IP/08/1339

Bryssel 17. syyskuuta 2008

Komissio käynnistää yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan väliarvioinnin

Euroopan komissio hyväksyi tänään meri- ja kalastusasioista vastaavan komissaarin Joe Borgin esittämän asiakirjan, jossa käsitellään yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) toiminnan saavutuksia ja puutteita vuonna 2002 toteutetun YKP:n uudistuksen jälkeen. Komissaarit olivat yhtä mieltä siitä, että vuoden 2002 uudistuspaketti on parantanut merkittävästi EU:n kalastuksenhoitoa, mutta siinä on vielä puutteita. Yhteisen edun hyväksi toimivat kalastajat kärsivät edelleenkin lyhyen aikavälin päätöksenteosta, johon yhdistyy eräiden kalastusalan toimijoiden vastuuton käyttäytyminen. Tuloksena on noidankehä, joka on heikentänyt niin valtamertemme ekologista tasapainoa kuin kalastusalan taloudellista kannattavuutta. Sen vuoksi komissio katsoo, että olisi aloitettava viipymättä YKP:n perusteellinen uudelleenarviointi, joka luo pohjan Euroopan kalastuksenhoidon institutionaalisten puitteiden perusteelliselle uudistukselle.

Komissaari Borg totesi seuraavaa: ”Yhteinen kalastuspolitiikka on ainoa keino hallinnoida niitä liikkuvia kansainvälisiä luonnonvaroja, joihin EU:n kalastusala perustuu. YKP ei kuitenkaan nykymuodossaan rohkaise sen paremmin kalastajia kuin poliitikkojakaan toimimaan vastuullisesti. Käytössämme olevat hallintovälineet kannustavat kapea-alaiseen lyhyen aikavälin päätöksentekoon, joka on heikentänyt EU:n kalastuselinkeinon kestävyyttä. Tarvittavien muutosten täydellinen määrittely ja toimintasuunnitelman laatiminen vie aikaa, ja kaikki sidosryhmät on otettava täysipainoisesti mukaan tähän prosessiin. Sen vuoksi ehdotan, että vuoden 2002 uudistuksen perusteellinen uudelleenarviointi aloitetaan heti.”

Komissaari Borg korostaa asiakirjassaan erityisesti seuraavia vuoden 2002 uudistukseen perustuvia todellisia saavutuksia: politiikan tieteellinen perusta on muuttunut uskottavammaksi ja avoimemmaksi, sidosryhmien kanssa käytävä vuoropuhelu on lisääntynyt, useille kannoille on laadittu pitkän aikavälin hoitosuunnitelmia ja viime aikoina on toteutettu toimia laittoman kalastuksen vastustamiseksi ja poistamiseksi sekä saaliiden poisheittämisen vähentämiseksi.

Tästä myönteisestä kehityksestä huolimatta muun muassa seuraavat esteet on vielä raivattava EU:n vesillä harjoitettavan aidosti kestävän kalastuksen tieltä:

• EU:n laivaston liikakapasiteetti: laivaston nykyinen pyyntikapasiteetti on kaksin- tai kolminkertainen kestävään enimmäistuottoon verrattuna;
• kalastajien on kannettava vastuu yhteisten luonnonvarojen kestävästä käytöstä;
• ekologisen kestävyyden tavoitteen on oltava ensisijainen taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen nähden, sillä ensiksi mainittu on edellytys kahdelle viimeksi mainitulle;
• päätöksentekoprosessiin on saatava selkeämpi arvojärjestys periaatteiden ja täytäntöönpanon välille, jotta EU:n tason sääntelyä voidaan yksinkertaistaa ja alueellisia hallintoratkaisuja kannustaa aina, kun ne ovat mahdollisia;
• YKP on saatettava vastaamaan äskettäin voimaan tullutta meristrategiapuitedirektiiviä, jonka mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava lainkäyttövaltaansa kuuluvien merialueiden ympäristönsuojelun hyvä taso vuoteen 2020 mennessä;
• EU:n kalastuksenhoito kaipaa yhteistä lähestymistapaa, joka pitäisi EU:n uuden yhdennetyn meripolitiikan mukaisesti sisällään kalastusalan onshore- ja markkinanäkökohdat sekä pyynti- ja vesiviljelyalan keskittyen rannikkoalueiden kestävään kasvuun.

Komissio aloittaa nyt analysoinnin ja kuulemisen, joka tarjoaa pohjan tulevalle uudistusprosessille. Kalastusministerien kanssa käydään 29. syyskuuta pidettävän kalastusneuvoston kokouksen yhteydessä epävirallinen keskustelu, joka perustuu diagnoosiasiakirjaan ja poliittisiin vaihtoehtoihin. Jos Eurooppa-neuvosto pyytää meripolitiikasta joulukuussa 2008 tekemissään päätelmissä komissiota aloittamaan työt YKP:n uudistamiseksi, komissio esittää vuoden 2009 alussa perusteellisen mietinnön, joka toimii perustana jäsenvaltioiden ja sidosryhmien laaja-alaiselle kuulemiselle.

Yhteinen kalastuspolitiikka otettiin virallisesti käyttöön vuonna 1983, ja sitä on sittemmin tarkistettu kymmenen vuoden välein. Viimeisestä uudistuksesta sovittiin vuonna 2002, ja seuraava uudistus on toteutettava viimeistään vuonna 2012.