RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 23 kielellä
Uudet kielet:  BG - CS - ET - GA - LV - LT - HU - MT - PL - RO - SK - SL

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä (ns. arvonlisäverodirektiivi)

Tässä käsiteltyyn direktiiviin on koottu yhteisen arvonlisäverojärjestelmän täytäntöönpanosäännökset. Yhteistä arvonlisäverojärjestelmää sovelletaan kulutettaviksi ostettujen ja myytyjen tavaroiden ja palvelujen tuotantoon ja jakeluun Euroopan unionissa (EU). Jotta vero olisi tasapuolinen liiketoimien lukumäärästä riippumatta, arvonlisäverovelvolliset voivat vähentää arvonlisäverotililtään muille verovelvollisille maksamansa veron määrän. Arvonlisävero jää viime kädessä loppukuluttajan maksettavaksi, sillä se sisältyy prosenttiosuutena tavaran tai palvelun lopulliseen hintaan.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä [Ks. muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Arvonlisävero (ALV) on yleinen kulutukseen kohdistuva vero, jota sovelletaan kaupalliseen toimintaan, joka käsittää tavaroiden tuotannon ja jakelun sekä palvelujen suorittamisen. Käsiteltävänä olevaan arvonlisäverodirektiiviin on koottu Euroopan unionin (EU) yhteisen arvonlisäverojärjestelmän käyttöönottoa koskevat säädökset.

Yhteistä arvonlisäverojärjestelmää sovelletaan kulutettaviksi ostettuihin ja myytyihin tavaroihin ja palveluihin EU:ssa. Vero lasketaan tavaroiden ja palvelujen jokaisessa tuotannon ja jakeluketjun vaiheessa saaman lisäarvon perusteella.

Vero peritään hajautetusti osamaksujärjestelmällä, jonka mukaan arvonlisäverovelvolliset (arvonlisäverotunnisteen saaneet yritykset) voivat vähentää arvonlisäverotililtään muille arvonlisäverovelvollisille kaupallisessa toiminnassa tarvittavista hankinnoista edellisessä vaiheessa maksamansa veron. Tämän mekanismin avulla taataan veron tasapuolisuus riippumatta liiketoimien määrästä.

Arvonlisäveron maksaa viime kädessä loppukuluttaja prosenttiosuutena tavaran tai palvelun lopullisesta hinnasta. Lopullinen hinta on jokaisessa tuotanto- ja jakeluvaiheessa syntyneiden lisäarvojen yhteenlaskettu määrä. Tavarantoimittaja tai palvelunsuorittaja (verovelvollinen) maksaa tavaroista tai palveluista maksetun arvonlisäveron kansalliselle verohallinnolle vähennettyään siitä omille toimittajilleen maksamansa arvonlisäveron.

Soveltamisala

Arvonlisäveroa peritään verovelvollisen tässä ominaisuudessaan EU‑maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta liiketoimesta. Arvonlisäveroa peritään myös jokaisen henkilön harjoittamasta maahantuonnista.

Veronalaisia liiketoimia ovat

  • verovelvollisen harjoittama tavaroiden luovutus
  • EU:n sisäiset tavarahankinnat EU‑maasta toiseen
  • verovelvollisen harjoittama palvelujen suoritus
  • tavaroiden maahantuonti EU:n ulkopuolelta (kolmannelta alueelta * tai EU:n ulkopuolisesta maasta).

EU:n sisäinen tavarahankinta toteutuu, kun tavaroita kuljetetaan EU‑maasta toiseen. EU:n sisäisellä hankinnalla tarkoitetaan sitä, että verovelvollisen lähtömaassa myymät tavarat hankkii toisessa EU‑maassa (saapumismaassa) verovelvollinen, joka toimii tässä ominaisuudessa, tai sellainen oikeushenkilö, joka ei ole verovelvollinen. EU:n sisäinen hankinta kattaa myös toisten henkilöiden hankkimat uudet kulkuneuvot * ja valmisteveron alaiset tuotteet *.

Jos oikeushenkilöiden, jotka eivät ole verovelvollisia, tai tiettyjen verosta vapautettujen verovelvollisten ryhmien tekemien EU:n sisäisten hankintojen kokonaisarvo ei ylitä vähimmäisrajaa, joka on 10 000 euroa vuodessa, hankinnoista ei peritä arvonlisäveroa, paitsi jos ostaja päättää rekisteröityä verovelvolliseksi.

EU:n sisäiset käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden hankinnat eivät ole arvonlisäveron alaisia, mikäli myyjä on verovelvollinen jälleenmyyjä tai julkisen huutokaupan toimittaja, joka on maksanut tavaroista veron erityisen voittomarginaalijärjestelmän mukaisesti.

Alueellinen soveltamisala

EU:n arvonlisäveroa ei sovelleta kolmansilla alueilla, joita ovat

  • Helgolandin saari, Büsingenin alue, Ceuta, Melilla, Livigno, Campione d’Italia ja Luganonjärven Italialle kuuluvat vesialueet (EU:n tullialueeseen kuulumattomat alueet)
  • Athos-vuori, Kanariansaaret, Ranskan merentakaiset departementit, Ahvenanmaa ja Kanaalisaaret (EU:n tullialueeseen kuuluvia alueita).

Perustamissopimuksen määräysten johdosta arvonlisäveroa ei sovelleta myöskään Gibraltariin eikä siihen Kyproksen osaan, joka ei ole Kyproksen tasavallan hallituksen valvonnassa. Näitä alueita käsitellään kolmansien alueiden tavoin.

Monacon ruhtinaskuntaa, Mansaarta ja Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluvia Akrotirin ja Dhekelian tukikohta-alueita ei pidetä EU:n ulkopuolisina maina, joten niihin sovelletaan arvonlisäveroa.

Verovelvolliset

Verovelvollisella tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti harjoittaa missä tahansa jotakin taloudellista toimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta. Taloudellisella toiminnalla tarkoitetaan tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittamaa toimintaa, myös kaivostoimintaa, maataloustoimintaa ja vapaata ammattitoimintaa tai vastaavaa. Työntekijöiden ja muiden henkilöiden toimintaa ei katsota itsenäiseksi, jos heidän suhteensa työnantajaan perustuu työsopimukseen tai muuhun oikeussuhteeseen, joka luo työnantajan ja työntekijän välisen suhteen.

Verovelvollisia ovat myös henkilöt, jotka satunnaisesti suorittavat toiseen EU‑maahan kuljetettavan uuden kulkuneuvon luovutuksen.

EU‑maat voivat myös pitää verovelvollisina jokaista, joka satunnaisesti suorittaa taloudellisen toiminnan piiriin luettavan liiketoimen, jollainen on esimerkiksi rakennuksen tai rakennuksen osan luovutus siihen liittyvine maapohjineen ennen sen ensimmäistä käyttöönottoa tai rakennusmaan luovutus.

Valtioita, hallinnollisia alueita, kuntia ja muita julkisoikeudellisia yhteisöjä ei niiden viranomaisen ominaisuudessa harjoittaman toiminnan tai suorittamien liiketoimien osalta pidetä verovelvollisina. Niitä on kuitenkin pidettävä verovelvollisina, jos niiden jättäminen verovelvollisuuden ulkopuolelle johtaisi huomattavaan kilpailun vääristymiseen. Tiettyjä kaupallisia liiketoimia suorittaessaan mainitut elimet kuitenkin ovat verovelvollisia.

Verolliset liiketoimet

Tavaroiden luovutuksella tarkoitetaan aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtoa.

Palvelujen suorituksella tarkoitetaan liiketointa, joka ei ole tavaroiden luovutus.

EU:n sisäisellä tavarahankinnalla tarkoitetaan omistajan määräämisvallan saamista irtaimeen aineelliseen omaisuuteen, joka kuljetetaan yhdestä EU‑maasta hankkijalle toiseen EU‑maahan.

Tavaroiden maahantuonnilla tarkoitetaan sellaisen tavaran saapumista EU:hun, joka ei ole vapaassa liikkeessä. Jos kyseessä on kolmannelta alueelta saapuva vapaassa liikkeessä oleva tavara, myös kyseisen tavaran saapuminen on maahantuontia.

Liiketoimen paikka

Tavaroiden luovutuspaikka on

  • paikka, jossa tavara on luovutushetkellä (jos tavaraa ei lähetetä tai kuljeteta)
  • paikka, jossa tavara on vastaanottajalle lähettämisen tai kuljetuksen alkaessa (jos tavara lähetetään tai kuljetetaan)
  • matkustajakuljetuksen lähtöpaikka (jos tavara myydään laivassa, lentokoneessa tai junassa)
  • paikka, jossa ostaja on (jos kyseessä on kaasun luovutus EU:n alueella sijaitsevan maakaasuverkon kautta tai tällaiseen verkkoon yhdistetyn verkon kautta, sähkön luovutus sekä lämpö- tai jäähdytysenergian luovutus lämpö- ja jäähdytysverkkojen kautta).

EU:n sisäisen tavarahankinnan paikkana pidetään paikkaa, jossa tavarat ovat kuljetuksen saapuessa hankkijalle.

Verovelvolliselle suoritettavien palvelujen suorituspaikkana pidetään paikkaa, jossa asiakkaalla on liiketoimintansa kotipaikka. Jos nämä palvelut suoritetaan asiakkaan kiinteään toimipaikkaan, joka sijaitsee muualla kuin hänen liiketoimintansa kotipaikka, palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kyseinen kiinteä toimipaikka sijaitsee. Jos tällaista liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa asiakkaan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on. Muulle kuin verovelvolliselle henkilölle suoritettavien palvelujen suorituspaikaksi katsotaan paikka, jossa suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka. Jos palvelut suoritetaan palvelun suorittajan kiinteästä toimipaikasta, joka sijaitsee muualla kuin tämän liiketoiminnan kotipaikka, palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kyseinen kiinteä toimipaikka sijaitsee. Jos tällaista liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, palvelujen suorituspaikka on paikka, jossa palvelujen suorittajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on.

Näistä pääsäännöistä on kuitenkin joitakin poikkeuksia. Poikkeuksia sovelletaan esimerkiksi kiinteään omaisuuteen liittyviin palveluihin, matkustajapalveluihin ja tavaroiden kuljetuspalveluihin, kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus- ja viihdetoimintoihin liittyviin palveluihin, ravintola- ja ateriapalveluihin sekä kulkuneuvon lyhytaikaiseen vuokraukseen. Poikkeuksilla on tarkoitus varmistaa, että vero kannetaan siellä, missä palvelu tosiasiallisesti kulutetaan.

EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ylläpitämiensä suhteiden puitteissa EU‑maat voivat kaksinkertaisen verotuksen, verottamatta jättämisen tai kilpailun vääristymisen välttämiseksi pitää

  • EU‑maan alueella sijaitsevaa palvelun suorituspaikkaa EU:n ulkopuolella sijaitsevana, jos tosiasiallinen käyttö ja hyödyntäminen tapahtuvat EU:n ulkopuolella
  • EU:n ulkopuolella sijaitsevaa palvelun suorituspaikkaa EU‑maan alueella sijaitsevana, jos tosiasiallinen käyttö ja hyödyntäminen tapahtuvat EU‑maan alueella.

Tavaroiden maahantuontipaikka on se EU‑maa, jossa tavara on saapuessaan EU:hun.

Verotettava tapahtuma ja verosaatavan syntyminen

Verotettava tapahtuma * toteutuu ja verosaatava * syntyy silloin, kun tavara luovutetaan tai palvelu suoritetaan. Tähän liittyvät poikkeukset on lueteltu direktiivissä.

EU:n sisäisen tavarahankinnan kohdalla verotettava tapahtuma toteutuu sinä hetkenä, jona hankinta suoritetaan. Verosaatava syntyy hankintaa seuraavan kuukauden 15. päivänä. Jos lasku on laadittu ennen tätä päivää, verosaatava syntyy kuitenkin laskun laatimishetkellä.

Direktiivin 2010/45/EU tultua voimaan verosaatava kuitenkin syntyy 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen laskun laatimishetkellä tai tässä käsitellyn direktiivin 222 artiklassa tarkoitetun määräajan päättyessä, jos laskua ei ole laadittu siihen mennessä.

Maahantuonnin osalta verotettava tapahtuma toteutuu ja verosaatava syntyy sillä hetkellä, jolloin tavara saapuu EU–maan alueelle.

Veron peruste

Tavaroiden luovutusten ja palvelujen suoritusten sekä EU:n sisäisten tavarahankintojen osalta veron peruste käsittää kaiken sen, mikä muodostaa luovuttajan tai suorittajan näistä liiketoimista hankkijalta saaman vastikkeen. Siihen kuuluvat myös näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvät tuet. Veron peruste käsittää myös verot, tullit, maksut (lukuun ottamatta arvonlisäveroa) ja luovuttajan tai suorittajan hankkijalta veloittamat sivukustannukset, mutta ei tiettyjä hinnanalennuksia tai hyvityksiä eikä kertyneiden kustannusten korvauseriä.

Tavaroiden maahantuonnin veron peruste on määritelty tullausarvo. EU‑vientimaan ulkopuolella kannettavat sekä maahantuonnin perusteella kannettavat verot, tullit, tuontimaksut ja muut maksut (lukuun ottamatta arvonlisäveroa) sekä liitännäiskustannukset (pakkaus, kuljetus jne.) sisällytetään veron perusteeseen.

Arvonlisäverokanta

Verollisista liiketoimista kannetaan veroa sen EU‑maan asettaman kannan ja edellytysten mukaisesti, jossa ne tapahtuvat. Yleinen arvonlisäverokanta on prosenttiosuus veron perusteesta; sen on oltava 31. päivään joulukuuta 2015 vähintään 15 prosenttia.

EU‑maat voivat ottaa käyttöön yhden tai kaksi alennettua verokantaa, joiden prosenttiaste on vähintään 5 prosenttia. Alennettuja verokantoja voidaan soveltaa ainoastaan arvonlisäverodirektiivin liitteessä III tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvien tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin (sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2009/47/EY).

EU‑maat voivat arvonlisäkomiteaa kuultuaan soveltaa alennettua verokantaa myös maakaasun, sähkön tai kaukolämmön luovutuksiin.

Yleisistä säännöistä poiketen eräät EU‑maat ovat myös saaneet luvan soveltaa tietyillä aloilla alennettua verokantaa, myös erittäin pientä verokantaa tai nollakantaa.

Tiettyjä näistä poikkeuksista, joista on määrätty unioniin 1. toukokuuta 2004 liittyneiden kymmenen jäsenvaltion liittymisasiakirjassa, sovellettiin 31. päivään joulukuuta 2010. Muiden poikkeusten voimassaoloa on pidennetty tai ne on lisätty yleisiin sääntöihin direktiivillä 2009/47/EY.

Vapautukset

Arvonlisäverosta vapautetut tavarat ja palvelut myydään loppukuluttajalle soveltamatta myyntiin arvonlisäveroa. Kun tavaran luovutus tai palvelun suoritus on vapautettu verosta, luovuttaja ei kuitenkaan tällöin voi vähentää hankinnoista perittyä arvonlisäveroa. Tällainen vapautus, johon ei liity vähennysoikeutta, merkitsee siis sitä, että kuluttajan maksamassa hinnassa on silti mukana "piiloarvonlisävero". Tällainen vapautus on pidettävä selvästi erillään nollakantaisesta arvonlisäverosta, jota eräät jäsenvaltiot saavat poikkeuksellisesti soveltaa. Nolla‑arvonlisävero merkitsee sitä, että kuluttajalta veloitettavaan lopulliseen hintaan ei sisälly minkäänlaista jäännösarvonlisäveroa.

Lisäksi on olemassa vapautuksia, joihin liittyy vähennysoikeus. Niiden tärkeimpänä tavoitteena on ottaa huomioon paikka, jossa tavaroiden tai palvelujen katsotaan tulleen kulutetuiksi ja jossa niitä siis verotetaan: nämä liiketoimet on vapautettu arvonlisäverosta alkuperämaassa, koska niistä kannetaan vero määränpäämaassa.

Vapautukset, joihin ei liity vähennysoikeutta

Arvonlisäverosta on vapautettu sosio-ekonomisista syistä

  • eräät yleishyödylliset toiminnot (esimerkiksi sairaalapalvelut, lääkinnällinen hoito, sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan liittyvät tavarat ja palvelut, koulu- ja yliopisto‑opetus sekä eräät kulttuuripalvelut)
  • tietyt liiketoimet, jotka liittyvät muun muassa vakuutukseen, luottojen myöntämiseen, eräisiin pankkipalveluihin, postimerkkien luovutukseen, uhka- ja rahapeleihin sekä tiettyihin kiinteän omaisuuden luovutustapahtumiin.

Tavaravaihdon helpottamiseksi verosta on vapautettu tietyt maahantuontitapahtumat EU:n ulkopuolelta. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi sellaisten tavaroiden lopullinen maahantuonti, joiden luovutus on vapautettu verosta EU‑vientimaassa. Vastaavia tapauksia ovat myös tavarat, joiden maahantuontiin sovelletaan direktiivejä 2007/74/EY (matkustajien matkatavaroihin sisältyvät tavarat), 2009/132/EY (muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa maahantuodut tavarat) ja 2006/79/EY (pieninä muina kuin kaupallisina lähetyksinä tuodut tavarat).

Vapautukset, joihin liittyy vähennysoikeus

Seuraavat liiketoimet on vapautettu verosta ja niihin liittyy vähennysoikeus, jotta voidaan ottaa huomioon paikka, jossa tavaroiden tai palvelujen katsotaan tulleen kulutetuiksi ja jossa ne verotetaan:

  • EU:n sisäiset tavaraluovutukset, mukaan luettuina uudet kulkuneuvot ja valmisteveron alaiset tuotteet, jotka on lähetetty tietystä EU‑maasta toiseen EU‑maahan
  • EU:n tavaroiden vienti kolmannelle alueelle tai EU:n ulkopuoliseen maahan
  • eräät kansainväliseen liikenteeseen liittyvät tai viennin kaltaiset liiketoimet
  • välittäjien palvelusuoritukset, jos ne liittyvät viennin yhteydessä toteutettaviin liiketoimiin
  • eräät kansainvälisen tavaraliikenteen liiketoimet, jotka liittyvät esimerkiksi tullivarastoihin ja muihin varastoihin.

Vähennykset

Kun verovelvollinen ostaa tavaroita ja palveluja, hänellä on oikeus vähentää arvonlisäveron määrä siinä EU‑maassa, jossa hän suorittaa liiketoimensa, mikäli tavaroita ja palveluja käytetään ammatillisen elinkeinon harjoittamiseen. Jos verovelvollinen on maksanut arvonlisäveroa EU‑maassa, joka ei ole hänen sijoittautumisjäsenvaltionsa, hän voi saada veron palautuksen erityisen sähköisen menettelyn kautta. Vähennysoikeutta ei sovelleta, kun kyseessä on verosta vapautettu taloudellinen toiminta tai jos verovelvollinen kuuluu erityisjärjestelmän piiriin (esimerkiksi pienten yritysten arvonlisäverovapautus).

Vähennysoikeutta voidaan tietyissä tapauksissa rajoittaa tai säännellä. Vähennysoikeuden käyttäminen edellyttää tiettyjen velvollisuuksien täyttämistä (esimerkiksi laskun hallussapitovelvollisuus).

Velvollisuudet, jotka koskevat verovelvollisia ja tiettyjä henkilöitä, jotka eivät ole verovelvollisia

Arvonlisäveron on velvollinen maksamaan

  • verovelvollinen, joka suorittaa verollisen tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelun, lukuun ottamatta eräitä erityistapauksia, joissa veron on velvollinen maksamaan toinen henkilö, esimerkiksi asiakas, joka soveltaa käännettyä maksuvelvollisuutta
  • henkilö, joka tekee verollisen EU:n sisäisen tavarahankinnan
  • maahantuonnissa henkilö, jonka EU‑vientimaa on määrännyt tai hyväksynyt veronmaksuvelvollisiksi.

Verovelvollisen on ilmoitettava verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta, muuttumisesta tai loppumisesta ja hänen on pidettävä riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa.

Verovelvollisen on varmistettava, että verovelvollisen toiselle verovelvolliselle tai oikeushenkilölle, joka ei ole verovelvollinen, tekemistä tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista laaditaan riittävän yksityiskohtainen lasku (DE) (EN) (FR). Lasku on laadittava myös eräissä muissa tapauksissa.

Poikkeukset

EU‑maat voivat tietyin edellytyksin ottaa käyttöön poikkeavia erityistoimenpiteitä veronkannon yksinkertaistamiseksi tai tietyntyyppisten veropetosten ja veron kiertämisen estämiseksi.

Erityisjärjestelmät

Seuraaviin voidaan soveltaa erityisiä arvonlisäverojärjestelmiä:

Kuluttajat

Eräät arvonlisäverojärjestelmät koskevat paitsi suoraan taloudellisia toimijoita, myös yksityishenkilöitä ja loppukuluttajia. Tällainen on esimerkiksi tapaus, jossa yksityishenkilö ostaa tavaroita toisesta EU‑maasta. Kuluttajan itse kotiin kuljettamista tavaroista arvonlisävero maksetaan siinä EU‑maassa, jossa tavara on myyty ja ostettu (ns. "alkuperämaa"). Tietyt verosta vapautetut verovelvolliset ja oikeushenkilöt, jotka eivät ole verovelvollisia, voivat myös hankkia rajallisen määrän tavaroita toisesta EU‑maasta. Tämä perustuu voimassa oleviin sääntöihin EU‑maiden välisen kaupan verotuksesta. Kyseisten henkilöiden osalta järjestelmä perustuu jo periaatteeseen, jonka mukaan vero peritään luovutettujen tavaroiden ja suorittelujen palvelujen alkuperämaassa (ks. tämän tiivistelmän loppu).

Alkuperäperiaatetta ei kuitenkaan sovelleta, jos tavarat myydään etämyyntinä eli jos myyjä ja ostaja ovat eri EU‑maissa, ja tavarat lähetetään. Jos tavaroiden vuotuisen myynnin arvo ylittää tietyn rajan (35 000 euroa tai 100 000 euroa jäsenvaltiosta riippuen), tavarantoimittajan on sovellettava ns. määränpääperiaatetta. Hänen on joka tapauksessa sovellettava tätä periaatetta valmisteveron alaisten tuotteiden etämyynnissä. Periaatteen mukaan tavarantoimittaja tilittää arvonlisäveron määränpäänä olevassa EU‑maassa kyseisen maan verokannan mukaisesti.

Alkuperäperiaatetta ei sovelleta myöskään ostettaessa uusia kulkuneuvoja toisesta EU‑maasta. Tällaisessa tapauksessa ostaja maksaa arvonlisäveron määränpäänä olevassa EU‑maassa.

Petosten torjunta

Veropetokset haittaavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa synnyttämällä perusteettomia tavaravirtoja ja mahdollistamalla sellaisten tavaroiden markkinoille saattamisen, joiden hinnat ovat epänormaalin alhaiset.

Ongelman torjumiseksi direktiivissä 2008/117/EY säädetään seuraavista toimenpiteistä:

  • EU:n sisäisiä tavaraluovutuksia koskeville tiedoille asetetaan yhden kuukauden määräaika
  • toimittaja ja hankkija ilmoittavat EU:n sisäiset liiketoimet samalla verokaudella
  • hallinnollisen rasituksen vähentäminen
  • toimijat voivat antaa yhteenvetoilmoitukset EU:n sisäisistä tavaraluovutuksista neljännesvuosittain.

TAUSTAA

Käsiteltävänä olevalla arvonlisäverodirektiivillä laaditaan uudelleen yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä ja yhdenmukaisesta määräytymisperusteesta annettu kuudes direktiivi 77/388/ETY, jota on muutettu yli 30 kertaa sen hyväksymisen jälkeen. Siihen on koottu yhteen direktiivin 77/388/ETY säännökset 1. päivästä tammikuuta 2007 muuttamatta kuitenkaan sisällöllisesti voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Säädöksen keskeiset termit
  • Kolmannet alueet: EU‑maahan kuuluva alue, jota pidetään arvonlisäverotarkoituksessa EU:n ulkopuolisena alueena.
  • Uudet kulkuneuvot:
    1. moottorikäyttöiset maakulkuneuvot, joiden moottorin sylinteritilavuus on suurempi kuin 48 kuutiosenttimetriä tai joiden moottoriteho on suurempi kuin 7,2 kilowattia, silloin, kun luovutus tapahtuu kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä käyttöönotosta tai kun kulkuneuvolla on ajettu enintään 6 000 kilometriä
    2. yli 7,5 metrin pituiset vesialukset (lukuun ottamatta avomeriliikenteeseen käytettäviä vesialuksia, joilla kuljetetaan matkustajia vastikkeellisesti tai joita käytetään kaupalliseen tai teolliseen toimintaan taikka kalastukseen, sekä meripelastus- ja meriavustusaluksia ja rannikkokalastusaluksia), silloin, kun luovutus tapahtuu kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisestä käyttöönotosta tai kun aluksella on purjehdittu enintään 100 tuntia
    3. ilma-alukset, joiden kokonaislähtöpaino on suurempi kuin 1 550 kilogrammaa (lukuun ottamatta pääasiassa vastikkeellista kansainvälistä lentoliikennettä harjoittavien lentoyhtiöiden käyttämiä ilma-aluksia), silloin, kun luovutus tapahtuu kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisestä käyttöönotosta tai kun aluksella on lennetty enintään 40 tuntia.
  • Valmisteveron alaiset tuotteet: energiatuotteet, alkoholi, alkoholijuomat ja tupakkatuotteet sellaisina kuin ne on määritelty voimassa olevissa EU:n säännöksissä mutta ei EU:n alueella sijaitsevan maakaasuverkon kautta tai tällaiseen verkkoon yhdistetyn verkon kautta kuljetettavaa kaasua.
  • Verotettava tapahtuma: verotettavalla tapahtumalla tarkoitetaan tapahtumaa, jonka johdosta verosaatavan syntymiselle välttämättömät oikeudelliset edellytykset täyttyvät.
  • Verosaatava: veroviranomaisille lain nojalla tietystä hetkestä alkaen syntyvä oikeus vaatia veronmaksuvelvolliselta veron maksamista, vaikkakin maksua voitaisiin lykätä.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 2006/112/EY

1.1.2007

1.1.2008

EUVL L 347. 11.12.2006

MuutossäädöksetVoimaantulo - Voimassaolon päättymispäiväTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 2006/138/EY

29.12.2006

1.1.2007

EUVL L 384, 29.12.2006

Direktiivi 2007/75/EY

29.12.2007

1.1.2008

EUVL L 346, 29.12.2007

Direktiivi 2008/8/EY

20.2.2008

Säännösten mukaan 1.1.2009 – 1.1.2015

EUVL L 44, 20.2.2008

Direktiivi 2008/117/EY

21.1.2009

1.1.2010

EUVL L 14, 20.1.2009

Direktiivi 2009/47/EY

1.6.2009

-

EUVL L 116, 9.5.2009

Direktiivi 2009/69/EY

24.7.2009

1.1.2011

EUVL L 175, 4.7.2009

Direktiivi 2009/162/EU

15.1.2010

1.1.2011

EUVL L 10, 15.1.2010

Direktiivi 2010/23/EU

9.4.2010 – 30.6.2015

-

EUVL L 72, 20.3.2010

Direktiivi 2010/45/EU

11.8.2010

31.12.2012

EUVL L 189, 22.7.2010

Direktiivi 2010/88/EU

11.12.2010

-

EUVL L 326, 10.12.2010

Direktiiviin 2006/112/EY tehdyt peräkkäiset muutokset ja korjaukset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto  on tarkoitettu ainoastaan viitteeksi.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston direktiivi 2009/132/EY, annettu 19 päivänä lokakuuta 2009, direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta [EUVL L 292, 10.11.2009].

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 2 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 11 artiklassa säädetystä ryhmärekisteröintimahdollisuudesta [KOM(2009) 325 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Komission tiedonanto neuvostolle, annettu 28 päivänä tammikuuta 2009 – Sähköisen laskutuksen alalla tapahtunut tekninen kehitys ja alv-laskutusta koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen, nykyaikaistaminen ja yhdenmukaistaminen [KOM(2009) 20 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Neuvoston direktiivi 2008/9/EY, annettu 12 päivänä helmikuuta 2008, yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 2006/112/EY säädetyn arvonlisäveron palauttamiseksi palautusjäsenvaltioon sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille [EUVL L 44, 20.2.2008].

Neuvoston direktiivi 2007/74/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2007, kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttamisesta arvonlisä- ja valmisteverosta [EUVL L 346, 29.12.2007].

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2007, muista arvonlisäverokannoista kuin yleisistä arvonlisäverokannoista [KOM(2007) 380 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

Neuvoston direktiivi 2006/79/EY, annettu 5 päivänä lokakuuta 2006, tavaroiden maahantuonnissa pieninä muina kuin kaupallisina lähetyksinä kolmansista maista sovellettavista verovapautuksista (kodifioitu toisinto) [EUVL L 286, 17.10.2006].

Neuvoston asetus (EY) N:o 1798/2003, annettu 7 päivänä lokakuuta 2003, hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla ja asetuksen (ETY) N:o 218/92 kumoamisesta (EUVL L 264, 15.10.2003).

Viimeisin päivitys 04.02.2011

Katso myös

  • Lisätietoa saa verotuksen pääosaston (DE) (EN) (FR) verkkosivuilta
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun