You are here:

Sisämarkkinat

EU:n sisämarkkinoilla (yhtenäismarkkinoilla) ihmiset, tavarat, palvelut ja raha liikkuvat yhtä vapaasti maasta toiseen kuin maan sisällä. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteella on ollut keskeinen asema kaupan esteiden poistamisessa sisämarkkinoilta.

EU-kansalaiset voivat asua ja matkustaa vapaasti EU:n alueella työn, opiskelun, ostosten teon tai eläkepäivien viettämisen merkeissä ja nauttia eri puolilta unionia tulevista tuotteista.

Vapaa liikkuvuus EU-maiden välillä

EU-maiden välisen vapaan kaupan ja liikkuvuuden tieltä on sisämarkkinoiden luomiseksi poistettu satoja teknisiä, lainsäädännöllisiä ja byrokraattisia esteitä.

Kun kaupan esteitä on poistettu EU:n sisämarkkinoilla, yritykset ovat laajentaneet toimintaansa. Lisääntynyt kilpailu on merkinnyt kuluttajille alhaisempia hintoja ja enemmän valinnanvaraa:

  • puhelut maksavat Euroopassa nyt murto-osan siitä, mitä ne maksoivat kymmenen vuotta sitten
  • lentolippujen hinnat ovat laskeneet useilla reiteillä ja uusia reittejä on avattu
  • monet kotitaloudet ja yritykset voivat nyt valita, miltä yhtiöltä ne ostavat sähkönsä ja kaasunsa.

EU on pyrkinyt samaan aikaan varmistamaan, että sisämarkkinoiden vapaudet eivät vaaranna liiketoiminnan rehellisyyttä, kuluttajansuojaa tai ympäristön kestävyyttä. Tässä työssä sitä ovat avustaneet EU-maiden kilpailu- ja sääntelyviranomaiset.

Laajentuneet liiketoimintamahdollisuudet

EU:n sisämarkkinoilla toimivien yritysten ulottuvilla on lähes 500 miljoonaa kuluttajaa. Tämä tarjoaa vakaan perustan yritysten kilpailukyvylle. Lisäksi EU:n sisämarkkinat houkuttelevat myös ulkomaisia sijoittajia.

Taloudellinen yhdentyminen muodostaa hyvän suojan talouden taantumia vastaan. Sisämarkkinoilla EU-maat voivat jatkaa keskinäistä kaupankäyntiään sen sijaan, että ne turvautuisivat protektionistisiin toimenpiteisiin, jotka entisestään pahentaisivat kriisiä.

Jäljellä olevat haasteet

Joillakin aloilla yhdentyminen vie kuitenkin aikaa, eikä kaikkia sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty:

  • kansallisten verojärjestelmien väliset erot hidastuttavat markkinoiden yhdentymistä ja tehokkuutta
  • markkinat ovat pitkälti edelleen kansalliset rahoituspalvelujen, energian ja liikenteen aloilla
  • sähköinen kaupankäynti EU-maiden välillä on käynnistynyt hitaammin kuin kansallisella tasolla, ja eri maiden soveltamissa säännöissä, normeissa ja käytännöissä on edelleen merkittäviä eroja
  • palveluala on avautunut hitaammin kuin tavaramarkkinat, vaikka yritykset ovatkin vuodesta 2006 lähtien voineet tarjota kotimaastaan monia palveluja muihin maihin
  • ammattipätevyyden tunnustamista koskevia sääntöjä on yksinkertaistettava, jotta pätevien työntekijöiden on helpompi hakeutua töihin toiseen EU-maahan.

Rahoituspalvelumarkkinoihin on kiinnitetty erityistä huomiota. EU pyrkii välttämään vuoden 2009 rahoituskriisin toistumisen entistä vahvemman ja turvallisemman rahoitusalan avulla. Toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa rahoituslaitosten valvonnan tiukentaminen, monimutkaisten rahoitustuotteiden sääntely ja pankkien pääomavaatimusten kiristäminen. Pankkiunionin luominen siirsi pankkivalvonta- ja kriisinratkaisumekanismit kansalliselta tasolta EU-tasolle useissa jäsenvaltioissa. Suunnitteilla on myös EU:n laajuisen pääomamarkkinaunionin perustaminen. Sen tarkoituksena on:

  • vähentää rahoitusmarkkinoiden hajanaisuutta
  • monipuolistaa rahoituslähteitä
  • vahvistaa EU-maiden välisiä pääomavirtoja
  • helpottaa yritysten ja erityisesti pk-yritysten rahoituksen saantia.

Ulkorajojen valvonta

EU-kansalaiset eivät tarvitse passia matkustaessaan Schengen-alueella, johon kuuluu nykyisin 26 maata:

  • kaikki EU-maat lukuun ottamatta Bulgariaa, Irlantia, Kroatiaa, Kyprosta, Romaniaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa
  • Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi.

Schengen-alueen maat eivät enää tee rutiinitarkastuksia keskinäisillä rajoillaan, mutta ne ovat tehostaneet valvontaa alueen ulkorajoilla.

Turvallisuuden varmistamiseksi rajattomalla alueella Schengen-maat ovat lisänneet poliisiyhteistyötä erityisesti mahdollistamalla maiden rajat ylittävän takaa-ajon ja tarkkailun. Schengenin tietojärjestelmässä kansalliset rajavalvonta-, tulli- ja poliisiviranomaiset voivat levittää ilmoituksia etsintäkuulutetuista tai kadonneista henkilöistä tai varastetuista ajoneuvoista ja asiakirjoista.