IP/06/1862

Bryssel, 20. joulukuuta 2006

Ilmastonmuutos: Komissio ehdottaa lentoliikenteen sisällyttämistä EU:n päästökauppajärjestelmään

Euroopan komissio osoitti tänään, että se on todella sitoutunut ilmastonmuutosta vähentäviin toimiin. Komissio antoi lainsäädäntöehdotuksen, jolla siviili-ilmailusta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt sisällytetään yhteisön päästökauppajärjestelmään. Kansainvälisen lentoliikenteen päästöt kasvavat EU:ssa nopeammin kuin minkään muun sektorin päästöt. Tämä kasvu uhkaa mitätöidä EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä tapahtuneen kehityksen. Siviili-ilmailun sisällyttäminen yhteisön päästökauppajärjestelmään on kustannustehokas tapa vähentää ilmailun päästöjä. Myös Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO tukee ilmailun sisällyttämistä päästökauppajärjestelmiin. Direktiiviehdotuksen soveltamisalaan kuuluvat EU:n sisäiset lennot vuodesta 2011 ja kaikki lennot EU:n lentokentille ja lentokentiltä vuodesta 2012. Sekä EU:n että ulkomaiset lentoyhtiöt kuuluisivat päästökauppajärjestelmään. Nykyiseen järjestelmään kuuluvien teollisuusyritysten tapaan myös lentoyhtiöt voivat myydä ylimääräiset päästöoikeutensa, jos ne vähentävät päästöjään. Niiden on myös ostettava lisää päästöoikeuksia, jos päästöt kasvavat. Päästökaupasta aiheutuvien lentolippujen hinnankorotusten odotetaan olevan rajallisia ja merkittävästi alempia kuin öljyn hinnan muutoksista johtuneet viime vuosien hinnankorotukset.

Ympäristökomissaari Stavros Dimas sanoi: "Ilmailun olisi myös osallistuttava työhömme, jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä. Komissio jatkaa työtään kansainvälisten kumppaneidensa kanssa ilmailua koskevan maailmanlaajuisen sopimuksen tavoitteiden edistämiseksi. Ilmailun sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään on kustannustehokas ratkaisu, joka on hyvä ympäristön kannalta ja jossa lentoyhtiöitä kohdellaan tasapuolisesti."

Ilmailun päästöjen kasvu

Kotimaisten lentojen päästöt kuuluvat Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan, kansainvälisten lentojen päästöt sen sijaan eivät. Kansainvälisten lentojen polttoaine on lisäksi perinteisesti ollut vapautettu veroista. EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiä sopimuksia ollaan muuttamassa kansainvälisen lentoliikenteen osalta, mutta se vie aikaa.

Ilmailun päästöt ovat tällä hetkellä noin 3 % kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä EU:ssa. Päästöt kuitenkin kasvavat nopeasti (ne ovat kasvaneet 87 % vuodesta 1990), kun matkailukustannukset alenevat, mutta ympäristökustannuksia ei sisällytetä hintoihin. Esimerkkinä voidaan mainita, että Lontoosta New Yorkiin ja takaisin lentävä henkilö aiheuttaa lähes yhtä paljon päästöjä kuin EU:n alueella aiheutuu talon lämmityksestä kokonaisen vuoden aikana.

Ilmailun päästöjen nopea kasvu on suuri vastakohta niille päästöjen vähennyksille, joita on onnistuttu toteuttamaan monilla muilla talouden aloilla. Jos toimia ei toteuteta, EU:n lentokentiltä lähtevien lentojen päästöjen kasvu mitätöi vuoteen 2012 mennessä yli neljänneksen siitä 8 prosentin päästövähennyksestä, johon EU:n 15 jäsenvaltion on Kioton pöytäkirjan vaatimusten mukaisesti päästävä. Ilmailun päästöt todennäköisesti yli kaksinkertaistuvat nykytasosta vuoteen 2020 mennessä.

Direktiiviehdotus

Direktiiviehdotus on jatkoa komissio syyskuussa 2005 antamalle tiedonannolle^[1], jossa todettiin, että ilmailun sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään on talouden ja ympäristön kannalta paras tapa pyrkiä vähentämään alan päästöjä. Myös neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat myöhemmin kannattaneet tätä lähestymistapaa.

Direktiivin säännökset ovat yhtäläisiä kaikille lentoyhtiöille, sekä EU:n että ulkomaisille yhtiöille. Vuodesta 2011 päästökauppajärjestelmää sovelletaan kaikkiin EU:n lentokenttien välisiin kotimaan ja kansainvälisiin lentoihin ja vuodesta 2012 alkaen järjestelmää laajennetaan kaikkiin EU:n lentokentille saapuviin tai niiltä lähteviin kansainvälisiin lentoihin. On arvioitu, että vuoteen 2020 mennessä hiilidioksidipäästöjä voitaisiin vähentää jopa 46 prosenttia tai 183 miljoonaa tonnia vuodessa verrattuna nykytilanteen jatkumiseen. Määrä vastaa Itävallan kaksinkertaisia vuotuisia kasvihuonekaasujen päästöjä kaikista lähteistä.

Ilmailun päästöjen nopean kasvun rajoittamiseksi käytettävissä olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä rajataan vuosien 2004–2006 keskimääräisiin päästöihin. Jäsenvaltiot myyvät osan päästöoikeuksista huutokaupalla, mutta suurin osa myönnetään maksutta yhdenmukaisen tehokkuutta osoittavan vertailuluvun perusteella. Vertailuluku vastaa kunkin lentoliikenteen harjoittajan osuutta aikaisemmasta kokonaisliikenteestä.

Hallinnollisten kustannusten alentamiseksi erittäin kevyet ilma-alukset eivät kuulu järjestelmän soveltamisalaan. Lisäksi kutakin liikenteenharjoittajaa hallinnoi vain yksi jäsenvaltio.

Direktiivi on osa kattavaa lähestymistapaa, jolla pyritään vähentämään ilmailun päästöjä. Muita toimia ovat ympäristöä säästäviä tekniikkoja koskeva tutkimus ja ilmaliikenteen hallinnan parantaminen.

Vaikutukset lentolippujen hintoihin

Jos oletetaan, että lentoyhtiöt siirtävät kaikki lisäkustannukset kuluttajille, tavanomaisen menopaluulipun hinta saattaisi nousta 1,8–9 euroa vuoteen 2020 mennessä. Pitkien lentomatkojen hinnat saattaisivat nousta hieman enemmän suurempien ympäristövaikutusten vuoksi. Lentolippujen hinnankorotusten odotetaan olevan kuitenkin merkittävästi alhaisemmat kuin maailman öljyn hinnannoususta viime vuosina kuluttajille aiheutuneet lisäkustannukset.

Katso myös MEMO/06/506.
Lisätietoja osoitteessa:

http://ec.europa.eu/environment/climat/aviation_en.htm

^[1] Ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten vähentäminen. KOM(2005) 459 lopullinen.