Navigation path

Left navigation

Additional tools

Komission työohjelmaluonnos yhteisen maatalouspolitiikan kehittämiseksi vuoden 2013 jälkeen

European Commission - IP/10/1527   18/11/2010

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO

IP/10/1527

Bryssel, 18.11.2010

Komission työohjelmaluonnos yhteisen maatalouspolitiikan kehittämiseksi vuoden 2013 jälkeen

Euroopan komissio julkaisi tänään tiedonannon "Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) vuoteen 2020 – ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?". Uudistuksella pyritään parantamaan Euroopan maatalousalan elinvoimaisuutta ja kilpailukykyä ja vastaamaan tehokkaammin kestävää, älykästä ja osallistavaa kasvua edistäviin Eurooppa 2020 -vision haasteisiin. Tiedonannossa tarkastellaan kolmea vaihtoehtoa uudistusprosessin jatkamiseksi. Näiden pohdintojen perusteella komissio tekee viralliset lainsäädäntöehdotukset vuoden 2011 puolivälissä.

Esitellessään uutta tiedonantoa maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaava komission jäsen Dacian Cioloş korosti, että YMP:tä on tärkeä kehittää "vihreämpään, oikeudenmukaisempaan, tehokkaampaan ja toimivampaan suuntaan". "YMP ei ole ainoastaan viljelijöitä varten, vaan se koskee kaikkia EU:n kansalaisia, jotka osallistuvat siihen kuluttajina ja veronmaksajina. Sen vuoksi on tärkeää tehdä politiikasta suuren yleisön kannalta ymmärrettävämpää siten, että viljelijöiden koko yhteiskuntaa hyödyttävä panos käy selkeästi ilmi. Euroopan maatalouden on oltava sekä taloudellisesti että ympäristöllisesti kilpailukykyinen," Cioloş totesi.

Aiemmin tänä vuonna komissio järjesti julkisen keskustelun ja laajan konferenssin YMP:n tulevaisuudesta. Suurimmassa osassa puheenvuoroja kiteytyivät YMP:n kolme päätavoitetta:

  • elinkelpoinen elintarviketuotanto (turvalliset ja riittävät elintarviketoimitukset elintarviketurvan varmistamiseksi maailmanlaajuisen kysynnän kasvaessa, huolimatta talouskriisistä ja markkinoiden epävakauden lisääntymisestä);

  • luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet (viljelijöiden on usein asetettava ympäristönäkökohdat taloudellisten näkökohtien edelle, mutta markkinat eivät riitä korvaamaan näitä kustannuksia);

  • alueellisen tasapainon ja maaseutualueiden monimuotoisuuden säilyttäminen (maatalous on edelleenkin maaseutualueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturi ja tärkeä tekijä elävän maaseudun säilyttämisessä).

Tässä tiedonannossa tarkastellaan uusia välineitä, joiden avulla nämä tavoitteet voitaisiin parhaiten saavuttaa. Suorien tukien osalta tiedonannossa korostetaan tuen uudelleenjakamista, tarkistamista ja tehokkaampaa kohdentamista puolueettomien ja tasapuolisten kriteerien perusteella, jotka ovat veronmaksajien helposti ymmärrettävissä. Näiden perusteiden olisi oltava sekä taloudellisia (suorien tukien tulotukiosuus) että ympäristöön liittyviä (viljelijöiden tarjoamat julkishyödykkeet), ja tuki olisi kohdennettava tehokkaammin aktiivisille viljelijöille. Varojen oikeudenmukaisempi jakaminen olisi järjestettävä taloudellisesti ja poliittisesti toteuttamiskelpoisella tavalla siten, että toimijoille jää aikaa mukautua muutoksiin ilman vakavia häiriöitä.

Yksi mahdollinen lähestymistapa saattaisi olla perustulotuen myöntäminen (tuki voisi olla aluekohtaisesti yhtenäinen mutta ei kiinteämääräinen kaikkialla EU:ssa, uusiin kriteereihin perustuva ja tiettyyn enimmäismäärään rajoitettu); lisäksi pakollinen ympäristöosuus (vuosittaisista) lisätoimista, jotka ulottuvat täydentävien ehtojen perusvaatimuksia pidemmälle (esim.viherpeite, viljelykierto, pysyvä laidun tai ekologinen kesannointi); lisäksi (EU:n tasolla määritelty) erityinen luonnonhaittakorvaus, jolla täydennetään maaseudun kehittämistoimenpiteiden osana maksettua tukea; lisäksi rajoitettu valinnainen tuotantoon sidottu tukiosuus erityisen herkkien maatalouden tuotannonalojen osalta [kuten YMP:n terveystarkastuksen yhteydessä (68 artiklan nojalla) käyttöön otettu nykyinen vaihtoehto]. Yksinkertaisella erityistukijärjestelmällä halutaan parantaa pientilojen kilpailukykyä, vähentää byrokratiaa ja edistää maaseutualueiden elinvoimaisuutta.

Julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin tuen kaltaiset markkinatoimenpiteet saattavat kaivata virtaviivaistamista ja yksinkertaistamista ja mahdollisten uusien välineiden käyttöönottoa elintarvikeketjun toimivuuden parantamiseksi. Nämä mekanismit olivat YMP:n perinteisiä välineitä, mutta koska myöhemmissä uudistuksissa on edistetty EU:n maatalouden markkinasuuntautuneisuutta, ne ovat jääneet turvaverkoksi, kun julkiset varastot on käytännöllisesti katsoen poistettu käytöstä. Kun markkinatoimenpiteiden osuus YMP:n menoista oli vielä vuonna 1991 92 %, vuonna 2009 niihin käytettiin ainoastaan 7 % YMP:n talousarviosta.

Maaseudun kehittämispolitiikka on auttanut edistämään maatalousalan ja maaseutualueiden taloudellista, ympäristöllistä ja sosiaalista kestävyyttä, mutta ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja innovaatioon liittyvien näkökohtien täysimääräistä horisontaalista sisällyttämistä kaikkiin ohjelmiin toivotaan yleisesti. Suoramyyntiin ja paikallisiin markkinoihin kiinnitetään huomiota, samoin nuorten ja aloittelevien viljelijöiden erityistarpeisiin. Leader-malli halutaan sisällyttää aiempaa tiiviimmin järjestelmään. Tehokkuussyistä on tarkoitus siirtyä kohti tuloshakuisempaa lähestymistapaa ja ottaa mahdollisesti käyttöön mitattavissa olevat tavoitteet. Tulevan maaseudun kehittämispolitiikan yksi uusi osatekijä on riskinhallinnan "työkalupakki", jonka avulla voidaan varautua paremmin markkinoiden epävarmuuteen ja tulojen vaihtelevuuteen. Jäsenvaltioille on tarkoitus tarjota tuotantoon ja tuloihin liittyvien riskien kohtaamiseksi erilaisia välineitä, kuten uusi WTO:n sääntöjen mukainen tulojen vakauttamisväline tai tehokkaammin tuetut vakuutusvälineet ja sijoitusrahastot. Kuten suorien tukien yhteydessä, varojen jakamista on määrä tarkistaa riippumattomien perusteiden mukaan aiheuttamatta suurempia häiriöitä nykyiseen järjestelmään nähden.

Tiedonannossa määritellään kolme vaihtoehtoa YMP:n tulevalle kehittämiselle edellä kuvattuihin haasteisiin vastaamiseksi: 1) YMP:n pahimpien epäkohtien asteittainen korjaaminen; 2) vihreämpi, oikeudenmukaisempi, tehokkaampi ja vaikuttavampi YMP; ja 3) painopisteen siirtäminen tulotuesta ja markkinatoimenpiteistä ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviin tavoitteisiin. Kaikissa näissä vaihtoehdoissa komissio kannattaa nykyisen kahden pilarin järjestelmän säilyttämistä. 1. pilari käsittää suorat tuet ja markkinatoimenpiteet, ja sen säännöt on selkeästi määritelty EU:n tasolla, ja 2. pilari käsittää monivuotiset maaseudun kehittämistoimenpiteet, joiden kehys on vahvistettu EU:n tasolla mutta joiden osalta ohjelmien lopullinen valinta on jätetty jäsenvaltioille tai alueille yhteistyön puitteissa. Toinen yhteinen tekijä kaikille kolmelle vaihtoehdolle on periaate, jonka mukaan tuleva suorien tukien järjestelmä ei voi perustua perinteisiin viitejaksoihin, vaan se on sidottava puolueettomiin perusteisiin. “Nykyisessä järjestelmässä on eri säännöt EU-15:lle ja EU-12:lle, mikä ei voi jatkua vuoden 2013 jälkeen”, korosti komissaari Cioloş. Myös maaseudun kehittämismäärärahoihin on sovellettava puolueettomampia perusteita.

Lisätietoja:

Liite: Kuvaus yleisistä toimintavaihtoehdoista

Internetosoite:

http://ec.europa.eu/agriculture/cap-post-2013/communication/index_en.htm

MEMO/10/587

LIITE

KUVAUS YLEISISTÄ TOIMINTAVAIHTOEHDOISTA

Suorat tuet

Markkinatoimenpiteet

Maaseudun kehittäminen

Vaihtoehto 1

Lisää oikeudenmukaisuutta suorien tukien jakamiseen jäsenvaltioiden kesken (muuttamatta nykyistä suorien tukien järjestelmää)

Riskinhallintavälineiden lujittaminen

Tarvittaessa nykyisten markkinavälineiden virtaviivaistaminen ja yksinkertaistaminen

Terveystarkastukseen sisältyvän toimintatavan säilyttäminen, jonka mukaan lisärahoitus on tarpeen ilmastonmuutokseen, veteen, luonnon monimuotoisuuteen, uusiutuviin energialähteisiin ja innovaatioon liittyviin haasteisiin vastaamiseksi

Vaihtoehto 2

Lisää oikeudenmukaisuutta suorien tukien jakamiseen jäsenvaltioiden kesken ja huomattavia tarkistuksia tukeen

Suora tuki muodostuu seuraavista osista:

perusosuus, joka vastaa tulotukea,

pakollinen lisätuki vihreämpien julkishyödykkeiden tarjoamisesta yksinkertaisten, yleisluonteisten, vuosittaisten ja muiden kuin sopimusperusteisten maatalouden ympäristötoimenpiteiden muodossa; perustuu näiden toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuviin ylimääräisiin kustannuksiin,

lisätuki erityisten luonnonhaittojen korvaamiseksi,

valinnainen tuotantoon sidottu tukiosuus erityisaloilla ja ‑alueilla1

Uusi pientiloja koskeva järjestelmä

Perusosuuden enimmäismäärän vahvistaminen ottaen samalla huomioon suurten tilojen vaikutus maaseudun työllisyyteen

Tarvittaessa nykyisten markkinavälineiden tehostaminen ja yksinkertaistaminen

Nykyisten välineiden mukauttaminen ja täydentäminen vastaamaan paremmin EU:n ensisijaisia tavoitteita suuntaamalla tuki ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja/tai rakenneuudistukseen ja innovaatioon sekä alueellisten/paikallisten aloitteiden edistämiseen

Nykyisten riskinhallintavälineiden lujittaminen ja tarvittaessa WTO:n vihreän laatikon kriteerien mukaisen tulojen vakauttamisvälineen käyttöön ottaminen huomattavien tulonmenetysten korvaamiseksi

Tarvittaessa varojen osittainen uudelleenjakaminen jäsenvaltioiden kesken puolueettomien kriteerien perusteella

Vaihtoehto 3

Suorien tukien lakkauttaminen nykyisessä muodossaan

Suorat tuet korvataan rajoitetuilla maksuilla julkisten ympäristöhyödykkeiden tuottamisesta sekä ylimääräisillä erityisluonnonhaittakorvauksilla

Kaikkien markkinatoimenpiteiden lakkauttaminen lukuun ottamatta mahdollisia häiriölausekkeita, joita voitaisiin soveltaa vakavissa kriisitilanteissa

Toimenpiteet suunnattaisiin pääasiassa ilmastonmuutokseen ja ympäristönäkökohtiin

1 :

Tämä vastaisi nykyistä 68 artiklan nojalla maksettua tuotantoon sidottua tukea ja muita tuotantosidonnaisia tukia.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website