RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 6 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Väärinkäytön vastaiset toimenpiteet välittömän verotuksen alalla

Komissio kehottaa jäsenvaltioita muuttamaan väärinkäytön vastaiset sääntönsä välittömän verotuksen alalla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vahvistamien periaatteiden mukaisiksi. Lisäksi se kannustaa etsimään yhteisiä rakentavia ratkaisuja tällä alalla.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle - Väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden soveltaminen välittömässä verotuksessa EU:ssa sekä kolmansien maiden osalta, annettu 10. joulukuuta 2007 [KOM(2007) 785lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

"Väärinkäytön vastaisilla säännöillä" tarkoitetaan jäsenvaltioiden eri lakeja, toimenpiteitä ja käytäntöjä. Tiedonannossa kehotetaan soveltamaan näitä sääntöjä aikaisempaa kohdennetummin ja koordinoidummin. Siinä pyritään sovittamaan yhteen väärinkäytön estäminen, joka on yleisen edun mukaista, ja tarve olla rajoittamatta kohtuuttomasti rajatylittävää toimintaa Euroopan unionissa. Lisäksi siinä pyritään koordinoimaan EU:n ulkopuolisiin maihin sovellettavia väärinkäytön vastaisia toimenpiteitä jäsenvaltioiden veropohjien suojelemiseksi.

Tiedonanto on rajattu koskemaan välitöntä verotusta, ja siinä erotetaan toisistaan kansallisten väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden soveltaminen EU:ssa ja niiden soveltaminen EU:n ulkopuolisiin maihin. Tiedonannossa analysoidaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (yhteisöjen tuomioistuin) vahvistamia periaatteita ja pyritään siten käynnistämään keskustelu jäsenvaltioiden ja sidosryhmien välillä, jotta voitaisiin:

  • laatia yhteiset määritelmät käsitteille "väärinkäyttö" ja "keinotekoiset järjestelyt"
  • parantaa yhteistyötä, jonka avulla vilpilliset verojärjestelyt voidaan havaita ja estää tehokkaammin
  • vaihtaa osapuolten välillä yhteisön lainsäädännön mukaisia parhaita toimintatapoja
  • vähentää epäjohdonmukaisuuksia, jotka voivat johtaa tahattomaan verottamatta jättämiseen
  • parantaa väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden koordinointia, kun on kyse EU:n ulkopuolisista maista.

Veronkierto ja väärinkäyttö

Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että henkilö, jonka tilanteeseen muuten sovellettaisiin yhteisön lainsäädäntöä, voi menettää siihen perustuvat oikeutensa, jos tämä yrittää käyttää niitä väärin. Tällaiset tapaukset ovat poikkeuksellisia: väärinkäytöstä on kyse ainoastaan silloin, kun yhteisön säännöstön tavoitetta ei saavuteta, vaikka sen edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, ja tietty etuus halutaan saada luomalla keinotekoisesti sen saamiseen tarvittavat edellytykset. Tätä periaatetta yhteisöjen tuomioistuin on soveltanut erityisesti yhteisön vientituki- ja arvonlisäverolainsäädäntöön.

Välitöntä verotusta koskevassa oikeuskäytännössään yhteisöjen tuomioistuin on katsonut myös, että veronkierron tai väärinkäytön ehkäisemisen tarvetta voidaan pitää yleisen edun mukaisena pakottavana syynä, jolla voidaan perustella perusvapauksien rajoittamista. Veronkierron käsite on kuitenkin rajattu tarkoittamaan täysin keinotekoisia järjestelyjä, joilla pyritään kiertämään asianomaisen jäsenvaltion verolainsäädännön vaikutusta. Ollakseen laillisia kansallisten verosääntöjen on oltava oikeasuhteisia ja niiden erityisenä tavoitteena on oltava "täysin keinotekoisten järjestelyjen" ehkäiseminen.

Täysin keinotekoiset järjestelyt

Yhteisöjen tuomioistuin on määrittänyt tiettyjä tekijöitä, joissa ei sinällään ole kyse keinotekoisista järjestelyistä. Niinpä tytäryhtiön perustaminen toiseen jäsenvaltioon tai toiminta, jota verovelvollinen harjoittaa toisessa jäsenvaltiossa kotijäsenvaltiostaan käsin, ei välttämättä ole veronkiertoa. Pyrkimys oman verotaakan minimoimiseen on sinänsä pätevä kaupallinen peruste, jos järjestelyt, joita on tehty tämän tavoitteen saavuttamiseksi, eivät johda keinotekoisiin voitonsiirtoihin.

Keinotekoiset järjestelyt on todettava muotoa ja sisältöä vertaamalla. Arvioitaessa tilannetta sisällön perusteella olisi käytettävä todennettavissa olevia perusteita kuten liikkeenjohdon sijaintipaikkaa, yhtiön fyysistä läsnäoloa ja toimintaan liittyvää kaupallista riskiä.

Oikeasuhteisuus

Kansallisissa säännöissä voi olla perusteita, joilla pyritään puuttumaan tilanteisiin, joissa väärinkäytön todennäköisyys on suuri. Tällaisilla päättelyä koskevilla perusteilla voidaan parantaa verovelvollisen oikeusvarmuutta ja samalla helpottaa veroviranomaisten toimintaa.

Jotta seuraamuksia ei kohdistettaisi lailliseen toimintaan, veroviranomaisten on toimittava tapauskohtaisesti, ja jos oletetaan olevan kyse täysin keinotekoisesta järjestelystä, jokaisen verovelvollisen on kyettävä perustelemaan toteuttamansa järjestelyt. Veroviranomaisten arviointituloksista on voitava tehdä riippumaton oikeudellinen arviointi.

Väärinkäytön vastaisten sääntöjen soveltaminen

Jäsenvaltioilla on oltava tehokkaat verojärjestelmät, joilla ne voivat estää veropohjiensa tarpeettoman heikkenemisen, joka johtuu väärinkäytöstä tai tahattomasta verottamatta jättämisestä. Jotta ei rajoitettaisi yksityishenkilöiden ja talouden toimijoiden yhteisön lainsäädäntöön perustuvaa oikeuksien käyttöä, väärinkäytön vastaiset toimenpiteet olisi tarkasti kohdennettava keinotekoisiin järjestelyihin, joiden tarkoituksena on kiertää kansallista lainsäädäntöä. Lisäksi olisi kiellettävä ratkaisut, joissa väärinkäytön vastaisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on estää rajatylittävä veronkierto, sovelletaan syrjintää koskevien syytösten välttämiseksi täysin maan sisäisiin tilanteisiin, koska tällaiset ratkaisut haittaavat talouden ja sisämarkkinoiden toimivuutta.

Väärinkäytön vastaisten sääntöjen soveltaminen EU:n ulkopuolisiin maihin

Väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden soveltamisesta EU:n ulkopuolisiin maihin (yksinomaan pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat tapaukset) säädetään yleisesti ottaen melko suppeasti yhteisön oikeudessa. EY:n perustamissopimuksessa ei vaadita, että jäsenvaltioiden on vältettävä syrjintää, kun on kyse niiden kansalaisten sijoittautumisesta yhteisön ulkopuolelle tai EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten sijoittautumisesta jäsenvaltioon. Tästä syystä syrjintäkysymys ei tule esille tapauksissa, jotka koskevat alayhtiöitä tai EU:n ulkopuolisessa maassa asuvia velkojia tai osakkeenomistajia eli tilanteita, joihin tavallisesti sovellettaisiin rajatylittävän veronkierron vastaisia sääntöjä.

Yhtiöverodirektiivejä sovelletaan jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin yhtiöihin. Direktiiveillä pyritään poistamaan rajatylittäviin uudelleenjärjestelyihin sekä osinkojen, korkojen ja rojaltimaksujen maksamiseen liittyvät veroesteet. Niissä ei kuitenkaan puututa järjestelyihin, joiden tavoitteena on välttää Euroopan ulkopuolisille yrityksille suoritettavien maksujen lähdeverotus. Paras keino tällaisen väärinkäytöksen torjumiseksi on soveltaa yhdenmukaisesti ja koordinoidusti veronkierron vastaisia toimenpiteitä ja lisätä hallinnollista yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken ja EU:n ulkopuolisten kumppaneiden kanssa.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle - Jäsenvaltioiden välittömän verotuksen järjestelmien koordinointi sisämarkkinoilla, annettu 19. joulukuuta 2006 [KOM(2006) 823lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].
Komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden välittömän verotuksen järjestelmien koordinointia tehostetaan, jotta veroesteet, kuten syrjintä ja kaksinkertainen verotus, voidaan poistaa. Se toivoo järjestelmien olevan yhteisön säännöstön ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia.

 
Viimeisin päivitys 28.02.2008
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun