Esteettömyyttä edistävät työkalut
Sivuston työkalut
Kielivalikko
Navigointipolku
EU:n jäsenmaat koordinoivat talouspolitiikkaansa, jotta niiden on helpompi toimia yhdessä esimerkiksi nykyisen talous- ja finanssikriisin kaltaisessa haastavassa tilanteessa. 17 EU-maata on edennyt koordinoinnissa vielä pidemmälle ja ottanut yhteiseksi rahakseen euron.
Kaikki EU-maat kuuluvat talous- ja rahaliittoon (EMU), joka on niiden taloudellisen yhteistyön kehys. Yhteisenä tavoitteena on

EU:n ansiosta rahan lähettäminen ulkomailla opiskeleville lapsille on entistä edullisempaa.
Lokakuussa 2008 alkaneen talous- ja finanssikriisin keskellä EU on toiminut koordinoidusti. Jäsenmaiden viranomaiset, Euroopan keskuspankki (EKP) ja komissio ovat tehneet yhteistyötä pyrkimyksenään
Tähän mennessä EU-maiden hallitukset ovat rahoittaneet pelastustoimia 1 600 miljardilla eurolla.
Säilyttääkseen EU:n rahoitusmarkkinoiden vakauden ja purkaakseen euroalueen valtionvelkakirjamarkkinoiden jännitteitä EU on on luonut suojamekanismin vaikeuksissa olevien jäsenvaltioiden tueksi. Aiemmat tilapäiset järjestelyt korvaava Euroopan vakausmekanismi (EVM) on maailman suurin kansainvälinen rahoituslaitos. Yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) rahoitusosuuden kanssa rahoitusvakautuskapasiteetin suuruus on 750 miljardia euroa. Mekanismista on tullut pysyvä ja olennainen osa EU:n kattavaa strategiaa, jolla huolehditaan euroalueen rahoitusvakaudesta.

Siitä, että suurella osalla EU-maista on yhteinen raha, on ollut paljon hyötyä talous- ja finanssikriisin aikana. EU:n on ollut helpompi reagoida maailmanlaajuiseen luottolamaan koordinoidusti ja vakauttaa tilannetta. Esimerkiksi Euroopan keskuspankki kykenee laskemaan koko euroalueen korkotasoa (eikä jokaisen maan ole tarvinnut toimia yksinään), joten pankeilla kautta EU:n on nyt samat ehdot keskinäiselle lainanannolleen.
Euroa käyttää päivittäin yli 60 prosenttia EU:n kansalaisista. Yhteinen raha hyödyttää kaikkia:
Euroalueen jäsenyys pitää hinnat vakaina. Euroopan keskuspankki määrittää ohjauskorot tasolle, jolla euroalueen inflaatio voidaan keskipitkällä aikavälillä pitää kahden prosentin alapuolella. Se myös hoitaa EU:n valuuttavarantoa ja voi vaikuttaa euron kurssiin erilaisilla valuuttamarkkinainterventioilla.
Lähes kaikkien EU-maiden odotetaan siirtyvän euroon, mutta vasta kun kunkin maan taloustilanne on siihen valmis. Maat, jotka liittyivät EU:hun vuosina 2004–2007, ovat vähitellen liittymässä euroalueeseen. Tanska ja Iso-Britannia ovat pysyneet euroalueen ulkopuolella erityisten poliittisten sopimusten nojalla.
Jotta maa voi liittyä euroalueeseen, sen valuuttakurssin on pysyttävä vakaana kahden vuoden ajan. Muut liittymisehdot ovat korkojen, julkisen talouden alijäämän, inflaation ja julkisen velan pysyminen tietyissä rajoissa.
EKP:n tehtävänä on paitsi pitää hinnat vakaina myös huolehtia siitä, että pankit ja niiden asiakkaat voivat suorittaa euromääräisiä maksuja maasta toiseen mahdollisimman edullisesti.
Suuria maksuja voidaan välittää EKP:n ja jäsenmaiden keskuspankkien ylläpitämällä reaaliaikaisella TARGET2-maksujärjestelmällä. Vastaava järjestelmä otetaan tuonnempana käyttöön myös arvopaperikaupassa.
Jotta maksuja maasta toiseen voitaisiin suorittaa tehokkaammin ja edullisemmin, EKP ja komissio ovat perustaneet yhtenäisen euromaksualueen (SEPA). Tavoitteena on, että maksutavasta riippumatta kaikki euromääräiset maksut – niin pankkisiirrot, suoraveloitukset kuin korttimaksutkin – saavat saman kohtelun. Tämä koskee sekä kotimaan- että ulkomaanmaksuja. Parhaillaan EU laajentaa järjestelmää suoraveloitusmaksuihin.
Vakauden, kasvun ja vaurauden edistäminen unionissa ![]()
Julkaistu huhtikuussa 2013
Julkaisu kuuluu Valokeilassa Euroopan unionin politiikka -sarjaan