EU:n terveysstrategia ja terveysohjelma
EU:n toimet perustuvat sen terveysstrategiaan
[123 KB]
"Yhdessä terveyden hyväksi", jonka avulla pyritään siihen, että ihmiset voivat elää pidempään ja terveempinä. Strategiassa on kolme päätavoitetta:
- edistetään hyvää terveyttä ikääntyvässä Euroopassa
- suojataan kansalaisia terveysuhkilta
- tuetaan dynaamisia terveydenhuoltojärjestelmiä ja uusia teknologioita.
EU:n terveysohjelma auttaa strategian tavoitteiden saavuttamisessa täydentämällä ja edistämällä EU-maiden politiikkoja ja toimenpiteitä sekä tuomalla niihin lisäarvoa. Tavoitteena on erityisesti
- suojella ja edistää terveyttä sekä vähentää terveyseroja
- levittää terveyttä koskevaa tietoa
- toimia tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa.
Terveysohjelmaa hallinnoi Luxemburgissa toimiva EU:n terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanovirasto.

EU edistää terveellisiä ruokailutottumuksia.
Sairauksien ehkäiseminen
Voimme tehdä paljon terveytemme suojelemiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi, esimerkiksi
- tarkkailla syömä-, juoma- ja liikuntatottumuksiamme. Liikalihavuus on yksi sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja eräiden syöpien yleisimmistä syistä. EU haluaa elintarvikkeisiin entistä luotettavammat pakkausmerkinnät, jotta eurooppalaiset kuluttajat tietävät, mitä he syövät.
- hyödyntää tautien seulontaohjelmia. Komissio pyrkii siihen, että kaikissa EU-maissa on rintasyövän, paksusuolen syövän ja kohdunkaulan syövän seulontaohjelmat. Lisäksi se tuo yhteen alan asiantuntijoita koko EU:sta ja auttaa näin jakamaan tietämystä, ehkäisemään toiminnan hajanaisuutta ja päällekkäisyyttä sekä hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja parhaalla mahdollisella tavalla.
- vähentää alkoholin ja tupakan käyttöä. EU tiedottaa kansalaisille elämäntapoihin ja tottumuksiin (tupakointi, ruokavalio, alkoholin väärinkäyttö) liittyvistä terveysongelmista, jotka voivat aiheuttaa kroonisia sairauksia.
- turvautua tarvittaessa rokotuksiin. EU ja kansalliset terveysviranomaiset tutkivat keinoja, joilla kausi-influenssarokotusten rokotuskattavuutta voitaisiin lisätä.
Varautuminen ja reagointi
Kansanterveyteen kohdistuvat uhat aiheuttavat jatkuvaa huolta koko maailman terveysviranomaisille. EU ja jäsenmaat kehittävät yhdessä varautumis- ja torjuntatoimia (esim. varhaisvaroitusjärjestelmiä) näiden uhkien torjumiseksi. Näin tapahtui myös A(H1N1)-influenssaepidemian yhteydessä vuonna 2009.
Tukholmassa toimiva Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus
arvioi uusia terveysuhkia ja auttaa näin EU:ta reagoimaan nopeammin kansanterveyttä uhkaaviin hätätilanteisiin.
Keskuksen tehtävänä on tarkkailla tunnettuja ja uusia terveysuhkia sekä tiedottaa niistä. Se tekee yhteistyötä kansallisten terveysviranomaisten kanssa Euroopan laajuisten seuranta- ja varhaisvaroitusjärjestelmien kehittämiseksi.
Lääkkeet

Kansanterveyspolitiikalla varmistetaan myös kosmetiikan turvallisuus.
Kaikkien uusien lääkeaineiden on oltava hyväksyttyjä ennen kuin ne voidaan tuoda EU:n markkinoille.
Lääkkeiden hyväksymisen ja markkinoille saattamisen jälkeen niiden turvallisuutta seurataan koko markkinoillaoloajan. EU:n lääketurvajärjestelmä auttaa varmistamaan, että toimenpiteisiin ryhdytään nopeasti, jos lääkkeellä on epätoivottuja vaikutuksia. Tällaisen lääkkeen markkinoille saattamista koskeva lupa voidaan peruuttaa määräajaksi tai kokonaan.
Lontoossa toimiva Euroopan lääkevirasto (EMA)
koordinoi lääkeaineiden laadun, turvallisuuden ja tehon tieteellistä arviointia.
Tutkimus ja innovointi
EU käyttää terveysalan tutkimukseen vuosina 2007–2013 kuusi miljardia euroa tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen puiteohjelman määrärahoja. Tavoitteena on erityisesti
- muuntaa peruslöydökset kliinisiksi sovelluksiksi
- kehittää ja validoida uusia hoitomenetelmiä
- edistää ehkäisevää terveydenhuoltoa
- kehittää diagnoosimenetelmiä ja lääketieteellistä teknologiaa
- parantaa terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyttä ja tehokkuutta.
Mahdollisuus saada sairaanhoitoa kaikkialla EU:ssa
Ihmiset haluavat yleensä saada sairaanhoitoa mahdollisimman lähellä kotiaan, mutta joissakin tapauksissa on helpompaa tai jopa välttämätöntä saada hoitoa toisessa EU-maassa. Näin on esimerkiksi silloin, kun lähin hoitolaitos sijaitsee aivan rajan pinnassa toisessa EU-maassa tai kun potilaan tarvitsemaa erityishoitoa on saatavilla ainoastaan ulkomailla.
Direktiivi rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista, joka EU-maiden on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään vuoteen 2013 mennessä, selventää potilaiden oikeuksia hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan ja saada hoitokuluista asianmukainen korvaus. Lisäksi direktiivillä
- tehostetaan EU-maiden terveysviranomaisten yhteistyötä ja tiedonvaihtoa terveydenhuollon laatu- ja turvallisuusvaatimuksista
- varmistetaan, että lääkemääräykset tunnustetaan toisissa EU-maissa
- valmistellaan eurooppalaisten osaamisverkostojen luomista. Nämä osaamiskeskukset auttavat eurooppalaisia terveydenhuollon ammattilaisia jakamaan hyviä käytäntöjä.
Toinen jo toteutettu hanke, eurooppalainen sairaanhoitokortti, helpottaa loma- ja liikematkailijoiden hoitoonpääsyä Euroopassa.
Maailmanlaajuinen lähestymistapa terveyteen
Globaalilla terveydellä tarkoitetaan maiden rajat ylittäviä terveyskysymyksiä, joihin voidaan vaikuttaa ainoastaan maailmanlaajuisin toimenpitein. Tällaiset globaalit kysymykset koskevat muun muassa kauppaa, maahanmuuttoa, turvallisuutta, elintarviketurvallisuutta ja ilmastonmuutosta.
EU:n komissio toimii läheisessä yhteistyössä Maailman terveysjärjestön kaltaisten strategisten kumppanien kanssa uuden globaalin terveyspolitiikan toteuttamiseksi. Toiminnalle on määritetty kuusi ensisijaista haastetta:
- oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus
- globalisoitumiseen liittyvien toimenpiteiden johdonmukaisuus
- terveydenhuollon saatavuus ja innovointi
- terveys ihmisoikeutena
- terveyden globaali hallinta
- tutkimus.
Muita avainteemoja ovat muun muassa
- maailmanlaajuinen yhteisvastuullisuus – solidaarisuuden olisi koskettava kehitysavun lisäksi myös esimerkiksi työvoimapolitiikkaa ja lääkkeiden saatavuutta
- terveyteen liittyvien EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen johdonmukaisuus.