Euroopan komissio vaatii neljäätoista EU:n jäsenvaltiota varmistamaan, ettei rajat ylittävä rikollisuus kannata

IP/10/1063

Bryssel 23. elokuuta 2010

Euroopan komissio vaatii neljäätoista EU:n jäsenvaltiota varmistamaan, ettei rajat ylittävä rikollisuus kannata

Viime kuussa Italian viranomaiset takavarikoivat 60 miljoonan euron edestä mafian omaisuutta. Britanniassa takavarikoitiin 92,3 miljoonaa puntaa kansainväliseltä rikollisliigalta, jolla oli omaisuutta Dubaissa. Nämä takavarikot käsittivät vain murto-osan rikollisten kokonaisvaroista, joita voidaan nykyään siirtää helposti yli maiden rajojen. Tämän vuoksi EU:ssa on vuodesta 2006 ollut voimassa säännöt (neuvoston puitepäätös 2006/783/YOS), joiden nojalla jäsenvaltiot voivat saada rikoksella saatujen varojen menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen pantua täytäntöön ulkomailla. Euroopan komission tänään julkaisema kertomus kuitenkin osoittaa, että puolet EU-maista ei ole vielä pannut näitä sääntöjä täytäntöön. Tämän vuoksi esimerkiksi Ranskassa syytteeseen asetetun rikollisjärjestön varallisuus – olipa se sitten omaisuutta, pestyä rahaa tai varastettuja autoja – on turvassa vaikkapa Slovakiassa tai Bulgariassa. EU:n sääntöjen tarkoituksena on antaa oikeusviranomaisille mahdollisuus pyytää muiden jäsenvaltioiden oikeusviranomaisia panemaan täytäntöön menetetyksi tuomitsemista koskevia päätöksiä. Tänään julkaistu kertomus kuitenkin osoittaa, että näiden sääntöjen puutteellinen täytäntöönpano ja niihin liittyvä byrokratia, jotka usein heijastavat luottamuksen puutetta toisen maan oikeusjärjestelmään, vaikeuttavat edelleen rikoksella saatuihin varoihin kohdistuvia toimia.

Oikeus- ja kansalaisasioista sekä perusoikeuksista vastaava komission varapuheenjohtaja Viviane Reding pitää valitettavana sitä, että tänä talouskriisin aikana EU:n jäsenvaltiot päästävät miljardien eurojen arvosta tuomittujen rikollisten varallisuutta livahtamaan käsistään, vaikka tällaisen varallisuuden menetetyksi tuomitsemista koskevista toimenpiteistä sovittiin EU-maiden kesken jo neljä vuotta sitten. ”Monien jäsenvaltioiden haluttomuus noudattaa neuvoston puitepäätöksiä, joista ne kaikki ovat olleet sopimassa, osoittaa jälleen kerran selvästi, miksi Lissabonin sopimusta tarvitaan EU:n oikeusalueella. Tulevaisuudessa tarvitaan selkeämpiä sääntöjä, niiden johdonmukaisempaa soveltamista ja täytäntöönpanoa ja ennen kaikkea lisää luottamusta oikeusjärjestelmien välillä. Sillä välin kehotan jäsenvaltioita panemaan täytäntöön rikollisuuden torjuntaa koskevat säännökset, jotta oikeusviranomaiset voivat yhteistuumin ryhtyä tehokkaisiin toimiin rikollisten laittoman omaisuuden takavarikoimiseksi”, totesi Reding.

Rikolliset käyttävät hyväkseen EU-alueen avoimia rajoja kuljettamalla varastettua omaisuutta tai laittomia tavaroita maasta toiseen. Menetetyksi tuomitseminen on hyvä keino estää tällainen toiminta.

EU:n sääntöjen mukaan EU-maa voi lähettää menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen sellaiseen toiseen maahan, jossa päätöksen kohde asuu tai jossa tällä on omaisuutta tai tuloja. Kyseinen toinen maa panee menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöön omien kansallisten sääntöjensä mukaisesti suoraan ilman lisämuodollisuuksia.

Tänään julkaistusta kertomuksesta käy kuitenkin ilmi, että helmikuuhun 2010 mennessä vain 13 EU:n 27 jäsenvaltiosta oli saattanut kyseiset EU-säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään. Vaikka määräaika sääntöjen täytäntöönpanolle oli 24. marraskuuta 2008, seitsemän maata ilmoitti komissiolle, että tarvittava lainsäädäntöprosessi oli vielä kesken, ja seitsemän muuta maata ei toimittanut mitään tietoja asiasta (ks. liite).

Ne 13 jäsenvaltiota, jotka ovat ottaneet asianomaiset säännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään, soveltavat jo niitä rikoksentorjunnassa. Esimerkiksi Alankomaiden oikeusviranomaiset ovat sääntöjen voimaantulon jälkeen lähettäneet muiden EU-maiden oikeusviranomaisille 121 menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätöstä, joiden kohteena olevan varallisuuden arvo on yhteensä lähes 20 miljoonaa euroa.

Oikeudellinen yhteistyö jää vajaaksi ilman luottamusta oikeusjärjestelmien oikeudenmukaisuuteen

Voimassa olevissa EU:n säännöissä luetellaan tiettyjä olosuhteita, joissa jäsenvaltiot voivat kieltäytyä panemasta täytäntöön menetetyksi tuomitsemista koskevia päätöksiä. Näitä ovat muun muassa kahdesti samasta rikoksesta syyttämistä tai rankaisemista koskevan kiellon rikkominen tai se, että viive rikoksen tekohetkestä lopullisen tuomion antamiseen on liian pitkä. Tänään julkaistusta kertomuksesta käy kuitenkin ilmi, että kaikki maat kolmea maata lukuun ottamatta (Irlanti, Portugali ja Alankomaat¹) ovat säätäneet lisäperusteista, joiden nojalla ne voivat kieltäytyä panemasta täytäntöön toisissa maissa tehtyjä menetetyksi tuomitsemista koskevia päätöksiä. Tämän vuoksi tämä oikeudellinen väline, jonka tarkoituksena on antaa viranomaisille mahdollisuus tunnustaa viipymättä toistensa päätökset, ei ole niin tehokas kuin se voisi olla.

Komission kertomuksessa varoitetaan myös siitä, että vaikka EU:n säännöt olisikin pantu täytäntöön, menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten tunnustamiseen on kansallisissa säännöissä voitu liittää erilaisia oikeudellisia muodollisuuksia, joiden vuoksi tunnustaminen ei ole automaattista. Neljä maata (Puola, Romania, Slovenia ja Tšekki) on esimerkiksi säätänyt velvoitteesta järjestää julkinen kuuleminen.

EU:n oikeusasioiden komissaari Viviane Reding totesi maaliskuussa pitämässään puheessa, että keskinäinen luottamus on edellytys sille, että oikeusviranomaiset voisivat tunnustaa toistensa päätökset (SPEECH/10/89). Komissio on siksi ottanut ensisijaiseksi tavoitteekseen yhteisten vähimmäisnormien käyttöönoton. Ensimmäinen vaihe tältä osin ovat rikoksesta epäiltyjen henkilöiden tulkkausta ja käännöksiä koskevien oikeuksien vahvistaminen (tätä koskeva säädös tulee voimaan syksyllä – IP/10/746) ja oikeuksia koskeva ilmoitus (ehdotus tehty 20. heinäkuuta – IP/10/989).

Taustaa

EU:n jäsenvaltiot hyväksyivät 6. lokakuuta 2006 neuvoston puitepäätöksen (2006/783/YOS), jonka mukaan muiden EU-maiden toimivaltaisten viranomaisten tekemät menetetyksi tuomitsemista koskevat päätökset tunnustetaan ja niiden täytäntöönpano aloitetaan viipymättä.

Ennen Lissabonin sopimusta EU:n oikeusalan säännöt hyväksyttiin entisen nk. kolmannen pilarin mukaisina puitepäätöksinä, jotka sitoivat jäsenvaltioita saavutettavan tuloksen osalta mutta jättivät täytäntöönpanon muodon ja keinot kansallisten viranomaisten valittaviksi. Tämä saattoi johtaa likimääräisiin sääntöihin, jotka käytännössä saattoivat olla hyvinkin erilaisia eri puolilla EU:ta. Toisin kuin muilla toimintalohkoilla komissio ei voi vuoteen 2014 kestävän siirtymäkauden aikana ryhtyä oikeustoimiin sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat nämä säännöt täytäntöön. Komissio aikookin toistaiseksi jatkaa työtään, jonka tarkoituksena on valvoa ja aktiivisesti tukea EU:n sääntöjen asianmukaista täytäntöönpanoa ja noudattamista jäsenvaltioissa.

Uutisia oikeus- ja sisäasioista:

http://ec.europa.eu/justice/news/intro/news_intro_en.htm

Oikeus- ja kansalaisasioista sekä perusoikeuksista vastaavan komission varapuheenjohtajan Viviane Redingin kotisivu:

http://ec.europa.eu/commission_2010-2014/reding/index_en.htm

ANNEX

Notification of implementation of Council Framework Decision 2006/783/JHA90 as of February 2010

¹ :

Tänään julkaistu kertomus laadittiin helmikuussa 2010, ja Alankomaat puolestaan antoi kansalliset täytäntöönpanosäännöksensä huhtikuussa 2010. Tämän vuoksi kertomuksessa todetaan, että vain Irlanti ja Portugali eivät ole esittäneet kieltäytymiselle lisäperusteita.