DOC/05/1
TEXTE
FI
CONSEIL EUROPEEN –
BRUXELLES 22 & 23 mars 2005 CONCLUSIONS
DE LA PRÉSIDENCE
[Graphic in PDF & Word format]
|
|
|
Bryssel, 23. maaliskuuta 2005
(23.03)(OR.
fr)
|
SAATE
|
Puheenjohtajavaltio
|
|
Valtuuskunnat
|
Asia:
|
BRYSSELIN EUROOPPA-NEUVOSTO
22. ja 23. maaliskuuta 2005
PUHEENJOHTAJAN PÄÄTELMÄT
|
Valtuuskunnille toimitetaan ohessa Brysselin Eurooppa-neuvoston
(22. ja 23. maaliskuuta 2005) puheenjohtajan
päätelmät.
________________________
1. Kokousta edelsi Euroopan parlamentin puhemiehen Josep Borrellin alustus,
jonka jälkeen käytiin keskustelu. Tässä yhteydessä
komission puheenjohtaja esitteli komission strategiset tavoitteet kaudeksi
2005–2009. Valtion- ja hallitusten päämiehet panivat ne merkille
ja olivat tyytyväisiä siihen, että neuvosto, Euroopan parlamentti
ja komissio ovat laajalti yhtä mieltä unionin painopisteistä,
erityisesti tulevien vuosien
lainsäädäntötoiminnassa.
2. Eurooppa-neuvosto
käsitteli seuraavia aiheita:
I Vakaus- ja kasvusopimus
II Lissabonin strategian väliarviointi
III Kestävä kehitys
IV Ilmastonmuutos
V ITER
VI Syyskuussa 2005 järjestettävän Yhdistyneiden Kansakuntien
huippukokouksen valmistelu
VII Libanon
o o o
I VAKAUS- JA KASVUSOPIMUS
3. Eurooppa-neuvosto hyväksyy Ecofin-neuvoston 20. maaliskuuta 2005
antaman selvityksen vakaus- ja kasvusopimuksen
täytäntöönpanon tehostamisesta (ks. liite II) sekä
siinä esitetyt havainnot ja ehdotukset. Selvityksellä
päivitetään ja täydennetään vakaus- ja
kasvusopimusta, joka muodostuu Amsterdamin Eurooppa-neuvoston
päätöslauselmasta ja neuvoston asetuksista 1466/97 ja 1467/97.
Komissiota pyydetään esittämään pikaisesti ehdotuksia
neuvoston asetusten muuttamiseksi.
II LISSABONIN STRATEGIAN ELVYTTÄMINEN: KASVUA JA
TYÖLLISYYTTÄ EDISTÄVÄ
KUMPPANUUS
A. AJANKOHTAINEN STRATEGIA
4. Nyt viisi vuotta Lissabonin strategian aloittamisen jälkeen voidaan
todeta, että saavutukset ovat vaihtelevia. Kiistämättömien
saavutusten rinnalla havaitaan myös selkeitä puutteita ja
viivästymisiä. Edessä olevat haasteet huomioon ottaen
viivästyneiden tai epätäydellisiksi jääneiden
uudistusten hinta on kuitenkin korkea, mistä on osoituksena Euroopan ja sen
talouskumppaneiden kasvupotentiaalien välinen juopa. On siis
ryhdyttävä viipymättä toimiin.
5. Tätä varten on viipymättä aloitettava Lissabonin
strategian elvyttäminen ja painopisteet on keskitettävä uudelleen
kasvuun ja työllisyyteen. Euroopan kilpailukyvyn perustat on uudistettava,
sen kasvupotentiaalia ja tuotantoa on lisättävä ja sosiaalista
yhteenkuuluvuutta on lujitettava tukeutuen erityisesti osaamiseen, innovointiin
ja inhimillisen pääoman hyödyntämiseen.
6. Saavuttaakseen tavoitteensa unionin on otettava aiempaa tehokkaammin
käyttöön kaikki asianmukaiset jäsenvaltioiden ja
yhteisön keinot, koheesiopolitiikka mukaan lukien, strategian kaikilla
kolmella osa-alueella eli talous-, sosiaali- ja ympäristöalalla niiden
välisten synergioiden hyödyntämiseksi entistä tehokkaammin
ottaen yleisesti huomioon kestävän kehityksen. Hallitusten
lisäksi kaikkien asianosaisten toimijoiden – kansanedustuslaitosten,
alueellisten ja paikallisten elinten, työmarkkinaosapuolten ja
kansalaisyhteiskunnan – on omaksuttava strategia ja osallistuttava
aktiivisesti sen tavoitteiden toteuttamiseen.
7. Samanaikaisesti vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymät antavat
unionille tarvittavat keinot unionin yleisten politiikkojen toteuttamiseksi.
Näihin kuuluvat myös politiikat, jotka osaltaan edistävät
Lissabonin tavoitteiden toteuttamista. Kasvun ja työllisyyden
lisäämiseen tähtäävien toimien tukemiseksi on
olennaisen tärkeää, että makrotaloudelliset edellytykset
ovat vakaat. Vakaus- ja kasvusopimuksen muutokset edistävät
tällaista vakautta ja antavat samalla jäsenvaltioille mahdollisuuden
täyttää tehtävänsä pitkän aikavälin
kasvun elvyttämisessä.
8. Eurooppa-neuvosto panee tyytyväisenä merkille
väliarvioinnin yhteydessä esitetyn komission tiedonannon "Kasvua ja
työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi – Uusi alku Lissabonin
strategialle". Eurooppa-neuvosto kiittää Euroopan parlamenttia,
alueiden komiteaa, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa sekä
työmarkkinaosapuolia niiden merkittävästä panoksesta
tähän työhön. Nämä ehdotukset huomioon ottaen
Eurooppa-neuvosto pyytää komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita
aloittamaan viipymättä strategian elvyttämisen seuraavassa
esitettyjen kasvuun ja työllisyyteen keskittyvien näkökohtien
pohjalta.
9. Eurooppa-neuvosto kiittää työmarkkinaosapuolia niiden 22.
maaliskuuta 2005 pidetyssä kolmikantahuippukokouksessa ilmaisemasta
sitoutumisesta ja pyytää niitä esittämään
toimivaltuuksiensa mukaisesti yhteisen kasvua ja työllisyyttä koskevan
työohjelman.
Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehottaa Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa
perustamaan jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalikomiteoiden ja muiden
kumppanijärjestöjen kanssa kansalaisyhteiskunnan aloitteita varten
vuorovaikutteisen verkoston, jonka tarkoituksena on edistää strategian
täytäntöönpanoa.
B. ELVYTYKSEN KESKEISET TOIMINTALINJAT
Osaaminen ja
innovointi – kestävän kasvun veturit
10. Eurooppalaisen osaamisalueen ansiosta yritysten on voitava
kehittää uusia kilpailutekijöitä, kuluttajien on voitava
saada käyttöönsä uusia tuotteita ja palveluja, ja
työntekijöiden on voitava hankkia uusia taitoja. Näin ollen on
tärkeää kehittää tutkimusta, koulutusta ja innovointia
kaikissa muodoissaan, koska niiden avulla on mahdollista muuttaa osaaminen
lisäarvoksi ja luoda enemmän ja parempia työpaikkoja.
Lisäksi tulevina vuosina on kannustettava osaamisyhteiskunnan julkisia ja
yksityisiä sidosryhmiä todelliseen keskinäiseen vuoropuheluun.
11. Yleistavoitteena tutkimuksen ja kehityksen alalla on edelleen 3 prosentin
investointitaso siten, että varmistetaan yksityisten ja julkisten
investointien asianmukainen jakautuminen. Välitasot on
määriteltävä tarkemmin jäsenvaltiokohtaisesti. Tavoite
saavutetaan muun muassa yksityisiin investointeihin kohdistuvin verokannustimin,
julkisten investointien vipuvaikutusta parantamalla ja tutkimuslaitosten ja
yliopistojen hallintoa uudistamalla.
12. Seitsemäs tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelma antaa uuden
sysäyksen kaikkia jäsenvaltioita hyödyttävälle
eurooppalaiselle tutkimusalueelle vahvistamalla eurooppalaista
yhteistyötä, lisäämällä yksityisiä
investointeja kilpailukyvyn kannalta ratkaisevan tärkeillä aloilla ja
kaventamalla teknisiä eroja. Puiteohjelman odotetaan vaikuttavan
kannustavasti kansallisiin tutkimusbudjetteihin. Euroopan houkuttelevuutta
tutkijoiden kannalta on vahvistettava parantamalla konkreettisesti liikkuvuuden
ja ammatinharjoittamisen edellytyksiä. Euroopan tutkimusneuvoston
perustaminen huippu- ja perustutkimuksen tukemiseksi olisi tässä
yhteydessä tärkeää. Eurooppalaisen avaruusohjelman
valmisteluun liittyvässä työssä voidaan
hyödyntää tämän alan innovointikapasiteettia ja
huomattavaa potentiaalia.
13. Jäsenvaltioiden on kehitettävä innovaatiopolitiikkaansa
omien erityispiirteidensä pohjalta ottaen huomioon muun muassa seuraavat
tavoitteet: tukimekanismien luominen pieniä ja keskisuuria innovoivia
yrityksiä, myös nuoria huipputeknologiayrityksiä, varten,
yritysten ja yliopistojen yhteisen tutkimuksen edistäminen,
riskipääoman saatavuuden parantaminen, julkisten hankintojen
kohdentaminen innovatiivisiin tuotteisiin ja palveluihin sekä
innovaatiokumppanuuksien ja -keskusten kehittäminen alueellisesti ja
paikallisesti.
14. Yhteisön uuden kilpailukykyä ja innovointia edistävän
ohjelman on määrä omalta osaltaan vilkastuttaa voimakkaasti
innovointia kaikkialla Euroopan unionissa. Ohjelmalla on tarkoitus perustaa uusi
rahoitusjärjestely kasvupotentiaaliltaan vahvoille innovatiivisille
pk-yrityksille, rationalisoida ja vahvistaa yritysten innovointiin
liittyvää teknistä tukiverkostoa ja tukea alueellisten
innovaatiokeskusten ja eurooppalaisten innovaatioverkostojen
kehittämistä.
15. Eurooppa-neuvosto panee merkille komission aikomuksen esittää
ehdotus Euroopan teknologiainstituutin perustamisesta.
16. Eurooppa tarvitsee koko alueellaan vakaan teollisuusrakenteen. Aktiivista
teollisuuspolitiikkaa voidaan harjoittaa vain vahvistamalla teollisuusperustan
kilpailuetuja huolehtien siitä, että kansalliset, kansainväliset
ja eurooppalaiset toimet täydentävät toisiaan. Tähän
tavoitteeseen pyritään muun muassa julkisen ja yksityisen sektorin
kumppanuuksiin perustuvin teknologia-aloittein sekä luomalla sellaisia
teknologiayhteisöjä, joissa pyritään
määrittelemään tutkimuksen pitkän aikavälin
aihepiirit. Komissio antaa kertomuksen asian valmistelusta kesäkuuhun
mennessä.
17. Euroopan investointipankin on laajennettava strukturoitua
rahoitusvälinettään tutkimus- ja kehityshankkeisiin ja tutkittava
komission kanssa uusia tapoja käyttää yhteisön varoja EIP:n
lainanannon lisäämiseksi.
18. On välttämätöntä kehittää täysin
osallistava tietoyhteiskunta, joka perustuu tieto- ja viestintätekniikan
yleiseen käyttämiseen julkisissa palveluissa, pk-yrityksissä ja
kotitalouksissa. Tämän vuoksi i2010-aloitteessa korostetaan tieto- ja
viestintätekniikan alan tutkimusta ja innovointia,
sisältöteollisuuden kehittämistä, verkko- ja
tietoturvallisuutta sekä lähentymistä ja yhteentoimivuutta
tarkoituksena luoda tiedon alue, jolla ei ole rajoja.
19. Eurooppa-neuvosto muistuttaa, että ympäristöpolitiikka
vaikuttaa osaltaan merkittävällä tavalla kasvuun ja
työllisyyteen sekä elämänlaatuun erityisesti
ekoinnovaatioiden ja ympäristöteknologian sekä luonnonvarojen
kestävän käytön välityksellä luomalla uusia
markkinamahdollisuuksia ja uusia työpaikkoja. Eurooppa-neuvosto korostaa
eri lähteistä saatavan energian tehokkaan käytön
merkitystä kilpailukykyyn ja kestävään kehitykseen
vaikuttavana tekijänä ja suhtautuu myönteisesti komission
aikomukseen laatia energiatehokkuutta koskeva eurooppalainen aloite ja
vihreä kirja vuonna 2005. Ekoinnovaatioita ja
ympäristöteknologiaa on edistettävä voimakkaasti varsinkin
energian ja liikenteen alalla. Erityistä huomiota on
kiinnitettävä pk-yrityksiin ja ympäristöteknologian
edistämiseen julkisissa hankinnoissa. Tätä alaa on syytä
kehittää sisämarkkinoilla, mutta sen lisäksi sillä on
huomattavaa vientipotentiaalia. Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota ja
jäsenvaltioita panemaan pikaisesti täytäntöön
ympäristöteknologioita koskevan toimintasuunnitelman muun muassa
konkreettisilla toimilla, joiden määräajat sovitaan yhdessä
taloudellisten toimijoiden kanssa. Eurooppa-neuvosto vahvistaa, että
tavoite pysäyttää biodiversiteetin köyhtyminen vuoteen 2010
mennessä on tärkeä, ja muissa politiikoissa olisi erityisesti
otettava huomioon tämä vaatimus pitäen mielessä, että
biologisella monimuotoisuudella on merkitystä eräille talouden
aloille.
Investointeihin ja työntekoon kannustava
alue
20. Jotta Euroopan unioni voisi kannustaa investointeja ja luoda
houkuttelevat olosuhteet yrityksille ja työntekijöille, sen on saatava
valmiiksi sisämarkkinansa ja luotava yritysten kannalta suotuisampi
sääntely-ympäristö. Yritysten puolestaan on
kehitettävä yhteiskuntavastuutaan. Lisäksi tarvitaan toimivat
infrastruktuurit, joilla voidaan ratkaista muun muassa puuttuvien yhteyksien
ongelma, sekä laadukkaita ja kohtuuhintaisia yleishyödyllisiä
palveluja ja terve ympäristö, jonka perustana ovat kestävä
kulutus ja tuotanto sekä korkea elämänlaatu.
21. Eurooppa-neuvosto kehottaa jäsenvaltioita tekemään
kaikkensa Barcelonassa maaliskuussa 2002 tehtyjen sitoumusten noudattamiseksi,
mukaan lukien direktiivien saattaminen osaksi kansallista
lainsäädäntöä.
22. Sisämarkkinoiden toteuttamiseksi Eurooppa-neuvosto on
määritellyt seuraavat painopistealueet:
Kasvun ja työllisyyden edistämiseksi ja kilpailukyvyn
vahvistamiseksi palvelujen sisämarkkinoiden on oltava täysin toimivat,
mutta Euroopan sosiaalinen malli on kuitenkin samalla
säilytettävä. Koska käynnissä olevasta keskustelusta
voidaan päätellä, että direktiiviehdotuksen nykyinen
sanamuoto ei täysin vastaa vaatimuksia, Eurooppa-neuvosto pyytää,
että lainsäädäntömenettelyssä pyrittäisiin
kaikin tavoin saamaan aikaan laaja konsensus, jossa kaikki nämä
tavoitteet otetaan huomioon.
Eurooppa-neuvosto toteaa, että tehokkailla yleishyödyllisillä
taloudellisilla palveluilla on tärkeä merkitys suorituskykyisessä
ja dynaamisessa taloudessa.
Kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista ja lupamenettelystä
(REACH) sovittaessa on otettava huomioon sekä ympäristönsuojelu-
ja terveysnäkökohdat että tarve edistää Euroopan
teollisuuden kilpailukykyä. Samalla on kiinnitettävä
erityistä huomiota pk-yrityksiin ja niiden innovointikykyyn.
23. Aktiivisen kilpailupolitiikan lisäksi Eurooppa-neuvosto kehottaa
jäsenvaltioita jatkamaan valtiontukien yleisen tason alentamista siten,
että samalla kuitenkin otetaan huomioon mahdolliset markkinoiden
toimintapuutteet. Tämän ohella valtiontukia tulisi suunnata uudelleen
tiettyihin laaja-alaisiin tavoitteisiin, kuten tutkimukseen ja innovointiin
sekä inhimillisen pääoman hyödyntämiseen. Lisäksi
aluetukiuudistuksen olisi kannustettava lisäämään
huomattavasti investointeja, ja sen ansiosta olisi voitava
vähentää eroja Lissabonin tavoitteiden mukaisesti.
24. Eurooppa-neuvosto muistuttaa pitävänsä
tärkeänä sääntelyjärjestelmän parantamista,
ja se kehottaa jatkamaan aktiivista työskentelyä kuuden
puheenjohtajavaltion tekemässä aloitteessa ja neuvoston vuoden 2005
toimintaohjelmassa esitetyn mukaisesti, jotta asiasta voitaisiin tehdä
kattava yhteenveto jossakin tulevassa Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Se panee
merkille komission esittämän tiedonannon ja korostaa, että
tässä asiassa on toimittava päättäväisesti
sekä Euroopan että jäsenvaltioiden tasolla. Eurooppa-neuvosto
kehottaa komissiota ja neuvostoa tarkastelemaan yhteisiä menetelmiä
hallinnollisten rasitteiden mittaamiseksi tavoitteena päästä
sopimukseen ennen vuoden 2005 loppua. Tässä sopimuksessa olisi
käytettävä hyväksi komission pilottihankkeiden tuloksia,
joita odotetaan vuoden 2005 kuluessa. Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota
kehittämään
vaikutustenarviointijärjestelmäänsä tiedonantonsa
mukaisesti, työskentelemään yhdessä neuvoston kanssa
lainsäädännön yksinkertaistamisen jouduttamiseksi ja
tekemään aloitteita kaikkien niiden toimijoiden osallistumisen
kannustamiseksi, joita asia suoraan koskee. Eurooppa-neuvosto korostaa,
että sääntelyjärjestelmän parantamista koskevista
aloitteista ei kuitenkaan saa muodostua hallinnollista taakkaa.
25. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on kasvun ja
työllisyyden kannalta keskeinen asema, ja ne osallistuvat
teollisuusrakenteen kehittämiseen. Jäsenvaltioita
pyydetäänkin jatkamaan tämän alan toimiaan
keventämällä hallinnollisia rasitteita, ottamalla
käyttöön keskitettyjä palvelupisteitä ja huolehtimalla
luottojen, pienluottojen, muun rahoituksen ja liitännäispalvelujen
saatavuudesta. On myös erittäin tärkeää, että
pk-yritykset voivat osallistua yhteisön ohjelmiin. Lisäksi komissiota
ja jäsenvaltioita pyydetään käyttämään
mahdollisimman tehokkaasti pk-yritysten tukiverkostoja: kansallisen ja
alueellisen tason työmarkkinaosapuolten ja mahdollisuuksien mukaan
kauppakamarien kanssa olisi nopeasti kartoitettava tarvittavat rationalisointi-
ja yhteistyötoimenpiteet.
26. Eurooppa-neuvosto kannustaa Euroopan investointirahastoa monipuolistamaan
toimintaansa varsinkin innovatiivisten pk-yritysten rahoittamisen hyväksi
yksityisten pääomasijoittajien ("bisnesenkelien") verkostojen ja
teknologian siirron avulla. Tällaiseen toimintaan soveltuvia joustavia
rahoitustapoja on kartoitettava yhdessä komission kanssa. Toimia on
tuettava myös yhteisön uudella kilpailukykyä ja innovointia
edistävällä ohjelmalla.
27. Yhtenäismarkkinoiden tukena on myös oltava konkreettiset
sisämarkkinat, joilla ei ole esteitä yhteentoimivuuden eikä
logistiikan kannalta. Osaamiselle rakentuvan talouden kehittäminen
edellyttää nopeiden verkkojen käyttöönottoa alueilla,
joilla yhteydet ovat huonot. Yleisesti ottaen infrastruktuuri-investoinnit
edistävät kasvua ja lisäävät lähentymistä
sekä taloudelliselta, sosiaaliselta että ympäristön
kannalta. Eurooppa-neuvosto korostaa kasvualoitteen ja
pikakäynnistysohjelmien yhteydessä ensisijaisten hankkeiden
toteuttamista liikenne- ja energiaverkkojen aloilla ja kehottaa unionia ja
jäsenvaltioita jatkamaan investointitoimiaan ja edistämään
julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia.
28. Avoin maailmantalous tarjoaa uusia mahdollisuuksia edistää
Euroopan talouden kasvua, kilpailukykyä ja
uudelleenjärjestämistä. Eurooppa-neuvosto katsoo, että Dohan
neuvotteluissa on tärkeää päästä kunnianhimoiseen
ja tasapainoiseen sopimukseen ja että on hyödyllistä
kehittää kahdenvälisiä ja alueellisia vapaakauppasopimuksia.
Samalla on kuitenkin jatkuvasti pyrittävä kansainvälisten normien
lähentämiseen, myös teollis- ja tekijänoikeuksien
kunnioittamisen alalla.
Kasvu ja työllisyys sosiaalisen
yhteenkuuluvuuden edistäjinä
29. Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen sosiaalipoliittista ohjelmaa
koskevaan komission tiedonantoon, joka osaltaan edistää Lissabonin
strategian tavoitteiden toteuttamista vahvistamalla Euroopan sosiaalista mallia,
joka perustuu täystyöllisyyden tavoittelemiseen ja sosiaalisen
yhteenkuuluvuuden edistämiseen.
30. Työllisyysasteen nostaminen ja työelämässä
pidempään pysyminen yhdessä sosiaalisen suojelun
järjestelmien uudistamisen kanssa ovat paras keino sosiaalisen suojelun
nykyisen tason säilyttämiseksi.
Komissio pohtii käynnissä olevan Lissabonin strategian
elvyttämistä koskevan työnsä yhteydessä sitä,
miten sosiaalisen mallimme kestävä rahoitus voidaan varmistaa, ja
laatii siitä selvityksen syksyllä kokoontuvalle
Eurooppa-neuvostolle.
31. Täystyöllisyys, työn laatu ja tuottavuus sekä
sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat tavoitteita, jotka edellyttävät
selkeitä ja mitattavissa olevia painopisteitä: työnteosta on
tehtävä todellinen vaihtoehto kaikille, työmarkkinoille on
houkuteltava enemmän ihmisiä ja on parannettava sopeutumiskykyä,
investoitava inhimilliseen pääomaan, uudistettava sosiaalista
suojelua, parannettava varsinkin naisten ja miesten yhtäläisiä
mahdollisuuksia sekä edistettävä sosiaalista osallisuutta.
32. On välttämätöntä houkutella enemmän
ihmisiä työmarkkinoille. Tämä edellyttää
aktiivista työvoimapolitiikkaa, työn taloudellista houkuttavuutta ja
työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevia
toimenpiteitä, lastenhoitojärjestelmien parantaminen mukaan luettuna;
tärkeitä ovat myös yhtäläiset mahdollisuudet,
aktiivisena ikääntymistä koskevat strategiat, sosiaalisen
integroitumisen edistäminen sekä pimeän työn muuttaminen
lailliseksi työksi. Lisäksi on muun muassa paikallisia kasvua ja
työllisyyttä edistäviä kumppanuuksia kannustamalla
kehitettävä uusia työllistymismahdollisuuksia henkilö- ja
yrityspalveluissa, osuus- ja yhteisötaloudessa, maankäytön
suunnittelun ja ympäristönsuojelun alalla sekä teollisuuden
uusissa ammateissa.
33. Työn uudenlainen organisointi ja laajemmat mahdollisuudet erilaisiin
sopimusjärjestelyihin, joissa yhdistyvät entistä paremmin
joustavuus ja työsuhdeturva, lisäävät osaltaan
työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskykyä. Lisäksi on
kiinnitettävä huomiota taloudellisten muutosten parempaan
ennakoimiseen ja hallintaan.
34. Inhimillinen pääoma on Euroopan tärkein voimavara.
Jäsenvaltioita pyydetään tehostamaan huomattavasti toimiaan,
jotta yleistä koulutustasoa voitaisiin nostaa ja koulunkäynnin kesken
jättäneiden nuorten määrää
vähentää, erityisesti jatkamalla Koulutus 2010 -työohjelman
soveltamista. Elinikäinen oppiminen on ehdoton edellytys Lissabonin
tavoitteiden saavuttamiselle, sillä laatu on tärkeää
kaikilla tasoilla. Eurooppa-neuvosto kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan
siitä, että kaikilla niin kouluissa, yrityksissä kuin kotonakin
on mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen. Erityistä huomiota on
kiinnitettävä siihen, että heikosti koulutetuilla
työntekijöillä ja pk-yritysten henkilöstöllä on
mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen. Eurooppa-neuvosto kehottaakin
hyväksymään nopeasti ohjelman, jonka komissio esittää
piakkoin tästä asiasta. Koulutukseen pääsyä on
lisäksi helpotettava työaikajärjestelyin, perheiden
tukipalveluilla, uraohjauksella sekä kustannusten uudenlaisella
jakamisella.
35. On kehitettävä eurooppalainen koulutusalue
edistämällä maantieteellistä ja ammatillista liikkuvuutta.
Eurooppa-neuvosto korostaa, että on tärkeää huolehtia
Europass-todistuksen levityksestä, ammattipätevyyden tunnustamista
koskevan direktiivin antamisesta vuonna 2005 sekä tutkintojen tunnustamista
koskevien eurooppalaisten puitteiden hyväksymisestä vuonna
2006.
36. Unionin ja jäsenvaltioiden on noudatettava sosiaalisen osallisuuden
politiikassaan monialaista lähestymistapaa keskittyen tiettyihin
kohderyhmiin, kuten köyhyydessä eläviin lapsiin.
37. Paluu jatkuvaan ja kestävään kasvuun edellyttää
dynaamisempaa väestökehitystä, parempaa yhteiskunnallista ja
ammatillista sopeutumista sekä eurooppalaisten nuorten inhimillisten
voimavarojen suurempaa arvostamista. Tätä varten Eurooppa-neuvosto
hyväksyi liitteessä I olevan eurooppalaisen nuorisosopimuksen, joka on
yksi Lissabonin strategian tavoitteita edistävistä
välineistä.
C. HALLINTOA ON PARANNETTAVA
38. On tärkeää, että EU:n ja jäsenvaltioiden
toteuttamat toimet edistävät aiempaa enemmän ja konkreettisemmin
kasvua ja työllisyyttä. Tämän vuoksi otetaan
käyttöön yksinkertaistettu menettely. Sillä
pyritään kolmeen tavoitteeseen: helpottamaan painopisteiden
kartoittamista säilyttäen kuitenkin samalla strategian
kokonaistasapainon ja sen eri osien välisen synergian, tehostamaan
painopisteiden toteuttamista paikan päällä huolehtimalla
siitä, että jäsenvaltiot ovat entistä enemmän mukana
prosessissa, ja rationalisoimaan seurantamenettely, jotta strategian
soveltaminen kansallisella tasolla voidaan hahmottaa paremmin.
39. Tässä uudessa lähestymistavassa, joka perustuu
tänä vuonna alkavaan ja vuonna 2008 uusittavaan kolmen vuoden sykliin,
on seuraavat vaiheet:
a) Syklin lähtökohtana on komission yhteenvetoasiakirja
(strategiaraportti). Neuvosto tarkastelee tätä raporttia
toimivaltaisissa kokoonpanoissaan, ja siitä keskustellaan kevään
Eurooppa-neuvostossa, joka antaa poliittiset suuntaviivat strategian
taloudelliselle, sosiaaliselle ja ympäristöulottuvuudelle.
b) Perustamissopimuksen 99 ja 128 artiklassa määrättyjen
menettelyjen mukaisesti ja Eurooppa-neuvoston päätelmien pohjalta
neuvosto hyväksyy yhdennettyjen suuntaviivojen kokonaisuuden, joka koostuu
kahdesta osiosta: talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista sekä
työllisyyden suuntaviivoista. Talouspolitiikkojen yleisenä
koordinointivälineenä talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen
pitäisi vastaisuudessakin kattaa makro- ja mikrotalouspolitiikkojen koko
kirjo sekä työllisyyspolitiikat, siltä osin kuin ne ovat
vuorovaikutuksessa talouspolitiikkojen kanssa. Talouspolitiikan laajat
suuntaviivat varmistavat strategian kolmen osa-alueen välisen yleisen
taloudellisen johdonmukaisuuden.
c) Yhdennettyjen suuntaviivojen perusteella
- Jäsenvaltiot laativat itse kansalliset uudistusohjelmat, jotka
vastaavat niiden omia tarpeita ja erityistilannetta. Näistä ohjelmista
kuullaan kaikkia alueellisen ja kansallisen tason sidosryhmiä
parlamentaariset elimet mukaan luettuina kunkin jäsenvaltion omien
menettelyjen mukaisesti. Ohjelmissa otetaan huomioon maan politiikan syklit, ja
niitä voidaan tarkistaa, jos tilanne muuttuu. Jäsenvaltiot vahvistavat
sisäistä koordinointiaan nimeämällä tarvittaessa
kansallisen Lissabon-koordinaattorin.
- Komissio puolestaan esittää kansallisten ohjelmien vastineena
yhteisön Lissabonin ohjelman, joka kattaa kaikki yhteisön tasolla
kasvun ja työllisyyden edistämiseksi toteutettavat toimet ja jossa
otetaan huomioon tarve lähentää politiikkoja.
d) Lissabonin strategian seurantaraportit, jotka jäsenvaltiot antavat
vuosittain komissiolle, myös avointen koordinointimenettelyjen soveltamisen
osalta, yhdistetään tästä lähtien yhdeksi asiakirjaksi,
jossa eri toiminta-alueet erotellaan selkeästi toisistaan ja jossa luodaan
katsaus kuluneiden kahdentoista kuukauden aikana kansallisten ohjelmien
täytäntöön panemiseksi toteutettuihin toimenpiteisiin;
ensimmäinen tällainen asiakirja esitetään syksyllä
2006.
e) Komissio antaa joka vuosi selvityksen strategian
täytäntöönpanosta kaikkien kolmen osa-alueen osalta.
Komission analyysin pohjalta Eurooppa-neuvosto arvioi joka kevät
edistymistä ja ilmoittaa, onko yhdennettyihin suuntaviivoihin tarpeen
tehdä mukautuksia.
f) Talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen osalta sovelletaan nykyisiä
monenväliseen valvontaan kuuluvia järjestelmiä.
40. Kunkin syklin kolmannen vuoden päätteeksi yhdennetyt
suuntaviivat, kansalliset uudistusohjelmat sekä yhteisön Lissabonin
ohjelma uusitaan edellä kuvatun menettelyn mukaisesti siten, että
lähtökohtana on komission strategiaraportti, joka perustuu kolmen
edeltävän vuoden aikana saavutetun edistymisen
kokonaisarviointiin.
41. Edellä kuvattu sykli alkaa vuonna 2005 huhtikuussa, kun komissio
esittää näiden päätelmien pohjalta laaditut yhdennetyt
suuntaviivat. Jäsenvaltioita pyydetään laatimaan kansalliset
uudistusohjelmansa syksyllä 2005.
III KESTÄVÄ
KEHITYS
42. Lissabonin strategian elvyttämisen yhteydessä Eurooppa-neuvosto
vahvistaa jälleen sen, että strategia sijoittuu laajempaan yhteyteen,
jota ohjaa kestävän kehityksen vaatimus. Kestävä kehitys
edellyttää, että nykyisiin tarpeisiin vastataan vaarantamatta
tulevien sukupolvien mahdollisuuksia vastata omiinsa. Eurooppa-neuvosto
päätti antaa kesäkuussa pidettävässä seuraavassa
kokouksessaan julistuksen kestävän kehityksen suuntaa-antavista
periaatteista. Julistus toimii Eurooppa-neuvoston vuonna 2001 Göteborgissa
hyväksymän kestävän kehityksen strategian uudistamisen
pohjana. Uuden, laaja-alaisemman ja kunnianhimoisemman strategian, joka
sisältää tavoitteita, indikaattoreita ja tehokkaan
seurantamenettelyn, pitäisi perustua positiiviseen pitkän
aikavälin visioon, ja siinä olisi otettava täysin huomioon
sisäiset ja ulkoiset näkökohdat. Uusi strategia on tarkoitus
hyväksyä vuoden 2005 loppuun mennessä, ja komissio on ilmoittanut
esittävänsä sopivana ajankohtana asianmukaiset ehdotukset.
IV ILMASTONMUUTOS
43. Eurooppa-neuvosto on tietoinen siitä, että ilmastonmuutoksella
voi olla maailmanlaajuisesti merkittäviä kielteisiä
taloudellisia, sosiaalisia sekä ympäristövaikutuksia. Se
vahvistaa, että ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien
puitesopimuksen perimmäisen tavoitteen saavuttamiseksi maapallon
keskimääräisen vuosittaisen pintalämpötilan
kokonaiskasvu saa olla enintään 2 °C suhteessa
esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon.
44. Eurooppa-neuvosto on erittäin tyytyväinen siihen, että
Kioton pöytäkirja on tullut voimaan. Tässä yhteydessä
se haluaa erityisesti kiittää Venäjän federaatiota
pöytäkirjan ratifioinnista.
45. Eurooppa-neuvosto suhtautuu myönteisesti ilmastonmuutoksen torjuntaa
koskevaan komission tiedonantoon "Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen
torjuminen" ja kehottaa sitä jatkamaan hiilidioksidin
vähentämisstrategioiden hyötyjen ja kustannusten
analysointia.
46. Eurooppa-neuvosto korostaa, että EU aikoo
määrätietoisesti vauhdittaa kansainvälisiä
neuvotteluja. Tätä varten on syytä
- Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosprosessin yhteydessä tutkia
vuoden 2012 jälkeen sovellettavaan järjestelmään
liittyviä vaihtoehtoja ja huolehtia samalla siitä, että kaikki
maat tekevät mahdollisimman laajaa yhteistyötä ja osallistuvat
tehokkaaseen ja asianmukaiseen kansainväliseen toimintaan,
- laatia ilmastonmuutoksen torjumiseksi EU:n keskipitkän ja pitkän
aikavälin strategia, jossa noudatetaan 2 °C:n tavoitetta. Koska
päästöjä on vähennettävä maailmanlaajuisesti,
kaikkien maiden on tulevina vuosikymmeninä sovittava yhteisesti toimista,
jotka ovat yhteisten mutta eriytettyjen vastuualueiden mukaisia ja joissa
otetaan huomioon kunkin valmiudet. Kaikkia taloudellisesti kehittyneempiä
maita kehotetaan merkittävästi tehostamaan
kokonaispäästöjen vähentämiseen
tähtääviä toimiaan. EU toivoo voivansa tarkastella muiden
osapuolten kanssa strategioita, joilla tarvittavat
päästövähennykset voidaan saavuttaa; tämä ei
kuitenkaan estä harkitsemasta osapuolten välisten tavoitteiden
eriyttämistä koskevia uusia lähestymistapoja tulevissa
tasapuolisissa ja joustavissa puitteissa. EU katsoo, että tässä
yhteydessä olisi harkittava tavoitetta, jonka mukaan kehittyneiden maiden
ryhmän päästöt vähenisivät
15–30
prosenttia vuoteen 2020 mennessä Kioton pöytäkirjan mukaiseen
lähtötasoon verrattuna ja sen jälkeen
ympäristöneuvoston tekemien päätelmien hengessä.
Näitä vähennystavoitteita on tarkasteltava ottaen huomioon se,
mihin päädytään käsiteltäessä jatkossa
tavoitteen saavuttamisen edellytyksiä, kustannus- ja hyötykysymys
mukaan luettuna. On myös syytä pohtia, miten energiaa runsaasti
kuluttavat maat, myös energiaa runsaasti kuluttavat nousevan talouden maat
ja kehitysmaat, saataisiin tehokkaasti mukaan,
- edistää toimenpiteitä, joiden avulla
päästöjä saadaan vähennettyä ja joiden
kustannus-hyötysuhde on hyvä.
Eurooppa-neuvosto käsittelee tätä asiaa
säännöllisesti.
V ITER
47. Eurooppa-neuvosto painottaa, että on
välttämätöntä aloittaa ITERin rakentaminen
eurooppalaiseen sijoituspaikkaan ennen vuoden 2005 loppua, ja kehottaa
komissiota tekemään voitavansa tämän tavoitteen
saavuttamiseksi, ja erityisesti viimeistelemään kansainvälisen
sopimuksen ennen heinäkuuta 2005.
VI SYYSKUUSSA 2005 JÄRJESTETTÄVÄN YHDISTYNEIDEN
KANSAKUNTIEN HUIPPUKOKOUKSEN VALMISTELU
48. Eurooppa-neuvosto panee tyytyväisenä merkille Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteerin 21. maaliskuuta 2005
esittämän raportin "In larger freedom: towards development, security
and human rights for all" (Laajempaan vapauteen – Kehitystä,
turvallisuutta ja ihmisoikeudet kaikille), jolla on merkittävä osuus
Yhdistyneiden Kansakuntien syyskuussa 2005 järjestettävän
huippukokouksen valmisteluissa. Kyseisessä huippukokouksessa
käsitellään vuonna 2000 annetun vuosituhatjulistuksen ja
Yhdistyneiden Kansakuntien merkittävien konferenssien ja huippukokousten
jatkotoimia. Eurooppa-neuvosto vahvistaa, että Euroopan unioni pyrkii
määrätietoisesti toimimaan keskeisenä vaikuttajana
Yhdistyneissä Kansakunnissa yleisesti ja erityisesti huippukokouksen
valmisteluissa. Euroopan unioni pyrkii päättäväisesti
myötävaikuttamaan siihen, että tässä prosessissa
saadaan aikaan yhteisiä ratkaisuja kehitykseen, turvallisuuteen ja
ihmisoikeuksiin liittyviin mittaviin ongelmiin.
49. Eurooppa-neuvosto pyytää komissiota ja neuvostoa vauhdittamaan
erityisesti kehitykseen liittyvien eri kysymysten valmistelua, jotta eri aiheita
koskevat kannat saataisiin viimeisteltyä ja Euroopan unioni voisi toimia
aktiivisena vaikuttajana tulevissa keskusteluissa.
Eurooppa-neuvosto korosti Afrikan erityistä merkitystä vuonna 2005.
Se panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen esittää
nopeasti ehdotuksia, joilla pyritään antamaan huomattava panos
vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistamiseen ja vahvistamaan unionin tukea
Afrikan mantereelle. Se pani myös merkille komission äskettäin
antaman raportin Afrikasta.
50. Eurooppa-neuvosto toivoo, että vuoropuhelua jatketaan ja
tiivistetään kaikilla tasoilla niiden maaryhmittymien ja maiden
kanssa, joihin unionilla on jäsentyneet suhteet, jotta näkemyksiä
saataisiin aktiivisesti lähennettyä ja jotta syyskuussa 2005
järjestettävässä huippukokouksessa saataisiin aikaan
kunnianhimoisia ja tasapainoisia tuloksia.
VII LIBANON
51. Eurooppa-neuvosto yhtyy neuvoston 16. maaliskuuta 2005 Libanonista
antamiin päätelmiin. Se vahvistaa uudelleen tukevansa suvereenia,
itsenäistä ja demokraattista Libanonia. Se muistuttaa, että
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma
1559 on tärkeä, ja ilmaisee täyden tukensa Yhdistyneiden
Kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan toiminnalle.
52. Eurooppa-neuvosto kehottaa Syyriaa toteuttamaan pikaisesti Syyrian
presidentin Bashar al-Assadin 12. maaliskuuta antamat sitoumukset kaikkien
Syyrian joukkojen ja tiedusteluyksikköjen vetämisestä
Libanonista. Joukot ja tiedusteluyksiköt on vedettävä kokonaan
Libanonista, ja tämän on tapahduttava täsmällisen aikataulun
mukaisesti.
53. Eurooppa-neuvosto toivoo, että uusi hallitus muodostetaan nopeasti
ja että se toimii Libanonin kaikkien kansalaisten edun mukaisesti.
Hallituksen pitäisi pystyä järjestämään vapaat,
avoimet ja rehelliset vaalit suunnitellussa aikataulussa Libanonin perustuslain
mukaisesti ja ilman ulkopuolisten vaikutusta tai puuttumista asiaan. Euroopan
unioni tulee seuraamaan tarkkaavaisesti vaaliprosessia ja on valmis antamaan
siihen apuaan.
________________________
LIITE I
Eurooppalainen nuorisosopimus
Euroopan
väestön ikääntyminen huomioon ottaen Eurooppa-neuvosto
katsoo, että on vahvistettava eurooppalaisten nuorten edun mukaisia
politiikkoja ja toimenpiteitä, jotka sisällytetään
kokonaisuudessaan Lissabonin strategiaan. Eurooppalaisella nuorisosopimuksella
pyritään parantamaan eurooppalaisten nuorten
yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, liikkuvuutta,
pääsyä työelämään ja sosiaalista osallisuutta
sekä samalla helpottamaan työ- ja perhe-elämän
yhteensovittamista. Sopimuksen on varmistettava näillä aloilla
tehtävien aloitteiden keskinäinen johdonmukaisuus ja oltava
lähtökohtana aktiiviselle ja jatkuvalle toiminnalle nuorten
hyväksi. Jotta sopimus tuottaisi tuloksia, tarvitaan kaikkien
asiaankuuluvien toimijoiden ja etenkin kansallisten, alueellisten ja
paikallisten nuorisojärjestöjen sekä Euroopan nuorisofoorumin,
alueellisten yhteisöjen ja työmarkkinaosapuolten osallistumista
toimintaan.
Eurooppa-neuvosto kehottaa unionia ja jäsenvaltioita
kutakin oman toimivaltansa rajoissa käyttämään erityisesti
Euroopan työllisyysstrategian ja sosiaalista osallisuutta koskevan
strategian yhteydessä työnsä pohjana seuraavia
toimintalinjoja:
Työllisyys, integroituminen ja sosiaalisen
aseman parantaminen
- Seurataan erityisen tarkkaan politiikkoja, joilla nuoret pyritään
saamaan pysyvällä tavalla työmarkkinoille keskinäistä
oppimista koskevan työllisyysohjelman yhteydessä.
- Pyritään edistämään nuorten
työllisyyttä.
- Sosiaalista osallisuutta koskevan kansallisen politiikan yhteydessä
annetaan etusija heikoimmassa asemassa olevien ja varsinkin köyhien nuorten
tilanteen parantamiselle sekä aloitteille koulunkäynnin
keskeyttämisen estämiseksi.
- Työnantajia ja yrityksiä kehotetaan kantamaan yhteiskuntavastuuta
nuorten työelämään pääsystä.
- Edistetään nuorten yrittäjähenkeä ja helpotetaan
nuorten ryhtymistä
yrittäjiksi.
Yleissivistävä ja ammatillinen
koulutus sekä liikkuvuus
- Huolehditaan siitä, että taidot vastaavat osaamiselle rakentuvan
talouden tarpeita, ja edistetään tätä varten yhteisen
taitopohjan kehittämistä. Tässä yhteydessä
keskitytään ensisijaisesti löytämään ratkaisuja
koulunkäynnin keskeyttämisen ongelmaan.
- Laajennetaan opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa osa opinnoistaan
toisessa jäsenvaltiossa.
- Edistetään nuorten liikkuvuutta poistamalla esteitä
harjoittelijoilta, vapaaehtoistyöntekijöiltä ja
työntekijöiltä sekä heidän
perheenjäseniltään.
- Tutkijoiden osalta vahvistetaan Marie Curie -ohjelman käynnissä
olevia aloitteita.
- Kehitetään jäsenvaltioiden välistä
tiiviimpää yhteistyötä ammattipätevyyden avoimuuden ja
vertailtavuuden osalta sekä epävirallisen ja koulun ulkopuolisen
oppimisen tunnustamista.
Työelämän sekä
yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen
- Edistetään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista
jakamalla vastuu kumppanien kesken, varsinkin laajentamalla
lastenhoitojärjestelyjä ja kehittämällä innovatiivisia
työnorganisointimalleja.
- Tutkitaan lastenhoitomahdollisuuksia edistäviä
toimintapolitiikkoja ottamalla pohjaksi keskustelut väestörakenteen
muutoksia koskevasta komission vihreästä
kirjasta.
________________________
LIITE II
Vakaus- ja kasvusopimuksen
täytäntöönpanon tehostaminen
– Neuvoston selvitys Eurooppa-neuvostolle
–
Tässä selvityksessä esitetään
ehdotuksia vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon
tehostamiseksi ja selkeyttämiseksi. Tavoitteena on parantaa
talouspolitiikkojen yhteensovittamista ja valvontaa Euroopan yhteisön
perustamissopimuksen 99 artiklan mukaisesti ja välttää liiallisia
julkistalouden alijäämiä perustamissopimuksen 104 artiklan 1
kohdassa edellytetyn mukaisesti.
Neuvosto vahvistaa, että
perustamissopimuksen 99 ja 104 artiklaan perustuva vakaus- ja kasvusopimus on
olennainen osa talous- ja rahaliiton makrotaloudellisia puitteita. Sopimuksessa
jäsenvaltiot velvoitetaan sovittamaan yhteen finanssipolitiikkansa ja
välttämään liiallisia alijäämiä, joten sen
avulla edistetään vakaata makrotaloutta EU:ssa ja se on
keskeisessä asemassa alhaisen inflaation ja matalien korkojen
varmistamisessa, jotka puolestaan ovat olennaisia kestävän
talouskasvun aikaansaamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi.
Neuvosto
palauttaa mieleen (perustuslakisopimuksen päätösasiakirjaan
liitetyn) III-184 artiklaan liittyvän julistuksen, jossa vahvistetaan
Eurooppa-neuvoston sitoutuminen Lissabonin strategian tavoitteisiin –
työpaikkojen luomiseen, rakenneuudistuksiin ja sosiaaliseen
yhteenkuuluvuuteen – ja todetaan finanssipolitiikoista seuraavaa: "Unioni
pyrkii saavuttamaan tasapainoisen talouskasvun ja hintavakauden. Talous- ja
finanssipolitiikoille on tämän vuoksi asetettava oikeat painopisteet,
joiden tavoitteina ovat talousuudistukset, innovaatiot, kilpailukyky sekä
yksityisten investointien ja kulutuksen lisääminen heikon talouskasvun
aikana. Tämän olisi ilmettävä kansallisella ja unionin
tasolla tehtävissä talousarviopäätöksissä
erityisesti unionin perustuslain ja vakaus- ja kasvusopimuksen mukaista
kurinalaista budjettipolitiikkaa noudattaen tehtävinä julkisen
talouden tulojen ja menojen rakenteen uudistuksina."
Vakaus- ja
kasvusopimuksen nimellisankkureista kaksi – alijäämän
viitearvo (3 % suhteessa BKT:hen) ja julkisen velan viitearvo (60 %
suhteessa BKT:hen) – on osoittautunut hyödyllisiksi, ja ne ovatkin
edelleen monenvälisen valvonnan keskeiset välineet. Eurooppa-neuvosto
totesi kuitenkin kesäkuussa 2004, että vakaus- ja kasvusopimusta on
vahvistettava ja sen täytäntöönpanoa
selkeytettävä, jotta EU:n finanssipoliittinen
säännöstö olisi aiempaa avoimempi, jäsenvaltiot
sitoutuisivat noudattamaan sitä paremmin ja sen sääntöjen ja
määräysten noudattamisen valvontaa
tehostettaisiin.
Sopimusta on sovellettava tasapuolisesti ja
johdonmukaisesti kaikkiin jäsenvaltioihin, ja sen on oltava myös EU:n
kansalaisten ymmärrettävissä. Neuvosto vahvistaa, että
sääntöihin perustuva järjestelmä on paras tae
siitä, että sitoumuksia noudatetaan ja että kaikkia
jäsenvaltioita kohdellaan tasavertaisesti. Sopimusta vahvistettaessa ja
selkeytettäessä on erittäin tärkeää tasapainottaa
oikealla tavalla pyrkimys arvioida jäsenvaltioiden taloutta nykyistä
paremmin, pyrkimys lisätä harkinnanvaraisuutta finanssipolitiikkojen
valvonnassa ja yhteensovittamisessa ja toisaalta tarve pitää
sääntöihin perustuva järjestelmä yksinkertaisena,
avoimena ja täytäntöönpanokelpoisena.
EU:ssa on
kuitenkin nyt 25 jäsenvaltiota, jotka ovat varsin heterogeenisiä.
EMUsta viiden viime vuoden aikana saatujen kokemusten perusteella EU:n
kansantalouksien erojen huomioon ottamiseksi tarvittaisiin nykyistä
kattavampi yhteinen säännöstö, jossa pannaan enemmän
painoa sääntöjen talouspoliittisille perusteluille. Tavoitteena
onkin parantaa nykyisen säännöstön talousteoreettista
perustaa ja näin lisätä sen uskottavuutta ja tehostaa sen
täytäntöönpanoa. Tarkoitus ei ole sen enempää
tiukentaa kuin lieventääkään nykyisiä
sääntöjä, vaan tehostaa niitä.
Uudistuksella
pyritään poistamaan tähän mennessä havaitut puutteet
niin, että talouskehitystä ja julkisen talouden kestävyyden
varmistamista painotetaan nykyistä enemmän. EU:n talouspolitiikan
ohjausjärjestelmän välineet on yhdistettävä tiiviimmin
niin, että finanssipolitiikan osuutta talouskasvuun tehostetaan ja
Lissabonin strategian toteuttamista edistetään.
Neuvosto on
käyttänyt työskentelynsä pohjana komission 3. syyskuuta 2004
antamaa tiedonantoa "Talouspolitiikan ohjausjärjestelmän vahvistaminen
ja vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon
selkeyttäminen" ja esittää tässä konkreettisia
ehdotuksia vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamiseksi.
Tarkastellessaan
vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä neuvosto havaitsi
viisi pääasiallista alaa, joilla parannuksia voitaisiin
tehdä:
i) parannetaan nykyisen finanssipoliittisen säännöstön
talousteoreettista perustaa ja lisätään näin sen
uskottavuutta ja tehostetaan sen soveltamista;
ii) lujitetaan
jäsenvaltioiden päättäjien sitoutumista sopimuksen
täytäntöönpanoon;
iii) vakautetaan julkisia talouksia hyödyntämällä
tehokkaammin kausia, jolloin talouskasvu on keskimääräistä
suurempi, jotta voitaisiin välttää myötäsykliset
politiikat;
iv) otetaan neuvoston suosituksissa paremmin huomioon kaudet, joina
talouskasvu pysyttelee keskimääräisen kasvun alapuolella;
v) kiinnitetään julkistalouden rahoitusaseman valvonnassa
riittävästi huomiota velan merkitykseen ja julkisen talouden
kestävyyteen.
Tehdessään ehdotuksia vakaus- ja
kasvusopimuksen uudistamiseksi neuvosto kiinnitti asianmukaista huomiota
seuraaviin seikkoihin: finanssipoliittisen säännöstön
hallinnoinnin parantaminen ja jäsenvaltioiden sitoutumisen
lisääminen, sopimuksen talouspoliittisen perustan lujittaminen ja sen
tehokkuuden parantaminen sekä ennaltaehkäisevien että korjaavien
toimien osalta, julkisen talouden kestävyyden turvaaminen
pitkällä aikavälillä, kasvun edistäminen ja tulevien
sukupolvien suojaaminen liiallisilta taakoilta.
Talouspolitiikkojen
yhteensovittamista koskevan Luxemburgin päätöslauselman
mukaisesti neuvosto vahvistaa, että talouspolitiikkojen tehostetussa
yhteensovittamisessa on noudatettava perustamissopimuksen mukaista
toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitettava jäsenvaltioiden hallitusten
oikeuksia määritellä rakenne- ja budjettipolitiikkansa
perustamissopimuksen ja vakaus- ja kasvusopimuksen määräysten
mukaisesti.
Ministerit esittävät tässä
selvityksessä ne lainsäädännölliset muutokset, joita he
pitävät tarpeellisina vakaus- ja kasvusopimuksen uudistamista
koskevien näkemystensä konkretisoimiseksi. He aikovat tehdä
mahdollisimman vähän muutoksia ja odottavat kiinnostuneina komission
ehdotuksia siitä, miten nämä näkemykset toteutetaan
käytännössä.
1. Ohjausjärjestelmän
tehostaminen
Jotta voitaisiin parantaa EU:n finanssipoliittisen
säännöstön legitimiteettiä ja tukea enemmän sen
tavoitteita ja institutionaalisia järjestelyjä, neuvosto katsoo,
että jäsenvaltioiden, komission ja neuvoston olisi kunkin toimittava
omien vastuualueidensa puitteissa ja vältettävä kaikkia
institutionaalisia toimivallan siirtoja. Tämä koskee erityisesti
seuraavaa:
1) Komissio ja neuvosto kunnioittavat jäsenvaltioille kuuluvaa vastuuta
toteuttaa valitsemaansa politiikkaa EY:n perustamissopimuksessa, erityisesti 99
ja 104 artiklassa asetetuissa rajoissa; samalla jäsenvaltioiden on
noudatettava neuvoston suosituksia;
2) Komission on käytettävä aloiteoikeuttaan ajallaan ja
sovellettava sääntöjä tehokkaasti. Neuvoston ja
jäsenvaltioiden on puolestaan kunnioitettava komissiolle kuuluvaa vastuuta
perustamissopimuksen ja siinä määrättyjen menettelyjen
valvojana;
3) Neuvoston on käytettävä harkintavaltaansa vastuullisesti,
ja jäsenvaltioiden ja komission on kunnioitettava neuvoston vastuuta
jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamisesta Euroopan unionissa ja
sen asemaa talous- ja rahaliiton moitteettomassa toiminnassa;
4) Jäsenvaltioiden, neuvoston ja komission olisi vahvistettava uudelleen
sitoutumisensa soveltaa perustamissopimusta ja vakaus- ja kasvusopimusta
tehokkaasti ja oikea-aikaisesti vertaistuen ja vertaispaineen avulla sekä
toimia tiiviissä ja rakentavassa yhteistyössä talous- ja
finanssipolitiikan valvontaprosessissa, jotta taattaisiin vakaus- ja
kasvusopimuksen sääntöjen luotettavuus ja tehokkuus. Neuvosto
korostaa, että on tärkeää parantaa finanssipoliittisen
järjestelmän hallinnointia ja vahvistaa jäsenvaltioiden
sitoutumista järjestelmään. Tähän pyritään
jäljempänä esitettävillä
ehdotuksilla.
1.1 Yhteistyö ja
viestintä
Neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden olisi
sovellettava perustamissopimusta ja vakaus- ja kasvusopimusta tehokkaasti ja
ajallaan. Osapuolten olisi harjoitettava tiivistä ja rakentavaa
yhteistyötä talous- ja finanssipolitiikan valvontaprosessissa, jotta
taattaisiin vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen luotettavuus ja
tehokkuus.
Avoimuuden ja vastuullisuuden hengessä olisi
kiinnitettävä asianmukaista huomiota toimielinten väliseen ja
yleisölle suunnattuun kattavaan ja oikea-aikaiseen viestintään.
Vilpittömän ja luottamuksellisen keskustelun edistämiseksi
neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden olisi erityisesti sitouduttava
vaihtamaan etukäteen tietoja aikomuksistaan julkisen talouden valvontaa ja
liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa
kunnioittaen samalla toistensa oikeuksia.
1.2 Vertaistuen tehostaminen
ja vertaispaineen käyttäminen
Neuvosto toteaa, että
vertaistuen ja -paineen tehostaminen on uudistetun vakaus- ja kasvusopimuksen
erottamaton osa. Neuvoston ja komission olisi sitouduttava perustelemaan ja
julkistamaan kannanottonsa ja päätöksensä vakaus- ja
kasvusopimusmenettelyn kaikissa vaiheissa.
Vertaistukea ja -painetta
euroalueella olisi harjoitettava euroryhmän suorittaman koordinoinnin
puitteissa, ja sen olisi perustuttava jäsenvaltioiden julkisen talouden
kehityksen ja sen koko euroalueeseen kohdistuvien vaikutusten horisontaaliseen
arviointiin. Tällainen arviointi olisi suoritettava
vähintään kerran vuodessa ennen
kesää.
1.3 Julkista taloutta koskevat
täydentävät kansalliset säännöt ja
instituutiot
Neuvosto toteaa, että julkista taloutta koskevien
kansallisten sääntöjen olisi täydennettävä vakaus-
ja kasvusopimuksesta johtuvia jäsenvaltioiden sitoumuksia. Toisaalta olisi
EU:n tasolla kannustettava mahdollisuuksia tukea kansallisilla
säännöillä vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteita ja
poistettava tätä jarruttavia tekijöitä. Tässä
yhteydessä neuvosto viittaa jarruttaviin tekijöihin, jotka aiheutuvat
eräiden tilinpitoa ja tilastoja koskevien EKT-95:n sääntöjen
vaikutuksesta finanssipoliittiseen
säännöstöön.
Voimassa olevien kansallisten
sääntöjen (esimerkiksi menosääntöjen)
täytäntöönpanoa voitaisiin käsitellä vakaus- ja
lähentymisohjelmissa noudattaen tarvittavaa varovaisuutta ja sikäli
kuin näillä säännöillä on merkitystä EU:n
julkista taloutta koskevien sääntöjen kannalta, koska
jäsenvaltiot ovat sitoutuneet Euroopan tasolla noudattamaan viimeksi
mainittuja sääntöjä ja EU:n julkista taloutta koskevien
sääntöjen noudattaminen on keskeinen kriteeri vakaus- ja
lähentymisohjelmien arvioinnissa. Neuvosto katsoo, että
kansallisten ohjausjärjestelyjen olisi täydennettävä EU:n
säännöstöä. Kansallisilla instituutioilla voisi olla
näkyvämpi asema julkisen talouden valvonnassa kansallisen sitoutumisen
vahvistamiseksi, säännöstön
täytäntöönpanon tehostamiseksi myös kansallisen yleisen
mielipiteen kautta ja talous- ja politiikka-analyysin täydentämiseksi
EU:n tasolla.
1.4 Vakausohjelma hallituskaudeksi
Neuvosto
kehottaa jäsenvaltioita niiden laatiessa vakaus- ja
lähentymisohjelmansa ensimmäistä päivitystä uuden
hallituksen aloitettua toimintansa noudattamaan jatkuvuutta niiden julkisen
talouden tavoitteiden suhteen, jotka neuvosto on vahvistanut vakaus- ja
lähentymisohjelman edellisen päivityksen perusteella, ja
esittämään koko hallituskauden osalta julkista taloutta koskevan
strategiansa sekä antamaan tietoja keinoista ja välineistä, joita
ne aikovat käyttää kyseisten tavoitteiden
saavuttamiseksi.
1.5 Kansallisten parlamenttien
osallistuminen
Neuvosto kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia
esittämään vakaus- ja lähentymisohjelmansa ja neuvoston
niitä koskevat lausunnot kansallisille parlamenteilleen. Kansalliset
parlamentit saattavat haluta keskustella ennakkovaroitusjärjestelmän
ja liiallisia ylijäämiä koskevan menettelyn puitteissa annettujen
suositusten jatkotoimista.
1.6 Luotettavat makrotaloudelliset
ennusteet
Neuvosto toteaa olevan tärkeää, että
julkisen talouden suunnittelu perustuu realistisiin ja huolellisiin
makrotaloudellisiin ennusteisiin. Neuvosto toteaa myös, että komission
laatimilla ennusteilla voi olla tärkeä merkitys jäsenvaltioiden
talous- ja finanssipolitiikan yhteensovittamisessa.
Makrotaloutta ja
julkista taloutta koskevissa suunnitelmissaan jäsenvaltioiden, erityisesti
euroalueen jäsenvaltioiden ja ERM II -valuuttakurssimekanismiin
osallistuvien jäsenvaltioiden, olisi käytettävä
"yhteisiä ulkoisia oletuksia", jos komissio toimittaa ne ajoissa.
Jäsenvaltiot voivat käyttää omia ennusteitaan vakaus- ja
lähentymisohjelmiensa pohjana. Jäsenvaltioiden ja komission
ennusteissa olevat erot olisi kuitenkin selitettävä lähemmin.
Kyseisiä selityksiä käytetään viitteinä
arvioitaessa jälkeenpäin ennusteissa ilmenneitä
virheitä.
Koska ennusteissa on väistämättä
virheitä, vakaus- ja lähentymisohjelmissa olisi painotettava
enemmän kattavien herkkyysanalyysien tekemistä ja/tai vaihtoehtoisten
skenaarioiden kehittämistä, jotta komissio ja neuvosto voisivat
tarkastella kaikkia mahdollisia finanssipoliittisia
vaihtoehtoja.
1.7 Tilastojen hallinnointi
Neuvosto toteaa,
että finanssipoliittisen säännöstön
täytäntöönpano ja uskottavuus ovat ratkaisevassa
määrin riippuvaisia julkista taloutta koskevien tilastotietojen
laadusta, luotettavuudesta ja ajantasaisuudesta. Luotettavat ja ajantasaiset
tilastotiedot eivät ole oleellisia ainoastaan julkisen talouden
rahoitusaseman arvioinnissa, vaan niiden täydellisen
läpinäkyvyyden ansiosta myös rahoitusmarkkinat voivat paremmin
arvioida eri jäsenvaltioiden luottokelpoisuutta, ja niillä on siten
tärkeä merkitys signaaleina ilmenneistä
politiikkavirheistä.
Keskeinen kysymys on edelleen varmistaa
asianmukaiset käytännöt, resurssit ja valmiudet korkealaatuisten
tilastotietojen tuottamiseksi jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla sekä
kansallisten tilastolaitosten että Eurostatin riippumattomuuden,
luotettavuuden ja vastuullisuuden varmistamiseksi. Lisäksi on painotettava
Eurostatin toiminnallisten valmiuksien, valvontavaltuuksien, riippumattomuuden
ja vastuullisuuden kehittämistä. Vuoden 2005 aikana komissio ja
neuvosto käsittelevät kysymystä Euroopan
tilastojärjestelmän hallinnoinnin parantamisesta.
Jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten olisi vahvistettava
sitoutuvansa tuottamaan korkealaatuisia ja luotettavia julkista taloutta
koskevia tilastotietoja ja varmistamaan keskinäisen yhteistyön
tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Olisi harkittava seuraamusten
määräämistä jäsenvaltioille, jos ne rikkovat
velvoitettaan toimittaa oikeita julkista taloutta koskevia
tietoja.
2. Ennaltaehkäisevän vaikutuksen
vahvistaminen
Vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä,
että jaksoja, jolloin talouskasvu on keskimääräistä
suurempi, olisi käytettävä julkisen talouden vakauttamiseen,
jotta vältettäisiin myötäsyklisiä politiikkoja. Koska
aiemmin ei ole onnistuttu saavuttamaan keskipitkän aikavälin
tavoitteena olevaa julkisen talouden 'lähes tasapainoista tai
ylijäämäistä' rahoitusasemaa, vakaus- ja kasvusopimuksen
ennaltaehkäisevää vaikutusta on vahvistettava siten, että
jäsenvaltiot sitoutuvat uudelleen toteuttamaan tarpeellisiksi katsomansa
korjaavat toimet julkisessa taloudessaan, jotta ne lähentyisivät
tätä tavoitetta ja noudattaisivat
sitä.
2.1 Keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva
julkisen talouden rahoitusaseman määrittely
Vakaus- ja
kasvusopimuksessa vahvistetaan jäsenvaltioiden velvoite sitoutua
keskipitkän aikavälin tavoitteeseen, jonka mukaan rahoitusasema on
lähellä tasapainoa tai ylijäämäinen.
Koska 25
jäsenvaltion EU:ssa talous- ja finanssipolitiikat ovat entistä
heterogeenisempiä neuvosto katsoo, että keskipitkän
aikavälin tavoite olisi eriytettävä kunkin yksittäisen
jäsenvaltion osalta niiden talous- ja budjettipoliittisten asemien
monimuotoisuuden ja erilaisten kehityssuuntien sekä julkisen talouden
kestävyyteen kohdistuvan riskin huomioon ottamiseksi myös
odotettavissa olevia väestönkehitykseen liittyviä muutoksia
ennakoiden.
Neuvosto ehdottaa näin ollen sellaisten keskipitkän
aikavälin tavoitteiden kehittämistä, joissa otetaan huomioon
kunkin jäsenvaltion talouden erityispiirteet ja joissa huomioidaan
tästä syystä kolme eri tavoitetta. Niissä olisi
ensinnäkin oltava varmuusmarginaali liiallisen alijäämän
3 prosentin rajan osalta. Niiden olisi myös varmistettava nopea
edistyminen kestävyyttä kohti. Edellä mainittu huomioon ottaen
niissä olisi oltava finanssipoliittista liikkumavaraa ottaen erityisesti
huomioon julkisten investointien tarpeen.
Keskipitkän aikavälin
tavoitteet olisi eriytettävä ja ne voivat poiketa yksittäisten
jäsenvaltioiden kohdalla lähellä tasapainoa olevasta tai
ylijäämäisestä rahoitusasemasta niiden kulloisenkin
velkasuhteen ja potentiaalisen kasvun perusteella, samalla kun
säilytetään riittävä marginaali viitearvon alapuolella,
joka on -3% BKT:stä. Maakohtaisten keskipitkän aikavälin
tavoitteiden vaihteluväli olisi näin ollen euroalueen ja ERM II
-valuuttakurssimekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden osalta,
suhdannekorjattuna ja kertaluonteiset ja väliaikaiset toimenpiteet
poislukien, -1% BKT:stä alhaisen velkaantumisasteen ja korkean
kasvupotentiaalin maissa ja lähellä tasapainoa oleva tai
ylijäämäinen rahoitusasema korkean velkaantumisasteen ja alhaisen
kasvupotentiaalin maissa.
Julkisten talouksien pitkän aikavälin
kestävyyttä tuettaisiin lähentämällä velkasuhteita
vakaalle ja varovaiselle tasolle.
Implisiittiset vastuut (jotka
liittyvät menojen kasvuun väestön ikääntymisen vuoksi)
olisi otettava huomioon heti, kun neuvosto on vahvistanut ja hyväksynyt
tähän liittyvät kriteerit ja yksityiskohtaiset
säännöt. Komission on määrä raportoida vuoden 2006
loppuun mennessä, miten on edistytty sen metodologian
kehittämisessä, jolla analyysiä täydennetään
sisällyttämällä siihen kyseiset implisiittiset
vastuut.
Neuvosto korostaa kuitenkin, ettei voida odottaa, että
finanssipolitiikassa voitaisiin lyhyellä aikavälillä ottaa
huomioon kaikki väestön ikääntymisestä aiheutuvat
rakenteelliset vaikutukset ja se kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan
rakenteellisten uudistusten täytäntöönpanoa
väestön ikääntymiseen liittyvillä aloilla sekä
toimia työllisyys- ja osallistumisasteen parantamiseksi.
Julkisen
talouden rahoitusasemaa koskevia keskipitkän aikavälin tavoitteita
olisi voitava tarkistaa, kun jokin merkittävä uudistus toteutetaan ja
joka tapauksessa joka neljäs vuosi julkisen velan, potentiaalisen kasvun ja
finanssipolitiikan kestävyyden suhteen tapahtuneen kehityksen huomioon
ottamiseksi.
2.2 Keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtava
sopeuttamisura
Neuvosto katsoo, että olisi saavutettava
symmetrisempi lähestymistapa finanssipolitiikkaan koko syklin ajan
tehostamalla talousarviota koskevaa kurinalaisuutta taloudellisen elpymisen
kausina, jolloin tavoitteena on välttää
myötäsyklisiä politiikkoja ja asteittain saavuttaa
keskipitkän aikavälin tavoite, millä näin luodaan tarvittava
vara taloudellisiin taantumiin varautumiseksi ja julkisen velan
vähentämiseksi riittävällä tavalla, mikä
puolestaan edistää osaltaan julkisen talouden kestävyyttä
pitkällä aikavälillä.
Jäsenvaltioiden olisi
sitouduttava Euroopan tasolla vakauttamaan aktiivisesti julkisia talouksia
hyvinä aikoina. Oletusarvona on, että odottamattomat
ylimääräiset tulot käytetään
alijäämän ja velan vähentämiseen.
Niiden
jäsenvaltioiden, jotka eivät vielä ole saavuttaneet
keskipitkän aikavälin tavoitettaan, olisi ryhdyttävä
toimenpiteisiin päästäkseen siihen syklin aikana. Sopeutustoimia
olisi toteutettava enemmän hyvinä aikoina ja rajoitetummin huonoina
aikoina. Saavuttaakseen keskipitkän aikavälin tavoitteensa
euroalueeseen tai ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuvien
jäsenvaltioiden olisi pyrittävä suhdannekorjattuun vuotuiseen
mukautukseen, suhdannekorjattuna ja kertaluonteiset ja väliaikaiset
toimenpiteet poislukien, käyttämällä viitearvona 0,5%:a
BKT:stä. Hyviksi ajoiksi olisi katsottava ne kaudet, jolloin tuotos
ylittää potentiaalisen tasonsa ottaen huomioon verojoustot.
Ne
jäsenvaltiot, jotka eivät noudata vaadittua sopeuttamisuraa,
selvittävät syyt tähän poikkeamiseen vakaus- ja
lähentymisohjelmien vuositarkistuksessa. Komissio antaa toimintaohjeita
kannustaakseen jäsenvaltioita pysymään sopeuttamisurallaan.
Nämä toimintaohjeet korvataan perustuslain mukaisilla
ennakkovaroituksilla heti kun sitä aletaan
soveltaa.
2.3 Rakenteellisten uudistusten huomioon
ottaminen
Neuvosto katsoo, että sopimuksen kasvusuuntautuneen
luonteen vahvistamiseksi rakenteelliset uudistukset otetaan huomioon
määriteltäessä keskipitkän aikavälin tavoitteeseen
suuntautuvaa sopeuttamisuraa niitä maita varten, jotka eivät ole
vielä saavuttaneet tätä tavoitetta ja sallitaan tilapäinen
poikkeaminen tästä tavoitteesta niille maille, jotka ovat jo
saavuttaneet sen, kuitenkin niin, että on taattava varmuusmarginaali sen
varmistamiseksi, että 3%:n viitearvoa BKT:stä noudatetaan
alijäämän osalta ja että julkisen talouden rahoitusaseman
odotetaan palaavan keskipitkän aikavälin tavoitteeseen
ohjelmakaudella.
Ainoastaan sellaiset huomattavat uudistukset, joilla on
välittömiä pitkän aikavälin
kustannussäästövaikutuksia, myös potentiaalista kasvua
lisäämällä, ja joilla on näin ollen todennettavissa
oleva positiivinen vaikutus julkisen talouden kestävyyteen
pitkällä aikavälillä, otetaan huomioon. Vakaus- ja
lähentymisohjelmien vuositarkistuksen yhteydessä olisi laadittava
yksityiskohtainen kustannus-hyötyanalyysi näistä uudistuksista
julkisen talouden näkökulmasta katsottuna.
Nämä
ehdotukset olisi sisällytettävä asetukseen
1466/97.
Lisäksi neuvosto pitää mielessä, että
vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisten julkisen talouden tavoitteiden
noudattamisen ei pitäisi estää sellaisten rakenteellisten
uudistusten toteuttamista, joilla kiistatta parannetaan julkisen talouden
kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Neuvosto
tunnustaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota
eläkeuudistuksiin, joilla otetaan käyttöön monipilarinen
järjestelmä, johon sisältyy pakollinen täysin rahastoiva
pilari. Vaikka nämä uudistukset heikentävät julkista
taloutta lyhyellä aikavälillä uudistusten
täytäntöönpanon aikana, julkisen talouden kestävyys
paranee selkeästi pitkällä aikavälillä. Tästä
syystä neuvosto katsoo, että tällaisia uudistuksia toteuttavien
jäsenvaltioiden olisi sallittava poiketa keskipitkän aikavälin
tavoitteeseen johtavasta sopeuttamisurasta tai itse keskipitkän
aikavälin tavoitteesta. Poikkeaman keskipitkän aikavälin
tavoitteesta olisi vastattava uudistuksesta julkisesti hallinnoidulle pilarille
aiheutuvaa nettokustannusta, edellyttäen, että poikkeama on
tilapäinen ja että säilytetään asianmukainen
varmuusmarginaali suhteessa viitearvoon.
3. Liiallisia
alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon
tehostaminen
Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn
olisi oltava yksinkertainen, avoin ja tasapuolinen. Viime vuosien kokemukset
osoittavat kuitenkin, että sen täytäntöönpanoa on
mahdollista parantaa.
Menettelyä sovellettaessa johtavana
periaatteena on liiallisen alijäämän pikainen korjaaminen.
Neuvosto korostaa, että liiallisia alijäämiä
koskevan menettelyn tarkoituksena on pikemminkin avustaa kuin rankaista ja
näin ollen tarjota jäsenvaltioille kannustimia kurinalaisen
talouspolitiikan noudattamiseksi tehostamalla valvontaa, vertaistukea ja
vertaispainetta. Lisäksi politiikan virheet olisi selkeästi erotettava
ennustevirheistä pantaessa täytäntöön liiallisia
alijäämiä koskevaa menettelyä. Jos jokin jäsenvaltio
kuitenkin jättää noudattamatta sille tässä
menettelyssä annettuja suosituksia, neuvostolla on valtuudet soveltaa
käytettävissä olevia seuraamuksia.
3.1 Komission
kertomuksen laatiminen 104 artiklan 3 kohdan nojalla
Jotta voidaan
välttää liiallisia julkistalouden alijäämiä
perustamissopimuksen 104 artiklan 1 kohdassa edellytetyn mukaisesti,
kertomukset, jotka komissio laatii perustamissopimuksen 104 artiklan 3
kohdan nojalla valvontansa tuloksena, muodostavat perustan talous- ja
rahoituskomitean lausunnolle, komission sen jälkeen tekemälle
arvioinnille ja viime kädessä myös neuvoston
päätökselle siitä, onko olemassa liiallinen
alijäämä, sekä sen suosituksille, joihin
sisältyvät myös alijäämän oikaisemiselle
asetettavat määräajat.
Neuvosto ja komissio ovat vakaasti
päättäneet, että viitearvot 3 prosenttia ja 60 prosenttia
BKT:sta säilytetään ja pidetään voimassa selkeinä
kiintopisteinä, joilla valvotaan jäsenvaltioiden talousarviotilanteen
kehitystä sekä julkisen velan osuutta BKT:sta. Komissio laatii aina
kertomuksen perustamissopimuksen 104 artiklan 3 kohdan perusteella. Komissio
tarkastelee kertomuksessaan, sovelletaanko yhtä tai useampaa 104 artiklan 2
kohdan a ja b alakohdassa määrätyistä poikkeuksista.
Tämän jälkeen neuvosto ehdottaa tarkistuksia tai
täsmennyksiä kyseisten poikkeusten soveltamisalaan.
Kuten
perustamissopimuksessa määrätään, komissio ottaa
kertomuksessaan huomioon myös sen, ylittääkö
jäsenvaltion julkistalouden alijäämä julkiset
investointimenot, sekä muut merkitykselliset tekijät, kuten
jäsenvaltion keskipitkän aikavälin taloudellisen tilanteen ja
talousarviotilanteen. Tämän jälkeen neuvosto ehdottaa
täsmennyksiä käsitteeseen "muut merkitykselliset
tekijät".
3.2 Alijäämän viitearvon
ylittäminen "poikkeuksellisesti ja
väliaikaisesti"
Perustamissopimuksen 104 artiklan 2 kohdan a
alakohdan toisessa luetelmakohdassa määrätään
poikkeuksesta, jos viitearvon ylittäminen on vain poikkeuksellista ja
väliaikaista ja osuus pysyy lähellä viitearvoa.
Jotta
poikkeusta voisi käyttää hyödyksi, osuuden on aina
pysyttävä lähellä viitearvoa. Asetuksessa 1467/97
määritellään, milloin viitearvon ylittävää
mutta sen lähellä pysyvää alijäämää
pidetään poikkeuksellisena ja tilapäisenä: jotta
alijäämää voitaisiin pitää poikkeuksellisena, sen
on johduttava epätavallisesta tapahtumasta, joka ei ole jäsenvaltion
hallittavissa ja jolla on suuri vaikutus julkisyhteisöjen rahoitusasemaan,
tai sen on johduttava vakavasta taloudellisesta taantumasta. Jotta
alijäämää voitaisiin pitää väliaikaisena,
komission julkistalouden kehityksestä tekemien ennusteiden on osoitettava,
että alijäämä ei enää ylitä viitearvoa
epätavallisen tapahtuman tai vakavan taloudellisen taantuman
päätyttyä.
Vakava taloudellinen taantuma
määritellään nykyisin
pääsääntöisesti reaalisen bruttokansantuotteen
vuotuiseksi vähintään kahden prosentin pienenemiseksi.
Lisäksi, jos reaalinen bruttokansantuote pienenee alle kaksi prosenttia
vuodessa, asetuksessa 1467/97 annetaan vielä neuvostolle mahdollisuus
päättää, ettei liiallista alijäämää ole
olemassa, sellaisten lisätodisteiden perusteella, jotka koskevat
erityisesti taantuman jyrkkyyttä tai kertynyttä
tuotannonmenetystä suhteessa aikaisempiin kehityssuuntiin.
Neuvosto
katsoo, että asetuksen 1467/97 2 artiklan 2 kohdassa säädetty
"vakavan taloudellisen taantuman" nykyinen määritelmä on liian
rajoittava. Neuvoston mielestä asetuksen 1467/97 2 artiklan 2 ja 3
kohtaa on mukautettava siten, että komissio ja neuvosto voivat
arvioidessaan ja päättäessään liiallisen
alijäämän olemassaolosta perustamissopimuksen 104 artiklan
3–6 kohdan mukaisesti molemmat pitää poikkeuksellisena
viitearvon ylittävää alijäämää, joka johtuu
negatiivisesta talouskasvusta tai sellaiselta pitkittyneeltä kaudelta
kertyneestä tuotannonmenetyksestä, jona kasvu on ollut erittäin
hidasta suhteessa kasvupotentiaaliin.
3.3 "Muut merkitykselliset
tekijät"
Perustamissopimuksen 104 artiklan 3 kohdassa
edellytetään, että komission laatiessa kertomusta siitä,
ettei talousarvion kurinalaisuuden noudattamista koskevia perusteita
täytetä, "otetaan huomioon myös se, ylittääkö
julkistalouden alijäämä julkiset investointimenot, sekä muut
merkitykselliset tekijät, jäsenvaltion keskipitkän aikavälin
taloudellinen tilanne ja talousarviotilanne mukaan luettuina". Tasapainoiseen
kokonaisarviointiin kuuluvat kaikki nämä
tekijät.
Neuvosto korostaa, että "muut merkitykselliset
tekijät" otetaan huomioon liiallisen alijäämän
olemassaolosta tehtävää päätöstä (104
artiklan 4, 5 ja 6 kohta) edeltävissä vaiheissa ainoastaan sillä
edellytyksellä, että ennen kuin muita merkityksellisiä
tekijöitä otetaan huomioon, noudatetaan yleistä periaatetta,
jonka mukaan viitearvon ylitys on väliaikaista ja alijäämä
pysyy lähellä viitearvoa.
Neuvosto katsoo, että
sääntöjä "muiden merkityksellisten tekijöiden" huomioon
ottamisesta olisi selvennettävä. Komission 104 artiklan 3 kohdan
nojalla laatimassa kertomuksessa olisi asianmukaisesti huomioitava
keskipitkän aikavälin taloudellisessa tilanteessa tapahtunut kehitys
(erityisesti kasvupotentiaali, vallitseva suhdannetilanne, Lissabonin
toimintaohjelman mukaisesti toteutettavat politiikat ja tutkimusta ja
kehitystä sekä innovointia edistävät politiikat) ja
keskipitkän aikavälin talousarviotilanteessa tapahtunut kehitys
(erityisesti julkisen talouden tervehdyttämispyrkimykset hyvinä
aikoina, velanhoitokyky, julkiset investoinnit sekä julkisen talouden
yleinen laatu). Lisäksi otetaan asianmukaisella tavalla huomioon muut
tekijät, joita kyseinen jäsenvaltio pitää
merkityksellisinä arvioitaessa kokonaisvaltaisesti ja laadullisesti
viitearvon ylitystä. Tässä yhteydessä tarkastellaan
erityisesti sellaisia julkisen talouden alalla toteutettavia toimia, joilla
pyritään lisäämään kansainvälisen
yhteisvastuullisuuden edistämiseen tai eurooppalaisten tavoitteiden
saavuttamiseen suunnattuja rahoitusosuuksia tai pitämään ne
korkealla tasolla. Erityisesti otetaan huomioon tavoitteet, joilla
pyritään Euroopan yhdistämiseen, jos tästä aiheutuu
haitallisia vaikutuksia jonkin jäsenvaltion kasvuun ja julkiseen
talouteen.
Selvää on, ettei Maastrichtissa asetettua
alijäämän viitearvoa pitäisi määritellä
uudelleen niin, että tiettyjä talousarviokohtia
jätetään kokonaan sen ulkopuolelle.
Jos neuvosto on
päättänyt 104 artiklan 6 kohdan nojalla, että
jäsenvaltiossa on olemassa liiallinen alijäämä, "muut
merkitykselliset tekijät" otetaan huomioon myös tätä
seuraavissa 104 artiklan mukaisissa vaiheissa. Näitä
tekijöitä ei kuitenkaan tulisi ottaa huomioon 104 artiklan 12 kohdan
nojalla, eli kun neuvosto tekee päätöksen siitä, onko
jäsenvaltio oikaissut liiallisen alijäämänsä.
Nämä ehdotukset olisi sisällytettävä asetukseen
1467/97.
3.4 Eläkejärjestelmien uudistusten huomioon
ottaminen
Neuvosto on yhtä mieltä siitä, että
viitearvon lähellä olevaa ylitystä on tarkasteltava huolellisesti
silloin, kun se johtuu eläkeuudistuksista, joissa käyttöön
otetaan monipilarinen järjestelmä, johon kuuluu pakollinen täysin
rahastoiva pilari. Vaikka tällaisten uudistusten toteuttaminen johtaa
talousarviotilanteen lyhytaikaiseen huononemiseen, julkisen talouden pitkän
aikavälin kestävyys paranee selvästi.
Komissio ja neuvosto
ottavat asianmukaisesti huomioon tällaisten uudistusten toteuttamisen
kaikissa liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn mukaisesti
tehtävissä talousarviotilanteen arvioinneissa.
Erityisesti kun
komissio ja neuvosto arvioivat 104 artiklan 12 kohdan nojalla, onko liiallinen
alijäämä oikaistu, ne arvioivat liiallisia
alijäämiä koskevan menettelyn alijäämäluvuissa
tapahtunutta kehitystä ottaen samalla huomioon uudistuksen julkisesti
hallinnoituun pilariin kohdistuvat nettokustannukset. Uudistuksen
nettokustannukset otetaan huomioon viiden ensimmäisen vuoden aikana sen
jälkeen, kun jäsenvaltio on ottanut käyttöön
täysin rahastoivan pakollisen järjestelmän, tai viisi vuotta
vuoden 2004 jälkeen niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat jo
ottaneet käyttöön tällaisen järjestelmän.
Nettokustannukset otetaan huomioon myös regressiivisesti, eli viiden vuoden
jaksolla huomioon otetaan uudistuksen julkisesti hallinnoituun pilariin
kohdistuvista nettokustannuksista 100, 80, 60, 40 ja 20
prosenttia.
3.5 Huomion keskittäminen velanhoitoon ja
kestävyyteen
Perustamissopimuksen määräysten
mukaisesti komission on tarkasteltava talousarvion kurinalaisuuden noudattamista
sekä alijäämä- että velkaperusteen pohjalta. Neuvosto
on yhtä mieltä siitä, että huomiota olisi
kiinnitettävä entistä enemmän velanhoitoon ja
kestävyyteen, ja vahvistaa sen, että julkinen velka on
makrotaloudelliset olosuhteet huomioon ottaen saatava vähentymään
riittävän nopeasti alle 60 prosenttiin BKT:sta. Mitä suurempi
jäsenvaltion velan osuus bruttokansantuotteesta on, sitä tehokkaammin
sen on toimittava velkaosuuden pienentämiseksi nopeasti.
Neuvosto
katsoo, että velanvalvontasäännöstöä olisi
vahvistettava niin, että ilmaisua "pienenee riittävästi ja
lähestyy riittävän nopeasti viitearvoa" sovelletaan velan
osuuteen laadullisessa mielessä ja samalla otetaan huomioon
makrotaloudelliset olosuhteet ja velkakehitys, mukaan luettuina pyrkimykset
pitää perusylijäämät asianmukaisella tasolla sekä
muut toimenpiteet bruttovelan pienentämiseksi ja velanhoitostrategiat.
Neuvosto laatii viitearvon ylittäville maille velkakehitystä koskevia
suosituksia antaessaan lausuntoja vakaus- ja
lähentymisohjelmista.
Nykyisiä asetuksia ei ole tarpeen muuttaa
tätä tarkoitusta varten.
3.6 Tuloksellisten toimien ja toimenpiteiden toteuttamiselle asetettavien
määräaikojen pidentäminen
Neuvosto katsoo,
että määräaikaa, joka annetaan päätöksen
tekemiselle 104 artiklan 6 kohdan nojalla siitä, onko liiallista
alijäämää olemassa, olisi pidennettävä kolmesta
kuukaudesta neljään kuukauteen julkista taloutta koskevan ilmoituksen
tekemiselle asetetusta määräajasta. Lisäksi neuvosto katsoo,
että määräaikaa, joka annetaan tuloksellisten toimien
toteuttamiselle liiallisen alijäämän oikaisemista koskevan
suosituksen jälkeen 104 artiklan 7 kohdan nojalla, voitaisiin
pidentää neljästä kuuteen kuukauteen, jotta jäsenvaltio
kykenisi paremmin suunnittelemaan toimintansa kansallisessa
talousarviomenettelyssään ja kehittämään paremmin
jäsennellyn toimenpidekokonaisuuden. Tämä saattaisi helpottaa
rakenteellisten (ennemmin kuin pitkälti tilapäisten) oikaisevien
toimenpidekokonaisuuksien hyväksymistä. Lisäksi jos
määräajat olisivat pidempiä, ajantasaistettu komission
ennuste voitaisiin ottaa huomioon siten, että toteutettuja
toimenpiteitä sekä kasvuedellytyksissä tapahtuneita
merkittäviä muutoksia, joilla määräajan pidennys
voitaisiin perustella, arvioitaisiin yhdessä. Samoista syistä
kuukauden määräaika, joka neuvostolle annetaan
päätöksen tekemiseen 104 artiklan 8 kohdasta 104 artiklan 9
kohtaan etenemisestä, olisi pidennettävä kahteen kuukauteen, ja
104 artiklan 9 kohdan mukainen kahden kuukauden määräaika olisi
pidennettävä neljään kuukauteen.
Nämä
ehdotukset edellyttävät muutoksia asetuksen 1467/97 asiaa
käsitteleviin artikloihin.
3.7 Liiallisen
alijäämän oikaisuun annettava ensimmäinen
määräaika
Neuvosto katsoo, että liiallisen
alijäämän oikaisemiseen annettavan määräajan
pitäisi pääsääntöisesti olla
alijäämän havaitsemista seuraava vuosi ja näin ollen
yleensä sen ilmenemistä seuraava toinen vuosi. Neuvosto on kuitenkin
yhtä mieltä siitä, että tekijät, jotka olisi otettava
huomioon liiallisen alijäämän oikaisemiselle annettavaa
ensimmäistä määräaikaa asetettaessa, olisi
eriteltävä paremmin ja niihin olisi erityisesti kuuluttava kaikkien
104 artiklan 3 kohdan nojalla laadittavassa kertomuksessa mainittujen
tekijöiden kokonaisarviointi.
Maiden, joiden
alijäämä on liiallinen, edellytetään toteuttavan
vuosittain julkisen talouden sopeuttamistoimia vähintään
viitearvoksi asetetulla tasolla, joka on suhdannekorjattuna ja ilman
kertaluonteisia toimenpiteitä vähintään 0,5 prosenttia
BKT:sta. Ensimmäinen määräaika liiallisen
alijäämän oikaisemiselle olisi asetettava ottaen huomioon
tämä julkisen talouden sopeuttamistoimien vähimmäistaso. Jos
nämä toimet riittävät oikaisemaan liiallisen
alijäämän sen havaitsemista seuraavana vuonna,
ensimmäistä määräaikaa ei ole tarpeen asettaa
tätä vuotta pidemmälle.
Neuvosto on kuitenkin yhtä
mieltä siitä, että erityisissä olosuhteissa liiallisen
alijäämän oikaisemiselle annettava ensimmäinen
määräaika voitaisiin asettaa vuotta myöhemmäksi eli
alijäämän havaitsemista seuraavalle toiselle vuodelle ja
näin yleensä kolmannelle vuodelle sen ilmenemisestä. Erityisten
olosuhteiden olemassaolon määrittelyssä otetaan huomioon kaikkien
104 artiklan 3 kohdan nojalla laadittavassa kertomuksessa mainittujen
tekijöiden tasapainoinen kokonaisarviointi.
Ensimmäisen
määräajan asettaminen ei vaikuta eläkejärjestelmien
uudistusten huomioon ottamiseen eikä uusiin ja tuleviin
jäsenvaltioihin sovellettaviin määräaikoihin.
3.8 Alijäämän oikaisemiselle annettavien
määräaikojen tarkistaminen
Neuvosto on yhtä
mieltä siitä, että liiallisen alijäämän
oikaisemiselle annettavia määräaikoja voitaisiin tarkistaa ja
pidentää, jos liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn
aikana ilmenee odottamattomia haitallisia taloudellisia tapahtumia, joilla on
merkittäviä epäsuotuisia talousarviovaikutuksia.
Perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan nojalla annettava suositus tai
104 artiklan 9 kohdan nojalla esitettävä vaatimus voidaan toistaa ja
näin pitäisikin menetellä, jos kyseinen jäsenvaltio on
toteuttanut tuloksellisia toimia alkuperäistä suositusta tai
vaatimusta noudattaen. Tämä olisi täsmennettävä
asetuksessa 1467/97.
Jäsenvaltioita vaadittaisiin
esittämään todisteita siitä, että ne ovat toteuttaneet
tuloksellisia toimia suositusten mukaisesti. Jos tuloksellisia toimia
toteutettiin aiempien suositusten seurauksena ja ennakoimattoman kasvukehityksen
avulla voidaan perustella liiallisen alijäämän oikaisemiselle
annettavien määräaikojen tarkistaminen, menettelyssä ei
edetä seuraavaan vaiheeseen. Neuvoston suositukseen sisältyvä
kasvuennuste toimisi viitekehyksenä ennakoimattoman kasvukehityksen
arvioimiselle. ________________________
|