RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Lentoliikenteen harjoittajien ja ilma-alusten käyttäjien vakuutukset

Yhdysvalloissa ilmailualaan kohdistuneiden terrori-iskujen seurauksena Euroopan unioni (EU) on kiinnittänyt huomiota lentoliikenteen harjoittajien vakuutusvaatimuksiin. Kuluttajasuojan vahvistamiseksi ja lentoliikenteen harjoittajien välisten kilpailun vääristymien estämiseksi EU haluaa yhteisen liikennepolitiikkansa puitteissa vahvistaa vakuutusten riittävän vähimmäistason, joka kattaa lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuun matkustajien, matkatavaroiden, rahdin ja kolmansien osapuolten suhteen.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 785/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista [Ks. muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Asetuksen tavoitteena on vahvistaa vakuutuksia koskevat vähimmäisvaatimukset lentoliikenteen harjoittajille ja ilma-alusten käyttäjille matkustajien, matkatavaroiden, rahdin ja kolmansien osapuolten osalta sekä kaupallisessa että yksityisessä liikenteessä.

Postikuljetusten osalta noudatetaan asetuksessa (EY) N:o 1008/2008 ja jäsenvaltioiden kansallisissa laeissa asetettuja vakuutusvaatimuksia.

Soveltamisala

Asetusta sovelletaan kaikkiin lentoliikenteen harjoittajiin ja ilma-alusten käyttäjiin, jotka lentävät jonkin jäsenvaltion alueella, alueelle, alueelta pois tai alueen yli.

Asetusta ei sovelleta:

  • valtion ilma-aluksiin (sotilasilma-aluksiin tai tullin tai poliisin ilma-aluksiin)
  • ilma-alusten pienoismalleihin, joiden suurin hyväksytty lentoonlähtömassa (MTOM) * on alle 20 kg
  • jaloilta lähteviin lentolaitteisiin (moottoroidut varjoliitimet ja riippuliitimet mukaan luettuina)
  • kiintopalloihin (jotka on kiinnitetty köysin)
  • leijoihin
  • laskuvarjoihin (nousuvarjot mukaan luettuina)
  • ultrakevyisiin lentokoneisiin ja liitimiin, joiden lentoonlähtömassa on alle 500 kg ja joita käytetään muuhun kuin kaupalliseen tarkoitukseen tai lennonopetukseen (siltä osin kuin on kyse tämän asetuksen mukaisista velvoitteista vakuuttaa sodan ja terrorismin varalta).

Asetusta on määrä soveltaa myös Gibraltarin lentoasemalla. Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset ilmoittavat neuvostolle päivämäärän, jolloin asetusta ryhdytään soveltamaan.

Vakuutusperiaatteet

Asetuksen mukaan lentoliikenteen harjoittajilla ja ilma-alusten käyttäjillä on oltava vakuutus, joka kattaa niiden ilmailusta syntyvän korvausvastuun matkustajien, matkatavaroiden, rahdin ja kolmansien osapuolten osalta. Vakuutettuihin riskeihin on sisällyttävä sotatoimet, terrorismi, kaappaus, tuhotyöt, ilma-aluksen laiton haltuunotto ja sisäiset levottomuudet.

Asetuksella ei rajoiteta korvausvastuusääntöjä, jotka johtuvat kansainvälisistä yleissopimuksista, Euroopan unionin (EU) oikeudesta ja jäsenvaltioiden kansallisista laeista.

Asetuksen noudattaminen

Lentoliikenteen harjoittajien ja tarvittaessa ilma-alusten käyttäjien on osoitettava, että ne noudattavat tässä asetuksessa säädettyjä vakuutusvaatimuksia, toimittamalla asianomaisen jäsenvaltion * toimivaltaisille viranomaisille vakuutustodistuksen tai esittämällä muuta näyttöä voimassa olevasta vakuutuksesta.

Vakuutus matkustajia, matkatavaroita ja rahtia koskevan korvausvastuun varalta

Matkustajia koskevan vähimmäisvakuutusturvan on oltava 250 000 erityistä nosto-oikeutta * matkustajaa kohden. Ilma-aluksilla, joiden suurin hyväksytty lentoonlähtömassa on enintään 2 700 kg, liikennöitävien muiden kuin kaupallisten lentojen osalta jäsenvaltiot voivat asettaa vähimmäisvakuutusturvalle alemman tason edellyttäen, että turva kattaa kuitenkin vähintään 100 000 erityistä nosto-oikeutta matkustajaa kohden.

Matkatavaroita koskevan vähimmäisvakuutusturvan on oltava 1 131 erityistä nosto-oikeutta matkustajaa kohden kaupallisilla lennoilla.

Rahtia koskevan vähimmäisvakuutusturvan on oltava 19 erityistä nosto-oikeutta kilogrammaa kohden kaupallisilla lennoilla.

Edellä mainittuja vakuutusturvan tasoja ei sovelleta muiden kuin EU:n lentoliikenteen harjoittajien ja EU:n ulkopuolella rekisteröityjen ilma-alusten käyttäjien lentoihin jäsenvaltioiden alueen yli, ellei lentoihin kuulu laskeutuminen tälle alueelle tai lentoonlähtö tältä alueelta.

Vakuutus kolmansia osapuolia koskevan korvausvastuun varalta

Kolmansia osapuolia koskevan vähimmäisvakuutusturvan on kutakin onnettomuutta kohden oltava kaikkien ilma-alusten osalta seuraava:

Luokka

MTOM(kg)

Vastuuvakuutuksen vähimmäismäärä(miljoonaa erityistä nosto-oikeutta)

1 < 500 0,75
2 < 1 000 1,5
3 < 2 700 3
4 < 6 000 7
5 < 12 000 18
6 < 25 000 80
7 < 50 000 150
8 < 200 000 300
9 < 500 000 500
10 ≥ 500 000 700

Noudattamisen valvonta ja seuraamukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoliikenteen harjoittajat ja ilma-alusten käyttäjät noudattavat tätä asetusta.

Asianomaiset jäsenvaltiot voivat pyytää todisteita tässä asetuksessa säädettyjen vakuutusvaatimusten noudattamisesta, kun kyseessä ovat muiden kuin EU:n lentoliikenteen harjoittajien ilma-alusten tai EU:n ulkopuolella rekisteröityjen ilma-alusten suorittamat ylilennot, joihin ei liity laskeutumista mihinkään jäsenvaltioon tai lentoonlähtöä mistään jäsenvaltiosta, sekä mainitunlaisten ilma-alusten jäsenvaltioihin muussa kuin liikennöintitarkoituksessa suorittamat välilaskut.

Jäsenvaltioiden tämän asetuksen rikkomisesta määräämien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. EU:n lentoliikenteen harjoittajien osalta näihin seuraamuksiin saattaa sisältyä liikenneluvan peruuttaminen. Muiden kuin EU:n lentoliikenteen harjoittajien osalta ja EU:n ulkopuolella rekisteröityjen ilma-alusten käyttäjien osalta seuraamuksiin saattaa sisältyä jäsenvaltion alueelle laskeutumisen epääminen.

Jos jäsenvaltiot eivät pidä asetuksen edellytyksiä täyttyneinä, ne eivät saa päästää ilma-alusta lähtemään ennen kuin asianomainen lentoliikenteen harjoittaja tai ilma-aluksen käyttäjä on esittänyt näyttöä riittävästä vakuutusturvasta.

Säädöksen keskeiset termit
  • "Suurin hyväksytty lentoonlähtömassa (MTOM)" tarkoittaa lentoonlähtömassaa, joka vastaa kullekin ilma‑alustyypille sen lentokelpoisuustodistuksessa ilmoitettua määrää.
  • "Asianomainen jäsenvaltio" tarkoittaa jäsenvaltiota, joka on myöntänyt liikenneluvan EU:n lentoliikenteen harjoittajalle, tai jäsenvaltiota, jossa ilma-aluksen käyttäjän ilma-alus on rekisteröity. Muiden kuin EU:n lentoliikenteen harjoittajien ja niiden ilma-alusten käyttäjien osalta, jotka käyttävät EU:n ulkopuolella rekisteröityä ilma-alusta, asianomaisella jäsenvaltiolla tarkoitetaan sitä jäsenvaltiota, johon tai josta lennot suoritetaan.
  • "Erityinen nosto-oikeus" tarkoittaa Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenvaltioiden vapaasti vaihdettavissa valuutoissa ilmaistua potentiaalista korvausvaatimusta (erityinen nosto-oikeus Kansainvälisen valuuttarahaston määrittelemänä) (ES)(EN)(FR).

VIITTEET

Säädös Voimaantulo Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa EUVL

Asetus (EY) N:o 785/2004

30.4.2005

-

EUVL L 138, 30.4.2004

Muutossäädökset Voimaantulo Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa EUVL

Asetus (EY) N:o 1137/2008

11.12.2008

-

EUVL L 311, 21.11.2008

Asetus (EY) N:o 285/2010

8.4.2010

-

EUVL L 87, 7.4.2010

Asetukseen (EY) N:o 785/2004 tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan viitteeksi.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä [EUVL L 293, 31.10.2008].

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Ilma-alusten käyttäjiä koskevat vakuutusvaatimukset EU:ssa – Kertomus asetuksen (EY) N:o 785/2004 täytäntöönpanosta [KOM(2008) 216 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 889/2002, annettu 13 päivänä toukokuuta 2002, lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) [EYVL L 140, 30.5.2002].
Asetus koskee lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuuta matkustajien osalta, ja sitä on sovellettu siitä lähtien kuin Montrealin yleissopimus tuli voimaan Euroopan unionissa 30. huhtikuuta 2004.

Neuvoston päätös 2001/539/EY, tehty 5 päivänä huhtikuuta 2001, yleissopimuksen tekemisestä tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä (Montrealin yleissopimus) Euroopan yhteisön puolesta [EYVL L 194, 18.7.2001].
Neuvoston päätöksellä 2001/539/EY yhteisö teki 28. toukokuuta 1999 Montrealissa hyväksytyn yleissopimuksen tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä. Yleissopimuksessa vahvistetaan uudet säännöt korvausvastuulle matkustajien, matkatavaroiden ja rahdin kansainvälisissä ilmakuljetuksissa.

Viimeisin päivitys 28.07.2010
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun