Navigation path

Left navigation

Additional tools

Other available languages: EN FR DE ES NL IT SV PT EL

IP/04/891

Bryssel, 13. heinäkuuta 2003

Sisämarkkinat: Komissio vaatii yhdeksää jäsenvaltiota panemaan täytäntöön EU:n lainsäädäntöä

Euroopan komissio on päättänyt virallisesti pyytää yhdeksää jäsenvaltiota noudattamaan sitoumuksiaan panna asianmukaisesti täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston antama sisämarkkinalainsäädäntö. Nämä pyynnöt liittyvät yhteensä 15 epäiltyyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta- jättämistapaukseen. Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg ja Portugali eivät ole täysin panneet täytäntöön oikeudesta lainata yleisölle ja vuokrausoikeuksista vuonna 1992 annettua direktiiviä. Komissio on päättänyt erillisen tekijänoikeuksia koskeneen menettelyn Luxemburgia vastaan, joka on nyt pannut täytäntöön tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa vuonna 2001 annetun direktiivin. Kreikka ei ole saattanut henkivakuutus- ja vakuutusyhtiöiden solvenssimarginaalista vuonna 2002 annettua direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Belgia, Kreikka, Ranska, Italia, Luxemburg ja Ruotsi eivät ole panneet täytäntöön rahoitusvakuusjärjestelyistä vuonna 2002 annettua direktiiviä. Komissio esittää vaatimuksensa perustellun lausunnon muodossa, joka on EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn toinen vaihe. Jos komissio ei saa tyydyttävää vastausta kahden kuukauden kuluessa, se voi päättää haastaa kyseiset jäsenvaltiot EY-tuomioistuimeen.

Sisämarkkinoista vastaava komission jäsen Frits Bolkestein sanoi: ”Jäsenvaltioiden ei kannata sopia EU:n lainsäädännöstä, jos ne eivät pysty toteuttamaan sitä käytännössä. Tarvitaan vain yksi jäsenvaltio, joka vitkastelee sovittujen menettelyjen saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sen jälkeen kansalaisia ja liike-elämää ympäri Eurooppaa estetään hyötymästä täysin niistä uusista mahdollisuuksista ja varallisuuden luomisen koko potentiaalista, joita kyseisillä menettelyillä yritetään sisämarkkinoille saada aikaan. Aiomme kuitenkin jatkaa päättäväisesti rikkomismenettelyjä, kun siihen on tarvetta.”

Vuokraus- ja lainausoikeus sekä tietyt tekijänoikeuden lähioikeudet – Espanja, Ranska, Italia, Irlanti, Luxemburg ja Portugali

Komissio on päättänyt lähettää Espanjalle, Ranskalle, Italialle, Irlannille, Luxemburgille ja Portugalille perustellut lausunnot, jotka koskevat lainausoikeuden, ja Portugalin osalta myös kaupallisen vuokrausoikeuden, saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sellaisena kuin nämä oikeudet on yhdenmukaistettu vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista annetussa direktiivissä 92/100/ETY.

Direktiivin 92/100/ETY (1 ja 5 artiklan) mukaan tekijöillä ja muilla, joilla on yksinomainen lainausoikeus, on oikeus sallia tai kieltää teostensa tai muiden suojan kohteiden yleinen lainaaminen. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin kiertää näitä säännöksiä ja muuttaa yksinomaisen lainausoikeuden yksinkertaiseksi oikeudeksi saada korvauksia, joita on maksettava ainakin tekijöille. Ne voivat myös vapauttaa tietyt laitosten ryhmät kyseisen korvauksen maksamisesta.

Kuten komissaari Bolkestein korosti, kun komission raportti yleisölle lainaamista koskevan oikeuden soveltamisesta (IP/02/1303) julkaistiin, kulttuuriperintöä on kunnioitettava ja samalla on huolehdittava siitä, että kulttuuriesineet ovat aina yleisön saatavilla ja että niiden tekijät saavat vastikkeeksi korvauksen, jonka avulla he pystyvät jatkamaan työtään ja tuottamaan yleisölle iloa. Direktiivi suo jäsenvaltioille paljon liikkumavaraa, joka mahdollistaa tasapainon löytämisen niiden yleisölle lainaamiseen liittyvien perinteiden ja tekijöille maksettavien oikeudenmukaisten korvausten välillä.

Kun direktiiviä 92/100/ETY olisi pitänyt soveltaa vuodesta 1994, komissio toteaa, että Espanja, Italia, Irlanti ja Portugali ovat panneet sen virheellisesti täytäntöön, kun ne ovat vapauttaneet kaikki lainauslaitokset velvoitteesta maksaa korvauksia oikeudenomistajille. Luxemburg ei ole vieläkään saattanut lainausoikeutta osaksi kansallista lainsäädäntöään, kuten ei myöskään Ranska, joka oli sitoutunut tekemään sen ennen vuoden 2003 loppua.

Sen lisäksi Portugali on lisännyt videoiden tuottajat direktiivissä olevaan tyhjentävään luetteloon oikeudenomistajista kaupallisen vuokraamisoikeuden alalla eli niiden joukkoon, joilla on oikeus hyväksyä korvausta vastaan tai kieltää teoksen kaupallinen käyttö. Komission mukaan se, että Portugalin lakiin on lisätty sellainen uusi oikeudenomistaja, joka ei ole elokuvien ”ensimmäisen tallennuksen tuottaja” (joka direktiivin 2 artiklan mukaan on lopullisesti vastuussa), voi aiheuttaa häiriöitä sisämarkkinoille, koska teoksen käyttämisestä kiinnostuneiden taloudellisten toimijoiden on vaikeampi tietää, kenen puoleen kääntyä luvan saamiseksi, ja koska taiteilijoiden ja esittäjien on vaikea saada tietää, keneltä heillä on oikeus saada korvaus jokaisesta teoksen kaupallisesta käytöstä.

Tekijänoikeus ja lähioikeudet tietoyhteiskunnassa – Luxemburgia vastaan käynnistetyn menettelyn päättäminen

Komissio on myös päättänyt lopettaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, jonka se oli käynnistänyt Luxemburgia vastaan, koska se ei ollut saattanut tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa vuonna 2001 annettua direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään (katso IP/01/528). Luxemburg pani direktiivin täytäntöön vuonna 2004 sen jälkeen, kun komissio oli antanut perustellun lausunnon heinäkuussa 2003 (IP/03/1005) ja päättänyt viedä asian tuomioistuimeen joulukuussa 2003. Tuomioistuinkäsittelyt kahdeksaa ”vanhaa” jäsenvaltiota (Belgia, Espanja, Ranska, Alankomaat, Portugali, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta Gibraltarin osalta) vastaan pysyvät voimassa (IP/03/1752). Kahdeksan ”uutta” jäsenvaltiota (eli kaikki Kyprosta ja Viroa lukuun ottamatta) ovat ilmoittaneet komissiolle suunnitelluista kansallisista toimenpiteistä direktiivin panemiseksi täytäntöön. Komissio tutkii parhaillaan näitä toimenpiteitä. Direktiivillä yhdenmukaistetaan tekijöiden ja tiettyjen oikeudenhaltijoiden oikeuksia ja säädetään tietyistä poikkeuksista ja rajoituksista.

Henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden solvenssimarginaali - Kreikka

Komissio on päättänyt lähettää Kreikalle kaksi perusteltua lausuntoa direktiivien 2002/12/EY ja 2002/13/EY täytäntöönpanon laiminlyönnistä (ks. IP/01/216). Direktiivit koskevat henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden solvenssimarginaalia. Direktiivit oli määrä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 20. syyskuuta 2003.

Vakuutusalan yhtenäismarkkinoiden tärkeimpänä perustana on vakuutusyhtiöiden rahoitusvalvonnan vastaavuus eri jäsenvaltioissa. Tämän vastaavuuden keskinäinen tunnustaminen on edellytyksenä sille, että vakuutusyhtiöt voivat toimia koko EU:n alueella niin, että valvonnan suorittavat vain sijoittautumisvaltion viranomaiset. Vakuutusyhtiöiden rahoitusvalvonnan perusteena on tarve suojella vakuutettuja ja edistää rahoitusmarkkinoiden vakautta.

Solvenssimarginaali on yksi tätä tarkoitusta varten vakuutuksia koskevissa direktiiveissä yhdenmukaistetuista säännöksistä. Kysymys on kaikista omista varoista ja muista vastaavista eristä, jotka vakuutusyhtiöllä on oltava käytettävissään, jotta se voi selviytyä pääasiassa onnettomuuksista, investoinneista tai yrityksen toiminnasta aiheutuvista kustannuksista. Solvenssimarginaali ei saa olla yrityksiltä suhteessa vakuutettuihin riskeihin vaadittua vähimmäismäärää pienempi niin, että absoluuttinen alaraja on aina määritelty.

Solvenssimarginaalia koskevat yhteisön säännökset ovat peräisin 1970-luvulta. Kyseiset kaksi direktiiviä edustavat toimenpiteitä (solvenssi I), joilla parannetaan huomattavasti nykyisiä järjestelmiä ja jotka yhdessä vahvistavat merkittävästi vakuutuksenottajan suojaa.

Rahoitusvakuusjärjestelyt – Belgia, Kreikka, Ranska, Italia, Luxemburg ja Ruotsi

Euroopan komissio on lähettänyt perustellun lausunnon kuudelle jäsenvaltiolle – Belgialle, Kreikalla, Ranskalle, Italialle, Luxemburgille ja Ruotsille – koska ne eivät olleet joulukuuhun 2003 mennessä siirtäneet rahoitusvakuusjärjestelyistä annettua direktiiviä 2002/47/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään. Direktiivillä luodaan EU:hun yhtenäiset oikeudelliset puitteet, joilla rajoitetaan rahoitustoimien luottoriskiä tarjoamalla raha- ja arvopaperivakuuksia.

Vakuus on omaisuutta (kuten arvopapereita) joita lainanottaja tarjoaa lainanantajalle, jotta voitaisiin minimoida lainanantajan taloudellisten menetysten riski, jos lainanottaja ei kykene täyttämään rahoitusvelvoitteitaan. Kun kaikki jäsenvaltiot ovat panneet direktiivin asianmukaisesti täytäntöön, se edistää merkittävästi Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä ja kustannustehokkuutta, sillä se kannustaa valtioiden rajat ylittävää liiketoimintaa ja tuo lisää kilpailua Euroopan rahoitusmarkkinoille. Direktiivi kuului rahoitusmarkkinoiden toimintasuunnitelmaan ensisijaisena toimena.

Tuoreimmat tiedot eri jäsenvaltioita koskevista menettelyistä saa seuraavalta www-sivustolta:

http://ec.europa.eu/secretariat_general/sgb/droit_com/index_en.htm


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website