biljoonan euron (mikä on 37 prosenttia EU:n BKT:stä) edestä valtiontukitoimenpiteitä rahoituslaitoksille1. Näin vältettiin massiiviset pankkien ja talouden häiriöt, mutta tähän liittyneet julkisen talouden tappiot ovat langenneet veronmaksajien maksettaviksi. Silti ei onnistuttu ratkaisemaan, kuinka vaikeuksiin joutuneita ylikansallisia suuria pankkeja on käsiteltävä.

Euroopan komissio hyväksyi tänään ehdotukset EU:n yhteisiksi säännöiksi pankkien tervehdyttämisestä ja kriisinratkaisusta. Niillä varmistetaan, että viranomaisilla on tulevaisuudessa keinot puuttua asiaan määrätietoisesti ennen kuin ongelmia esiintyy ja jo varhaisessa vaiheessa, jos ongelmia ilmenee. Jos pankin taloudellinen tilanne huononee pelastuskelvottomaksi, ehdotuksella varmistetaan lisäksi, että pankin kriittiset toiminnot voidaan pelastaa, ja uudelleenjärjestelyjen ja kriisinratkaisun kustannukset tulevat pankkien omistajien ja velkojien eikä veronmaksajien maksettaviksi.

”EU täyttää kaikki G20-sitoumuksensa täysimääräisesti", totesi Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso. ”Los Cabosissa pidetään G20-huippukokous kahden viikon kuluttua, ja komissio esittää nyt ehdotuksen, jonka tarkoituksena on osaltaan suojata veronmaksajia ja EU:n kansantalouksia mahdollisten pankkikonkurssien varalta. Tänään annettu ehdotus on olennaisen tärkeä vaihe EU:n pankkiunionin muodostamisessa. Pankkiunioni edellyttää pankkisektorilta enemmän vastuunalaisuutta, mikä puolestaan myötävaikuttaa vakauteen ja lisää luottamusta EU:hun. Ponnistelemme, jotta voimme vahvistaa jäsenvaltioiden toisistaan riippuvia talouksia ja yhdentää niitä edelleen.”

Sisämarkkinoista ja palveluista vastaavan komissaarin Michel Barnier'n mukaan rahoituskriisi on maksanut veronmaksajille paljon rahaa. ”Tämänpäiväinen ehdotus on viimeinen niistä toimenpiteistä, joilla täytetään EU:n G20:lle tekemät sitoumukset paremmasta rahoitusalan sääntelystä. Meidän on annettava viranomaisille keinot, joilla ne voivat asianmukaisesti käsitellä tulevia pankkikriisejä. Muutoin kansalaiset saavat jälleen kerran maksaa laskun samalla kun pelastetut pankit jatkavat entiseen tapaan tietäen, että ne pelastetaan joka kerta uudelleen.”

Ehdotuksen keskeiset tekijät:

Kriisinratkaisun kehys

Kriisinratkaisukehys pohjautuu useiden jäsenvaltioiden viimeaikaisiin pyrkimyksiin parantaa kansallisia kriisinratkaisujärjestelmiään. Kehys vahvistaa kansallisia järjestelmiä keskeisissä kohdissa ja varmistaa kriisinratkaisukeinojen käyttökelpoisuuden Euroopan yhdennetyillä rahoitusmarkkinoilla.

Ehdotetut välineet ovat ennaltaehkäisyyn, varhaisiin toimiin ja kriisinratkaisuun liittyviä valtuuksia. Viranomaisten puuttuminen asiaan tulee yhä pakottavammaksi tilanteen heiketessä.

1. Varautuminen ja ennaltaehkäisy:

  • Ensinnäkin pankkien on kriisinratkaisukehyksen mukaan laadittava tervehdyttämissuunnitelmat, joissa vahvistetaan taloudellisen tilanteen heikentyessä käynnistyvät toimenpiteet, joilla elinkelpoisuus palautetaan.

  • Toiseksi viranomaisten, joiden tehtävänä on ratkaista pankkikriisi, on laadittava kriisinratkaisusuunnitelmat, joissa esitetään vaihtoehtoja kriittiseen tilaan joutuneiden pankkien käsittelyyn, kun ne eivät ole enää elinkelpoisia. Suunnitelmissa tulisi selostaa yksityiskohtaisesti, miten kriisinratkaisuvälineitä sovelletaan ja miten kriittisten toimintojen jatkuvuus varmistetaan. Tervehdyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmat on laadittava sekä konsernitasolla että konserniin kuuluvien yksittäisten laitosten tasolla.

  • Kolmanneksi, jos viranomaiset suunnitteluprosessin kuluessa havaitsevat esteitä kriisinratkaisulle, ne voivat vaatia pankkia muuttamaan oikeudellisia tai toiminnallisia rakenteitaan, jotta voidaan varmistaa, että kriisi voidaan ratkaista käytettävissä olevien välineiden avulla siten, etteivät kriittiset toiminnot vaarannu, rahoitusvakaus joudu uhatuksi eikä veronmaksajille koidu kustannuksia.

  • Lopuksi rahoitusalan konsernit voivat tehdä sopimuksia konserninsisäisestä tuesta, jonka avulla rajoitetaan kriisin kehittymistä ja kohennetaan nopeasti koko konsernin rahoitusvakautta. Mikäli valvontaviranomaiset ja kunkin sopimukseen liittyneen laitoksen osakkeenomistajat hyväksyvät asian, laitokset, jotka toimivat ryhmän osana, voisivat näin ollen antaa taloudellista tukea (lainoina, takuina tai omaisuuserinä käytettäväksi vakuutena liiketoimissa) muille konserniin kuuluville, taloudellisiin vaikeuksiin joutuneille yksiköille.

2. Varhaiset toimet

Valvontaviranomaisten varhaisilla toimilla varmistetaan, että rahoitusvaikeuksiin puututaan heti niiden ilmetessä. Varhaisten toimien valtuudet käynnistyvät, kun laitos ei täytä tai kun se todennäköisesti rikkoo lakisääteisiä pääomavaatimuksia. Viranomaiset voisivat vaatia, että laitos toteuttaa kaikki tervehdyttämissuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet ja laatii toimintaohjelman ja sen täytäntöönpanoaikataulun. Viranomaiset voivat myös vaatia osakkeenomistajien koollekutsumista hyväksymään kiireelliset päätökset ja vaatia laitosta laatimaan velkojien kanssa suunnitelman velan uudelleenjärjestelyä varten.

Lisäksi valvontaviranomaisilla on valtuudet nimetä pankille erityinen hallinnoija määräajaksi silloin, kun pankin taloudellinen tilanne on merkittävästi heikentynyt eivätkä edellä kuvatut välineet riitä muuttamaan tilannetta. Erityisjohtajan ensisijaisena tehtävänä on palauttaa pankin rahoitustilanne sekä varmistaa sen liiketoiminnan järkevä ja vakaa johtaminen.

3. Kriisinratkaisuvaltuudet ja ‑välineet

Kriisinratkaisutoimiin ryhdytään, jos ennaltaehkäisevillä ja varhaisilla toimilla ei pystytä estämään tilannetta heikkenemästä siinä määrin, että pankki on vaarassa kaatua. Jos valvontaviranomainen toteaa, ettei muilla toimilla voitaisi ehkäistä pankin kaatumista, ja että pankkien elintärkeisiin tehtäviin, rahoitusvakauteen, julkisen talouden eheyteen jne. liittyvä yleinen etu on vaarassa, viranomaisten olisi otettava laitos valvontaansa ja käynnistettävä päättäväisesti kriisinratkaisutoimet.

Yhdennetyillä kriisinratkaisuvälineillä ja -valtuuksilla ja etukäteen sekä kansallisille että ylikansallisille pankeille laadituilla kriisinratkaisusuunnitelmilla varmistetaan, että kaikkien jäsenvaltioiden kansallisilla viranomaisilla on yhteinen työkaluvalikoima ja etenemissuunnitelma vaikeuksiin joutuneiden pankkien hallinnointiin. Puuttuminen osakkeenomistajien ja velkojien oikeuksiin, jota nämä välineet edellyttävät, on perusteltua rahoitusvakauden, tallettajien ja veronmaksajien suojaamiseksi. Valtuuksien käyttöön liittyvät takeet siitä, ettei kriisinratkaisuvälineitä käytetä epäasianmukaisesti.

Tärkeimmät kriisinratkaisuvälineet ovat seuraavat:

  • liiketoiminnan myynti, jolloin viranomaiset myisivät vaikeuksissa olevan pankin kokonaan tai osittain toiselle pankille;

  • omaisuudenhoitoyhtiö, jolloin selvitetään, mitkä ovat pankin hyvät omaisuuserät tai olennaiset tehtävät, ja erotetaan ne uuteen pankkiin (omaisuudenhoitoyhtiöön), joka myytäisiin toiselle laitokselle. Sen jälkeen entinen pankki sekä sen huonot tai muut kuin keskeiset toiminnot purettaisiin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä;

  • omaisuuserien erottaminen, jolloin pankkien huonot omaisuuserät siirretään erilliseen varainhoitoyhtiöön. Tämän välineen avulla puhdistetaan pankin tase. Jotta tätä välinettä ei käytettäisi ainoastaan valtiontukitoimenpiteenä, kehyksessä säädetään, että sitä voidaan käyttää ainoastaan yhdessä toisen välineen, kuten omaisuudenhoitopankin, pankin myynnin tai velkojen alaskirjauksen kanssa. Näin varmistetaan, että vaikka pankki saa tukea, se myös uudistaa rakenteitaan;

  • velkakirjojen arvon alaskirjaus, jolloin pankin pääomapohjaa vahvistettaisiin ja samalla osakkeenomistajien valtaa poistettaisiin tai laimennettaisiin, ja velkojien vaatimuksia alennettaisiin tai muunnettaisiin osakkeiksi. Laitos, jolle ei löydy yksityistä ostajaa tai jonka pilkkominen voisi olla monimutkaista, voisi tällöin edelleen tarjota olennaisia palveluja ilman että sitä tuettaisiin julkisista varoista, ja viranomaisilla olisi aikaa järjestää se uudelleen tai ajaa alas osia sen liiketoiminnasta hyvässä järjestyksessä. Tämän vuoksi pankkien velkojen kokonaismäärästä olisi oltava tietty vähimmäisprosenttiosuus sellaisten välineiden muodossa, joihin velkakirjojen alaskirjausta voidaan soveltaa. Jos menettely käynnistetään, velkoja kirjattaisiin alas saatavien ennalta määrätyssä ensisijaisuusjärjestyksessä, jotta laitos tulisi jälleen elinkelpoiseksi.

Kansallisten viranomaisten välinen yhteistyö

Jotta kriisinratkaisukehyksen avulla voitaisiin käsitellä ylikansallisia EU:n pankkeja tai konserneja, siinä parannetaan kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä varautumisen, intervention ja kriisinratkaisun kaikissa vaiheissa. Kriisinratkaisukollegioita perustetaan konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen alaisuuteen, ja Euroopan pankkiviranomainen (EPV) osallistuu tähän. EPV:n tehtävänä on helpottaa yhteistyötä, ja se toimii tarvittaessa myös sovittelijana, jonka ratkaisut ovat sitovia. Tämä luo perustan entistä yhdennetymmälle ylikansallisten yksiköiden EU:n tason valvonnalle, jota on määrä pohtia lisää lähivuosina EU:n valvontajärjestelmän uudelleentarkastelun yhteydessä.

Kriisinratkaisun rahoitus

Jotta kriisinratkaisuvälineet olisivat tehokkaita, tarvitaan tietty määrä rahoitusta. Jos esimerkiksi viranomaiset perustavat omaisuudenhoitoyhtiön, se tarvitsee toimiakseen pääomaa tai lyhytaikaisia lainoja. Jos ei saada markkinaehtoista rahoitusta, lisärahoitusta annetaan kriisinratkaisurahastoista, jotka hankkivat varoja pankeilta suhteessa niiden vastuisiin ja riskiprofiileihin. Tämä siksi, ettei kriisinratkaisutoimia tarvitsisi rahoittaa valtion varoista. Kriisinratkaisurahastojen on kerättävä 10 vuodessa varoja 1 prosentin verran suojatuista talletuksista. Varoja käytetään yksinomaan pankkien hyvässä järjestyksessä tapahtuvan uudelleenjärjestelyn ja kriisinratkaisun tukemiseen eikä koskaan pankkitukeen. Kansalliset kriisinratkaisurahastot olisivat toisiinsa vuorovaikutuksessa erityisesti tarjotakseen rahoitusta ylikansallisten pankkien kriisinratkaisuun.

Resurssien käytön optimoimiseksi kriisinratkaisua koskevassa direktiivissä hyödynnetään myös 27:ssä talletussuojajärjestelmässä (Deposit Guarantee Schemes, DGS) jo käytettävissä oleva rahoitus. Talletussuojajärjestelmistä myönnetään rahoitusta kriisinratkaisurahaston ohella vähittäistallettajien suojelemiseksi. Mahdollisimman suuren yhteisvaikutuksen luomiseksi jäsenvaltiot saavat myös sulauttaa talletusten vakuusjärjestelmän ja kriisinratkaisurahaston, kunhan kaikki takaukset ovat käytössä sen varmistamiseksi, että järjestelmä pystyy edelleen maksamaan tallettajille, vaikka pankki kaatuisi.

Tausta

Kriisi osoitti selvästi, että kun yksi pankki joutuu ongelmiin, ongelmat voivat levitä koko finanssialalle ja laajalle maan rajojen ulkopuolelle. Kriisi osoitti myös, että käytössä ei ollut valmiina järjestelmiä vaikeuksiin joutuneiden rahoituslaitosten hallintaan. On olemassa hyvin harvoja sääntöjä, joissa sanotaan, mihin toimiin viranomaisten olisi ryhdyttävä pankkikriisin johdosta. Sen vuoksi G20-kokouksessa sovittiin, että kriisien ennaltaehkäisyyn ja niiden hallintaan on laadittava ohjekehys2.

Finanssikriisi osoitti selvästi, että kansallisella tasolla tarvitaan tehokkaampia kriisinhallintajärjestelyjä. Samoin tarvitaan järjestelyjä, joilla voidaan paremmin huolehtia ylikansallisen pankkitoiminnan vaikeuksista.

Kriisin aikana on kaatunut useita korkean profiilin pankkeja (Fortis, Lehman Brothers, Islannin pankit, Anglo Irish Bank, Dexia), jotka ovat tuoneet esiin vakavia puutteita nykyisissä järjestelyissä.

Koska ei ollut käytettävissä mekanismeja alasajon järjestämiseksi hyvässä järjestyksessä, EU:n jäsenvaltioilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pelastaa pankkinsa. Komissio antoi jo vuonna 2010 tiedonannon siitä, miten asiassa on edettävä (IP/10/1353).

Lisätietoa

http://ec.europa.eu/internal_market/bank/crisis_management/index_en.htm

MEMO/12/416

Yhteyshenkilöt:

Stefaan De Rynck (+32-2) 296 34 25

Carmel Dunne (+32-2) 299 88 94

Audrey Augier (+32-2) 297 16 07

1 :

Lähde: Euroopan komissio


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website