Navigation path

Left navigation

Additional tools

Komissio arvioi alueiden rahoituksen vaikutuksia ja käynnistää keskustelun koheesiopolitiikan seuravasta kierroksesta

European Commission - IP/07/721   30/05/2007

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL CS ET HU LT LV MT PL SK SL BG RO

IP/07/721

Bryssel 30. toukokuuta 2007

Komissio arvioi alueiden rahoituksen vaikutuksia ja käynnistää keskustelun koheesiopolitiikan seuravasta kierroksesta

Koheesiopolitiikka on todistetusti auttanut Euroopan unionin alueita kehittymään, mutta sillä on edessään joitakin uusia haasteita tulevina vuosina. Tällaisiin tuloksiin tultiin Euroopan komission tuoreimmassa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevässä kertomuksessa[1]. Tämä lajissaan neljäs kertomus julkaistiin tänään. Siinä esitetään nyt ensimmäistä kertaa laajentuneen, 27 jäsenvaltiota käsittävän unionin ja sen 268 alueen taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen tilanne. Kertomuksessa eritellään yksityiskohtaisesti alueiden tilanne bruttokansantuotteen, tuottavuuden ja työllisyyden kannalta. Siinä eritellään eri haasteita, joihin jäsenvaltioiden ja alueiden on tulevaisuudessa vastattava. Siinä annetaan alustava arvio Euroopan koheesiopolitiikan vaikutuksesta ohjelmakaudella 2000–2006 ja uuden ohjelmakauden 2007–2013 valmistelusta. Kertomuksessa esitetään lisäksi kymmenen kysymystä, joilla on määrä käynnistää keskustelu niin EU:n toimielinten sisällä kuin niiden ulkopuolellakin tämän merkittävän politiikan alan tulevaisuudesta.

Esitellessään kertomusta Danuta Hübner, joka on aluepolitiikasta vastaava komission jäsen, totesi seuraavaa: ”Koheesiopolitiikka on osoittanut voivansa mukautua muuttuviin olosuhteisiin. Sillä on tuettu kipeästi tarvittuja investointeja infrastruktuuriin, henkilöresursseihin sekä alueellisten talouksien nykyaikaistamiseen ja monipuolistamiseen. Sillä on autettu siirtämään julkisia investointeja jäsenvaltioissa kohti unionin painopisteitä.”

Hübner jatkoi: ”Koheesiopolitiikalla pyritään tarjoamaan mahdollisuuksia kaikille EU:n kansalaisille heidän asuinpaikastaan riippumatta vähentämällä alueiden välisiä eroja, ottamalla käyttöön tähän asti käyttämättä jääneet mahdollisuudet ja keskittämällä resursseja kasvua luoviin investointeihin. Unionilla on edessään monenlaisia haasteita: väestön vähentyminen noin vuoden 2020 tietämillä – tämä prosessi on jo käynnistynyt monilla alueilla, kasvava taloudellinen paine muiden kilpailijoiden taholta maailmanlaajuisesti, energian hinnan nousu, ilmastonmuutos ja sosiaalisten erojen kärjistyminen. Euroopan on vastattava näihin haasteisiin. Tätä varten on kaikki alueet ja niiden asukkaat saatava mukaan vaurauden, työpaikkojen ja kasvun luontiin.

Vladimir Špidla eli työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioista vastaava komission jäsen puolestaan totesi: ”Koheesiopolitiikan avulla on myös osaltaan vähennetty sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä ja parannettu viranomaistoimintaa ja julkista hallintoa erityisesti alueellisella tasolla. Koheesiopolitiikalla on näin edistetty bruttokansantuotteen kasvua ja vähennetty eroja unionin sisällä.”

Špidla painotti, että Euroopan sosiaalirahasto investoi yli 10 miljardia euroa ihmisiin joka vuosi seuraavien seitsemän vuoden ajan ja auttaa heitä parantamaan ammattitaitoaan ja työllistettävyyttään. Teknisen kehityksen ja globalisaation haasteiden vuoksi on erityisen tärkeää varmistaa, että ihmisillä on muutoksesta selviytymiseen tarvittava ammattitaito. Työntekijöiden on kyettävä mukautumaan. Hän lisäsi, että Euroopan sosiaalirahasto on keskeinen väline, jolla autetaan jäsenvaltioita toteuttamaan käytännössä joustoturva. Tällä tarkoitetaan aktiivisen työmarkkinapolitiikan, joustavien sopimusjärjestelyjen ja elinikäisen oppimisen yhdistämistä. Sosiaalirahasto edistää lisäksi merkittävästi yhteensovittamiseen tähtäävää politiikkaa ja auttaa panemaan sitä täytäntöön. Tällä politiikalla on erityistä merkitystä EU:n pyrkiessä lisäämään työssä käyvien naisten ja miesten määrää.

Komissaari Hübner valmistelee keskustelua siitä, mitä tällä politiikan alalla olisi tehtävä nykyisen rahoituskauden eli vuosien 2007–2013 jälkeen. Hänen mielestään parantamisen varaa on vielä, ja hän ehdottaakin kymmentä kysymystä keskusteluun koheesiopolitiikan tulevaisuudesta. Hän toivoo keskustelun olevan laajaa ja kokoavan mahdollisimman paljon osallistujia. Hübner raportoi keskustelun tuloksista ensi vuonna.

KERTOMUKSEN POHJALTA TEHDYT HAVAINNOT

Kertomuksessa on neljä osaa:

  1. Jäsenvaltioiden ja alueiden taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen tilanne ja kehityssuunta 27 jäsenvaltion EU:ssa: Analyysi osoittaa, että tulo- ja työllisyyserot ovat Euroopan unionissa kaventuneet viime vuosikymmenen aikana. Köyhimmillä on kuitenkin vielä pitkä matka kurottavana umpeen, mikä edellyttää pitkän aikavälin ponnisteluja.
  2. Koheesiopolitiikan vaikutus: Euroopan koheesio-ohjelmien suorana vaikutuksena on ollut lähentää alueita toisiinsa ja parantaa työllisyyttä. Esimerkiksi vuosina 2000–2006 politiikalla autettiin kasvattamaan bruttokansantuotetta 2,8 prosentilla Kreikassa ja 2,0 prosentilla Portugalissa. Alustavien arvioiden mukaan bruttokansantuotetta onnistutaan vuosina 2007–2013 kasvattamaan noin 8,5 prosentilla Liettuassa, Latviassa ja Tšekissä, noin 5,5 prosentilla Puolassa ja noin 3,5 prosentilla Kreikassa. Koheesiopolitiikalla on myös osaltaan vähennetty sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä: sillä osarahoitetaan vuosittain 9 miljoonan ihmisen koulutusta – näistä yli puolet ovat naisia. Näin he voivat saada parempia työpaikkoja ja ansaita enemmän. Kuudessa maassa luotiin vuosina 2000–2005 yli 450 000 työpaikkaa, mikä vastaa kahta kolmasosaa tavoitetta 2 varten myönnetystä avusta.
  3. Jäsenvaltioiden politiikat ja yhteenkuuluvuus: Julkinen rahoitus on viime vuosina supistunut, sillä talousarvioita laadittaessa joudutaan ottamaan huomioon väestön vanhenemisen seuraukset (eläkejärjestelmän uudistus ja terveys- ja koulutusjärjestelmien kallistuminen) ja talousuudistus, jolla vakautetaan julkista taloutta. Julkisen rahoituksen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 1993 noin 2,9 prosenttia, mutta kaksitoista vuotta myöhemmin enää 2,4 prosenttia. Julkista rahoitusta koskeva päätöksenteko ja sen hallinta on samalla hitaasti mutta varmasti hajautumassa alue- ja paikallistasoille. Julkiset menot kasvoivat näillä tasoilla vuosina 2000–2005 vuosittain 3,6 prosenttia eli nopeammin kuin bruttokansantuote (1,7 prosenttia) ja julkiset menot kokonaisuudessaan (2,4 prosenttia).
  4. Yhteisön politiikat ja yhteenkuuluvuus: Yhteisön eri politiikoilla – esimerkkeinä tutkimus ja kehitys sekä innovointi, maatalous, kilpailu ja valtiontuet – voidaan lisätä koheesiopolitiikan tehokkuutta esimerkiksi siten, että otetaan nimenomaisesti huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset erityisolosuhteet. Kertomus osoittaa, että näin tapahtuu entistä useammin. Yhteisvaikutuksia on kuitenkin edelleen hyödyntämättä.

KESKEISET KYSYMYKSET

Kertomuksessa ehdotetaan seuraavia kysymyksiä koheesiopolitiikan tulevaisuutta koskevan laajan keskustelun pohjaksi.

1. Mitä on opittu vuosien 2007–2013 ohjelmien laadinnasta? Tässä yhteydessä ja kertomuksen esittämän analyysin pohjalta, miten pitkälle koheesiopolitiikka on mukautettu niihin uusiin haasteisiin, joita Euroopan alueilla on edessään lähivuosina? Esimerkiksi:

1.1. Miten alueet voivat vastata rakenneuudistuspaineisiin, joita low- ja medium tech -aloilla dynaamisesti toimivat kilpailijat aiheuttavat?

1.2. Kun otetaan huomioon suuret erot syntyvyydessä, kuolleisuudessa ja muuttovirroissa aluetasolla, miten koheesiopolitiikalla voidaan vastata väestörakenteen muutokseen?

1.3. Missä määrin ilmastonmuutos aiheuttaa koheesiopolitiikalle haasteita?

2. Miten koheesiopolitiikalla voidaan tässä uudessa tilanteessa entisestään kehittää yhdennettyä ja joustavampaa lähestymistapaa toisaalta kehitykseen ja kasvuun, toisaalta työpaikkojen luomiseen nähden?

2.1. Miten koheesiopolitiikalla voidaan paremmin edistää harmonista, tasapainoista ja kestävää kehitystä ottaen huomioon EU:n aluerakenteen monimuotoisuus eli toisaalta epäsuotuisassa asemassa olevat alueet, saaret, maaseutu- ja rannikkoalueet, toisaalta myös heikoimmassa asemassa olevat kaupungit, taantuvat teollisuusalueet ja muut, maantieteellisiltä ominaisuuksiltaan erityiset alueet?

2.2. Miten kertomuksessa todetut haasteet vaikuttavat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden keskeisiin osatekijöihin, kuten sosiaalisen osallisuuden edistämiseen ja sosiaaliseen integraatioon sekä kaikkien yhtäläisiin mahdollisuuksiin? Ovatko lisätoimet tarpeen näiden vaikutusten ennakoimiseksi tai torjumiseksi?

2.3. Mitkä ovat tulevaisuudessa olennaiset ammattitaidot, jotka kansalaisilla on oltava, jotta he voivat vastata uusiin haasteisiin?

2.4. Minkälaista osaamista aluetasolla olisi välttämätöntä kehittää, jotta alueista tulisi maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiä?

3. Kun otetaan huomioon vastaukset edellisiin kysymyksiin, minkälainen arvio voidaan esittää politiikan hallintojärjestelmästä kaudella 2007–2013?

3.1. Kun otetaan huomioon se, että koheesiopolitiikan ohjelmien hallinnon on oltava tehokasta, mikä olisi paras vastuunjako yhteisön, kansallisen ja aluetason välillä monitasoisessa hallintojärjestelmässä?

3.2. Kuinka koheesiopolitiikalla voidaan tehokkaammin tukea julkisen sektorin politiikkaa jäsenvaltioissa ja alueilla? Millä täytäntöönpanomekanismeilla politiikan tehokkuutta ja käyttäjäystävällisyyttä voitaisiin lisätä?

3.3. Miten koheesiopolitiikan ja muiden jäsenvaltioiden ja yhteisön politiikkojen välistä suhdetta voitaisiin lujittaa, jotta voitaisiin lisätä yhteisvaikutuksia ja saada politiikat paremmin täydentämään toisiaan?

3.4. Minkälaisia uusia yhteistyömahdollisuuksia alueiden välillä on niin EU:n sisällä kuin sen ulkopuolellakin?

Huomautuksia toimittajille

Neljännessä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsittelevässä kertomuksessa esitetään perustiedot ja keskeiset kysymykset avoimeen keskusteluun, jossa käsitellään koheesiopolitiikan tulevaisuutta vuoden 2013 jälkeen. Keskustelu käynnistetään virallisesti neljännessä koheesiofoorumissa, joka on määrä järjestää 27.–28. syyskuuta Brysselissä.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen konsolidoidun version 159 artiklassa edellytetään, että Euroopan komissio antaa taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvutta käsittelevän kertomuksen. Artiklassa määrätään seuraavaa:

Komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle joka kolmas vuosi kertomuksen siitä, miten taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden toteuttamisessa on edistytty, sekä siitä, miten tässä artiklassa määrätyt eri keinot ovat myötävaikuttaneet siihen. Tähän kertomukseen liitetään tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia.
Lisätietoja aluepolitiikasta saa osoitteesta

http://ec.europa.eu/regional_policy/index_en.htm


[1] Komission tiedonanto KOM/2007/273


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website