Komissio: sovittelun käyttö rajatylittävissä riidoissa säästää aikaa ja rahaa

IP/10/1060

Bryssel 20. elokuuta 2010

Komissio: sovittelun käyttö rajatylittävissä riidoissa säästää aikaa ja rahaa

Euroopan komissio on tänään muistuttanut EU:n sovittelusääntöjen tarjoamista mahdollisuuksista rajaylittävissä oikeuskiistoissa. Edellytyksenä kuitenkin on, että jäsenvaltiot ottavat kyseiset toimenpiteet käyttöön kansallisella tasolla. Riitojen ratkaiseminen oikeusteitse kysyy rahaa ja aikaa, minkä lisäksi se voi tehdä lopun kannattavista liikesuhteista. Rajatylittävistä tapauksista hankalia tekevät erot lainsäädännössä, tuomiovallassa, kustannuksissa ja kielessä. Näiden ongelmien ratkaisuun on tarjolla vaihtoehtoinen riidanratkaisu puolueettomien sovittelijoiden avustuksella. Siihen tarvitaan kuitenkin asiansa osaavat sovittelijat ja selvät säännöt osapuolten luottamuksen saavuttamiseksi. Rajatylittävä sovittelu on mutkikkaampaa, koska liiketoimintatavoissa on eroja. Tästä syystä EU on laatinut yhteiset sovittelusäännöt, jotka tulivat voimaan toukokuussa 2008 ja jotka jäsenvaltioiden on otettava käyttöön viimeistään toukokuussa 2011. Säännöillä luodaan sovittelulle oikeudelliset takeet ja varmistetaan prosessin korkea taso menettelysääntöjen tai sovittelijakoulutuksen avulla. Toistaiseksi neljä maata (Italia, Portugali, Ranska ja Viro) ovat ilmoittaneet komissiolle vieneensä EU:n sovittelusäännöt kansalliseen lainsäädäntöönsä.

Oikeusasioista vastaava komission jäsen ja varapuheenjohtaja Viviane Reding pitää näitä toimenpiteitä erittäin tärkeinä, koska niissä on kyse vaihtoehtoisesta ja täydentävästä oikeussuojakeinosta. Oikeusjärjestelmissä ihmisillä on valta vaatia oikeuksiensa toteutumista, ja tehokkaat oikeussuojakeinot on turvattu EU:n perusoikeuskirjalla. Reding katsoo, ettei kansalaisilta ja yrityksiltä saisi evätä näitä oikeuksia vain siksi, etteivät ne osaa toimia oikeusjärjestelmässä, koska niillä ei ole varaa tai aikaa oikeudenkäyntiin tai koska ne eivät selviä siihen liittyvästä byrokratiasta. Komissaari kehottaa jäsenvaltioita ottamaan EU:n sovittelusäännöt käyttöön nopeasti. Vähimmäistavoitteena on mahdollistaa sovintoratkaisut rajatylittävissä riidoissa, mutta samat toimenpiteet olisi hyvä ottaa käyttöön myös kansallisesti. ”Loppujen lopuksi asiasta hyötyvät kaikki: kansalaiset ja yritykset, yhteiskunnat ja taloudet, myös oikeusjärjestelmä itse”, Reding toteaa.

Sovitteludirektiiviä sovelletaan silloin, kun rajatylittävän riidan osapuolet suostuvat riita-asiansa ratkaisemiseen puolueettoman sovittelijan välityksellä. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että sovittelulla aikaansaadut sopimukset ovat täytäntöönpanokelpoisia. EU:n hiljattain rahoittamassa selvityksessä¹ arvioitiin, että sovittelua käyttämällä olisi tapausta kohden säästynyt keskimäärin 331–446 päivää ja 12 471–13 738 euroa oikeudenkäyntikuluja EU:ssa.

Sovittelua voidaan käyttää yritysten välisten, työntekijöiden ja työnantajien välisten, vuokranantajien ja vuokralaisten välisten sekä perheiden sisäisten riitojen ratkaisemiseen. Tavoitteena on osapuolten keskinäisten suhteiden säilyminen tai jopa kohentuminen, mihin ei aina päästä tuomioistuinkäsittelyssä. Riitojen ratkaiseminen ilman tuomioistuinta säästää oikeuslaitosten resursseja, mahdollisesti myös oikeudenkäyntikuluja. Online-riitojenratkaisu mahdollistaa maantieteellisesti kaukana toisistaan sijaitsevien osapuolten välisen sovittelun. Vain rajaylittävät säännöt puuttuvat – säännöt, joilla osapuolet saavat varmuuden prosessista ja sen täytäntöönpanokelpoisuudesta.

Kaikessa sovittelussa luottamus prosessiin on kaiken a ja o, varsinkin jos osapuolet ovat eri maista. EU:n säännöissä jäsenvaltioita kehotetaankin varmistamaan sovittelun laadunvalvonta, laatimaan menettelysäännöt ja kouluttamaan sovittelijoita. Eri sidosryhmät ovat komission avustuksella laatineet eurooppalaiset menettelysäännöt sovittelijoille, jotka otettiin käyttöön 2. heinäkuuta 2004. Niissä määritellään joitakin periaatteita (sovittelijoiden pätevyys, nimittäminen ja palkkiot, palvelujen tarjoaminen, riippumattomuus ja puolueettomuus, sovittelusopimus ja luottamuksellisuus), joihin sovittelijat voivat vapaaehtoisesti sitoutua.

Eurooppalaisia menettelysääntöjä noudattavat organisaatiot on lueteltu osoitteessa http://ec.europa.eu/civiljustice/adr/adr_ec_list_org_en.pdf.

Jo sovittelu epäonnistuu, riidan voi aina viedä tuomioistuimeen.

Komissio lähtee siitä, että toukokuuhun 2011 mennessä 26 jäsenvaltiota on ottanut säännöt käyttöön (Tanska on käyttänyt EU:n perussopimuksiin liitetyn pöytäkirjan mukaista oikeuttaan jättäytyä hankkeen ulkopuolelle). Toistaiseksi neljä maata (Italia, Portugali, Ranska ja Viro) on ilmoittanut komissiolle ottaneensa säännöt käyttöön. Lisäksi Liettua ja Slovakia ovat ilmoittaneet niiden tuomioistuinten nimet, jotka ovat toimivaltaisia panemaan rajatylittävät sovitteluratkaisut täytäntöön.

Vaikka valtaosalla jäsenvaltioista oli jo ennen direktiivin antamista käytössä vastaavanlaiset säännöt, niiden olisi ennen 21. päivää toukokuuta 2011 ilmoitettava komissiolle toimenpiteistä, joilla ne panevat direktiivin täytäntöön (kansallisissa toimenpiteissä on oltava viittaus direktiiviin). Eräillä mailla on jo sovittelusäännöt tiettyjä aloja varten: Irlannissa ja Tanskassa työsuhderiitoja, Suomessa kuluttajariitoja, Ruotsissa liikenneonnettomuuksia ja Ranskassa ja Irlannissa perheasioiden sovittelua varten. Portugalissa on koulutettu sovittelijoita vuodesta 2001.

Ensin (21.11.2010 mennessä) jäsenvaltioiden on kuitenkin toimitettava tiedot tuomioistuimista, jotka ovat toimivaltaisia panemaan sovittelulla aikaansaadut sopimukset täytäntöön. Komissio julkaisee tiedot, jotta kansalaisten ja yritysten olisi helpompi käyttää sovittelua.

Tausta

Direktiivi 2008/52/EY sovittelusta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettiin 23. huhtikuuta 2008 (IP/08/628). Komissio teki direktiiviehdotuksen lokakuussa 2004 (IP/04/1288).

Lisätietoja

Oikeusasioiden uutissivu:

http://ec.europa.eu/justice/news/intro/news_intro_en.htm

Oikeusasioista vastaavan komission varapuheenjohtaja Viviane Redingin kotisivu:

http://ec.europa.eu/commission_2010-2014/reding/index_en.htm

ANNEX

Mediation in the E.U. (August 2010)*

* sources: http://ec.europa.eu/civiljustice/adr/adr_gen_en.htm

http://www.adrcenter.com/international/cms/?page_id=259

¹ :

Euroopan komission rahoittama ja ADR Centerin toteuttama hanke The Cost of Non ADR – Surveing and Showing the Actual Costs of Intra-Community Commercial Litigation, kesäkuu 2010, s. 53, http://www.adrcenter.com/jamsinternational/civil-justice/Survey_Data_Report.pdf.