Chemin de navigation

Left navigation

Additional tools

IP/11/644

Bryssel 26. toukokuuta 2011

Euroopan komissio pyrkii koventamaan sääntöjä veronmaksajien rahojen suojelemiseksi petoksilta

Tänään hyväksytyssä toimintapoliittisessa asiakirjassa Euroopan komissio vahvistaa useita toimenpiteitä, joiden avulla syyttäjät ja tuomarit kaikkialla EU:ssa voivat torjua Euroopan unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia tehokkaammin. Komissio aikoo vahvistaa aineellista rikosoikeutta selkeyttämällä sellaisten rikosten kuten kavallus ja vallan väärinkäyttö määritelmiä ja parantaa Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ja Eurojustin (EU:n oikeudellisen yhteistyön elin) valmiuksia. EU harkitsee myös, miten erityinen Euroopan syyttäjänvirasto voisi soveltaa yhteisiä sääntöjä petoksiin ja muihin rikoksiin, joissa on kyse EU:n varoista. Lissabonin sopimus, joka lujitti entisestään EU:n valmiuksia torjua petoksia antamalla sille toimivallan hyväksyä lainsäädäntöä rikosoikeuden alalla, mahdollistaa nämä toimenpiteet. Veronmaksajien rahojen suojelu on yksi komission ensisijaisista tavoitteista. Veronmaksajien on voitava luottaa siihen, että Euroopan unionin varoja käytetään ainoastaan EU:n lainsäätäjien hyväksymän politiikan harjoittamiseen. Tällä hetkellä välineet, joita käytetään EU:n varojen väärinkäytön havaitsemiseksi ja estämiseksi, eivät aina ole riittäviä. Jäsenvaltioiden viranomaiset kohtaavat vieläkin useita esteitä, jotka haittaavat EU:n varojen tehokasta suojelua rikoksilta. Syynä tähän on se, että menettelyjä, rikollista toimintaa ja seuraamuksia koskevat säännöt vaihtelevat, mistä on haittaa rajat ylittävien petosten tutkinnassa ja syytteeseenpanossa.

Yksinomaan vuonna 2009 epäiltyihin petostapauksiin liittyi 280 miljoonaa euroa EU:n varoja. Kuten oikeusasioista vastaava komission varapuheenjohtaja Viviane Reding sanoi, tämä on alle 0,2 prosenttia suhteessa EU:n koko talousarvioon. ”Tiukan talouden aikana jokaisella EU:n talousarvion sentillä on merkitystä. EU ei suvaitse, että veronmaksajien rahoja käytetään väärin. EU:n julkisiin varoihin kohdistuvat rikokset ovat rikoksia EU:n veronmaksajia kohtaan. Lissabonin sopimuksen ansiosta olemme lujittaneet oikeudellisia välineitä rajat ylittävien petosten torjumiseksi”, Reding totesi.

Petostentorjunnasta vastaava EU:n komissaari Algirdas Šemeta sanoi, että rikolliset eivät pysähdy rajoilla. ”Rikolliset jopa käyttävät rajoja hyväkseen välttyäkseen rikosoikeudenkäynniltä. Tätä ei voida hyväksyä Euroopan unionissa. Meidän on varmistettava, että OLAF ja kansalliset viranomaiset eivät pelkästään tutki epäiltyjä petostapauksia, vaan että niistä myös nostetaan syytteitä. Paraskaan tutkinta ei pysty suojelemaan veronmaksajien rahoja, jos jäsenvaltioiden syyttäjäviranomaiset ja tuomioistuimet eivät ryhdy johdonmukaisesti toimiin sen perusteella”, Šemeta jatkoi.

Uusia välineitä EU:n taloudellisia etuja vahingoittavan rikollisuuden torjuntaan

EU:lla on nyt oikeudelliset välineet, joita tarvitaan tähän haasteeseen vastaamiseksi. EU:n perussopimuksiin sisältyy hyödyllisiä mahdollisuuksia suojella EU:n taloudellisia etuja, kuten rikosoikeuden vähimmäissääntöjen vahvistaminen (SEUT-sopimuksen 83 artikla) tai Eurojustin uudet tutkintavaltuudet (SEUT-sopimuksen 85 artikla) ja mahdollisuus perustaa Euroopan syyttäjänvirasto EU:n taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjuntaa varten (SEUT-sopimuksen 86 artikla).

Komission tiedonannossa ehdotetaan useita aloja, joilla rikosoikeutta voitaisiin entisestään parantaa EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi:

  • Vahvemmat menettelyt: komissio tekee syyttäjille ja tuomareille kaikkialla EU:ssa helpommaksi torjua petoksia lisäämällä tietojenvaihtoa eri toimijoiden välillä, kuten poliisi-, tulli-, vero- ja oikeusviranomaisten välillä; uusi ehdotus vastavuoroisesta hallinnollisesta avunannosta EU:n taloudellisten etujen suojelemiseksi on suunnitteilla.

  • Aineellisen rikosoikeuden vahvistaminen: komissio katsoo, että asian kannalta merkityksellisten rikosten, kuten kavalluksen tai vallan väärinkäytön, nykyiset määritelmät vaihtelevat suuresti eri puolilla EU:ta ja niitä olisi selvennettävä aloitteilla, jotka koskevat taloudellisten etujen suojelemista rikoslainsäädännössä.

  • Elinten aseman vahvistaminen Euroopan tasolla: Niin OLAFia, jota parhaillaan uudistetaan (IP/11/321 ja MEMO/11/176), kuin Eurojustia on edelleen vahvistettava, jotta ne pystyisivät suorittamaan tutkimuksensa tehokkaammin (SPEECH/11/201).

  • EU tarkastelee sitä, kuinka erityinen Euroopan syyttäjänvirasto voisi soveltaa yhteisiä sääntöjä petoksiin ja muihin EU:n taloudellisia etuja vahingoittaviin rikoksiin (SPEECH/10/89).

Oikeustoimien riittämättömyys

EU:n taloudellisten etujen suojeleminen on erityisen haasteellista jäsenvaltioiden erilaisten oikeusjärjestelmien vuoksi. EU:n varoja voi liittyä kansallisella tasolla hyvin monenlaisiin petos- ja korruptiotapauksiin. Rikolliset voivat saada laittomasti maatalous-, tutkimus-, koulutus- tai infrastruktuurihankkeisiin tarkoitettuja EU:n varoja. He voivat myös yrittää vaikuttaa virkamiehiin lahjonnalla.

Poliisi, syyttäjät ja tuomarit EU:n jäsenvaltioissa päättävät omien kansallisten sääntöjensä perusteella siitä, miten ne puuttuvat asiaan EU:n varojen suojelemiseksi – jos ylipäänsä puuttuvat. Tämän seurauksena tuomioiden määrä tapauksissa, joissa on kyse EU:n talousarvioon kohdistuvista rikoksista, vaihtelee EU:ssa huomattavasti (14 prosentista 80 prosenttiin).

Kansalliset tutkijat, syyttäjät ja tuomarit tekevät jo yhteistyötä OLAFin ja Eurojustin kanssa tällaisen rikollisuuden torjumiseksi. Yhteistyöllä on kuitenkin vakavia oikeudellisia ja käytännön esteitä.

Näitä ovat esimerkiksi viranomaisten toimivallan rajoittuminen oman maansa sisäisiin tapauksiin, ulkomailta saatujen todisteiden käyttöön liittyvät oikeudelliset kysymykset ja petosten ja niihin liittyvän rikollisuuden torjuntaa koskevien sääntöjen vaihtelevuus. Tämän seurauksena kansalliset viranomaiset toisinaan lopettavat tapauksen käsittelyn viemättä asiaa koskaan tuomioistuimen ratkaistavaksi, vaikka OLAF olisikin jo tutkinut tapausta ja todennut sen riittävän vakavaksi.

Esimerkiksi yhdessä tapauksessa johon osallistui useita jäsenvaltioita ja EU:n ulkopuolisia maita, yhdenkään asianomaisen jäsenvaltion kansalliset viranomaiset eivät nostaneet syytettä epäillystä mittavasta tullien kiertämisestä, jossa oli kyse yli 1,5 miljoonasta eurosta.

Vuodesta 2000 kansalliset syyttäjäviranomaiset ovat hylänneet yhteensä 647:stä OLAFin tapauksesta 93 ilman erityistä syytä ja 178 harkintavaltaan perustuvista syistä.

Lisätietoja:

Oikeusasioista vastaavan komissaarin, varapuheenjohtaja Viviane Redingin kotisivu:

http://ec.europa.eu/commission_2010-2014/reding/

Verotuksesta, tulliliitosta, tarkastustoiminnasta ja petostentorjunnasta vastaavan komission jäsenen kotisivu:

http://ec.europa.eu/commission_2010-2014/semeta/index_en.htm


Side Bar

Mon compte

Gérez vos recherches et notifications par email


Aidez-nous à améliorer ce site