Meri- ja kalastusasiat


Monien eurooppalaisten toimeentulo riippuu merestä ja sen luonnonvaroista. Kalan lisäksi merestä saadaan energiaa – öljy- ja kaasukenttien ohella myös avomerituulipuistoista. EU:n kauppalaivasto kuljettaa tavaraa kaikilla maailman merillä, ja rannikkoalueilla matkailu on tärkeä elinkeino.

Meri on EU:lle tärkeä hyvinvoinnin lähde, minkä vuoksi sen luonnonvaroja on hyödynnettävä vastuuntuntoisesti. On tärkeää esimerkiksi estää liikakalastus ja huolehtia siitä, ettei öljyn- ja kaasunporaus vahingoita meri- ja rannikkoympäristöä.

Kalakantoja kannattaa suojella

EU:n kalatalousala on neljänneksi suurin maailmassa, ja se tuottaa noin 6,4 miljoonaa tonnia kalaa vuodessa. Kalastuksessa ja kalanjalostuksessa työskentelee yli 350 000 ihmistä.

EU pyrkii kaikin tavoin varmistamaan, että kalastus on kestävää niin taloudellisesti kuin ympäristönkin kannalta. Myös kuluttajien edut ja kalastajien tarpeet on otettava huomioon.

Tammikuussa 2014 voimaan tullut EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistus tähtää juuri tähän: tavoitteena on turvata kalastajien elinkeino, mutta estää liikakalastus ja kalakantojen ehtyminen.

Uuden lainsäädännön tukena on Euroopan meri- ja kalatalousrahasto. Se rahoittaa vuosina 2014–2020 hankkeita, joissa

  • tuodaan markkinoille innovatiivisia kalastustekniikoita
  • luodaan uusia markkinoita merestä saatavalle ravinnolle
  • parannetaan elämänlaatua rannikkoalueilla.

Toimilla autetaan kalastajia siirtymään kestävään kalastukseen, ja rannikkoalueiden yhteisöt pystyvät monipuolistamaan elinkeinoelämäänsä.

Kansainvälinen yhteistyö

EU tekee yhteistyötä YK:n järjestöjen kanssa ja käy neuvotteluja alueellisten ja kansainvälisten kalastusorganisaatioiden kanssa, jotta kalastusvesiä hallinnoitaisiin avoimesti ja kestävästi ja jotta liikakalastus saataisiin kuriin.

EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtyjen sopimusten ansiosta EU:n kalastajat pääsevät kalastamaan kaukaisemmille merialueille samoilla kestävän kalastuksen ehdoilla, joita EU:ssakin sovelletaan. Tämä auttaa turvaamaan tarjonnan EU:n markkinoilla. Kalastusoikeuksien vastineeksi EU:n ulkopuoliset maat – usein kehitysmaita – saavat taloudellisen korvauksen, jonka turvin ne kykenevät investoimaan oman kalastuselinkeinonsa kehittämiseen ja kalakantojensa ylläpitoon.

Kestävää vesiviljelyä

EU:ssa kulutetaan enemmän kalaa ja äyriäisiä kuin kalastusala pystyy tarjoamaan. Osa vajeesta voidaan täyttää vesiviljelyn avulla. Tätä nykyä jo neljännes EU:n kalatalouden tuotannosta on peräisin kalanviljelylaitoksista ja muusta vesiviljelystä. Tuotantomääriltään tärkeimpiä vesiviljelytuotteita ovat sinisimpukka, kirjolohi ja lohi. Myös ostereita, hammasahventa, karppia, mattosimpukoita ja meribassia viljellään paljon.

Euroopan vesiviljelyalalla noudatetaan erittäin tiukkoja vaatimuksia ympäristönsuojelun, eläinten terveyden ja kuluttajansuojan suhteen. Ala on kuitenkin kokenut taloudellisia vaikeuksia viime vuosina. Uuden lainsäädännön on määrä saada suunta kääntymään nousuun ja edistää tuoreen, terveellisen ja paikallisesti tuotetun ruoan tarjontaa.

Laiton kalastus

Laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus köyhdyttää kalakantoja, tuhoaa merten elinympäristöjä, vääristää kilpailua, asettaa sääntöjä noudattavat kalastajat epäedullisempaan asemaan ja heikentää rannikkoyhteisöjä erityisesti kehitysmaissa.

EU pyrkii tekemään laittomasta kalastuksesta kannattamatonta mm. seuraavin keinoin: EU:hun saa tuoda ja sieltä viedä ainoastaan sellaisia merikalastustuotteita, jotka asianomainen lippuvaltio tai viejävaltio on todennut laillisiksi. EU:n alueelta tulevat toimijat, jotka kalastavat laittomasti missä päin maailmaa ja minkä lipun alla tahansa, joutuvat maksamaan mittavat, pyyntisaaliin taloudelliseen arvoon suhteutetut sakot, jotka kumoavat laittomasta kalastuksesta saadun tuoton.

Kestävää kulutusta

Kestävyys on myös sitä, miten kulutamme kalastustuotteita. Siksi EU ja Euroopan hallitukset tekevät kovasti työtä valistaakseen kuluttajia kestävyysnäkökohdista.

Kuluttajilla on ostopäätöstensä kautta huomattavasti vaikutusvaltaa, ja jotta he voivat tehdä järkeviä valintoja, on tärkeää, että kaikilla toimitusketjun osa-alueilla pyritään samoihin päämääriin.

Uusien kaloja, nilviäisiä, äyriäisiä ja merilevää koskevien merkintäsääntöjen mukaan kaikissa EU:n kuluttajille ja suurtalouksille myytävissä tuotteissa on oltava seuraavat tiedot:

  • kunkin lajin kauppanimi ja tieteellinen nimi
  • onko kyseessä mereltä pyydetty kala, makean veden kala vai viljelykala
  • pyynti- tai tuotantoalue ja käytetyn pyydyksen tyyppi
  • onko tuote sulatettu, sekä ”parasta ennen”- tai ”viimeinen käyttöpäivä” -merkintä elintarvikkeiden yleisten merkintäsääntöjen mukaisesti.

Taloudelliset hyödyt

Meret ja valtameret ovat tärkeitä Euroopan talouden moottoreita. EU:lla on maailmanlaajuisesti eniten kauppasatamia (1 200) ja suurin kauppalaivasto. Noin 90 prosenttia EU:n kaupasta sen ulkopuolisten maiden kanssa ja 40 prosenttia sen sisäisestä kaupasta hoidetaan meritse. Meritalous tarjoaa noin 5,4 miljoonaa työpaikkaa, ja sen tuoma bruttoarvonlisäys on lähes 500 miljardia euroa vuodessa.

Innovointiin ja kasvuun on joillakin aloilla kuitenkin vielä valtavasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Siksi EU on viime vuosina laajentanut meripolitiikkaansa koskemaan kaikkea merialueiden käyttöä.

Pitkän aikavälin tavoitteet määritellään EU:n sinisen kasvun strategiassa. Tavoitteena on erityisesti

  • kehittää suuren potentiaalin aloja, joita ovat erityisesti vesiviljely, rannikkomatkailu, meribioteknologia, merienergia sekä merenpohjan kaivostoiminta.
  • tarjota meriosaamista ja oikeusvarmuutta Euroopan merenpohjan digitaalisella kartoituksella, merten aluesuunnittelulla (varmistetaan merellä tapahtuvien toimintojen tehokkuus ja kestävyys) sekä yhdennetyllä merivalvonnalla (tarjotaan merivalvontatehtäviin osallistuville viranomaisille uusia keinoja tietojen vaihtoon, minkä ansiosta valvontaa voidaan tehostaa ja sen kustannuksia alentaa).
  • laatia tiettyjä merialueita (Adrian- ja Joonianmeri, Pohjoinen jäämeri, Atlantin valtameri, Itämeri, Mustameri, Välimeri ja Pohjanmeri) koskevia räätälöityjä strategioita, joilla voidaan samalla edistää yhteistyötä rannikoilla sijaitsevien naapurimaiden kanssa.

EU haluaa tuoda näkyvästi esille merten hyvinvoinnin merkityksen jokapäiväisessä elämässämme, minkä vuoksi se on nimennyt toukokuun 20. päivän English Euroopan meripäiväksi.

Sivun alkuun

Meri- ja kalastusasiat

Teksti on päivitetty marraskuu 2014

Julkaisu kuuluu Valokeilassa Euroopan unionin politiikka -sarjaan


Sivun alkuun



YHTEYDENOTOT

Yleisluontoiset kyselyt

Soita numeroon
00 800 6 7 8 9 10 11 Tietoa puhelinpalvelusta

Lähetä sähköpostia

EU-elinten yhteystiedot, vierailut ja mediakontaktit

Aiheeseen liittyvää

Auta meitä kehittämään sivustoa

Löysitkö etsimäsi tiedon?

KylläEn

Mitä tietoa etsit?

Kerro ehdotuksesi.