You are here:

Kilpailu

EU:n kilpailulainsäädännön tarkoituksena on taata yrityksille oikeudenmukaiset ja tasapuoliset kilpailuedellytykset. Samalla sillä halutaan edistää innovointia, yhtenäisiä standardeja ja pk-yritysten kehittämistä.

EU-sääntöjen mukaan yritykset eivät saa

  • sopia keskenään hinnoista tai markkinoiden jakamisesta
  • käyttää määräävää markkina-asemaansa väärin karkottaakseen kilpailijoita markkinoilta
  • sulautua yhteen , jos ne sulautuman ansiosta saavat hallitsevan aseman markkinoilla.
    Käytännössä kuitenkin vain pieni osa sulautumista jää toteutumatta tämän säännön vuoksi. Suurempien EU:ssa toimivien yritysten on saatava yhdistymissuunnitelmilleen Euroopan komission hyväksyntä, vaikka ne olisivat sijoittautuneet EU:n ulkopuolelle.

Pk-yritysten suojelu

Suuryritykset eivät saa käyttää neuvotteluvoimaansa sellaisten ehtojen asettamiseen, jotka vaikeuttaisivat suuryritysten alihankkijoiden tai asiakkaiden asiointia niiden kilpailijoiden kanssa. Komissio voi sakottaa yrityksiä tällaisista käytännöistä, koska ne nostavat hintoja ja/tai vähentävät kuluttajien valinnanvaraa.

EU tutkii kilpailua rajoittavia käytäntöjä paitsi tavarakaupassa myös eräiden ammattien (lääkäri, juristi) harjoittamisen ja palvelujen suhteen. Se valvoo esimerkiksi vähittäispankkitoimintaa, luottokorttipalveluja ja muita rahoituspalveluja.

Valtiontuen valvonta

Komissio valvoo myös EU-maiden yrityksille myöntämän valtiontuen määrää. Valtiontukea voivat olla esimerkiksi:

  • lainat ja avustukset
  • verohelpotukset
  • alennuksella tarjotut tavarat ja palvelut
  • julkiset lainatakaukset, joiden ansiosta lainansaajayrityksen luottokelpoisuusluokitus paranee kilpailijoihin verrattuna.

Tällaisen tuen vaarana on, että se voi suosia esimerkiksi vakiintuneiden suhteidensa avulla tukea saaneita yrityksiä omilla ansioillaan kilpailevien yritysten kustannuksella, mistä lopullinen lasku lankeaa aina kuluttajalle. Ansaitsemattoman tuen estäminen on edullinen ja tehokas keino tehdä yritysten toiminnasta tasapuolisempaa ja edistää talouskasvua EU:ssa.

Joustavat säännöt

Kilpailusääntöjä sovelletaan käytännönläheisesti ja joustavasti. Ensisijaisesti tarkastellaan sitä, hyötyykö kuluttaja tai aiheutuuko muille yrityksille vahinkoa. Valtiontukea voidaan esimerkiksi antaa vaikeuksissa oleville yrityksille tai uusille yrityshankkeille, jos niillä on todelliset mahdollisuudet tulla kannattaviksi ja säästää tai jopa luoda uusia työpaikkoja. Tukea ei saa antaa heikoissa kantimissa oleville yrityksille, joilla ei ole tulevaisuudennäkymiä.

Poikkeuksia voidaan sallia myös seuraavissa tapauksissa:

  • yritykset kehittävät yhteistyössä yhteistä teknistä standardia koko markkinoille
  • pienet yritykset tekevät yhteistyötä voidakseen kilpailla isompien kanssa
  • tutkimus- ja innovointihankkeet
  • alueelliset kehittämishankkeet

Viimeaikaisia tapauksia

Vuonna 2014 komissio määräsi ranskalaiselle lääkealan yritykselle Servierille ja viidelle rinnakkaisvalmisteiden valmistajalle lähes 430 miljoonan euron sakot, sillä nämä olivat tehneet useita sopimuksia, joilla kaikilla pyrittiin suojelemaan Servierin myyntivalttina olevaa verenpainelääkettä, perindopriiliä, rinnakkaisvalmisteiden aiheuttamalta hintakilpailulta EU:ssa.

Komissio on tutkinut myös rahoitusjohdannaismarkkinoiden kartelleja. Näitä rahoitusjohdannaisia hinnoitellaan tiettyjen viitearvojen perusteella (Euribor-korko (EIRD), jeni-Libor, eurojeni-Tibor (YIRD) ja Sveitsin frangin Libor-korko (CHIRD)).

Komissio on tehnyt viime vuosina useita näihin tapauksiin liittyviä päätöksiä mm. seuraavia pankkeja vastaan: Barclays, Deutsche Bank, RBS, Société Générale, UBS, Citigroup ja JPMorgan. Sakkoja on määrätty noin 1,8 miljardia euroa (joidenkin pankkien sakkoja lievennettiin, koska ne tekivät yhteistyötä tutkimuksen aikana ja sopivat tapauksen ratkaisemisesta komission kanssa).

Päätösten valvonta

Komissiolla on laajat valtuudet tutkia EU:n kilpailusääntöjen mahdollisia loukkauksia sekä ryhtyä toimenpiteisiin rikkojia vastaan. Unionin tuomioistuin valvoo päätösten laillisuutta. Yritykset ja jäsenmaat hakevat tuomioistuimelta usein muutoksia komission päätöksiin, ja toisinaan tuomioita myös muutetaan.