Navigation path

Left navigation

Additional tools

Other available languages: EN FR DE DA ES NL IT SV PT EL

IP/00/137

Bryssel, 9. helmikuuta 2000

Komissio julkaisi ympäristövahinkovastuuta koskevan valkoisen kirjan

Euroopan komissio julkaisi tänään ympäristövahinkovastuuta koskevan valkoisen kirjan. Sen tarkoituksena on tarkastella, miten saastuttaja maksaa -periaatetta voidaan parhaiten käyttää palvelemaan yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteita. Tämä periaate kuuluu EY:n perustamissopimuksen mukaisesti yhteisön ympäristöpolitiikan kulmakiviin, ja tämän politiikan päätavoitteita on ympäristövahinkojen ehkäiseminen. Valkoisen kirjan tarkoituksena on tarkastella, mikä olisi paras vaihtoehto ympäristövahinkovastuuta koskevalle yhteisön järjestelmälle. Tutkittuaan eri vaihtoehtoja komissio on tullut siihen tulokseen, että toimivin vaihtoehto on ympäristövahinkovastuuta koskeva yhteisön kehysdirektiivi. Valkoisella kirjalla on haluttu myös vastata Euroopan parlamentin kehotuksiin laatia ehdotuksia lainsäädännöksi tällä alalla.

Joudumme näinä aikoina kohtaamaan vakavia ihmisten toiminnasta aiheutuvia ympäristövahinkoja. Äskettäinen Erika-öljytankkerin onnettomuus ja muutama vuosi sitten Etelä-Espanjassa Doñanan luonnonsuojelualueella sattunut tapaus ovat ainoastaan kaksi esimerkkiä ihmisten toiminnasta johtuvista onnettomuuksista, joista on aiheutunut ympäristölle vakavia seurauksia, mm. satojen tuhansien merilintujen ja muiden eläinten kärsimystä ja kuolema.

Tähän mennessä Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat luoneet kansallisia ympäristövahinkovastuujärjestelmiä, jotka kattavat henkilöille ja omaisuudelle aiheutuvat vahingot. Lisäksi ne ovat antaneet lainsäädäntöä, joka kattaa saastuneita alueita koskevan vahinkovastuun ja alueiden puhdistamisen. Tähän saakka nämä kansalliset järjestelmät eivät ole sisältäneet luonnolle aiheutuvia vahinkoja. Tämä on yksi syy siihen, että taloudelliset toimijat näyttävät tällä hetkellä tuntevan vastuuta muiden ihmisten terveydestä tai omaisuudesta mutta eivät yleensä ympäristöstä laajemmin. Ympäristöä on totuttu pitämään "yhteisenä omaisuutena", josta on vastuussa koko yhteiskunta, ei vahingon aiheuttanut yksittäinen toimija. Valkoisessa kirjassa esitetyn luontoa koskevan vahinkovastuun toivotaan muuttavan asenteita niin, että ennalta ehkäisyyn ja ennalta varautumiseen kiinnitetään enemmän huomiota.

Ympäristöasioista vastaava komissaari Margot Wallström totesi valkoisen kirjan julkaisemisen yhteydessä seuraavaa: "Olemme nyt luoneet perustan ympäristövahinkovastuujärjestelmälle Euroopassa. Tätä koskevalla lainsäädännöllä luodaan yhteiset säännöt sen varmistamiseksi, että saastuttajat asetetaan käytännössä vastuuseen heidän aiheuttamistaan ympäristövahingoista. Tämä parantaa Euroopan kansalaisten terveyden ja luonnollisen ympäristön suojelua."

EY:n ympäristövahinkovastuujärjestelmän mahdolliset peruspiirteet

Valkoisessa kirjassa esitetään rakenne tulevalle yhteisön ympäristövahinkovastuujärjestelmälle, jonka tavoitteena on saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen. Asiakirjassa kuvataan tärkeimpiä elementtejä, joita tarvitaan, jotta järjestelmä saadaan tehokkaaksi ja käytännölliseksi.

Koska terveyden suojelu on myös tärkeä ympäristötavoite ja koska halutaan varmistaa yhdenmukaisuus, EY:n järjestelmän olisi katettava sekä "perinteiset vahingot" (ihmisille ja omaisuudelle aiheutuneet vahingot) että ympäristölle aiheutuneet vahingot. Viimeksi mainittuihin olisi kuuluttava sekä alueiden pilaantuminen että luonnolle ja biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuvat vahingot Euroopan yhteisössä. Tämän vuoksi ehdotetaan, että järjestelmää sovellettaisiin Natura 2000 verkostoon kuuluviin alueisiin ja lajeihin. Jäsenvaltiot nimeävät tai niiden on nimettävä verkoston suojellut alueet vuonna 1979 annetun lintudirektiivin ja vuonna 1992 annetun luontodirektiivin perusteella. Koska monet luontotyypit ja vesistöt ulottuvat yli jäsenvaltioiden rajojen, EY:n järjestelmässä on tarjottava ratkaisuja myös kaukokulkeutuvia vahinkoja varten.

Kuten kaikki kansalliset ympäristövahinkovastuujärjestelmät, myös EY:n järjestelmän tulisi perustua ankaraan vastuuseen (eli edellytyksenä ei ole saastuttajan tuottamus), kun vahinko aiheutuu vaarallisesta toiminnasta. Järjestelmän tulisi kattaa myös vaarattomasta toiminnasta biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuvat vahingot, silloin kun ne tapahtuvat suojelluilla Natura 2000 -alueilla. Tässä tapauksessa vastuun olisi kuitenkin perustuttava tuottamukseen. Vastuuseen asetettaisiin toiminnanharjoittaja, jolla on valvontavelvollisuus vahingon aiheuttaneesta toiminnasta.

Kun kyseessä ovat ympäristövahingot, saastuttajan maksamat korvaukset olisi käytettävä ympäristön tehokkaaseen ennallistamiseen. Lisäksi yleistä etua ajavilla ryhmillä olisi oltava oikeus toimia viranomaisten puolesta silloin, kun näillä on velvollisuus ryhtyä toimiin ympäristövahinkojen korjaamiseksi mutta ne eivät ole sitä tehneet. Eturyhmien pitäisi voida ryhtyä toimiin myös kiireellisissä tapauksissa, joissa on tarpeen ehkäistä vahinkojen syntyminen. Tämä noudattaisi vuoden 1998 Århusin yleissopimusta tiedon saannista, kansalaisten osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioista; tämä on YK:n Euroopan talouskomission yleissopimus, jonka mm. Euroopan yhteisö ja sen kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet.

Odotetut vaikutukset kilpailukykyyn

Useimmilla OECD-mailla EU:n pääasiallisilla kauppakumppaneilla on jo jonkinlaista ympäristövahinkovastuulainsäädäntöä. Näin ollen yhteisön ympäristövahinkovastuujärjestelmä ei tarkoita, että EU hyväksyy ympäristönsuojelunormeja yksipuolisesti. Saatavilla oleva aineisto nykyisistä ympäristövahinkovastuujärjestelmistä osoittaa, että järjestelmät eivät ole suhteettomasti vaikuttaneet teollisuuden kilpailukykyyn. Joissakin jäsenvaltioissa käytössä olevat ympäristövahinkovastuujärjestelmät eivät myöskään ole aiheuttaneet merkittäviä kilpailukykyä koskevia ongelmia.

Valkoista kirjaa koskevat huomiot

Komissio pyytää Euroopan parlamenttia, neuvostoa, talous- ja sosiaalikomiteaa, alueiden komiteaa sekä muita tahoja ottamaan kantaa valkoiseen kirjaan. Kannanotot voi lähettää komissioon 1.7.2000 mennessä osoitteeseen:

Directorate General for Environment , Nuclear Safety and Civil Protection; Legal Affairs Unit (DG ENV.B.3) (Ympäristöasioiden pääosasto, ydinturvallisuus ja väestönsuojelu, oikeudellisten asioiden yksikkö), Rue de la Loi 200, 1049 Brussels / Wetstraat 200, B-1049 Brussel

tai sähköpostilla osoitteeseen Carla.DEVRIES@ec.europa.eu tai Charlotta.COLLIANDER@ec.europa.eu

Liite

VALKOINEN KIRJA YMPÄRISTÖVAHINKOVASTUUSTA

TIIVISTELMÄ

    Asiakirjan alussa annetaan taustatietoja ja selitetään ympäristövahinkovastuun tavoite (osat 1 ja 2). Osassa 3 käsitellään EY:n järjestelmän perusteita ja odotettavissa olevia vaikutuksia. EY:n ympäristövahinkovastuujärjestelmän käyttöönottoon on useita syitä, muun muassa tärkeimpien ympäristöperiaatteiden (saastuttaja maksaa -periaate, ennalta ehkäisyn ja ennalta varautumisen periaatteet) parempi soveltaminen ja yhteisön voimassa olevan ympäristölainsäädännön parempi täytäntöönpano, tarve varmistaa ympäristön puhdistaminen ja ennallistaminen ja ympäristöasioiden sisällyttäminen muihin politiikan osa-alueisiin entistä kattavammin. Lisäksi EY-järjestelmä voi osaltaan edistää yhdenmukaisten kilpailuolosuhteiden luomista sisämarkkinoilla.

    Vahinkojen ennalta ehkäisyn ja ympäristön ennallistamisen vaatimuksen avulla voidaan varmistaa, että ympäristökustannukset sisällytetään tuotantokustannuksiin entistä paremmin. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että ympäristövahinkojen ennaltaehkäisystä ja ympäristön ennallistamisesta johtuvat kustannukset maksaa vahingon aiheuttaja eikä yhteiskunta (eli veronmaksajat).

    Osassa 4 käsitellään yhteisön järjestelmän keskeisiä peruspiirteitä, joita voisivat olla seuraavat: Järjestelmää ei sovelleta taannehtivasti. Järjestelmän soveltamisalaan kuuluvat sekä ympäristövahingot (alueiden saastuminen ja biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneet vahingot) että perinteiset vahingot (terveyshaitat ja omaisuudelle aiheutuneet vahingot). Järjestelmällä on suppea soveltamisala, joka on yhteydessä yhteisön ympäristölainsäädäntöön siten, että järjestelmää sovelletaan saastuneisiin alueisiin ja perinteisiin vahinkoihin ainoastaan, jos ne on aiheuttanut yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan kuuluva vaarallinen tai mahdollisesti vaarallinen toiminta. Biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneet vahingot kuuluvat järjestelmän soveltamisalaan ainoastaan niillä alueilla, jotka kuuluvat lintu- ja luontodirektiiveihin perustuvaan Natura 2000 verkostoon.

    Vaarallista tai mahdollisesti vaarallista toimintaa koskevasta EY:n lainsäädännöstä ovat esimerkkeinä ilmaan tai veteen joutuvien vaarallisten aineiden päästöjen raja-arvot vahvistava lainsäädäntö; onnettomuus- ja pilaantumisriskien ennalta ehkäisemistä ja valvontaa koskeva lainsäädäntö; vaarallisia aineita ja valmisteita koskeva lainsäädäntö, jossa otetaan huomioon (myös) ympäristönsuojelu; vaarallisten jätteiden huoltoa koskeva lainsäädäntö; geneettisesti muunnettuihin organismeihin liittyvä lainsäädäntö (sikäli kuin ne eivät kuulu tuotevastuudirektiivin soveltamisalaan) ja vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvä lainsäädäntö.

    Järjestelmässä olisi sovellettava ankaraa vastuuta vaarallisten toimintojen aiheuttamiin vahinkoihin ja tuottamukseen perustuvaa vastuuta niihin biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneisiin vahinkoihin, jotka johtuvat vaarattomasta toiminnasta. Olisi sovittava yleisesti hyväksytyistä vastuuvapauden vapautumisperusteista ja kohtuusharkinnasta. Vastaajan tulisi olla toiminnanharjoittaja, jolla on valvontavelvollisuus vahingon aiheuttaneesta toiminnasta.

    Järjestelmässä olisi laadittava perusteet ympäristövahinkojen käsittelemiselle ja ympäristön ennallistamiselle sekä biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneiden vahinkojen arvioimiselle. Pilaajan maksamat korvaukset tulisi käyttää ympäristön ennallistamiseen.

    Lisäksi olisi lisättävä asioiden vireillepanomahdollisuuksia ympäristövahinkotapauksissa Århusin yleissopimuksen mukaisesti (yleissopimus tiedon saannista, kansalaisten osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa). Huomiota olisi kiinnitettävä myös vastuuseen mahdollisesti joutuvien taloudellisiin turvajärjestelyihin.

    Osassa 5 tarkastellaan erilaisia mahdollisuuksia yhteisön toimiksi: yhteisön liittyminen Luganon yleissopimukseen; järjestelmä, joka kattaa ainoastaan valtionrajat ylittävät vahingot; jäsenvaltioiden toimia ohjaava yhteisön suositus tai alakohtaiseen tai horisontaaliseen lähestymistapaan perustuva yhteisön direktiivi. Kustakin vaihtoehdosta esitetään hyvät ja huonot puolet. Tarkastelun perusteella parhaimmalta vaihtoehdolta vaikuttaa horisontaalinen yhteisön direktiivi.

    Osassa 6 käsitellään toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Yhteisön aloite on perusteltu seuraavista syistä: yksittäisten jäsenvaltioiden järjestelmien riittämättömyys käsitellä kaikkia ympäristövahinkojen näkökohtia, yhteisön säädöksen kautta tapahtuvan yhteisen soveltamisen vaikutus ja yhteisön joustava kehysjärjestelmä, jolla vahvistetaan tavoitteet ja tulokset, mutta annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus valita tavat ja välineet näiden saavuttamiseksi.

    Osassa 7 käsitellään valkoisen kirjan mukaisen EY:n tason ympäristövahinkovastuujärjestelmän taloudellisia kokonaisvaikutuksia, mukaan luettuina vaikutukset ulkoiseen kilpailukykyyn. Koska useimmilla OECD-mailla on jonkinlaista ympäristövahinkovastuulainsäädäntöä, yhteisön ympäristövahinkovastuujärjestelmä ei tarkoita, että yhteisö hyväksyy ympäristönsuojelunormeja yksipuolisesti. Asiakirjassa todetaan, että aikaisemmat kokemukset ovat riittämättömiä antamaan tarkkaa kuvaa valkoisessa kirjassa ehdotetun järjestelmän taloudellisista kokonaisvaikutuksista. Komissio jatkaa tutkimusta tällä alalla ja käynnistää lisätutkimuksia ympäristövahinkovastuun taloudellisista ja ympäristövaikutuksista. Näiden tutkimusten tuloksia käytetään yhdessä muiden saatavissa olevien näyttöjen kanssa arvioitaessa tulevia toimia tällä alalla.

    Osassa 8 todetaan, että komissio pitää parhaimpana vaihtoehtona ympäristövahinkovastuuta koskevaa yhteisön kehysdirektiiviä. Tällä lähestymistavalla voitaisiin tehokkaimmin panna täytäntöön perustamissopimuksen ympäristöperiaatteet, erityisesti saastuttaja maksaa periaate. Asiasta kiinnostuneita pyydetään toimittamaan kommenttinsa valkoisesta kirjasta Euroopan komissiolle 1.7.2000 mennessä.


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website