Chemin de navigation

Left navigation

Additional tools

Komissio antoi tiedonannon elokuva- ja audiovisuaalituotannon tulevaisuudesta Euroopassa

Commission Européenne - IP/01/1326   27/09/2001

Autres langues disponibles: FR EN DE DA ES NL IT SV PT EL

IP/01/1326

Bryssel 27. syyskuuta 2001

Komissio antoi tiedonannon elokuva- ja audiovisuaalituotannon tulevaisuudesta Euroopassa

Audiovisuaaliala on strategisesti tärkeä tuotannonala, koska sillä on kulttuurimerkitystä ja se voi luoda työpaikkoja. Kuitenkin ala kärsii Euroopassa monista esteistä, jotka haittaavat elokuvien ja muiden audiovisuaaliteosten levitystä. Komissio antoi tiedonannon kulttuuri- ja audiovisuaalialan kysymyksistä vastaavan komissaarin Viviane Redingin ehdotuksesta yhteisymmärryksessä kilpailupolitiikasta vastaavan komissaarin Mario Montin kanssa, ja siinä eritellään mainittuja esteitä ja ehdotetaan ratkaisuja niiden voittamiseksi. Tiedonannolla edistetään elokuva-alan oikeusturvaa, sillä siinä selvitetään komission käyttämät kriteerit sen tarkastellessa elokuva-alan kansallisia tukijärjestelmiä.

Viviane Reding totesi, että Euroopan audiovisuaaliala on hyvin luomiskykyinen ja heijastelee kulttuurien monimuotoisuutta. Digitaalitekniikka tarjoaa uusia tuotanto- ja levitysmahdollisuuksia, ja komissio aikoo tukea niiden esteiden poistamista, jotka estävät taiteilijoita ja tuottajia hyödyntämästä täysimääräisesti yhteisön ulottuvuutta. Reding totesi halunneensa kollegansa Mario Montin kanssa edistää tiedonannolla alan oikeusturvaa ja osoittaa, että kulttuuri- ja audiovisuaalikysymykset otetaan kaikissa yhteisön toimintalinjoissa täysimääräisesti huomioon.

Tiedonanto perustuu jäsenvaltioiden ja alan asiantuntijoiden laajaan kuulemiseen, ja siinä käsitellään teosten hyödyntämistä (oikeuksia), digitaalielokuvaa, alan verotusta, teosten luokittelua sekä muita elokuvien ja muiden audiovisuaaliteosten levitykseen liittyviä kysymyksiä.

Tiedonanto ei kuulu "Televisio ilman rajoja" -direktiivin tulevaan tarkistukseen mutta edustaa samaa linjaa, jossa autetaan tuotannonalaa jossa kansainvälinen kauppa on vilkasta hyödyntämään entistä paremmin yhteisön suomia mahdollisuuksia. Samansuuntaisena toimena komissio tukee aktiivisesti Euroopan audiovisuaalialaa Media Plus -ohjelman (400 miljoonaa euroa vuosiksi 20012005) sekä komission ja Euroopan investointipankin yhteisen i2i audiovisuaali -aloitteen kautta (ks. IP/01/717, 18.5.2001). Aloitteessa edistetään muun muassa riskipääoman käyttöä alalla. Tiedonannossa noudatellaan yhteisön audiovisuaalipolitiikan periaatteita siten kuin ne on esitetty joulukuussa 1999 annetussa tiedonannossa (ks. IP/99/981, 14.12. 1999). Jäsenvaltioiden ja asiantuntijoiden kuulemisessa aloitettiin keskustelu käsitteiden "eurooppalainen teos" ja "itsenäinen tuottaja" määritelmistä, ja keskustelua jatketaan "Televisio ilman rajoja" -direktiivin tarkistuksen yhteydessä vuonna 2002.

Audiovisuaaliteosten hyödyntämistä ja kulttuuriperinnön vaalimista estävien tekijöiden poistaminen Euroopassa

  • Audiovisuaalialan ammattilaiset ovat yksimielisiä siitä, että tarvitaan toimia alan eurooppalaisen perinnön vaalimiseksi. Kuulemisessa tuli kuitenkin esille erilaisia näkemyksiä siitä, onko syytä perustaa audiovisuaaliteosten lakisääteinen tallennusjärjestelmä, millä tasolla se olisi toteutettava (kansallisella vai yhteisön tasolla vaiko Euroopan neuvoston johdolla, joka valmistelee asiasta yleissopimusta) ja olisiko tallentaminen pakollista vai vapaaehtoista. Ennen kuin komissio mahdollisesti tekee ehdotuksen, se laatii vuoden 2002 kuluessa katsauksen jäsenvaltioiden tilanteesta. Välittöminä toiminaan komissio edistää audiovisuaaliperinnön vaalimisen hyviä toimintatapoja ja valmistelee audiovisuaaliteosten taustamateriaaliin liittyvää tietokantaa.

  • Selvästi useimmat kuulluista tahoista kannattavat sellaisten elokuvarekistereiden perustamista, joissa olisi tietoja esimerkiksi tuottajista, tekijänoikeuksista sekä käyttöluvan kestosta ja mahdollisesta yksinoikeudellisuudesta. Idean toteutuksesta oltiin kuitenkin erimielisiä: olisiko luotava kansallisten rekistereiden keskinäinen tunnustamisjärjestelmä vai liitettävä ne laajaksi verkoksi? Komissio aikoo siis laatia selonteon jäsenvaltioiden tilanteesta. Alan ammattilaisten mielestä oikeudenomistajia koskevien tietojen yhteisön laajuisen tietokannan luomista vaikeuttavat hallintomenoihin ja luotettavuuteen liittyvät ongelmat. Yhä useammat alalla työskentelevät valittavat kuitenkin vaikeuksia saada tietoa oikeudenomistajista, mikä estää tiettyjen, erityisesti verkossa olevien teosten hyödyntämistä. Komissio kehottaa alan tahoja kartoittamaan yhdessä, mitä teoksia tunnistusongelma koskee, ja etsimään ratkaisuja kyseisten teosten levityksen mahdollistamiseksi.

Digitaalielokuvan edistäminen

Elokuvassa käytetty digitaalitekniikka tarjoaa uusia teosten levitysmahdollisuuksia kaikkialla Euroopassa ja muualla maailmassa. Kulttuuri- ja taloushaasteiden edessä eurooppalaisten on oltava ensimmäisinä käyttämässä digitaalielokuvaa ja määrittelemässä sille standardeja. Tämä on ensisijaisesti tuotannonalan tehtävä. Komissio tukee sitä Media Plus -ohjelman kautta ja toteaa olevansa valmis edistämään digitaalielokuvaa ottamalla sen ensisijaiseksi alaksi tutkimuksen kuudenteen puiteohjelmaan (20022006).

Tavoitteena on muun muassa kehittää elokuvallisen tason takaavia digitaalisen kompressoinnin menetelmiä, digitaaliteosten näyttömenetelmiä ja salausmenetelmiä. On tarkoitus kehittää selkeitä maailmanlaajuisesti hyväksyttyjä standardeja.

Audiovisuaaliteosten verotus

Kuulemisessa vahvistui, että alalla työskentelevät haluaisivat kulttuurihyödykkeisiin ja -palveluihin sovellettavaksi alennettua arvonlisäveroa tai täyttä verottomuutta, mikä on jo mahdollista esimerkiksi elokuvateatterilipun osalta. Komissio tarkastelee mahdollisuutta ottaa huomioon esimerkiksi videoiden ja verkkopalveluiden kaltaiset palvelut, joihin ei kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaan voida soveltaa verottomuutta, tarkistaessaan asiaankuuluvaa arvonlisäverondirektiivin liitettä vuoden 2002 jälkeen.

Muut audiovisuaaliteosten levityksen esteet

  • Levityksen esteenä voivat olla luokituserot (esim. rajoitus "kielletty alle x-vuotiailta) jäsenvaltioiden ja jakelukanavien kesken. Komissio ottaa huomioon luokituserojen taustalla olevat kulttuurierot ja käynnistää tutkimuksen, jossa eritellään erojen syitä, laajuutta ja konkreettisia vaikutuksia teosten markkinointiin. Tutkimus julkaistaan vuonna 2002.

  • Komissio miettii, miten hyödyntää e-Learning-toimintaohjelmaa (Ks. IP/01/446, 28.3.2001) kuvanlukutaidon ja eurooppalaisten elokuvien tuntemuksen edistämiseksi kouluissa.

Lisäksi tiedonannon mukaan perustetaan asiantuntijaryhmä pohtimaan audiovisuaalialan tekniikan ja rahoituksen kehittymistä ja käynnistetään vuonna 2002 tutkimus elokuvateollisuuden rahoituksellisista erityispiirteistä (eri tuotantovaiheiden rahoituksellinen painoarvo, investointien ja tuoton suhde jne.).

Elokuvan valtiontukiin liittyvän oikeusturvan parantaminen

Komissio ei ole tehnyt yhtään kielteistä päätöstä elokuva-alan kansallisista tukijärjestelmistä, mutta alan ammattilaiset kertoivat pelkäävänsä, että yhteisön kilpailulainsäädäntö (valtiontuet) estää jäsenvaltioita tai alueellisia tahoja tukemasta elokuvaansa kansainvälisessä ympäristössä, jota hallitsee kova kilpailu muiden maanosien kanssa. Komission tiedonannossa selvitetään, millä kriteereillä elokuva- ja televisiotuotannon tukijärjestelmiä arvioidaan. On syytä muistaa, että komissio ei tarkastele jonkin tietyn elokuvan saamia tukia vaan kansallisia tukijärjestelmiä.

Ensin komissio tarkistaa, että järjestelmään kuulumisen ehdot ovat EY:n perustamissopimukset mukaiset esimerkiksi kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän osalta (esimerkiksi ettei tukea ole varattu vain maan kansalaisille) sekä sisämarkkinasääntöjen osalta. Toiseksi komissio tarkistaa, että kesäkuussa 1998 tehdyssä Ranskan tukijärjestelmää koskevassa päätöksessä esitetyt elokuva- ja televiosiotuotantotuen erityiskriteerit täyttyvät. Tässä yhteydessä komissio soveltaa perustamissopimuksessa määrättyä "kulttuuriin liittyvää poikkeusta", jolla taataan periaatteessa edullinen kohtelu kulttuurialalle, ja hakee tasapainoista ratkaisua luovan kulttuurin tavoitteen, unionin audiovisuaalituotannon kehittämisen ja valtiontukia koskevan yhteisön oikeuden kunnioittamisen kesken. Erityiskriteerit ovat seuraavat:

  • Jäsenvaltion on valvottava tuettujen teosten kulttuurisisältöä tarkistettavissa olevien kansallisin kriteerein. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti komissio ei missään vaiheessa arvioi sitä, mikä on luonteeltaan kulttuurista.

  • Jäsenvaltio voi vaatia tuottajaa käyttämään kyseisen valtion alueella enintään 80 % elokuvan tai televisiotuotannon budjetista, ja tuottaja saa itse valita, mitkä budjettikohdat käytetään jäsenvaltion ulkopuolella.

  • Periaatteessa kansallinen tuki saa olla enintään 50 % tuotantobudjetista, mutta vaikeisiin ja pienen budjetin elokuviin ei sovelleta kyseistä enimmäismäärää. Jäsenvaltiot määrittelevät vaikeat ja pienen budjetin elokuvat omissa tukijärjestelmissään.

  • Jotta kansalliset elokuva- ja televiosiotuotannon tukijärjestelmät eivät houkuttelisi työntekijöitä jäsenvaltiosta toiseen, tukea ei saa myöntää yksittäisiin tuotantovaiheisiin (kuten jälkikäsittelyyn).

Komissio on jo näiden kriteerien perusteella tutkinut ja hyväksynyt seuraavien maiden kansalliset järjestelmät: Alankomaat, Irlanti, Ranska, Ruotsi, Saksa (liittovaltiotasolla ja tietyissä Saksan osavaltioissa). Se pyrkii saamaan muiden kansallisten järjestelmien tarkastelun päätökseen vuoden loppuun mennessä.


Side Bar

Mon compte

Gérez vos recherches et notifications par email


Aidez-nous à améliorer ce site