Navigation path

Left navigation

Additional tools

IP/2010/347

Bryssel 24. maaliskuuta 2010

Oikeusvarmuutta kansainvälisissä avioeroissa

Itävaltalainen nainen ja englantilainen mies menevät naimisiin Isossa-Britanniassa. He saavat lapsen ja muuttavat kahdeksi vuodeksi Itävaltaan. Sen jälkeen mies lähtee omille teilleen ja vaimo päättää hakea avioeroa. Mutta kummassa maassa sitä pitäisi hakea? Vuosittain tuhannet eurooppalaiset joutuvat tällaisten ongelmien eteen, koska jokaisella EU-maalla on erilaiset säännöt sen ratkaisemiseksi, minkä maan lakia avioerotapauksissa sovelletaan. Euroopan komissio on tänään ehdottanut ratkaisuksi säädöstä, jonka nojalla puolisot voivat itse valita, minkä maan lakia heidän avioeroonsa sovelletaan. Säädösehdotuksen antamista pyysi kymmenen jäsenmaata (Bulgaria, Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Ranska, Romania, Slovenia ja Unkari), ja se on ensimmäinen EU-aloite, joka perustuu ns. tiiviimmän yhteistyön järjestelyyn. Tässä järjestelyssä joukko jäsenmaita voi aloittaa keskenään tiivistetyn yhteistyön tärkeänä pitämässään asiassa ilman, että kaikkien jäsenmaiden olisi oltava mukana. Suomi ei ole mukana avioeroja koskevassa aloitteessa.

"Kansainväliset avioparit voivat kohdata juridisia pulmia, joiden vuoksi avioerosta tulee sekä taloudellinen että emotionaalinen katastrofi", totesi EU:n oikeuskomissaari Viviane Reding.

"Tuhannet avioparit joutuvat kestämättömään tilanteeseen, koska kansalliset oikeusjärjestelmät eivät anna kysymyksiin selvää vastausta. Monissa tapauksissa lapset ja heikommassa asemassa oleva puoliso kärsivät. En halua, että ihmiset EU:ssa joutuvat hoitamaan monimutkaiset kansainväliset avioeronsa ilman minkäänlaista apua. Haluan selvät säännöt, jotta ihmiset tuntisivat oikeutensa", Reding sanoi.

Eri maista olevien aviopuolisoiden tilanne EU:ssa on nykyään monimutkainen. 20 EU-maata ratkaisee sovellettavan lain ns. liittymäperusteiden nojalla. Tällaisia perusteita ovat muun muassa kansalaisuus ja pitkäaikainen oleskelu jonkin maan alueella. Näin on pyritty takaamaan, että avioeroon sovellettaisiin puolisoiden kannalta olennaista lainsäädäntöä. Seitsemässä EU-maassa (Suomi, Ruotsi, Tanska, Latvia, Iso-Britannia, Irlanti ja Kypros) puolestaan sovelletaan kansallista lakia.

Ristiriitaiset lainvalintasäännöt aiheuttavat oikeudellisia ongelmia ja kuluja, mikä vaikeuttaa eroamista yhteisellä sopimuksella.

Ehdotettu EU-asetus koskisi aviopuolisoita, jotka ovat eri maiden kansalaisia tai asuvat eri maissa tai yhdessä oman kotimaansa ulkopuolella. EU:ssa solmitaan vuosittain noin 300 000 tällaista kansainvälistä avioliittoa. Asetuksen tavoitteena on vähentää lapsiin kohdistuvia vaikutuksia ja suojella heikommassa asemassa olevaa puolisoa avioeron yhteydessä.

Komissio ehdottaa, että avioparit saisivat enemmän sanavaltaa siihen, miten kansainvälinen avioero tapahtuu. He voisivat itse päättää, minkä maan lakia sovelletaan, kunhan jommallakummalla puolisolla on jonkinlainen liittymä kyseiseen maahan. Esimerkiksi Italiassa asuva ruotsalais-liettualainen aviopari voisi pyytää italialaista tuomioistuinta soveltamaan Ruotsin tai Liettuan lakia. Jos puolisot eivät pysty keskenään sopimaan, minkä maan lakia sovelletaan, tuomioistuimet päättäisivät siitä yhteisten sääntöjen mukaisesti.

Avioparit voisivat myös sopia etukäteen, minkä maan lakia mahdolliseen tulevaan avioeroon sovellettaisiin, vaikka heillä ei olisi aikomustakaan erota. Tämä lisäisi oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta ja säästäisi sekä puolisot että heidän lapsensa monimutkaisilta, pitkään jatkuvilta ja ahdistavilta oikeusprosesseilta.

Ehdotusten tavoitteena on myös suojata heikommassa asemassa olevaa puolisoa joutumasta altavastaajaksi avioero-oikeudenkäynnissä. Nykyään puoliso, jolla on varaa matka- ja oikeudenkäyntikuluihin, voi kiiruhtaa panemaan avioeron vireille maassa, jonka laki on hänen kannaltaan edullinen. Esimerkiksi Suomeen muuttanut puolalainen voi vuoden kuluttua muutosta hakea Suomessa eroa puolalaisesta puolisostaan ilman tämän suostumusta.

Uudet säännöt estäisivät tällaisen oikeuspaikkaa koskevan keinottelun tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenmaiden välillä. Ne takaisivat, että avioerotapauksissa noudatetaan sen maan lakia, jossa heikommassa asemassa oleva puoliso asuu tai asui viimeksi puolisonsa kanssa.

Seuraavaksi kaikki jäsenmaat äänestävät siitä, saavatko tiiviimpää yhteistyötä haluavat maat toteuttaa hankkeensa. Myös Euroopan parlamentin on annettava hankkeelle hyväksyntänsä.

"Kymmenen maan hallitukset ovat pyytäneet komissiota ehdottamaan ratkaisua. Turvautuminen tiiviimpään yhteistyöhön on lupaava merkki siitä, että EU on riittävän joustava auttaakseen kansalaisiaan myös vaikeissa oikeusasioissa. Tavoitteenani on varmistaa, että kansalaiset saavat täyden hyödyn oikeudestaan asua ja työskennellä missä tahansa EU:n alueella," sanoi komissaari Reding.

Taustaa

EU:n perussopimusten mukaan vähintään yhdeksän jäsenvaltiota voi aloittaa keskenään ns. tiiviimmän yhteistyön, jos on kyse merkittävästä toimenpiteestä, jonka toteuttamisen jäsenmaiden pieni vähemmistö estää.

Komissio esitti kansainvälisten avioparien tilanteen helpottamista ensimmäistä kertaa vuonna 2006, mutta silloinen ehdotus (ns. Rooma III -asetus) ei saanut jäsenmaiden hallitusten yksimielistä kannatusta. Sen jälkeen 10 EU-maata ilmoitti haluavansa turvautua tiiviimpään yhteistyöhön hankkeen edistämiseksi. Muilla EU-mailla on halutessaan mahdollisuus liittyä yhteistyöhön milloin tahansa.

Asetusehdotus ei vaikuta EU-maiden oikeuteen määritellä avioliitto haluamallaan tavalla.

MEMO/10/100

Tämänpäiväinen ehdotus löytyy sivulta

http://ec.europa.eu/justice_home/news/intro/news_intro_en.htm


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website