Navigation path

Left navigation

Additional tools

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL

IP/03/1286

Brysselissä 23. Syyskuuta 2003

Komissio aloittaa keskustelun EU:n sokerijärjestelmän uudistamiseksi

Euroopan komissio antoi tänään tiedonannon, jossa käsitellään EU:n sokerialan kolmen uudistusvaihtoehdon vaikutuksia. Ennen virallisen ehdotuksen tekemistä komissio haluaa aloittaa laajasta vaikutusten arvioinnista saatuihin tietoihin perustuvan keskustelun EU:n sokerijärjestelmän tavoitteista uudessa tilanteessa. Laajassa vaikutusten arvioinnissa kuvataan kolme suuntausvaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa nykyisen järjestelmän soveltamista jatkettaisiin vuoden 2006 jälkeenkin. Tarvittavat kiintiöiden, tariffien ja hintojen alentamiset tehtäisiin nykyisessä yhteisessä markkinajärjestelyssä (YMJ). Toisessa vaihtoehdossa tuotantokiintiöt lakkautettaisiin asteittain ja EU:n sisäisen hinnan annettaisiin mukautua itsestään muun kuin tullietuuskohteluun oikeuttavan tuonnin hintoihin. Lisäksi siihen sisältyy mahdollisuus myöntää sokerin tuottajille tuotannosta irrotettua maatilan tuotantotukea. Arvioinnissa myös analysoitiin vaihtoehdon vaikutuksia maailmankauppaan. Kolmas vaihtoehto on nykyisen sokerijärjestelmän täydellinen vapauttaminen. Tuottajat otettaisiin mukaan maatilan tuotantotukijärjestelmään. Arvioinnissa tarkasteltiin tuontitullien ja tuonnin määrällisten rajoitusten täydellisen poistamisen vaikutuksia EU:n sokerimarkkinoihin. Komissio on tämän tiedonannon ja siihen liittyvän, sokerialan laajan vaikutusten arvioinnin myötä täyttänyt sitoumuksensa antaa vuonna 2003 kertomus EU:n sokerijärjestelmästä ja sen näkymistä.

Maataloudesta, maatalouden kehittämisestä ja kalastuksesta vastaava komissaari Franz Fischler totesi: "Kesäkuussa 2003 yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistettiin tärkeimpien maatalouden alojen osalta. Nyt on tullut aika arvioida, kuinka EU:n sokerialan markkinasuuntautuneisuutta parannetaan ja tehdään siitä taloudellisesti ja sosiaalisesti sekä ympäristön kannalta kestävämpi ala."

Kolme vaihtoehtoa EU:n sokerialan uudistamiseksi

Komissio on ehdottanut laajan vaikutusten arvioinnin perusteella kolmea eri suuntausvaihtoehtoa EU:n sokerijärjestelmälle:

    Nykyisen järjestelmän jatkaminen vuoden 2006 jälkeenkin

Tämä tarkoittaisi nykyisen, joustaviin kiintiöihin ja interventioon perustuvan yhteisen markkinajärjestelyn (YMJ) säilyttämistä ennallaan. EU:n markkinat pidettäisiin avoimina tuonnille jo tehtyjen tai vastaisuudessa tehtävien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Tulleja, sisäisiä hintoja ja tuotantokiintiöitä vähennettäisiin. Laaja vaikutusten arviointi koski myös "kaikki paitsi aseet" -järjestelyn piiriin kuuluvien maiden pyyntöä panna sopimus täytäntöön kiinteän kiintiöjärjestelmän kautta.

    EU:n sisäisten hintojen alentaminen

Tässä vaihtoehdossa tuotantokiintiöt lakkautettaisiin asteittain tuonnin ja tuotannon vakiinnuttua. Sisämarkkinahinnan annettaisiin mukautua itsestään muun kuin tullietuuskohteluun oikeuttavan tuonnin hintoihin. EU:n sisäisen hinnan alentamisen vuoksi EU:n markkinat eivät olisi enää yhtä houkuttavat vähiten kilpailukykyisille sokerintuottajamaille. Erityistä huomiota kiinnitettiin tämän vaihtoehdon vaikutuksiin maailmankauppaan. EU:n sokerin hintojen alentamisen vaikutusten lieventämiseksi tarkasteltiin myös mahdollisuutta myöntää sokerintuottajille maatilan tulotukea kesäkuussa 2003 toteutetun YMP:n uudistuksen mukaisesti. Lopuksi arvioitiin vaihtoehdon vaikutuksia nykyisin unioniin suuntautuvaa vientiä harjoittavien maiden sokerista saamiin tuloihin.

    Nykyisen järjestelmän täydellinen vapauttaminen

Tämä merkitsisi EU:n hintatuen ja tuotantokiintiöiden lakkauttamista. Arvioinnissa tarkasteltiin tuontitullien ja tuonnin määrällisten rajoitusten täydellisen poistamisen vaikutuksia EU:n sokerimarkkinoihin. Kuten hinnanalennusvaihtoehdossa, myös tässä tarkasteltiin tulotuen käyttöönottomahdollisuutta sekä vapauttamisen vaikutuksia maailmankauppaan ja unioniin suuntautuvaa vientiä harjoittavien maiden sokerista saamiin tuloihin.

Komission tänään antama tiedonanto "Kestävän eurooppalaisen maatalousmallin toteuttaminen YMP:n uudistuksella: tupakka-, oliiviöljy-, puuvilla- ja sokerialat" on saatavilla Internet-osoitteessa:

http://ec.europa.eu/agriculture/capreform/com554/index_en.htm

Sokerialan laaja vaikutusten arviointi löytyy osoitteesta:

http://ec.europa.eu/agriculture/publi/reports/sugar/index_en.htm

Taustaa

    Miten nykyinen sokerijärjestelmä toimii?

Nykyisestä sokerin yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ) säädetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1260/2001. Sen olennaisimmat tekijät ovat hintajärjestelyt, tuotantokiintiöt, kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa ja itserahoitusjärjestelmä. Sen olennaisimpia säännöksiä sovelletaan 30. päivään kesäkuuta 2006.

Yhteisö tukee sokerialaa ostamalla sokeria interventioon ja vahvistamalla sokerijuurikkaalle vähimmäishinnan. Näin tuottajille myös taataan tulot. Näitä säännöksiä on muutettu vain vähän sen jälkeen, kun yhteinen markkinajärjestely otettiin käyttöön vuonna 1968. Interventiohinta, jolla interventioelinten on ostettava niille tarjottu tukikelpoinen sokeri, on markkinointivuodesta 1984/1985 alkaen ollut 631,90 euroa tonnilta valkoista sokeria ja 523,70 euroa tonnilta raakasokeria. Interventio toimii turvaverkkona, jolla taataan sokerin vähimmäishinta. YMJ:n muilla välineillä, kuten tuontitulleilla ja käytettävissä olevien määrien rajoituksilla pidetään markkinahinnat interventiotasoa korkeampina. Vähimmäishinta on hinta, jolla sokerin valmistajien on ostettava juurikkaat viljelijöiltä. Neuvosto on vahvistanut A-kiintiösokerin valmistukseen käytettävän A-juurikkaan vähimmäishinnaksi 46,72 euroa tonnilta ja B-kiintiösokerin valmistukseen käytettävän B-juurikkaan vähimmäishinnaksi 32,42 euroa tonnilta.

Nykyiset hinnat ovat pysyneet muuttumattomina markkinointivuodesta 1993/1994 ja ovat voimassa markkinointivuoden 2005/2006 loppuun asti. Yhteisön hinnat taataan vain kiintiöissä tapahtuvalle tuotannolle. 15 jäsenvaltion EU:ssa 14,5 miljoonan tonnin kokonaiskiintiö jakautuu kullekin jäsenvaltiolle vahvistettavaan A-kiintiöön (82 %) ja B-kiintiöön (18 %). A-kiintiö vastaa periaatteessa sisämarkkinoiden kysyntää ja B-kiintiö kiintiön ylittävän sokerimäärän vientiä vientituella. Kiintiöiden ulkopuolella tuotettavalle sokerille ei makseta tukea, eikä sitä voi vapaasti myydä yhteisössä. Ylimääräiset määrät on "siirrettävä" seuraavalle markkinointivuodelle tai vietävä sellaisenaan ilman vientitukea. Seuraavalle markkinavuodelle siirtäminen tarkoittaa, että laitoksen, joka tuottaa sokeria yli kiintiön, on varastoitava ylijäämä vähintään 12 kuukauden ajan, minkä jälkeen sitä pidetään laitoksen tuona vuonna tuottamana A-sokerina. Kiintiön ulkopuolella tuotettu sokeri, jota ei siirretä seuraavalle markkinointivuodelle, on vietävä ilman vientitukea. Tällaista sokeria kutsutaan C-sokeriksi.

Vientitukien tarkoituksena on kattaa sokerin yhteisön hinnan ja maailmanmarkkinahinnan välinen erotus, jotta se voidaan myydä maailmanmarkkinoilla. Markkinointivuonna 2001/2002 yhteisön valkoisen sokerin keskimääräinen vientihinta oli 280 euroa tonnilta. Vientitukea maksetaan sokerille, joka on saatu yhteisössä korjatusta juurikkaasta tai ruo'osta, ja sokerille, joka tuodaan Intiasta AKT-pöytäkirjan/sopimuksen nojalla. Markkinointivuonna 2001/2002 vientituet olivat 443 euroa tonnilta ja markkinointivuonna 2002/2003 485 euroa tonnilta.

Yhteisön rajasuoja takaa järjestelyjen yhdenmukaisuuden, mutta sokeria voidaan myös tuoda tullitta tai hyvin alhaisin tullein etuuskohtelusopimusten mukaisesti. Sokeria, joka tuodaan yhteisön taatuin hinnoin AKT-maista ja Intiasta EU:hun etuuskohtelusopimusten nojalla, voidaan jälleenviedä EU:n talousarviomäärärahoin. Yhteisrahoitusperiaate toteutuu jäsenvaltioiden sokerilaitoksilta perimien maksujen kautta. Nämä maksut maksetaan yhteisön talousarvioon sen jälkeen, kun niistä on vähennetty 25 prosenttia perintäkustannusten kattamiseksi. Niillä on katettava kiintiötuotannon ylijäämästä suhteessa yhteisön kulutukseen aiheutuva kokonaistappio, joka arvioidaan keskimääräisen vientituen perusteella. Näin kiintiötuotannon nettovienti rahoitetaan tuotantomaksujärjestelmällä, jossa sokerijuurikkaantuottajat ja sokeriteollisuus maksavat maksut täysimääräisinä.

    Mikä on EU:n sokerialan tilanne?

Sokerijuurikas muodostaa 1,61,8 prosenttia EU:n maatalouden tuotosta, ja sitä viljellään 230 000 tilalla. Yleensä sokerijuurikastilat ovat keskimääräistä suurempia ja niiden tulot paremmat.

EU:n (15 jäsenvaltiota) sokerintuotanto vaihtelee 15 ja 18 miljoonan tonnin välillä (puhdistettuna sokerina ilmaistuna). Kun uudet 10 jäsenvaltiota liittyvät EU:hun, sokerintuotannon arvioidaan lisääntyvän 15 prosenttia. Nykyisessä EU:ssa on 135 sokerinvalmistuslaitosta ja 6 puhdistamoa.

Sokeria tuotetaan EU:n kaikissa 15 jäsenvaltiossa Luxemburgia lukuun ottamatta. Sokerintuotannon tuottavuudessa on suuria eroja eri jäsenvaltioiden välillä. Saksa ja Ranska tuottavat yli puolet EU-15:n sokerintuotannosta; seuraavaksi suurimpia tuottajia ovat Yhdistynyt kuningaskunta ja Italia (kumpikin 8 prosenttia). Kymmenestä uudesta jäsenvaltiosta kuudessa valmistetaan sokeria, yhteensä noin 3 miljoonaa tonnia, mistä Puolan osuus on kaksi kolmasosaa.

EU-15 sekä tuo että vie sokeria, mutta nettomäärällisesti se on viejä. Markkinointivuosina 1999/20002001/2002 vienti oli 5,3 miljoonaa tonnia ja tuonti 1,8 miljoona tonnia. Uruguayn kierroksen määritelmien mukaan nettoviennin osuus on keskimäärin 20 prosenttia sokerintuotannosta ja 23,5 prosenttia EU-15:n maatalousperäisten elintarvikkeiden viennistä.

EU on yksi tärkeimmistä toimijoista maailman sokerimarkkinoilla, joskin kaukana vientiä hallitsevasta Brasiliasta. EU-15:n osuus maailman tuotannosta on 13 prosenttia, kulutuksesta 12 prosenttia, viennistä 15 prosenttia ja tuonnista 5 prosenttia. EU:n osuudet koko maailman tuotannosta, kulutuksesta ja viennistä ovat kuitenkin pienentyneet, kun taas eteläisen pallonpuoliskon maiden osuudet ovat tasaisesti kasvaneet.

Sokerin maailmanmarkkinahinnoilla on erittäin suuri merkitys, ja ne ovat äärimmäisen epävakaat. Vuodesta 1995 hinnat ovat laskeneet, mikä johtuu pääasiassa tuotannon ylijäämästä kulutukseen nähden.

Sokerialaa koskevia tilastotietoja on saatavilla Internet-osoitteessa:

http://ec.europa.eu/agriculture/agrista/2002/table_en/en43.htm


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website