RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Maastapoistumisverotus (exit taxation) ja tarve koordinoida jäsenvaltioiden veropolitiikkoja

Komissio antaa tässä tiedonannossa joukon ehdotuksia siitä, miten jäsenvaltiot voivat paremmin koordinoida maastapoistumisverotuksen sääntöjään verosyrjinnän ja kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Tiedonannossa käsitellään arvonnousun verotusta tapauksissa, jolloin verovelvollinen poistuu jäsenvaltiosta muuttaakseen toiseen jäsenvaltioon ennen varojen myyntiä tai jolloin verovelvollinen siirtää kotipaikkansa tai varansa toiseen jäsenvaltioon.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, annettu 19. joulukuuta 2006. Maastapoistumisverotus (exit taxation) ja tarve koordinoida jäsenvaltioiden veropolitiikkoja [KOM(2006) 825 lopullinen, ei julkaistu virallisessa lehdessä].

TIIVISTELMÄ

Komissio pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan paremmin kansalliset maastapoistumisverotuksen säännöksensä yhteisön välittömän verotuksen koordinoidun lähestymistavan mukaisesti.

Monet jäsenvaltiot kantavat maastapoistumisveroa arvonnoususta, joka realisoituu, kun verovelvollinen siirtää verotuksellisen asuinpaikkansa tai varansa toiseen jäsenvaltioon. Komissio tutkii tiedonannossaan tapoja, joilla luonnollisiin henkilöihin ja yhtiöihin sovellettavat kansalliset maastapoistumisverosäännökset voidaan saattaa yhteensopiviksi yhteisön lainsäädännön kanssa. Komissio ehdottaa myös ohjeistusta, jolla kansalliset järjestelmät saatetaan yhteensopiviksi toistensa kanssa, jotta kaksinkertainen verotus ja tahaton verottamatta jättäminen voidaan poistaa, väärinkäytöksiä ehkäistä ja veropohjan heikentyminen estää.

Tausta

Monet jäsenvaltiot haluavat verottaa alueelleen sijoittautuneiden verovelvollisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden varojen arvonnousua. Kotimaan sisäisessä tilanteessa arvonnousut verotetaan yleensä niiden realisoituessa eli silloin, kun varat myydään tai luovutetaan. Silloin, kun verovelvollinen ennen varojen myyntiä poistuu jäsenvaltiosta muuttaakseen toiseen jäsenvaltioon, alkuperäinen jäsenvaltio saattaa menettää oikeutensa verottaa näiden varojen arvonnousua. Jos yhtiö siirtää kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon tai varansa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan tytäryhtiöön (kiinteä toimipaikka) tai päinvastoin, alkuperäinen asuinvaltio saattaa myös osittain menettää oikeuden verottaa arvonnousua, joka tapahtui yhtiön ollessa sijoittautunut sen alueelle. Useat jäsenvaltiot ovat yrittäneet ratkaista ongelman verottamalla piilevän mutta realisoitumattoman arvonnousun silloin, kun verovelvollinen siirtää verotuksellisen asuinpaikkansa tai varansa toiseen jäsenvaltioon.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, että veron kantaminen realisoitumattomista voitoista välittömästi silloin, kun verovelvollinen siirtää varansa toiseen jäsenvaltioon, on sijoittautumisvapauden vastaista. Verovelvollisten varojen realisoitumattoman arvonnousun välitön verottaminen alkuperäisessä jäsenvaltiossa on syrjintää, jos samaa verovelvollisuutta ei sovelleta vastaavissa kansallisissa tilanteissa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on myös katsonut, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa verovelvollisille suhteettomia vaatimuksia, esimerkiksi vaatimusta pankkivakuuksista tai verosaatavien kantamisen takaavan veroedustajan nimeämisestä silloin, kun varat realisoidaan uudessa asuinvaltiossa.

Yhteisön oikeus ei kuitenkaan kiellä jäsenvaltiota määrittämästä tuloja, joihin se haluaa säilyttää verotusoikeutensa, kunhan tämä ei johda välittömään verojen kantamiseen eikä maksun lykkäämiselle aseteta muita ehtoja, ja kunhan varojen mahdollinen siirron jälkeen tapahtunut arvon aleneminen otetaan huomioon. Jäsenvaltioiden on siis myönnettävä ilman ehtoja tapahtuva veron kantamisen lykkääminen varojen tosiasialliseen realisoitumiseen saakka.

Olemassa olevien veroesteiden poistaminen

Ilman ehtoja myönnettävä verottamisen lykkääminen voi olla ratkaisu ongelmaan, joka koskee toiseen jäsenvaltioon muuttavien verovelvollisten ja samassa jäsenvaltiossa asuvien verovelvollisten erilaista kohtelua. Se ei kuitenkaan välttämättä ratkaise jäsenvaltioiden verojärjestelmien yhteensopimattomuudesta mahdollisesti johtuvia kaksinkertaisen verotuksen ja tahattoman verottamatta jättämisen ongelmia. Kaksinkertaiseen verotukseen saattaa johtaa tilanne, jossa poistumisvaltio määrittää arvonnousun sen hetken perusteella, jolloin luovutuksen katsotaan tapahtuneen verovelvollisen poistuessa maasta, ja uusi asuinvaltio verottaa hankinnan ja tosiasiallisen luovutushetken välisen arvonnousun kokonaisuudessaan. Jäsenvaltioiden erilaiset menetelmät yhtiöiden varojen arvioinnissa saattavat samaan tapaan aiheuttaa kaksinkertaista verotusta tai tahatonta verottamatta jättämistä.

Tehokas hallinnollinen yhteistyö on ratkaiseva tekijä poistumisvaltion veropohjan turvaamisessa. Uuden asuinvaltion on tiedotettava poistumisvaltiolle varojen myöhemmästä realisoitumisesta.

Tiedonannollaan komissio osoittaa haluavansa auttaa jäsenvaltioita kehittämään ohjeistusta, jonka tarkoituksena on poistaa verosyrjintää ja kaksinkertaista verotusta ja ehkäistä tahatonta verottamatta jättämistä, väärinkäytöksiä ja veropohjan heikentymistä.

 
Viimeisin päivitys 18.06.2007

Katso myös

Lisätietoja saa Euroopan komission verotuksen ja tulliliiton pääosaston (DE) (EN) (FR) verkkosivuilta.

Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun