ALV: Kultaa koskeva erityisjärjestelmä

Tämän asiakirjan tarkoituksena on täydentää ALV:n yhdenmukaista määräytymisperustetta yhteisön tasolla ottamalla käyttöön kultaa koskeva erityisjärjestelmä.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 98/80/EY, annettu 12 päivänä lokakuuta 1998, yhteisen arvonlisäverojärjestelmän täydentämisestä ja direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta – sijoituskultaa koskeva erityisjärjestelmä [EYVL L 281, 17.10.1998].

TIIVISTELMÄ

Jotta kullan käyttöä rahoitusvälineenä voitaisiin edistää, direktiivissä myönnetään verovapaus kullan toimittamiselle sijoittamistarkoituksiin. Aiemmin yleistä verosääntelyä sovellettiin myös sijoituskultaan. Tämän verosääntelyn mukaan sijoituskullan toimittaminen oli periaatteessa ALV:n alaista, mutta tietyillä jäsenvaltioilla oli siirtymäkauden perusteella oikeus verovapaisiin toimituksiin. Uudella direktiivillä poistetaan kilpailun vääristymät jäsenvaltioiden väliltä ja vahvistetaan samalla yhteisön kultamarkkinoiden kilpailukykyä.

Sijoituskullan määritelmä:

• harkon tai levyn muodossa oleva kulta, jonka paino on hyväksytty kultamarkkinoilla, jonka pitoisuus on vähintään 995 tuhannesosaa, siitä riippumatta, onko se arvopaperimuodossa vai ei (jäsenvaltiot voivat rajata järjestelmän ulkopuolelle enintään 1 gramman painoiset harkot tai levyt)
• kultakolikot, jotka ovat pitoisuudeltaan vähintään 900 tuhannesosaa, jotka on lyöty vuoden 1800 jälkeen, jotka ovat tai ovat olleet laillinen maksuväline lähtömaassa ja joiden tavanomainen myyntihinta ei ole yli 80 prosenttia korkeampi kuin kolikon sisältämän kullan käypä markkina-arvo. Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle joka vuosi nämä edellytykset täyttävät kolikot, joilla käydään kauppaa niiden alueella. Luettelo kolikoista julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta sijoituskullan luovutus, yhteisön sisäinen hankinta ja maahantuonti.

Verovelvollisilla on kuitenkin oikeus valita verotus sijoituskullan luovutuksissa toiselle verovelvolliselle, mikäli kyse on

• tuottajista, jotka tuottavat sijoituskultaa tai muuntavat kultaa sijoituskullaksi (tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on myönnettävä valintaoikeus)
• verovelvollisista, jotka liiketoiminnassaan tavanomaisesti luovuttavat kultaa teollisiin tarkoituksiin (tässä tapauksessa jäsenvaltiot voivat myöntää valintaoikeuden).

Jäsenvaltioiden on vahvistettava valintaoikeuden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja annettava ne tiedoksi komissiolle.

Direktiivissä säädetään verovähennysoikeudet verovelvollisille, jotka toimivat sijoituskullan luovutuksen tai tuotannon parissa tai muuntavat kultaa sijoituskullaksi ja eivät ole valinneet verotusta toimituksilleen.

Sijoituskullan kauppiailla on erityisvelvollisuuksia etenkin kullan kaksikäytöstä (teollisesta käytöstä ja sijoituskäytöstä) johtuvien veropetosten estämisessä: heidän on pidettävä kirjaa kaikista merkittävistä liiketoimista ja säilytettävä ainakin viisi vuotta asiakirjat, joista voidaan todeta asiakkaan henkilöllisyys.

Tietyissä tapauksissa jäsenvaltiot voivat määrätä kauppiaan sijaan ostajan veronmaksuvelvolliseksi ("käännetty verovelvollisuus") veropetosten ehkäisemiseksi ja liiketoimen rahoituskustannusten vähentämiseksi.

Säänneltyjen kultamarkkinoiden liiketoimien osalta jäsenvaltioiden sallitaan olla soveltamatta erityissääntelyä, ja ne voivat ottaa käyttöön yksinkertaistamistoimenpiteitä.

Viimeisin päivitys 31.08.2006