Esteettömyyttä edistävät työkalut
Sivuston työkalut
Kielivalikko
Navigointipolku
Televisio ja sanomalehdet raportoivat viikoittain erilaisista konflikteista ja katastrofeista. Tällaisissa tilanteissa EU:n tavoite on selkeä: se pyrkii auttamaan apua tarvitsevia mahdollisimman nopeasti riippumatta siitä, onko kriisi seurausta ihmisten aiheuttamasta konfliktista vai luonnonkatastrofista.
EU toimii kriisialueilla esimerkiksi Libyassa, Afganistanissa, miehitetyillä palestiinalaisalueilla sekä useissa osissa Afrikkaa ja Kaakkois-Aasiaa. EU harjoittaa avustustoimintaa myös alueilla, jotka kärsivät pitkittyneistä kriiseistä ja konfliktin jälkeisestä epävakaudesta. Kansainvälisellä yhteisöllä on moraalinen velvoite auttaa maailman hädänalaisia, ja Euroopan komissio on sitoutunut auttamaan kriisien uhreja. Komission humanitaarisen avun pääosasto toimittaa hätäapua, joka menee suoraan hädänalaisille riippumatta heidän kansallisuudestaan, uskonnostaan, sukupuolestaan tai etnisestä alkuperästään.

EU:n avustustoimintaa hoitaa Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosasto ECHO. ECHO perustettiin, koska vakavia kriisitilanteita eri puolilla maailmaa oli yhä enemmän ja EU halusi olla johtava voima humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun tarjoamisessa niin EU:ssa kuin muuallakin maailmassa. ECHOn vuotuinen humanitaarisen avun budjetti on viime vuosina ollut noin 900 miljoonaa euroa.
ECHOn tärkein tehtävä on auttaa pelastamaan ihmishenkiä, vähentää kärsimystä ja suojella katastrofien uhrien koskemattomuutta ja ihmisarvoa. Hätäapuna voidaan toimittaa esimerkiksi telttoja, huopia, ruokaa, lääkkeitä, lääkinnällisiä laitteita, vedenpuhdistusjärjestelmiä ja polttoainetta. ECHO rahoittaa myös lääkintäryhmiä, miinanraivausasiantuntijoita sekä kuljetus- ja logistiikkatukea. Se on toiminut yli 130 maassa vuodesta 1992.

Pelastuspalveluasiantuntija kuvaamassa myrkkyvuodon aiheuttamia luonnontuhoja Unkarissa
Humanitaarisen avun antamisen lisäksi ECHO edistää pelastuspalvelutoiminnan koordinointia EU:ssa. Se huolehtii seuranta- ja tiedotuskeskuksesta (MIC), joka on EU:n pelastuspalvelumekanismin operationaalinen keskus ja toiminnassa ympäri vuorokauden. Mikä tahansa EU-maa tai EU:n ulkopuolinen maa, joka joutuu katastrofitilanteeseen, voi pyytää sen kautta apua. Seuranta- ja tiedotuskeskus vastaa yhteydenpidosta pelastuspalvelumekanismiin osallistuvien 31 maan (27 EU-maata sekä Islanti, Kroatia, Liechtenstein ja Norja) sekä katastrofin uhriksi joutuneen maan ja avustuskohteessa paikan päällä olevien asiantuntijoiden välillä. Lisäksi keskus koordinoi apua ja sovittaa pelastusmekanismiin osallistuvien maiden aputarjoukset yhteen avustuskohteen tarpeiden kanssa.

Pakolaisnaiset saavat apua Darfurissa.
EU:lla ja ECHOlla itsellään ei ole riittäviä resursseja hätäaputarvikkeiden toimittamiseen, pelastusryhmien järjestämiseen, hätäkenttäsairaaloiden perustamiseen ja tilapäisten viestintäjärjestelmien asentamiseen. ECHO rahoittaa ja koordinoi näitä toimia. Pelastuspalveluoperaatioissa tarvitaan EU-maiden apua. Humanitaarisissa operaatioissa puolestaan ECHO tukeutuu kansalaisjärjestöjen, YK:n erityisjärjestöjen ja kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun järjestöjen apuun.
Humanitaarisessa avustustyössä kullakin yhteistyökumppanilla on erityisroolinsa. Kansalaisjärjestöt ja Punainen Risti ovat usein avainasemassa sisällissotien runtelemilla alueilla. Monimutkaisissa kriiseissä, jotka koskevat laajoja alueita ja joihin liittyy laajoja väestön siirtymisiä, vain suurimmilla YK-järjestöillä, kuten Maailman elintarvikeohjelmalla tai YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun virastolla (UNHCR), on mahdollisuus toimittaa suuria määriä apua kaikille uhreille. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, jolla on edustajia eri puolilla maailmaa, on usein se organisaatio, joka saa nopeimmin toimitettua apua alueille, joita on kohdannut odottamaton luonnonkatastrofi.
EU:n humanitaarinen apu koostuu seuraavista osista:
Kriisien yhteydessä annettava apu ja hätäapu on lähes aina lyhytaikaista. EU:n rahoittamat toimet kestävät yleensä alle kuusi kuukautta. EU haluaa kuitenkin varmistaa, että kun humanitaarinen apu lakkautetaan, sen kohteena olleet ihmiset kykenevät jo selviytymään omillaan, tai apua jatketaan jossakin toisessa, pitkäaikaisen kehitysavun muodossa. Näin ehkäistään riskiä, että humanitaarisen avun asteittaisen lakkauttamisen jälkeen avunsaajat jäävät tyhjän päälle.
Riskin pienentämiseksi EU edellyttää, että sen yhteistyökumppanit laativat hankkeen suunnittelun yhteydessä vetäytymisstrategian, jossa seurantavastuu luovutetaan hankkeen päättyessä takaisin paikallisviranomaisille tai, jos tämä ei ole mahdollista, varmistetaan, että hanke voidaan sen päättymisen jälkeen korvata toisentyyppisellä avulla.
EU:n hätäoperaatiot keskittyvät erityisesti Afrikkaan sekä Lähi-itään ja Aasiaan.