Navigation path

Left navigation

Additional tools

Komissio haastaa Suomen, Ruotsin ja Portugalin oikeuteen jätevedenkäsittelyn vuoksi

European Commission - IP/06/1769   12/12/2006

Other available languages: EN FR DE SV PT

IP/06/1769

Bryssel, 12. joulukuuta 2006

Komissio haastaa Suomen, Ruotsin ja Portugalin oikeuteen jätevedenkäsittelyn vuoksi

Euroopan komissio haastaa Suomen, Ruotsin ja Portugalin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen, koska ne eivät ole varmistaneet yhdyskuntajätevesien asianmukaista käsittelyä useissa kaupungeissaan. Suomi ja Ruotsi laiminlyövät typen järjestelmällisen poiston sisämaakaupunkiensa jätevedenkäsittelyssä ja pahentavat näin Itämeren ympäristöongelmia. Portugali ei ole noudattanut Lissabonin lähellä sijaitsevan Estorilin ja sen lähialueiden yhdyskuntajätevesipäästöjä koskevaa erityistä päätöstä.

Ympäristöasioista vastaava komission jäsen Stavros Dimas toteaa: ”Suomi ja Ruotsi ovat oikeutetusti hyvin huolissaan Itämeren tilasta, mutta ne voivat auttaa Itämeren puhdistamisessa parantamalla omaa jätevedenkäsittelyään. Euroopan lainsäädäntökin edellyttää tätä.”

Yhdyskuntajätevesidirektiivi

Yhdyskuntajätevesien käsittelystä annettu EU:n direktiivi[1] edellyttää, että kaupungit keräävät yhdyskuntajätevetensä ja käsittelevät ne. Käsittelemätön jätevesi voi olla haitallisten bakteerien ja virusten saastuttamaa ja on näin ollen riski kansanterveydelle. Se sisältää myös typen ja fosforin kaltaisia ravinteita, jotka voivat olla haitaksi makealle vedelle ja meriympäristölle. Ravinteet ruokkivat levän liiallista kasvua, joka puolestaan tukehduttaa muut elolliset organismit. Happikato johtaa joskus kalakuolemiin. Tätä prosessia kutsutaan rehevöitymiseksi. Direktiivissä säädetty jätevesien pääasiallinen käsittelymuoto on biologinen käsittely. Määräaika perusrakenteiden käyttöönotolle oli 31. joulukuuta 2000. Jos jätevettä lasketaan herkästi pilaantuvaan vesistöön, direktiivissä säädetään tiukemmista käsittelyvaatimuksista, joihin sisältyy fosforin ja/tai typen poistaminen. Tämän säännöksen noudattamiselle oli asetettu määräajaksi 31. joulukuuta 1998.

Suomi pitää kaikkia rannikkovesiään ja Ruotsi suurinta osaa rannikkovesistään herkästi pilaantuvina. Tämän taustalla on huoli siitä, että koko Itämeren alue kärsii rehevöitymisestä, jota aiheuttavat Itämerta ympäröivistä maista tulevat liialliset ravinnepäästöt, varsinkin typpipäästöt. Komissio katsoo, että Suomi ja Ruotsi vaikuttavat omalta osaltaan Itämeren huonoon tilaan. Vaikka molemmilla mailla on laaja jätevedenkäsittelylaitosten verkosto, ne eivät järjestelmällisesti poista typpeä sisämaakaupunkiensa yhdyskuntajätevesipäästöistä (noin 76 kaupunkia Suomessa ja 60 Ruotsissa). Kumpikin maa katsoo, ettei typen poistaminen ole tarpeen, koska järvet ja joet hidastavat typen kulkeutumista Itämereen pidättämällä typpeä luonnonmukaisesti.

Tämä perustelu ei vakuuta komissiota. Vastaavanlaisessa tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin langetti Italialle tuomion vuonna 2002, koska Italia ei ollut suojellut Pojoen suistoa Adrianmeren rannalla yhdyskuntajätevesipäästöiltä, jotka tulevat kolmen sadan kilometrin päässä rannikolta sijaitsevasta Milanosta[2]. Komissio haastaa sen vuoksi sekä Suomen että Ruotsin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen yhdyskuntajätevesidirektiivin rikkomisesta.

Portugali

Ympäristöasioista vastaava komission jäsen Stavros Dimas toteaa: ”Portugalin on saatettava jätevedenkäsittely nopeasti vaatimustenmukaiseksi turvatakseen kansalaistensa ja matkailijoiden terveyden.”

Portugali ei ole noudattanut vuonna 2001 tehtyä komission päätöstä[3], jossa hyväksyttiin Estorilin alueella mereen päästettävien jätevesien alhaisempi käsittelyaste. Estorilin alueella kotitaloudet ja yritykset tuottavat yli 700 000 ihmisen jätevedet. EU:ssa ei ole tähän mennessä myönnetty muita tällaisia poikkeuksia. Poikkeuksessa edellytettiin, että Portugali käsittelee jätevedet tehokkaan mekaanisen käsittelyn avulla ja desinfioi ne kesällä uimakauden aikana. Koska Portugali on jättänyt asianmukaiset toimet toteuttamatta, komissio on päättänyt haastaa Portugalin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen.

Oikeusprosessi

Yhteisön perustamissopimuksen 226 artiklan mukaan komissio voi ryhtyä oikeustoimiin sellaisia jäsenvaltioita kohtaan, jotka eivät täytä velvoitteitaan.

Jos komissio katsoo EU:n oikeutta rikotun tavalla, joka edellyttää rikkomisesta johtuvan menettelyn käynnistämistä, se lähettää kyseiselle jäsenvaltiolle virallisen ilmoituksen (ensimmäisen kirjallisen varoituksen), jossa jäsenvaltiota pyydetään lähettämään asiassa vastineensa tietyn ajan kuluessa, joka yleensä on kaksi kuukautta.

Asianomaisen jäsenvaltion vastineen perusteella tai vastineen puuttuessa komissio voi päättää lähettää jäsenvaltiolle perustellun lausunnon (viimeisen kirjallisen varoituksen). Siinä esitetään selkeästi ja tarkasti syyt, joiden vuoksi komissio katsoo EU:n oikeutta rikotun, ja kehotetaan jäsenvaltiota korjaamaan puutteet tietyn ajan kuluessa, joka yleensä on kaksi kuukautta

Jos jäsenvaltio ei noudata perustellun lausunnon kehotusta, komissio voi viedä asian yhteisöjen tuomioistuimeen. Jos yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että perustamissopimuksen määräyksiä on rikottu, määräyksiä rikkonutta jäsenvaltiota vaaditaan toteuttamaan määräysten täyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet

Yhteisön perustamissopimuksen 228 artiklan nojalla komissiolla on valta ryhtyä oikeustoimiin sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole noudattanut yhteisöjen tuomioistuimen aiempaa päätöstä. Artiklan mukaan komissio voi myös pyytää tuomioistuinta asettamaan kyseiselle jäsenvaltiolle sakkomaksun.

Tilastotietoa yhteisön oikeuden rikkomiseen liittyvistä menettelyistä on saatavilla osoitteessa:

http://ec.europa.eu/community_law/eulaw/index_fr.htm


[1] Direktiivi 91/271/ETY.

[2] Asia C-396/00, komissio v. Italia.

[3] Päätös 2001/720/EY.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website