You are here:

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on kehitetty vähitellen vuosien kuluessa, ja sen ansiosta EU pystyy esiintymään ja toimimaan yhtenäisesti maailmanpolitiikassa. Yhdessä EU:n 28 jäsenmaalla on paljon enemmän painoarvoa kuin jos niistä kukin toteuttaisi omaa politiikkaansa.

Vuonna 2009 voimaan tulleella Lissabonin sopimuksella vahvistettiin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja perustettiin

Rauha ja turvallisuus

EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on

  • säilyttää rauha ja lisätä kansainvälistä turvallisuutta
  • edistää kansainvälistä yhteistyötä
  • kehittää ja vahvistaa
    • demokratiaa
    • oikeusvaltioperiaatetta
    • ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

Diplomatia ja kumppanuussuhteet

EU on keskeinen toimija esimerkiksi Iranin ydinohjelmaan, Somalian ja Afrikan sarven vakauttamiseen sekä maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvissä toimissa. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on ratkaista konflikteja ja edistää kansainvälistä yhteisymmärrystä diplomatian keinoin. Usein käytetään myös kaupankäynnin, humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan tarjoamia keinoja.

EU on maailman suurin kehitysavun antaja, ja sillä on näin ollen erityisen hyvät edellytykset yhteistyöhön kehitysmaiden kanssa.

Jo pelkästään EU-maiden demografinen ja taloudellinen painoarvo on merkittävä. EU on maailmankaupan suurin toimija, ja sen valuutta euro on maailman toiseksi tärkein valuutta. Kehitys kohti yhteistä ulkopoliittista päätöksentekoa vahvistaa sen toimintakykyä.

EU tekee yhteistyötä maailman keskeisten toimijoiden – myös nopeasti kehittyvien maiden – kanssa. Se haluaa varmistaa, että maiden väliset suhteet perustuvat yhteisiin intresseihin ja hyötyihin. EU järjestää säännöllisiä huippukokouksia Intian, Japanin, Kanadan, Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen kanssa. Kansainvälisten suhteiden alaan kuuluvat myös

  • koulutusasiat
  • ympäristöasiat
  • turvallisuus- ja puolustuskysymykset
  • rikollisuuden torjunta
  • ihmisoikeuksien edistäminen.

Rauhanturvaoperaatiot

EU on ollut mukana rauhanturvatehtävissä useissa maailman kriisipesäkkeissä. Esimerkiksi elokuussa 2008 EU:n avustuksella neuvoteltiin Georgian ja Venäjän välinen aselepo. Tuolloin EU myös lähetti alueelle tarkkailijoita (EU:n tarkkailuoperaatio Georgiassa Näytä edellisen linkin kieliversiot   English (en) ) ja antoi humanitaarista apua kotiseudultaan konfliktin vuoksi lähtemään joutuneille ihmisille.

Kosovoon on lähetetty oikeus- ja poliisiviranomaisia (EULEX Kosovo Näytä edellisen linkin kieliversiot   English (en) ) auttamaan lain ja järjestyksen varmistamisessa.

Interventiokeinot

EU:lla ei ole omaa vakinaista armeijaa. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkansa (YTPP) puitteissa se käyttää tehtäväkohtaisesti eri EU-maista peräisin olevia sotilasjoukkoja, jotka osallistuvat seuraaviin tehtäviin:

  • yhteiset aseidenriisuntatoimet
  • humanitaariset toimet ja väestön evakuointi
  • neuvonta ja tuki sotilasasioissa
  • konfliktinesto ja rauhanturvaaminen
  • kriisinhallinta, kuten rauhanpalauttaminen ja konfliktin jälkeinen vakauttaminen.

Vuodesta 2003 lähtien EU on toteuttanut noin 30 siviili- ja sotilasoperaatiota kolmella mantereella. Kaikissa on ollut kysymys kriisitilanteesta:

  • tsunamin jälkeinen rauhanrakentaminen Indonesiassa
  • pakolaisten suojelu Malissa ja Keski-Afrikan tasavallassa
  • merirosvouksen torjunta Somalian ja Afrikan sarven edustalla.

EU:lla on suuri rooli turvallisuuden varmistamisessa.

Tammikuusta 2007 lähtien EU on voinut toteuttaa nopean toiminnan operaatioita käyttäen kahta taisteluosastoa, joista kummankin vahvuus on 1 500 sotilasta. Tarvittaessa voidaan kaksi operaatiota aloittaa lähes samanaikaisesti. Asiasta päättävät EU-maiden ministerit EU:n neuvostossa.

Tiiviimmät suhteet naapurimaihin: Euroopan naapuruuspolitiikka

EU toteuttaa Euroopan naapuruuspolitiikkaa suhteissaan 16 eteläiseen ja itäiseen naapurimaahansa.

Etelässä: Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Libya, Marokko, Palestiina (tätä nimitystä ei tule pitää Palestiinan valtion tunnustamisena, eikä se vaikuta yksittäisten jäsenvaltioiden kantoihin asiasta), Syyria ja Tunisia.

Idässä: Armenia, Azerbaidžan, Georgia, Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä.

Naapuruuspolitiikan tavoitteena on vahvistaa EU:n suhteita sen naapurimaihin. Välineinä käytetään

  • poliittisia assosiaatiosopimuksia
  • taloudellista yhdentymistä
  • liikkuvuuden lisäämistä.

EU:n laajentumisen myötä Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian maista on tullut yhä läheisempiä naapurimaita. Niiden turvallisuus, vakaus ja hyvinvointi vaikuttavat yhä suuremmassa määrin EU:hun. Itäisen kumppanuuden nimellä tunnettu poliittinen hanke käynnistettiin vuonna 2009 syventämään EU:n ja sen kuuden itäisen naapurimaan suhteita. Tiivis yhteistyö Armenian, Azerbaidžanin, Georgian, Moldovan, Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa on keskeinen tekijä EU:n ulkosuhteissa.

Arabikevään kansannousujen jälkeen EU alkoi Euroopan naapuruuspolitiikan kautta tukea kumppanimaita sellaisissa uudistuksissa, jotka edistävät demokratiaa, oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia. EU pyrkii edistämään osallistavaa talouskehitystä sekä yhteistyötä eri ryhmien ja järjestöjen sekä viranomaisten kanssa.

EU tukee myös konflikteista ja kriiseistä kärsiviä naapurimaita. Se on Syyrian kriisin uhrien suurin avustaja ja on tukenut heitä yli 3,2 miljardilla eurolla sitten vuoden 2011. EU pyrkii myös auttamaan Libyaa sen nykyisissä vaikeissa poliittisissa oloissa ja heikossa turvallisuustilanteessa.

EU on mukana myös kansainvälisissä rauhanponnisteluissa Lähi-idässä. EU tukee nk. kahden valtion ratkaisua, jossa Palestiinan valtio elää rinnan Israelin kanssa. EU, YK, Yhdysvallat ja Venäjä (nk. Lähi-idän kvartetti) pyrkii yhdessä saamaan konfliktin osapuolet sopimukseen. Ne ovat myös tiiviissä yhteistyössä alueellisten kumppaneiden kanssa, jotta konfliktiin löydetään rauhanomainen ratkaisu.

Iranin ydinohjelma on ollut yksi suurimmista kansainvälisen jännitteen aiheuttajista. Marraskuussa 2013 kansainvälisen yhteisön kanssa tehty sopimus oli ensimmäinen askel kohti ongelman ratkaisua. EU:lla oli johtava rooli rauhanneuvotteluissa kansainvälisen yhteisön edustajana.

Aasia ja Latinalainen Amerikka

EU on tiivistämässä suhteitaan alueellisiin ryhmiin Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Se on siirtynyt nopeasti kehittyvien Aasian maiden kanssa ns. vahvistettuun kumppanuuteen, jonka puitteissa sovitaan taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia kysymyksiä koskevista toimista. Se on myös vankka alueellisen yhdentymisen kannattaja molemmilla alueilla.

Länsi-Balkan

Länsi-Balkanin maat ovat kiinnostuneita EU-jäsenyydestä.

Maa Asema
Kroatia liittyi EU:hun heinäkuussa 2013
Montenegro, Serbia neuvottelevat jäsenyydestä
entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia Euroopan komissio on suositellut neuvottelujen aloittamista
Albania EU:n neuvosto on hyväksynyt hakemuksen, ja Albaniasta on tullut virallinen ehdokasmaa
Bosnia ja Hertsegovina, Kosovo mahdollisia hakijamaita

Vaikka Kosovo julistautui itsenäiseksi Serbiasta vuonna 2008, sen kansainvälinen asema on edelleen epävarma. EU:n aktiivinen välitystoiminta johti siihen, että osapuolet pääsivät sopimukseen huhtikuussa 2013. Maiden pääministereillä ja EU:n ulkoasiainedustajalla Catherine Ashtonilla oli merkittävä osuus maiden suhteiden normalisoinnissa. Sitkeä toiminta neuvottelujen viemiseksi myönteiseen tulokseen on myös osoitus siitä, että EU on vakaasti sitoutunut edistämään sovinnontekoa Länsi-Balkanilla.

EU:n ulkopoliittinen päätöksenteko

EU:n ylin päättävä elin on Eurooppa-neuvosto, johon kuuluvat unionin kaikkien 28 jäsenmaan valtion- tai hallitusten päämiehet. Se pitää vuosittain neljä säännöllistä kokousta, joissa määritellään EU:n poliittiset suuntaviivat ja yleiset painopisteet.

EU:n ulkoasiainedustajan tehtävänä on huolehtia EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdonmukaisuudesta. Hän johtaa puhetta kuukausittain pidettävissä ulkoasiainneuvoston kokouksissa, joihin osallistuvat kaikkien EU-maiden ulkoministerit. Hän osallistuu myös Eurooppa-neuvoston kokouksiin ja raportoi niissä ulkopolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä.

Useimmissa ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksissä edellytetään kaikkien EU-maiden yksimielisyyttä.

Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tehtävänä on avustaa ulkoasiainedustajaa. Ulkosuhdehallinto edustaa EU:ta sen ulkopuolella. Sillä on yli 139 edustuston ja toimiston verkosto, joka edistää ja turvaa EU:n etuja eri puolilla maailmaa.