Navigation path

Left navigation

Additional tools

Komissio kartoittaa digitaaliajan yleispalvelutarvetta

European Commission - IP/10/218   02/03/2010

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO

IP/10/ 218

Bryssel 2. maaliskuuta 2010

Komissio kartoittaa digitaaliajan yleispalvelutarvetta

Euroopan komissio on käynnistänyt tänään julkisen kuulemisen löytääkseen parhaan lähestymistavan televiestinnän peruspalvelujen turvaamiseen kaikille EU-kansalaisille. Televiestinnän yleispalveluvelvoitetta koskevat EU-säännöt ovat peräisin vuodelta 2002. Niiden tehtävä on taata, että eurooppalaisilla on käytettävissään yleinen puhelinverkko ja eräitä palveluja, kuten perusinternetyhteys. Tänään alkaneella kuulemisella on tarkoitus selvittää, olisiko yleispalvelun säännöt ja määritelmät syytä päivittää digitaaliajalle. Erityinen kysymys on, pitäisikö laajakaista sisällyttää yleispalveluvelvoitteeseen. Kuluttajilta, alan sidosryhmiltä ja asiantuntijoilta saatu palaute auttaa komissiota päättämään, onko televiestinnän yleispalveluvelvoitteista syytä antaa uusia säädösehdotuksia vuoden 2010 loppuun mennessä. Kuulemisprosessi päättyy 7. toukokuuta 2010.

Digitaaliasioista vastaavan EU-komissaari Neelie Kroesin mukaan ”kuuleminen auttaa meitä saamaan selville, onko sääntöjä ajanmukaistettava sen varmistamiseksi, että perusviestintämahdollisuudet, kuten nopea internet , ovat kaikkien EU-kansalaisten ulottuvilla. Markkinat ja teknologia muuttuvat nopeasti, joten meidän on varmistettava, ettei kukaan jää digitaaliyhteiskunnan ulkopuolelle.”

Komissio pohtii, pitäisikö 10 vuotta sitten laadittuja sääntöjä muuttaa. Säännöillä turvataan maaseudulla ja syrjäisillä alueilla asuvien tai vähävaraisten ihmisten mahdollisuus kohtuuhintaisiin puheluihin ja internetiin. Nykyiset säännöt takaavat, että EU-kansalaiset voivat saada yhteyden yleiseen puhelinverkkoon ja käyttää yleisiä telepalveluja puhelujen soittamiseen, faksien lähettämiseen ja internetyhteyksiin. Niillä varmistetaan myös numerotiedustelupalvelut ja luettelot, maksulliset yleisöpuhelimet sekä erityistuki vammaisille.

Komissio kartoittaa näkemyksiä seuraavilla keskeisillä alueilla:

  • Yleispalvelun peruskäsite: Yleispalvelun nykyinen käsite laadittiin perinteisiä puheensiirtopohjaisia telepalveluja varten, mutta toimiiko tämä lähestymistapa vielä tämän päivän dynaamisessa digitaaliympäristössä? Miten voidaan varmistaa, että maaseudulla tai syrjäseudulla asuvat tai vähävaraiset voivat käyttää perustelepalveluja?

  • Laajakaista: Laajakaistan laaja kattavuus on elintärkeä kasvun ja työpaikkojen luonnille Euroopassa. Silti 23 prosentilla maaseudun asukkaista ei ole pääsyä kiinteisiin laajakaistaverkkoihin. Pitäisikö yleispalveluperiaatteilla auttaa EU:ta saavuttamaan tavoitteensa ”laajakaista kaikille”, vai olisiko kilpailu avoimilla telemarkkinoilla tai jokin muu toimintapolitiikka tuloksellisempi?

  • Kansallinen pelivara ja koordinoitu EU:n lähestymistapa: Televiestintämarkkinoiden kehitysaste, laajakaistan saatavuus ja suosio kuluttajien keskuudessa sekä hallitusten reagointi digitaaliseen kahtiajakoon (eli siihen, että kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää internetiä ja muita digitaaliteknologioita) voivat vaihdella huomattavasti eri maissa. Miten löytää oikea tasapaino koordinoidun EU-toiminnan ja maiden tarvitseman kansallisen liikkumavaran välillä?

  • Rahoitus: Kuinka yleispalvelun rahoitus tulisi hoitaa tulevaisuudessa? Pitäisikö laajakaistan yleinen saatavuus varmistaa telealalta perittävän rahoituksen turvin, vai tarvitaanko julkista rahaa, koska laajakaistasta hyötyvät myös muut talouden alat ja koko yhteiskunta?

Komissio järjestää myös avoimen seminaarin 30. maaliskuuta 2010 Brysselissä, jolloin kuluttajat, alan sidosryhmät, asiantuntijat ja muut asiasta kiinnostuneet voivat vaihtaa näkemyksiä. Kuuleminen päättyy 7. toukokuuta 2010, ja komissio laatii sen tuloksista tiedonannon. Tarpeen mukaan komissio tekee asiaan liittyviä säädösehdotuksia vuoden 2010 loppuun mennessä.

Taustaa

Kun teleala vapautettiin kilpailulle 1990-luvun loppupuolella, yleispalvelusäännöillä luotiin turvaverkko, jotta peruspalvelut eivät jäisi pelkästään markkinavoimien varaan. Tarkoitus oli ehkäistä sosiaalinen syrjäytyminen varmistamalla, että maaseudulla ja syrjäisillä alueilla asuvilla kansalaisilla tai vähävaraisilla talouksilla on mahdollisuus saada välttämättömät perustelepalvelut kohtuuhintaan.

Nykyisissä säännöissä (EU:n yleispalveludirektiivi vuodelta 2002) edellytetään, että kansalaisilla on oltava mahdollisuus saada liittymä yleiseen puhelinverkkoon tietyssä sijaintipaikassa ja käyttää yleisesti saatavilla olevia puhelinpalveluja, jotka mahdollistavat puheen ja datan siirron ja toimivan internetyhteyden. Direktiivi myös velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että kuluttajilla on käytettävissään numerotiedustelupalveluja ja luetteloja sekä maksullisia yleisöpuhelimia. Lisäksi siinä säädetään erityistoimenpiteistä vammaisia käyttäjiä varten. Komissio tarkastelee yleispalveludirektiivin soveltamisalaa uudelleen kolmen vuoden välein (ks. IP/08/1397 , IP/05/594 , IP/06/488 ).

Kuulemista edelsivät yleispalvelua koskeva julistus, jonka Euroopan komissio antoi Euroopan parlamentille neuvoteltaessa televiestintäpaketista vuonna 2009 ( MEMO/09/513 ), ja yleispalvelun laajuuden toinen tarkistus vuonna 2008 ( IP/08/1397 , MEMO/08/583 ).

Linkkejä:

Julkista kuulemista koskeva komission asiakirja asiaan liittyvine tietoineen on saatavissa osoitteessa:

http://ec.europa.eu/information_society/policy/ecomm/library/public_consult/index_en.htm


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website