Navigation path

Left navigation

Additional tools

IP/09/141

Bryssel, 28. tammikuuta 2009

Ilmastonmuutos: Komissio tekee ehdotuksia Kööpenhaminassa neuvoteltavaa maailmanlaajuista ilmastosopimusta varten

Euroopan komissio esitti tänään ehdotuksensa siitä, miten edetään kohti kattavaa ja kunnianhimoista uutta maailmanlaajuista ilmastosopimusta, sekä siitä, miten siihen liittyvät toimet voitaisiin rahoittaa. Uusi sopimus on määrä saada aikaan Kööpenhaminassa pidettävässä YK:n ilmastokokouksessa joulukuussa. Jotta lämpötilan nousu voidaan rajoittaa kahteen celsiusasteeseen, kehitysmaiden on osallistuttava ilmastonmuutoksen torjuntaan ja tätä varten ne tarvitsevat teollisuusmailta ja kansainvälisiltä instituutioilta lisää rahoitustukea. Komission ehdotuksiin kuuluvat mm. OECD:n laajuisten hiilimarkkinoiden luominen vuoteen 2015 mennessä sekä innovatiiviset kansainväliset rahoituslähteet, jotka perustuvat maiden päästöihin ja maksuvalmiuteen.

Ympäristöasioista vastaava komissaari Stavros Dimas totesi seuraavaa: ”Ilmastonmuutoksen syihin ja vaikutuksiin tarttuminen edellyttää merkittäviä yksityisiä ja julkisia investointeja tulevien vuosikymmenten aikana. On kuitenkin todettava, että näistä investoinneista aiheutuvat kustannukset ovat huomattavasti alhaisemmat kuin ne, joita syntyy, jos ilmastonmuutoksen annetaan jatkua ja aiheuttaa lisävahinkoa. EU:n talouden elvytyssuunnitelma ja eri puolilla maailmaa toteutettavat samanlaiset toimenpiteet tarjoavat mahdollisuuden edistää vähän hiilipäästöjä aiheuttavia investointeja ja tukea samalla kasvua, innovaatioita ja työpaikkojen luomista. Uusien rahoitusratkaisujen löytäminen on kuitenkin ratkaisevan tärkeää sille, että Kööpenhaminassa saadaan aikaan sopimus. Nyt esitettävä tiedonanto antaa tähän merkittävän panoksen, koska siinä esitetään kattava joukko ehdotuksia siitä, miten rahoitusta ja investointeja voidaan lisätä."

Tavoite Kööpenhaminassa

EU:n tavoitteena on, ettei maailman lämpötilaa päästetä nousemaan yli kahta celsiusastetta esiteolliseen aikaan verrattuna. On vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että mikäli lämpötila nousee tätä enemmän, seuraukset käyvät sietämättömiksi.

Kööpenhaminassa tehtävässä sopimuksessa olisi sekä asetettava maailmanlaajuiset tavoitteet päästöjen vähentämiseksi että vahvistettava maiden valmiuksia sopeutua ilmastonmuutokseen. Tiedonannossa[1] esitetään konkreettisia ehdotuksia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tavoitteet ja toimet

Jotta lämpötila ei nousisi yli kahta celsiusastetta, maailmanlaajuisten päästöjen on saavutettava huippunsa ennen vuotta 2020 ja tämän jälkeen niitä on leikattava alle 50 prosenttiin vuoden 1990 tasoista vuoteen 2050 mennessä. Tähän tarvitaan sekä teollisuus- että kehitysmaiden toimia.

Teollisuusmaiden on toimittava edelläkävijöinä ja leikattava yhteisiä päästöjään 30 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. EU on näyttänyt esimerkkiä sitoutumalla vähentämään päästöjä 30 prosenttilla, jos muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin vähennyksiin. EU on jo päättänyt toimenpiteistä, joilla sen päästöjä leikataan 20 prosentilla (IP/08/1998). Tiedonannossa ehdotetaan maiden tilanteiden vertaamista erityisten muuttujien avulla sen varmistamiseksi, että kansallisilla tavoitteilla saadaan aikaan tasavertaisia ponnisteluja. Kaikkien OECD-maiden sekä EU:n jäsenvaltioiden, ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden olisi sitouduttava päästötavoitteisiin.

Kehitysmaiden olisi (kaikkein köyhimpiä maita lukuun ottamatta) rajoitettava yhteisten päästöjensä kasvua siten, että päästöt ovat vuoteen 2020 mennessä 15–30 prosenttia pienemmät kuin ne olisivat, jos toiminta jatkuisi entisellään. Kehitysmaiden olisi mm. nopeasti vähennettävä päästöjä, jotka johtuvat trooppisten metsien häviämisestä (IP/08/1543). Niiden olisi sitouduttava vahvistamaan vuoteen 2011 mennessä vähän hiilipäästöjä aiheuttavaa kehitystä koskevat strategiat, jotka kattavat kaikki eniten päästöjä aiheuttavat sektorit. Nämä strategiat arvioidaan uudessa kansainvälisessä järjestelmässä, jossa ehdotettuihin toimiin yhdistetään sopivaa ulkopuolista tukea.

Vähän hiilipäästöjä aiheuttavan kehityksen rahoittaminen

Päästöjen vähentämiseksi maailmanlaajuisia nettolisäinvestointeja on riippumattomien ennusteiden mukaan lisättävä mahdollisesti noin 175 miljardiin euroon vuodessa vuonna 2020. Yli puolet tästä tarvitaan kehitysmaissa. Vuoteen 2020 saakka suuri osa näiden maiden toimista on sellaisia, että niistä aiheutuu vain alhaisia kustannuksia tai jopa voittoa, ja ne olisi rahoitettava maiden omin varoin. Kansainvälinen taloudellinen tuki, jota annetaan maan omat valmiudet ylittäviä toimia varten, olisi saatava esimerkiksi julkisista rahastoista tai kansainvälisistä päästöhyvitysjärjestelmistä.

Kööpenhaminan sopimuksessa olisi myös luotava järjestelyt, joilla autetaan maita sopeutumaan väistämättömään ilmastonmuutokseen. Kaikkien teollisuus- ja kehitysmaiden olisi laadittava kansalliset sopeutumisstrategiat. Sopeutumiseen tarvittavaa tukea olisi tarjottava kaikkein haavoittuvimmille, vähiten kehittyneimmille maille sekä pienille saarivaltioille.

EU:n olisi tarkasteltava potentiaalisia innovatiivisia kansainvälisen rahoituksen lähteitä esimerkiksi aiheuttamisperiaatteen (”saastuttaja maksaa”) sekä maksukyvyn perusteella. EU:n jäsenvaltiot voisivat myös käyttää osan EU:n päästökauppajärjestelmän huutokaupasta tulevaisuudessa saatavista tuloista kehitysmaiden tukemiseen.

Maailmanlaajuiset hiilimarkkinat

EU:n tulisi pyrkiä luomaan vuoteen 2015 mennessä OECD:n laajuiset hiilimarkkinat yhdistämällä EU:n päästökauppajärjestelmä muihin ”päästökatto ja kauppa” –järjestelmiin, jotta voitaisiin lieventää ilmastonmuutosta ja hankkia varoja sen torjuntaan. Maailmanlaajuisten hiilimarkkinoiden aikaansaamiseksi markkinoita olisi laajennettava niin, että vuoteen 2020 mennessä ne kattavat tärkeimmät nopeasti kehittyvän talouden maat.

Kioton pöytäkirjaan perustuva puhtaan kehityksen mekanismi olisi uudistettava. Edistyneimmissä kehitysmaissa ja erittäin kilpailukykyisillä talouden sektoreilla puhtaan kehityksen mekanismi olisi korvattava alakohtaisilla hyvitysmekanismeilla sekä ”päästökatto ja kauppa” –järjestelmillä.

Seuraavat toimet

Tiedonanto osoitetaan neuvostolle, parlamentille ja EU:n neuvoa-antaville elimille. Eurooppa-neuvoston odotetaan antavan vastauksensa maaliskuussa.

Katso myös MEMO/09/34

Lisätietoja

http://ec.europa.eu/environment/climat/future_action.htm


[1] Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa KOM(2009)39


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website