Navigation path

Left navigation

Additional tools

Lehdistötiedote
ECA/14/30
Luxemburg, 2. heinäkuuta 2014

EU:n tarkastajat: Euroopan pankkivalvonta kehittyy

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tänään julkaisemasta kertomuksesta käy ilmi, että komission toteuttama pankkialan lainsäädäntöuudistus ja Euroopan pankkiviranomaisen perustaminen olivat merkittäviä ensimmäisiä askelia vastauksena rahoituskriisiin. Euroopan pankkiviranomainen (EPV) toimii osana pankkialan uutta sääntely- ja valvontajärjestelmää resurssiensa ja vähäisten oikeudellisten valtuuksiensa rajoissa. Puutteita havaittiin kuitenkin useammassa kuin yhdessä maassa toimivien pankkien valvonnassa, EU:n pankkien häiriönsietokyvyn arvioinnissa ja kuluttajansuojan edistämisessä.

Rahoituskriisi järisytti koko EU:n pankkialaa ja seurauksena oli talous- ja valtionvelkakriisi. EU ryhtyi toimenpiteisiin tasapainottaakseen tilannetta”, toteaa kertomuksesta vastaava tilintarkastustuomioistuimen jäsen Milan Martin Cvikl. ”EPV:lla ei kuitenkaan ole valtaa eikä riittäviä oikeudellisia toimivaltuuksia tehdä tai panna täytäntöön päätöksiä valvonnan lähentämisestä. Sillä ei myöskään ollut riittävää lakisääteistä toimivaltaa ja henkilöstöä pankkien stressitestien suorittamiseen vuonna 2011. Nyt on sovittu yhteisestä valvontamekanismista ja muista pankkiunionin osa-alueista, mikä tarkoittaa, että lisää merkittävää toimintaa on tiedossa.”

Vastauksena rahoitus- ja talouskriisiin toteutettiin hätätoimia, joiden tarkoituksena oli palauttaa luottamus rahoituslaitoksiin. Hätätoimien jälkeen toteutettiin sääntely- ja valvontauudistuksia. Tilintarkastustuomioistuin tarkasti nämä toimet vuodesta 2011 alkaen vuoden 2013 alkupuolelle saakka. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissio ja EPV reagoivat rahoituskriisiin laajalla sääntelyohjelmalla. Sidosryhmien kuulemiseen oli kuitenkin varattu vain vähän aikaa eikä vaikutusta arvioitu eri aloilla.

EPV on edistänyt pankkien kansainvälisen rajatylittävän valvonnan parantamista helpottamalla ja koordinoimalla kansallisten valvontaviranomaisten työtä. Päivittäisestä pankkivalvonnasta vastaavat kuitenkin edelleen kansalliset valvontaviranomaiset eikä EPV harjoita suoraa rahoituslaitosten valvontaa. Valvontakollegioiden kautta tapahtuva valvonnan lähentäminen oli vähäistä, ja kollegiot käyttivät liian paljon aikaa menettelyistä keskustelemiseen eivätkä niinkään keskittyneet riskeihin. EPV:lla ei ole toimivaltaa tehdä tai panna täytäntöön päätöksiä valvonnan lähentämisestä eikä ratkoa kansallisten valvontaviranomaisten välisiä ristiriitoja.

EPV:lla oli vähän lakisääteistä toimivaltaa ja henkilöstöä vuonna 2011 suoritettuja stressitestejä varten. Lisäksi stressitestit suoritettiin ilman EU:n tasoisia ’varautumisjärjestelyjä’. Vaikka stressitestit auttoivat käynnistämään pääomapohjan vahvistamisen lukuisissa pankeissa, ne myös paljastivat rajoitteet, joita ilmenee, jos pääomapohjan vahvistamista ei yhdistetä sijoitussalkun laadun arviointiin.

EU:n tarkastajat esittävät joukon suosituksia, joiden tarkoituksena on lisätä valvontakollegioiden vaikuttavuutta ja pankkien stressitestien luotettavuutta sekä varmistaa, että pankkiunionin toteuttaminen onnistuu ja että pankkivalvonta on vaikuttavaa.

Toimittajille tiedoksi:

Euroopan tilintarkastustuomioistuin julkaisee erityiskertomuksia pitkin vuotta. Niissä esitetään EU:n talousarvioaloja tai hallinnollisia aiheita koskevien tarkastusten tulokset.

Erityiskertomuksessa (nro 5/2014) ”Euroopan pankkivalvonnan kehittyminen – Euroopan pankkiviranomainen ja sen muuttuva toimintaympäristö” arvioitiin, ovatko komissio ja Euroopan pankkiviranomainen (EPV) hoitaneet asianmukaisesti velvollisuutensa, jotka liittyvät pankkialan sääntely- ja valvontajärjestelmää koskevien uusien järjestelyjen perustamiseen. Lisäksi tutkittiin, miten hyvin uudet järjestelyt toimivat.

Tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että komissio ja EPV reagoivat rahoituskriisiin laajalla sääntelyohjelmalla. Komissio on yleisesti ottaen laatinut pankkialan lainsäädäntöä oikea-aikaisesti. G20-ryhmällä ja Baselin komitealla oli kuitenkin yleissopimuksista johtuen tiukat määräajat ja poliittiset neuvottelut viivästyivät, minkä vuoksi ulkoisilla sidosryhmillä oli vähemmän aikaa antaa panoksensa julkisissa kuulemisissa. Tästä on myös seurannut, että EPV:lle asetetut teknisten standardien laatimisen määräajat ovat lyhyitä eikä EPV ole voinut kommentoida toimivaltuuksia ja lainsäädäntöprosessin määräaikoja järjestelmällisesti. Vaikka viime vuosina on tehty useita lainsäädäntöehdotuksia (ja muita on parhaillaan valmisteilla), koko ehdotuspaketin vaikutusta ei ole arvioitu eri aloilla.

EPV on edistänyt pankkien kansainvälistä valvontaa helpottamalla ja koordinoimalla kansallisten valvontaviranomaisten työtä. Useilla aloilla sen rooli on kuitenkin jäänyt pankkivalvontatehtävissä vähäiseksi. Päivittäisestä pankkivalvonnasta vastaavat edelleen kansalliset valvontaviranomaiset eikä EPV harjoita suoraa rahoituslaitosten valvontaa. Valvontakollegioiden kautta tapahtuva valvonnan lähentäminen oli vähäistä, ja kollegiot käyttivät liian paljon aikaa menettelyistä keskustelemiseen eivätkä niinkään keskittyneet riskeihin.

EPV:lla ei ole valtaa tehdä tai panna täytäntöön päätöksiä valvonnan lähentämisestä eikä ratkoa kansallisten valvontaviranomaisten välisiä ristiriitoja. Vaikka EPV on toteuttanut merkittäviä toimia ratkoakseen kansallisten valvontaviranomaisten välisiä ristiriitoja, sen lakisääteiset sovitteluvaltuudet ovat vähäiset. EPV:n tehtävänä oli helpottaa ja koordinoida vuonna 2011 suoritettua stressitestiä, mutta sillä ei ollut tarpeeksi henkilöstöä eikä toimivaltaa stressitestauksen luotettavuuden takaamiseen. Lisäksi stressitesti suoritettiin ilman EU:n tasoisia ’varautumisjärjestelyjä’. Vaikka vuonna 2011 suoritettu stressitesti auttoi käynnistämään pääomapohjan vahvistamisen lukuisissa pankeissa, se myös paljasti rajoitteet, joita ilmenee, jos pääomapohjan vahvistamista ei yhdistetä sijoitussalkun laadun arviointiin.

Syksystä 2014 alkaen Euroopan keskuspankilla (EKP) on toimivaltuudet valvoa pankkialaa kaikissa euroalueen jäsenvaltioissa ja muissa osallistuvissa jäsenvaltioissa. Yhteinen valvontamekanismi (YVM) merkitsee myös EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyötä, mutta YVM:n yleisestä toimivuudesta vastaa EKP. Sääntelytehtäviensä vuoksi EPV:lla on toimivaltuudet kehittää teknisiä standardeja ja se voisi hyödyntää kehitystyössä asiantuntemustaan ja tietämystään jatkossakin. EPV:n tuleva rooli pankkivalvonnassa herättää kuitenkin kysymyksiä, sillä sen tehtävänä on ainoastaan koordinoida ja helpottaa kansallisten valvontaviranomaisten työtä eikä sillä ole valtaa tehdä kansallisia valvontaviranomaisia koskevia päätöksiä. Tämän seurauksena riskinä on, että tehtävät ja vastuualueet jäävät epäselviksi ja että EPV ja EKP tekevät päällekkäistä työtä.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että EU:n laajuisen pankkivalvonnan onnistuminen edellyttää, että tehtävät on eriytetty ja tilivelvollisuus määritetty selkeästi EPV:n, EKP:n sekä YVM:iin osallistuvien ja sen ulkopuolelle jäävien kansallisten valvontaviranomaisten kesken. Jotta tietyillä aloilla vältyttäisiin tehtävien päällekkäisyyden ja EKP:n, kansallisten valvontaviranomaisten ja EPV:n vastuualueiden epäselvyyden riskiltä, EU:n tarkastajat mm. suosittavat, että tehtäviä ja vastuualueita selkeytetään edelleen lainsäädännössä tai yhteistyöpöytäkirjoilla. Tilintarkastustuomioistuin suosittaa lisäksi, että perustetaan menettelyjä, joiden avulla kyseisten elinten välille varmistetaan läheinen ja tiivis yhteistyö ja tiedonvaihto ja että erityistä huomiota kiinnitetään siirtymäkauteen eli aikaan, jolloin YVM ei ole vielä täysin valmis.

Kertomuksesta vastaavan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen lyhyt videohaastattelu on saatavilla internetissä: https://www.youtube.com/user/EUAuditorsECA


Side Bar

My account

Manage your searches and email notifications


Help us improve our website