Siviilioikeudellinen vastuu polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta: bunkkeriyleissopimus

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Vuoden 2001 kansainvälinen yleissopimus aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (bunkkeriyleisopimus)

Neuvoston päätös 2002/762/EY jäsenvaltioiden valtuuttamisesta allekirjoittamaan ja ratifioimaan kansainvälinen yleissopimus aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta tai liittymään siihen

YLEISSOPIMUKSEN JA PÄÄTÖKSEN TARKOITUS

Bunkkeriyleissopimus hyväksyttiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa, jotta taattaisiin riittävä, nopea ja tehokas korvaus niille, joille aiheutuu vahinkoa alusten bunkkereissa polttoaineena kuljetetun öljyn päästöistä.

Päätöksessä valtuutetaan EU-maat allekirjoittamaan ja ratifioimaan vuoden 2001 kansainvälinen yleissopimus aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (bunkkeriyleissopimus) tai liittymään siihen.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Yhteensopivuus EU-sääntöjen kanssa

• Bunkkeriyleissopimuksen 9 ja 10 artikla vaikuttavat neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001 (nykyisin asetus (EU) N:o 1215/2012) vahvistettuihin sääntöihin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla.
• Yleissopimuksessa ei ole määräyksiä koskien EU:n kaltaista kansainvälistä organisaatiota, joka allekirjoittaisi ja ratifioisi sopimuksen tai liittyisi siihen.
• EU-maiden on sen vuoksi EU:n valtuuttamina allekirjoitettava ja ratifioitava yleissopimus tai liityttävä siihen EU:n puolesta. Näin tehdessään EU-maiden on myös annettava lausuma, jossa ne sitoutuvat asetuksen (EY) N:o 1215/2012 soveltamiseen keskinäisissä suhteissaan.

Soveltamisala

Yleissopimusta sovelletaan

• yleissopimuksen sopimuspuolena olevan maan alueella, aluemerellä ja talousvyöhykkeellä tai vastaavalla alueella aiheutettuun pilaantumisvahinkoon,
• tällaisten vahinkojen estämiseksi tai minimoimiseksi toteutettuihin toimenpiteisiin.

Sitä ei sovelleta sota-aluksiin, laivaston apualuksiin tai muunlaisiin maiden omistuksessa oleviin aluksiin. Yleissopimuksen sopimuspuolena oleva maa voi kuitenkin päättää soveltaa sitä tällaisiin aluksiin.

Aluksen omistajan vastuu

Aluksen polttoaineena käytetyn öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta vastaa se, joka tapauksen sattuessa oli aluksen omistaja. Laivan omistaja voi kuitenkin vapautua vastuusta, jos se pystyy osoittamaan, että

• vahinko oli seurausta sotatoimesta, vihollisuudesta, kansannoususta tai luonnonilmiöstä, joka on luonteeltaan poikkeuksellinen ja jota ei voida välttää tai vastustaa tai
• vahinko oli seurausta kolmannen osapuolen toimesta tai laiminlyönnistä, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa vahinkoa tai
• vahinko oli kokonaisuudessaan seurausta valtion tai muun vastuussa olevan viranomaisen huolimattomuudesta.

Pakollinen vakuutus tai rahavakuus

• Sellaisten alusten omistajilla, joiden bruttovetoisuus on suurempi kuin 1 000 tonnia ja jotka on rekisteröity yleissopimuksen sopimuspuolena olevassa maassa, on oltava vakuutus tai rahavakuus, kuten pankkitakaus tai vastaava rahoituslaitoksen antama takaus pilaantumisvahingosta aiheutuvan vastuun kattamiseksi.
• Maan asianomainen viranomainen antaa vakuutuksen tai muun rahavakuuden voimassaolon osoittavan todistuksen, jota on kuljetettava mukana aluksella. Jäljennös todistuksesta on myös talletettava aluksen rekisteröinnistä vastaavien viranomaisten haltuun.

Tuomioistuimen toimivalta ja tuomioiden täytäntöönpano

• Oikeudelliset toimet korvauksen vaatimiseksi aluksen omistajalta, vakuuttajalta tai muulta vakuuden antajalta on pantava vireille maassa tai maissa, jossa pilaantumisvahinko aiheutettiin.
• Yleissopimuksessa määritellään ehdot, joiden täyttyessä yleissopimuksen sopimuspuolena olevan maan tuomioistuimen antama tuomio voidaan tunnustaa tai panna täytäntöön toisessa maassa.

Määräajat

• Oikeus korvaukseen tämän yleissopimuksen nojalla lakkaa, jos toimia ei ole pantu vireille kolmen vuoden kuluessa vahingon ilmenemispäivästä.
• Mitään toimia ei voi panna vireille, kun on kulunut enemmän kuin kuusi vuotta päivästä, jona vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui.

VOIMAANTULO

Yleissopimus tuli voimaan 21. marraskuuta 2008. Vuonna 2015 kaikki EU-maata olivat ratifioineet yleissopimuksen tai liittyneet siihen päätöksen 2002/762/EY mukaisesti.

TAUSTAA

Lisätietoja:

• Aluksen polttoaineen aiheuttamat pilaantumisvahingot (Euroopan meriturvallisuusvirasto)
• Kansainvälinen yleissopimus aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta — bunkkeriyleissopimus (Euroopan meriturvallisuusvirasto)

ASIAKIRJAT

Kansainvälinen yleissopimus aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta, 2001 (bunkkeriyleissopimus) (EUVL L 256, 25.9.2002, s. 9–16)

Neuvoston päätös 2002/762/EY, annettu 19 päivänä syyskuuta 2002, jäsenvaltioiden valtuuttamisesta allekirjoittamaan ja ratifioimaan yhteisön puolesta vuoden 2001 kansainvälinen yleissopimus aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (bunkkeriyleissopimus) tai liittymään siihen yhteisön puolesta (EYVL L 256, 25.9.2002, s. 7–8)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1–32)

Asetukseen (EU) N:o 1215/2012 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Viimeisin päivitys: 10.07.2020