Navigation path

Left navigation

Additional tools

Maatalouden uudistus jatkuu: komissio ehdottaa EU:n humala-alalle kestävää mallia

European Commission - IP/03/1314   30/09/2003

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL

IP/03/1314

Bryssel, 30. Syyskuuta 2003

Maatalouden uudistus jatkuu: komissio ehdottaa EU:n humala-alalle kestävää mallia

Euroopan komissio teki tänään ehdotuksen humalan yhteisen markkinajärjestelyn uudistamiseksi. Ehdotus on sopusoinnussa neuvoston kesäkuussa 2003 päättämän yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen kanssa. Komissio ehdottaa, että nykyiset humalalle myönnettävät tuet irrotetaan kokonaan tai ainakin suurimmalta osin tuotannosta ja käyttöön otetaan yksi YMP:n uudistuksen avaintekijöistä eli tuotannosta irrotettu maatilan tuotantotuki. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voisivat irrottaa tuen tuotannosta kokonaan tai osittain. Jälkimmäisen vaihtoehdon valitessaan ne voisivat pitää enintään 25 prosenttia tuotantotuesta tuotantoon sidottuna tukena erityisten tuotanto-olosuhteiden tai alueellisten erityisominaisuuksien huomioon ottamiseksi. Tällaisen tuen kuten muidenkin suorien tukien saamisen edellytyksenä tulee olemaan ympäristö- ja elintarviketurvallisuusvaatimusten noudattaminen. Tämä varmistetaan soveltamalla täydentäviä ehtoja. Komissio aikoo esittää humalaa koskevat lainsäädäntötekstit ennen vuoden loppua.

"Tavoitteenamme on yksinkertainen ja joustava järjestelmä. Tämä johtaa markkinasuuntautuneeseen, kestävään humalan tuotantoon EU:ssa", totesi maataloudesta, maaseudun kehittämisestä ja kalastuksesta vastaava komissaari Franz Fischler.

Komission humala-alan uudistusta koskeva ehdotus perustuu alan arviointikertomukseen, jonka neuvosto pyysi tehtäväksi ennen 31. päivää joulukuuta 2003. Arvioinnin perusteella tulevan järjestelmän on ehdottomasti täytettävä seuraavat kolme edellytystä: tuotannon on säilyttävä elinkelpoisena, tuotannolle on varmistettava suotuisat taloudelliset edellytykset ja joustavuus suhteessa markkinoiden kehitykseen on varmistettava. Ensimmäisen edellytyksen osalta jatketaan hyvin tehokkaiksi osoittautuneiden humala-alan nykyisen markkinajärjestelyn pääelementtien soveltamista. Nämä ovat tuotteen varmentamista koskevat säännökset ja tuottajaryhmittymien keskeinen rooli. Toinen ja kolmas edellytys taas täyttyvät, kun humalan tuotantotuki sisällytetään yhden maksun järjestelmään.

Tuottajien kannalta järjestelmä on yksinkertainen, joustava ja kestävä. Se myös takaa nykyisten tulojen vakauden, sillä tuen määrä pysyy samana ja sen siirto on suora ja tehokkaampi. Jos markkinoilla esiintyy suhdanteellisia ja rakenteellisia kriisejä, humalanviljelijä voisi halutessaan keskeyttää tuotantonsa väliaikaisesti tai lopettaa sen kokonaan ja käyttää maansa muiden tuotteiden viljelyyn.

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että saadakseen tuen kokonaisuudessaan tai osittain tuottajan on oltava tuottajaryhmittymän jäsen.

Komission kertomus humala-alan kehityksestä löytyy seuraavasta Internet-osoitteesta:

http://ec.europa.eu/agriculture/publi/reports/hops/index_en.htm

Taustaa

    Kuinka humala-alan yhteinen markkinajärjestely toimii?

Humala-alan yhteinen markkinajärjestely otettiin käyttöön vuonna 1971. Viimeksi sitä on muutettu vuonna 1997. Perusasetuksen tärkeimmät seikat ovat humalan varmentamismenettelyyn ja etukäteen tehtävien sopimusten järjestelmään perustuvat kaupan pitämistä koskevat säännöt, tuottajaryhmittymien hyväksymistä ja niiden toiminnan edistämistä koskevat säännöt sekä kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevat säännöt.

Tukea myönnetään yhteisössä viljellyn humalan tuottajille. Tuottajaryhmittymät voivat maksaa jäsenilleen tuen joko kokonaisuudessaan tai osittain suhteessa viljelyalaan. Tuesta voidaan käyttää enintään 20 prosenttia toisiin humalalajikkeisiin siirtymiseen tai muihin yhteistä etua koskeviin toimenpiteisiin.

Kesannointi- tai raivausaloille myönnetään tukea soveltamalla väliaikaisia erityistoimenpiteitä.

Humala-alan menot ovat satovuosina 2000, 2001 ja 2002 pysyneet vakaina 12,5 miljoonassa eurossa, josta Saksan osuus on 10 miljoonaa euroa.

    Tilanne EU:ssa

Humalaa viljellään kahdeksassa EU:n jäsenvaltiossa (Belgia, Espanja, Irlanti, Itävalta, Portugali, Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta) suurinpiirtein 22 000 hehtaarilla, mikä on noin kolmannes koko maailman humalan viljelyalasta. Yhteisön humalan viljelyalasta on 80 prosenttia Saksassa.

Humalanviljely vähenee kaikissa jäsenvaltioissa. Tuottajat viljelevät lajikkeita, joiden alfahappopitoisuus (alfahappo on humalan karvas ainesosa, joka tuo olueeseen karvauden) on suurempi ja tuotokset suuremmat. Tämä tarkoittaa, että saman määrän tuottamiseen tarvitaan vähemmän viljelyalaa.

Viime vuosina EU:n humalan viljelyalat ovat vähentyneet vuosittain noin 3,5 prosenttia. Humalaa viljelevien tilojen lukumäärän lasku on ollut kuutisen prosenttia vuodessa, mutta tilakohtainen pinta-ala on lisääntynyt (+4 prosenttia vuodessa). Unionin humalantähkätuotanto on viime vuosina vähentynyt vain hieman (0,8 prosenttia vuodessa) ja oli 38 000 tonnia vuonna 2002.

Heikommin tuottavista ja vaikeammin viljeltävistä aromaattisista lajikkeista maksetaan perinteisesti korkeampi hinta kuin karvaista lajikkeista. On kuitenkin huomattava, että aromaattisten ja karvaiden lajikkeiden välinen hintaero vähenee, koska aromaattisten lajikkeiden kysyntä on laskussa. Uudet superalfalajikkeet ovat lisäksi erittäin alfahappopitoisia, minkä vuoksi niiden kauppa-arvo on suurempi.

Sopimusmarkkinat ovat vähenemässä, koska humalaa käyttävä teollisuus ostaa sitä mieluummin vapailta markkinoilta, joiden tarjonta on yhä runsaampaa ja joilla hinnat ovat edullisempia kuin sopimuksiin perustuvassa myynnissä. Sopimukset ovat kuitenkin edelleen tuottajien arvostama markkinointiväline, koska sopimushinnat ovat vakaat.

    Kaupankäynti ja tilanne maailmanlaajuisesti

Euroopan unioni on maailman suurin humalantuottaja: se tuottaa 40 prosenttia koko maailman humalasta. Toiseksi suurin humalantuottaja on Yhdysvallat (27 prosenttia kokonaistuotannosta). Kiina on maailman kolmanneksi suurin humalantuottaja, jonka osuus on nykyisin 14 prosenttia.

Vaikka oluen tuotanto lisääntyy maailmanlaajuisesti (n. 1,9 prosentilla vuodessa), alfahapon tarve vähenee (0,66 prosenttia) yhtäältä teknisen kehityksen ansiosta ja toisaalta siksi, että kuluttajat ovat siirtyneet suosimaan vähemmän karvaita oluita.

EU on suurin humalan viejä; se vei vuonna 2002 noin 22 000 tonnia humalaa tähkäekvivalenttina ilmaistuna (1). Tuonti on vähentynyt ja asettunut 11 500 tähkäekvivalenttitonnin tienoille. Kauppataseen ylijäämä on nykyisin noin 10 000 tonnia tähkäekvivalenttina ilmaistuna. EU on perinteisesti ollut humalan nettoviejä; se myös on maailman humalakaupassa olennainen toimija.

    Tilastotietoa

Humala-alaa koskevaa tilasto ja muuta tietoa on saatavilla Internetistä osoitteessa:

http://ec.europa.eu/agriculture/markets/hops/index_fi.htm

(1)Humalapelletit ja -uutteet muunnetaan vertailun mahdollistamiseksi tähkäekvivalenteiksi.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website