EUROPA

TIIVISTELMÄ

Energiatuotteita ja sähköä verotetaan vain, kun niitä käytetään moottori- tai lämmityspolttoaineena. Niitä ei veroteta, jos niitä käytetään raaka-aineena, kemiallisessa pelkistyksessä tai elektrolyyttisissä ja metallurgisissa prosesseissa.

Tämän pohjalta direktiivissä säädetään vähimmäisverokannat moottoripolttoaineelle, teollisuus- ja ammattitarkoituksiin käytettävälle moottoripolttoaineelle, lämmityspolttoaineelle ja sähkölle. Euroopan unioniin (EU) kuuluvien maiden soveltamat verokannat * eivät saa olla direktiivissä säädettyjä vähimmäisverokantoja alhaisempia.

Moottoripolttoaineisiin sovellettavat verotuksen vähimmäistasot ovat seuraavat:

-	Tämänhetkiset vähimmäisvalmisteverokannat
bensiini (€/1 000 l)	421
lyijytön bensiini (€/1 000 l)	359
dieselöljy (€/1 000 l)	330
lentopetroli (€/1 000 l)	330
nestekaasu (€/1 000 l)	125
maakaasu (€/gigajoule)	2,6

(Määrät on mitattu 15 celsiusasteen lämpötilassa).

Viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2012 neuvosto päättää yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan komission kertomuksen ja ehdotuksen perusteella dieselöljyyn sovellettavista vähimmäisverotasoista 1 päivänä tammikuuta 2013 alkavalle uudelle kaudelle.

Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat tehdä eron ammattitarkoitukseen ja muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen välillä edellyttäen, että EU:n vähimmäistasoja noudatetaan ja että ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoöljyn * verokanta ei laske 1 päivänä tammikuuta 2003 voimassa olevan kansallisen verotason alle poiketen siitä, mitä tässä direktiivissä säädetään tätä käyttötarkoitusta koskevista poikkeuksista.

Tämän erottelun ansiosta jäsenvaltiot voivat pienentää muuhun kuin ammattitarkoitukseen autoissa käytetyn dieselöljyn ja bensiiniin valmisteverotason välistä eroa, sillä autoissa käytettävään dieselöljyyn tällä hetkellä sovellettavalle alemmalle vähimmäisverokannalle ei ole ympäristönsuojelullista tai muuta perustetta.

Teollisuus- ja ammattitarkoituksiin käytettävien polttoaineiden vähimmäisverotasot ovat seuraavat:

-	Tämänhetkiset vähimmäisvalmisteverokannat
dieselöljy (€/1 000 l)	21
lentopetroli (€/1 000 l)	21
nestekaasu (€/1 000 kg)	41
maakaasu (€/gigajoule)	0,3

(Määrät on mitattu 15 celsiusasteen lämpötilassa).

Direktiiviä sovelletaan seuraaviin teollisuus- ja ammattitarkoituksiin:

• maatalouteen, puutarhaviljelyyn, kalanviljelyyn ja metsänhoitoon
• kiinteästi asennettuihin moottoreihin
• rakennusteollisuudessa, maa- ja vesirakentamisessa sekä julkisissa rakennusurakoissa käytettäviin koneisiin ja laitteisiin
• ajoneuvoihin, jotka on tarkoitettu käytettäviksi muussa kuintieliikenteessä.

Lämmityspolttoaineisiin ja sähköön sovellettavat verotuksen vähimmäistasot ovat seuraavat:

-	Tämänhetkiset vähimmäisvalmisteverokannat (yrityskäyttö)	Tämänhetkiset vähimmäisvalmisteverokannat (muu kuin yrityskäyttö)
kaasuöljy (€/1 000 l)	21	21
raskas polttoöljy (€/1 000 kg)	15	15
lentopetroli (€/1 000 l)	0	0
nestekaasu (€/1 000 kg)	0	0
maakaasu (€/gigajoule)	0,15	0,3
hiili ja koksi (€/gigajoule)	0,15	0,3
sähkö (€/MWh)	0,5	1,0

(Määrät on mitattu 15 celsiusasteen lämpötilassa).

Eriytetty verokanta

Jäsenvaltiot voivat soveltaa eriytettyjä verokantoja verovalvonnan alaisina seuraavissa tapauksissa, jos ne noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisverotasoja ja ovat EU:n oikeuden mukaisia:

• kun eriytetyt verokannat liittyvät suoraan tuotteen laatuun
• kun eriytetyt verokannat riippuvat sähkön ja lämmitystarkoituksiin käytettävien energiatuotteiden määrällisistä kulutustasoista
• seuraavia käyttötarkoituksia varten: paikallinen julkinenhenkilöliikenne (taksit mukaan lukien), jätteiden keruu,asevoimat ja julkinen hallinto, vammaisten ja sairaiden kuljetus
• energiatuotteiden ja sähkönyrityskäytön ja muun kuin yrityskäytön välillä.

Vapautukset ja alennukset

Seuraavat tuotteet on vapautettu verosta:

• energiatuotteet ja sähkö, joita käytetään sähkön tuottamiseen, sekä sähkö, jota käytetään sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen. EU-maat voivat kuitenkin ympäristöpoliittisista syistä määrätä näille tuotteille veroja
• energiatuotteet, jotka toimitetaan käytettäviksi moottoripolttoaineena muussa ilmailussa kuin yksityisessä huvi-ilmailussa
• energiatuotteet, jotka toimitetaan käytettäviksi moottoripolttoaineina laivaliikenteessä (kalastus mukaan lukien) EU:n aluevesillä yksityisiä huvialuksia lukuun ottamatta,ja aluksilla tuotettavaan sähköön.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa kahden viimeksi mainitun vapautuksen soveltamisen kansainväliseen jaEU:n sisäiseen liikenteeseen. Siksi jäsenvaltiot voivat soveltaa tässä direktiivissä säädettyä vähimmäistasoa alempaa verotasoa kaikkeen EU-maiden tai kahdenvälisen sopimuksen tehneiden EU-maiden sisäiseen ilma- ja meriliikenteeseen.

EU-maat voivat soveltaa täydellisiä tai osittaisia verotusta koskevia vapautuksia tai alennuksia muun muassa:

• veronalaisiin energiatuotteisiin, joita käytetään verovalvonnan alaisissa kokeiluhankkeissa, joiden tarkoituksena on ympäristöystävällisempientuotteiden tai uusiutuvista luonnonvaroista saatavien polttoaineiden tekninen kehittäminen
• biopolttoaineisiin
• sähköön, jonka lähteenä on aurinko, tuuli, vuorovesi tai maalämpö tai biomassa * taikka jäte
• energiatuotteisiin ja sähköön, joita käytetään tavaroiden ja matkustajien kuljettamiseen rautateitse, metrolla, raitiovaunuissa ja johdinautoilla
• energiatuotteisiin, joita toimitetaan moottoripolttoaineeksi sisävesiliikenteeseen (kalastus mukaan lukien) yksityisiä huvialuksia lukuun ottamatta, ja aluksilla tuotettavaan sähköön
• polttoaineena käytettävään maa- ja nestekaasuun.

Direktiivissä otetaan huomioon yritysten kilpailukyky säätämällä toimenpiteitä, joilla kevennetään verotaakkaa sellaisten energiaintensiivisten yritysten ja/tai yritysten *, osalta, jotka ovat asettaneet ympäristötavoitteita tai saavuttaneet parannuksia energiatehokkuudessa.

Siinä säädetään myös, että jäsenvaltiot voivat palauttaa sellaisilta yrityksiltä perityn energiaveron joko kokonaan tai osittain, jotka ovat järkeistäneet energiankäyttöään. Veronpalautus voi energiaintensiivisten yritysten kohdalla olla 100 prosenttia ja muiden yritysten kohdalla enintään 50 prosenttia.

Siirtymäkaudet

Joillekin EU-maille direktiivissä määritellään siirtymäkausi, jonka aikana niiden on määrä asteittain pienentää eroa kansallisten verokantojen ja uusien vähimmäisverokantojen välillä. Kun kansallisen verokannan ja vähimmäisverokannan välinen ero on enintään 3 prosenttia kyseisestä vähimmäiskannasta, asianomainen EU-maa voi mukauttaa kansallista verotasoaan vasta siirtymäkauden lopussa.