Navigation path

Left navigation

Additional tools

Komissio hyväksyy jakelualan uusia kilpailusääntöjä täydentävät suuntaviivat

European Commission - IP/00/520   24/05/2000

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL

IP/00/520

Bryssel 24. toukokuuta 2000

Komissio hyväksyy jakelualan uusia kilpailusääntöjä täydentävät suuntaviivat

Komissio on tänään saanut valmiiksi toimitus- ja jakelusopimuksia koskevien uusien kilpailusääntöjen viimeisen osan. Komissio on hyväksynyt vertikaalisia rajoituksia koskevat suuntaviivat, jotka täydentävät joulukuussa 1999 annettua uutta ryhmäpoikkeusasetusta.(1) Suuntaviivat ja ryhmäpoikkeusasetus muodostavat enemmän taloudellisiin kuin sääntelynäkökohtiin pohjautuvan kilpailupolitiikan perustan vertikaalisten sopimusten alalla. Vertikaaliset sopimukset ovat sopimuksia, jotka koskevat tuotanto- tai jakeluketjun eri vaiheissa toimivien yritysten kesken tapahtuvaa tavaroiden tai palvelujen myymistä ja ostamista. Uudistus koskee erityisesti teollisuuden toimitussopimuksia, yksinmyynti- ja valikoivan jakelun sopimuksia, luvakesopimuksia (franchising) ja sopimuksia yhden tuotemerkin määräämisestä, joita esiintyy esimerkiksi olut- ja polttoainealalla. Tällaiset sopimukset ovat talouden toimivuuden kannalta hyvin tärkeitä. Tämä kilpailupolitiikan avainalueella toteutettu uudistus on osa laajempaa tarkastelua, johon komissio on ryhtynyt kilpailusääntöjen nykyaikaistamiseksi.(2)

"Tämä merkittävä uudistus vahvistaa komission sitoumuksen tarkistaa ja nykyaikaistaa komission kilpailusääntöjä", toteaa komissaari Mario Monti. "Tarkoituksena on yksinkertaistaa sääntöjä ja vähentää yrityksille sääntelystä aiheutuvaa rasitusta samalla kun varmistetaan markkinavoimaltaan merkittävien yritysten vertikaalisten kilpailunrajoitusten tehokkaampi valvonta. Näin komissio voi keskittyä tulevaisuudessa tärkeimpiin tapauksiin yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, joilla on entistä suurempi osa yhteisön kilpailusääntöjen soveltamisessa".

Uusia sääntöjä sovelletaan 1. kesäkuuta 2000 alkaen, ja ne korvaavat kolme ryhmäpoikkeusasetusta, joita nykyisin sovelletaan yksinmyyntiin, yksinostoihin ja luvakesopimuksiin(3). Voimassaoleviin sopimuksiin sovelletaan vanhoja ryhmäpoikkeusasetuksia vuoden 2001 loppuun. Uudet säännöt eivät vaikuta autokauppaa ja autojen huoltoa koskevista sopimuksista annettuun ryhmäpoikkeusasetukseen, joka on voimassa syyskuuhun 2002.

Vertikaalisiin sopimuksiin voi sisältyä kilpailurajoituksia, jotka yleensä parantavat tavaroiden ja palvelujen tuotantoa ja jakelua, jos sopimuspuolilla ei ole merkittävää markkinavoimaa. Sopimuksilla voi kuitenkin olla markkinoilla myös kielteisiä vaikutuksia, jos niillä jaetaan markkinoita tai suljetaan ne uusilta kilpailijoilta.

Uudet säännöt merkitsevät siirtymistä vanhan lainsäädännön taustalla olevasta muodollisesta sääntelystä kokonaistaloudellisempaan näkökulmaan arvioitaessa vertikaalisia sopimuksia EU:n kilpailusääntöjen perusteella. Uuden lähestymistavan perustavoitteena on yksinkertaistaa toimitus- ja jakelusopimuksiin sovellettavia sääntöjä ja vähentää sääntelyn aiheuttamaa rasitusta erityisesti niiden yritysten osalta, joilla ei ole merkittävää markkinavoimaa (esim. pk-yritykset), samalla kun valvotaan entistä tehokkaammin merkittävän markkinavoiman omaavien yritysten välisiä sopimuksia. Uusi politiikka perustuu yhteen asetukseen, jonka soveltamisala on laaja: sillä myönnetään ryhmäpoikkeus yhtä lailla loppu- ja välituotteiden kuin -palvelujenkin toimitus- ja jakelusopimuksille. Uusi ryhmäpoikkeusasetus merkitsee, että alle 30 prosentin markkinaosuuden saavuttaneet yritykset hyötyvät yhteisön kilpailusääntöjen luomasta oikeusvarmuudesta.

Alle 30 prosentin markkinaosuuteen perustuva oikeusvarmuus tarjoaa yrityksille mahdollisuuden luoda toimitus- ja jakelujärjestelyt, jotka sopivat parhaiten niiden kaupallisiin etuihin ja muuttuviin taloudellisiin oloihin. On kuitenkin kahdenlaisia rajoituksia, joita ryhmäpoikkeusasetus ei koske.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluu suppea joukko niin sanottuja vakavimpia rajoituksia. Yritykset eivät saa käyttää sopimuksissaan tällaisia rajoituksia. Esimerkkejä:

  • Tuottaja ei saa määrätä hintaa, jolla jakelija jälleenmyy sen hyödykkeitä. Enimmäishinnat ja ohjevähittäishinnat ovat yleensä kuitenkin sallittuja.

  • Tuottaja ei saa rajoittaa jakelijoidensa passiivista myyntiä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen jakelijan on voitava vastata yhteisön alueella toimivien asiakkaiden omasta aloitteestaan esittämään pyyntöön saada tavara tai palvelu. Jakelijoiden on voitava käyttää myös Internetiä tällaisiin pyyntöihin vastaamisessa.

  • Tuottaja, joka käyttää valikoivaa jakelua, ei saa rajoittaa valtuutettujen jälleenmyyjiensä aktiivista tai passiivista myyntiä loppukäyttäjille tai muille valtuutetuille jälleenmyyjille (esimerkkinä kosmetiikka).

  • Jos tuottaja ostaa komponentteja sisällyttääkseen ne omiin tavaroihinsa, se ei saa estää komponenttitoimittajaa myymästä kyseisiä komponentteja varaosina loppukäyttäjille tai itsenäisille korjausliikkeille (esimerkkinä taloustavaroiden valmistuksessa käytettävät komponentit).

Edellä mainitut rajoitukset ovat kiellettyjä, jotta kuluttajia hyödyttävä vapaa hintakilpailu jakelijoiden välillä säilyisi ja jotta kuluttajat voisivat ostaa tavaroita ja palveluita mistä haluavat yhteisössä. Komissio noudattaa tiukasti näitä kieltoja, joita myös kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet voivat soveltaa suoraan. Kieltojen rikkominen voi johtaa sakkoihin ja korvausvaatimuksiin.

Uuden asetuksen ulkopuolelle jäävät myös rajoitukset, joille ei myönnetä poikkeusta, mutta jotka tietyin edellytyksin voivat olla EY:n kilpailusääntöjen mukaisia. Tärkein näistä koskee kilpailukieltoja - joilla jälleenmyyjät velvoitetaan myymään vain yhden toimittajan merkkiä - kun niiden kesto ylittää viisi vuotta. Uusi ryhmäpoikkeusasetus ei koske näitä sopimuksia, koska ne voivat sulkea markkinat uusilta kilpailijoilta. Suuntaviivoissa määritellään, missä tilanteissa pitkäaikaiset investoinnit voivat oikeuttaa pitkän kilpailukiellon.

Jos markkinaosuus ylittää 30 prosenttia, vertikaaliset sopimukset eivät kuulu uuden ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin, mutta niitä ei automaattisesti oleteta sääntöjenvastaisiksikaan. Ne on mahdollisesti tutkittava erikseen käyttäen perustamissopimuksen 81 artiklaa, jossa asetetaan edellytykset, joiden vallitessa yritysten välisille sopimuksille voidaan myöntää poikkeus EY:n kilpailusäännöistä. Tällaisessa tilanteessa olevia yrityksiä pyydetään arvioimaan itse vertikaalisten sopimustensa mahdolliset vaikutukset. Suuntaviivoissa autetaan yrityksiä tekemään tällainen arviointi EY:n kilpailusääntöjen perusteella.

Tausta

Uudet kilpailusäännöt ovat kilpailupolitiikan syvällisen uudelleentarkastelun tulosta. Sen tärkeimpiä vaiheita olivat vihreän kirjan julkaiseminen tammikuussa 1997 ja syyskuussa 1998 julkaistu tiedonanto EY:n kilpailusääntöjen soveltamisesta vertikaalisiin kilpailunrajoituksiin.(4) Laajan kuulemisen jälkeen komissio muotoili jälkimmäisessä asiakirjassa puitteet politiikan uudistamiselle.

Suuntaviivoissa autetaan yrityksiä arvioimaan sopimuksiaan itse. Niissä selvitetään EY:n kilpailusääntöjen perusteita,

  • millaiset vertikaaliset rajoitukset eivät yleensä vääristä kilpailua ja jäävät siten 81 artiklan 1 kohdan ulkopuolelle. Tämä koskee erityisesti pk-yritysten välisiä sopimuksia, aitoja edustussopimuksia ja sopimuksia, joissa merkittävää markkinavoimaa ei ole toimittajalla eikä ostajalla.

  • millaiset vertikaaliset rajoitukset hyötyvät ryhmäpoikkeusasetukseen perustuvasta oikeusvarmuudesta. Tämä tapahtuu selittämällä ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisedellytykset.

  • millaisessa tilanteessa joko komissio tai jäsenvaltion viranomaiset voivat joutua peruuttamaan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisesta johtuvan edun.

  • miten on tulkittava markkinoiden määrittelyyn ja markkinaosuuksien laskemiseen liittyviä seikkoja, joita voi ilmetä yritysten soveltaessa 30 prosentin markkinaosuusrajaa ryhmäpoikkeusasetukseen.

  • miten komissio käsittelee tapauksia, jotka eivät kuulu ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan. Suuntaviivoissa annetaan yleiset arviointiperusteet, joita sovelletaan tärkeimpiin vertikaalisiin rajoituksiin, kuten yhden tuotemerkin määräämiseen, yksinmyyntiin ja valikoivaan jakeluun.

Uusi politiikka lisää erityisesti pk-yritysten ja yleensä markkinavoimaltaan vähäisten yritysten vapautta tehdä sopimuksia. Se poistaa vanhojen ryhmäpoikkeusasetusten niille asettaman pakkopaidan.

Suuntaviivoja tarkistetaan neljän vuoden kuluttua ottaen huomioon markkinoilla tapahtunut kehitys ja kokemukset, joita komissio on saanut uuden politiikan soveltamisesta.

Autoalan osalta on muistettava, että käynnistettäessä politiikan uudelleentarkastelu vuonna 1997 autojen jälleenmyyntiä koskeva ryhmäpoikkeusasetus N:o 1475/95 oli ollut voimassa vasta kaksi vuotta. Lisäksi autoalan asetuksen voimassaolo päättyy 30. syyskuuta 2002 eli myöhemmin kuin yksinmyyntiä, yksinostoa ja luvakemyyntiä koskevien asetusten. Sen vuoksi komissio päätti jättää autoalan tämän uudelleentarkastelun ulkopuolelle. Kun vertikaalisia rajoituksia koskevia komission ehdotuksia käsiteltiin neuvostossa, jäsenvaltiot kiinnittivät huomiota siihen, että autokaupan tulevan poikkeusjärjestelmän valintaa ei määrättäisi ennalta. Näin ollen komissio sitoutui muodollisesti kuulemaan neuvoa-antavaa komiteaa ja kyseistä toimialaa heti laadittuaan asetuksen N:o 1475/95 11 artiklan mukaisen kertomuksen (minkä on määrä tapahtua vuoden 2000 loppuun mennessä) ja ennen kuin autoalan tulevasta poikkeusjärjestelmästä päätetään.

Uusi ryhmäpoikkeusasetus ja suuntaviivat julkaistaan seuraavassa Internet-osoitteessa:

http://ec.europa.eu/dg04/lawenten/en/entente3.htm#iii_1

(1)Komission asetus (EY) N:o 2790/1999, annettu 22 päivänä joulukuuta 1999, EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin, EYVL L 336, 29.12.1999, s. 2125.

(2)Ks. erityisesti komission suunnitelmat uudistaa EY:n kilpailupolitiikan menettelyitä (komission valkoinen kirja) ja horisontaalisia sopimuksia koskevan EY:n kilpailupolitiikan tarkistaminen (EYVL C 118, 27.4.2000).

(3)Komission asetukset (ETY) N:o 1983/83, EYVL L 173, 30.6.1983, s. 1, (ETY) N:o 1984/83, EYVL L 173, 30.6.1983, s. 5 ja (ETY) N:o 4087/88, EYVL L 359, 28.12.1988, s. 46.

(4)Julkaistu asiakirjoina KOM(96)721 lopullinen ja KOM(98)544 lopullinen.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website