Navigation path

Left navigation

Additional tools

Other available languages: EN FR DE ES IT SV EL HU

IP/08/525

Bryssel 3. huhtikuuta 2008

Suomen sudenmetsästysasia päätökseen ja viimeinen varoitus Unkarille lintujensuojelun laiminlyönnistä

Euroopan komissio saattaa Suomea vastaan nostetun sudenmetsästyslupien myöntämiseen liittyvän tapauksen käsittelyn päätökseen, sillä komissio katsoo Suomen noudattaneen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vuonna 2007 antamaa tuomiota. Unkari puolestaan saa komissiolta viimeisen kirjallisen varoituksen sen johdosta, että Unkari ei ole toteuttanut tarvittavia kansallisia toimenpiteitä luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanemiseksi.

Ympäristöasioista vastaava komissaari Stavros Dimas totesi: ”On ehdottoman tärkeää, että jäsenvaltiot turvaavat maanosamme luonnon monimuotoisuuden. Euroopan unionin luonnonsuojelulainsäädäntö on laadittu tulevaisuutta varten: panemalla täytäntöön eläinten ja luontotyyppien suojelemiseksi annetut direktiivit jäsenvaltiot turvaavat huomispäivän taloudelliset edellytyksensä. Olen erittäin tyytyväinen, että Suomi on noudattanut tuomioistuimen päätöstä.”

Suomen sudenmetsästysasian käsittely päätökseen

Komissio päättää Suomea vastaan nostetun sudenmetsästystä koskevan asian käsittelyn, koska Suomi on hyväksynyt uudet sudenmetsästyssäännöt. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi kesäkuussa 2007, että Suomi oli rikkonut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettua direktiiviä[1] myöntämällä sudenmetsästyslupia, joissa ei määritelty, missä olosuhteissa metsästys on sallittu.

Suomen susikanta on viime vuosina levittäytynyt perinteisiltä Itä-Suomen elinalueiltaan (Kainuu ja Pohjois-Karjala) maan keski- ja länsiosiin. Sudet – joita arvioidaan olevan Suomessa 250–300 – ovat luontotyyppidirektiivin mukaan tiukan suojelun alaisia. Suomi hyväksyi yhteisöjen tuomioistuimen tuomion seurauksena säädöksen, jolla selkiytettiin sudenmetsästyslupien myöntämissääntöjä. Suomi on myös osoittanut tapaustutkimusten avulla, että susien ennalta ehkäisevällä metsästämisellä voidaan vähentää kotieläimiin kohdistuvia hyökkäyksiä.

Komissio katsoo, että Suomi on noudattanut yhteisöjen tuomioistuimen päätöstä antamalla nämä uudet säännöt susien suojelemiseksi ja että asian käsittely voidaan siten saattaa päätökseen.

Unkarille viimeinen varoitus luonnonvaraisten lintujen suojelun laiminlyönnistä

Komissio lähettää Unkarille viimeisen kirjallisen varoituksen puutteista, jotka on havaittu luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin[2] täytäntöönpanossa. Jäsenvaltiot ovat direktiivin mukaan velvollisia kieltämään toiminnot, jotka saattavat uhata näitä lintuja. Kaikkia direktiivin artikloja ei kuitenkaan ole saatettu asianmukaisesti osaksi Unkarin kansallista lainsäädäntöä.

Komissio lähetti Unkarille ensimmäisen varoituskirjeen huhtikuussa 2006. Unkarin vuosina 2006 ja 2007 antamien vastausten perusteella monia esiin nostettuja puutteita on korjattu uusilla säädöksillä, mutta ei kuitenkaan kaikkia. Kansalliseen lainsäädäntöön ei vielä ole asianmukaisesti sisällytetty direktiivin säännöksiä, jotka koskevat munien ottamista luonnosta ja tiettyjen lajien metsästykselle asetettuja erityiskieltoja. Unkarin lainsäädäntö ei ole luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin mukainen myöskään niiltä osin kuin siinä säädetään lehtokurpan (Scolopax rusticola) metsästyskaudesta, joka on päällekkäinen lajin lisääntymis-, jälkeläistenkasvatus- ja muuttokausien kanssa.

Komissio lähettää tästä syystä Unkarille viimeisen kirjallisen varoituksen.

Oikeudellinen menettely

Perustamissopimuksen 226 artiklan mukaan komissio voi ryhtyä oikeustoimiin sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei täytä velvollisuuksiaan.

Jos komissio katsoo, että EU:n lainsäädäntöä on rikottu tavalla, joka antaa aihetta tällaisen menettelyn käynnistämiseen, se toimittaa kyseiselle jäsenvaltiolle ns. virallisen ilmoituksen (ensimmäisen kirjallisen varoituksen), jossa jäsenvaltiota pyydetään esittämään huomautuksensa tietyn määräajan, yleensä kahden kuukauden, kuluessa.

Sen jälkeen, kun jäsenvaltio on toimittanut vastauksensa (tai jättänyt vastaamatta), komissio voi päättää toimittaa jäsenvaltiolle ns. perustellun lausunnon (toisen ja viimeisen kirjallisen varoituksen). Siinä esitetään selkeästi ja tarkasti syyt, joiden vuoksi komissio katsoo EU:n oikeutta rikotun, ja kehotetaan jäsenvaltiota korjaamaan puutteet tietyn ajan kuluessa, joka yleensä on kaksi kuukautta.

Jos jäsenvaltio ei noudata perustellun lausunnon kehotusta, komissio voi viedä asian yhteisöjen tuomioistuimeen. Jos tuomioistuin toteaa perustamissopimusta rikotun, kyseinen jäsenvaltio velvoitetaan toteuttamaan tilanteen korjaamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Yhteisön perustamissopimuksen 228 artiklan nojalla komissiolla on valta ryhtyä oikeustoimiin sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole noudattanut yhteisöjen tuomioistuimen aiempaa päätöstä, samaan tapaan eli lähettämällä ensin ensimmäisen kirjallisen varoituksen (virallisen ilmoituksen) ja sen jälkeen toisen kirjallisen varoituksen (perustellun lausunnon). Artiklan mukaan komissio voi myös pyytää tuomioistuinta asettamaan kyseiselle jäsenvaltiolle sakkomaksun.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita on osoitteessa:

http://curia.europa.eu/en/content/juris/index.htm


[1] Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta.

[2] Luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu direktiivi 79/409/ETY.


Side Bar