Ulko- ja turvallisuuspolitiikka


EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on kehitetty vähitellen vuosien kuluessa, ja sen ansiosta EU pystyy esiintymään ja toimimaan yhtenäisesti maailmanpolitiikassa. Yhdessä EU:n 28 jäsenmaalla on paljon enemmän painoarvoa kuin jos niistä kukin toteuttaisi omaa politiikkaansa.

Vuonna 2009 voimaan tulleella Lissabonin sopimuksella vahvistettiin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja perustettiin

Rauha ja turvallisuus

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on

  • säilyttää rauha ja lisätä kansainvälistä turvallisuutta
  • edistää kansainvälistä yhteistyötä
  • kehittää ja vahvistaa
    - demokratiaa
    - oikeusvaltioperiaatetta
    - ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

Diplomatia ja kumppanuussuhteet

EU:n vaalitarkkailijoita äänestyspaikalla Pakistanissa vuonna 2013 © EU

EU:n vaalitarkkailijoita Pakistanin vaaleissa vuonna 2013

EU on keskeinen toimija esimerkiksi Iranin ydinohjelmaan, Somalian ja Afrikan sarven vakauttamiseen sekä maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen liittyvissä toimissa. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on ratkaista konflikteja ja edistää kansainvälistä yhteisymmärrystä diplomatian keinoin. Usein käytetään myös kaupankäynnin, humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan tarjoamia keinoja.

EU on maailman suurin kehitysavunantaja, ja sillä on näin ollen erityisen hyvät edellytykset yhteistyöhön kehitysmaiden kanssa.

Jo pelkästään EU-maiden demografinen ja taloudellinen painoarvo on merkittävä. EU on maailmankaupan suurin toimija, ja sen valuutta euro on maailman toiseksi tärkein kansainvälinen valuutta. Kehitys kohti yhteistä ulkopoliittista päätöksentekoa vahvistaa sen toimintakykyä.

EU tekee yhteistyötä maailman keskeisten toimijoiden – myös nopeasti kehittyvien maiden – kanssa. Se haluaa varmistaa, että maiden väliset suhteet perustuvat yhteisiin intresseihin ja hyötyihin ja että molemmille osapuolille syntyy oikeuksia ja velvollisuuksia.

EU järjestää säännöllisesti huippukokouksia Yhdysvaltojen, Japanin, Kanadan, Venäjän, Intian ja Kiinan kanssa. Kansainvälisten suhteiden alaan kuuluvat myös

  • koulutusasiat
  • ympäristöasiat
  • turvallisuus- ja puolustuskysymykset
  • rikollisuuden torjunta
  • ihmisoikeuksien edistäminen.

Rauhanturvaoperaatiot

EU on ollut mukana rauhanturvatehtävissä useissa maailman kriisipesäkkeissä. Esimerkiksi elokuussa 2008 EU:n avustuksella neuvoteltiin Georgian ja Venäjän välinen aselepo. Tuolloin EU myös lähetti alueelle tarkkailijoita (EU:n tarkkailuoperaatio Georgia RUEnglish) ja antoi humanitaarista apua kotiseudultaan konfliktin vuoksi lähtemään joutuneille asukkaille.

Balkanilla EU on rahoittanut hankkeita, joilla alueen seitsemää maata autetaan vakauttamaan yhteiskunnallisia oloja. Alueelle on lähetetty oikeus- ja poliisiviranomaisia (EULEX Kosovo SREnglish) auttamaan lain ja järjestyksen varmistamisessa.

Interventiokeinot

EULEX-operaatiossa Kosovossa toimiva poliisi antaa tiedotuslehtisen autoilijalle © EU

Kosovon EULEX-operaatiossa toimiva poliisi jakaa tietoa EU:n roolista Länsi-Balkanin jälleenrakentamisessa.

EU:lla ei ole omaa vakinaista armeijaa. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkansa (YTPP) françaisEnglish puitteissa se käyttää tehtäväkohtaisesti eri EU-maista peräisin olevia sotilasjoukkoja, jotka osallistuvat seuraaviin tehtäviin:

  • yhteiset aseidenriisuntatoimet
  • humanitaariset toimet ja väestön evakuointi
  • neuvonta ja tuki sotilasasioissa
  • konfliktinesto ja rauhanturvaaminen
  • kriisinhallinta, kuten rauhanpalauttaminen ja konfliktin jälkeinen vakauttaminen.

Vuodesta 2003 lähtien EU on toteuttanut noin 30 siviili- ja sotilasoperaatiota kolmella mantereella. Kaikissa on ollut kysymys kriisitilanteesta:

  • tsunamin jälkeinen rauhanrakentaminen Indonesiassa
  • pakolaisten suojelu Malissa ja Keski-Afrikan tasavallassa
  • merirosvouksen torjunta Somalian ja Afrikan sarven françaisEnglish edustalla.

EU:n rooli turvallisuuskysymyksissä kasvaa koko ajan.

Tammikuusta 2007 lähtien EU on voinut toteuttaa nopean toiminnan operaatioita käyttäen kahta taisteluosastoa, joista kummankin vahvuus on 1 500 sotilasta. Tarvittaessa voidaan kaksi operaatiota aloittaa lähes samanaikaisesti. Asiasta päättävät EU-maiden ministerit EU:n neuvostossa.

Itäistä yhteistyötä

EU:n laajentumisen myötä Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian maista on tullut yhä läheisempiä naapurimaita. Niiden turvallisuus, vakaus ja hyvinvointi vaikuttavat yhä suuremmassa määrin EU:hun. Tiiviimpi yhteistyö EU:n ja sen itäeurooppalaisten kumppaneiden – Armenian, Azerbaidžanin, Valko-Venäjän, Georgian, Moldovan ja Ukrainan – kanssa on keskeinen tekijä EU:n ulkosuhteissa.

Välimeren alue ja Lähi-itä

Afganistanilaisnaisia poliisikoulutuksessa ja keskustelemassa EUPOLin naispoliisin kanssa - © EU

Naispoliisien päällystökurssi poliisiopistossa Afganistanissa

Arabimaiden kevään 2011 kansannousujen jälkeen Euroopan naapuruuspolitiikkaa DeutschEnglishfrançais uudistettiin solidaarisuuden osoituksena demokratiapyrkimyksille. Naapuruuspolitiikan tavoitteena on vahvistaa EU:n suhteita sen itäisiin ja eteläisiin naapurimaihin. Välineinä käytetään

  • poliittisia assosiaatiosopimuksia
  • taloudellista yhdentymistä
  • liikkuvuuden lisäämistä.

EU jatkoi demokratiakehityksen tukemista Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä alueen poliittisesta epävakaudesta ja talousvaikeuksista huolimatta.

EU–Tunisia-työryhmä koordinoi demokratia- ja talouskehityksen edistämiseen tarkoitettua EU:n ja muiden maiden tukea. Marraskuussa 2012 perustettiin vastaavanlainen EU–Egypti-työryhmä.

EU on myös muulla tavoin mukana kansainvälisissä rauhanponnisteluissa Lähi-idässä. EU kannattaa nk. kahden valtion ratkaisua, jossa Palestiinan valtio elää rinnan Israelin kanssa. EU, YK, Yhdysvallat ja Venäjä (nk. Lähi-idän kvartetti) pyrkii yhdessä saamaan konfliktin osapuolet sopimukseen.

Vuonna 2013 Iranin ydinohjelma oli yksi suurimmista kansainvälisen jännitteen aiheuttajista. Marraskuussa kansainvälisen yhteisön kanssa tehty sopimus oli ensimmäinen askel kohti ongelman ratkaisua. EU:lla oli johtava rooli rauhanneuvotteluissa kansainvälisen yhteisön edustajana.

Aasia ja Latinalainen Amerikka

EU on tiivistämässä suhteitaan alueellisiin ryhmiin Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Se on siirtynyt nopeasti kehittyvien Aasian maiden kanssa ns. vahvistettuun kumppanuuteen, jonka puitteissa sovitaan taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia kysymyksiä koskevista toimista.

EU:n laajentuminen Balkanilla

Kroatiasta tuli EU:n 28. jäsenmaa heinäkuussa 2013. Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Montenegro ja Serbia on hyväksytty virallisesti EU:n mahdollisiksi jäseniksi. Albania sekä Bosnia ja Hertsegovina ovat hakeneet EU:n jäsenyyttä.

Vuonna 2013 saavutettiin läpimurto Serbian ja Kosovon välisessä vuoropuhelussa. Vaikka Kosovo julistautui itsenäiseksi Serbiasta vuonna 2008, sen kansainvälinen asema on edelleen epävarma. EU:n aktiivinen välitystoiminta johti siihen, että osapuolet pääsivät sopimukseen huhtikuussa 2013. Taustalla oli EU:n ulkoasiainedustajan Catherine Ashtonin ja Serbian ja Kosovon pääministereiden sinnikäs työ ja EU:n vahva sitoutuminen rauhaan ja sovintoon Länsi-Balkanilla. Prosessi osoitti, että Euroopan kansat ja maat haluavat edelleen pyrkiä läheisempään yhteistyöhön EU:n kanssa.

EU:n ulkopoliittinen päätöksenteko

EU:n ylin päättävä elin on Eurooppa-neuvosto, jossa kokoontuvat unionin kaikkien 28 jäsenmaan valtion- tai hallitusten päämiehet. Se pitää vuosittain neljä säännöllistä kokousta, joissa määritellään EU:n poliittiset suuntaviivat ja yleiset painopisteet.

EU:n ulkoasiainedustaja Catherine Ashton ja YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon - © EU

Monenvälistä yhteistyötä rauhan edistämiseksi – EU:n ulkoasiainedustaja Catherine Ashton ja YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon

EU:n ulkoasiainedustajan tehtävänä on huolehtia EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdonmukaisuudesta. Hän johtaa puhetta kuukausittain pidettävissä ulkoasiainneuvoston kokouksissa, joihin osallistuvat kaikkien EU-maiden ulkoministerit. Hän osallistuu myös Eurooppa-neuvoston kokouksiin ja raportoi niissä ulkopolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä.

Useimmissa ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksissä edellytetään kaikkien EU-maiden yksimielisyyttä.

Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tehtävänä on avustaa ulkoasiainedustajaa. Ulkosuhdehallinto edustaa EU:ta sen ulkopuolella. Sillä on yli 139 edustuston ja toimiston verkosto, joka edistää ja turvaa EU:n etuja eri puolilla maailmaa.

Sivun alkuun

Sivun alkuun



Pidä yhteyttä

Facebook

  • ENPI-tietopalvelu – tietoa EU:n naapuruuspolitiikastaEnglish (en)

Twitter

  • ENPI-tietopalvelu – tietoa EU:n naapuruuspolitiikastaEnglish (en)

Sivun alkuun

YHTEYDENOTOT

Yleisluontoiset kyselyt

Soita numeroon
00 800 6 7 8 9 10 11 Tietoa puhelinpalvelusta

Lähetä sähköpostia

EU-elinten yhteystiedot, vierailut ja mediakontaktit

Aiheeseen liittyvää

Auta meitä kehittämään sivustoa

Löysitkö etsimäsi tiedon?

KylläEn

Mitä tietoa etsit?

Kerro ehdotuksesi.