RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Kolmas taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus: Euroopan unionin sosiaalis-taloudellinen tilanne ja EU:n sekä kansallisten politiikkojen vaikutukset

Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä kolmannessa kertomuksessa esitetään vuonna 2001 käynnistetyn yhteisön keskustelun pohjalta konkreettisia ehdotuksia aluepolitiikan tulevaisuudesta vuoden 2006 jälkeen. Kertomuksessa esitetty analyysi perustuu yhteisön ja kansallisten politiikkojen koheesioon kohdistuvien vaikutusten arviointiin. Kertomuksessa tuodaan esiin saatavilla olevat tiedot Euroopan unionin sosiaalis-taloudellisesta tilanteesta.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto - Kolmas taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä kertomus [KOM(2004) 107 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon tähtäävä politiikka vaikuttaa myönteisesti Euroopan unionin alueisiin, joilla on vaikeuksia. Jäsenvaltioiden ja alueiden välillä on kuitenkin edelleen suuria sosiaalis-taloudellisia eroja. Nämä erot varallisuudessa ja elinvoimassa ovat syntyneet rakenteellisista puutteista tietyissä kilpailun avaintekijöissä, kuten investoinneissa aineelliseen infrastruktuuriin, innovaatiossa ja henkilöresursseissa. Näin ollen jäsenvaltiot ja alueet tarvitsevat yhteisön politiikkojen tukea voittaakseen vaikeudet, kehittääkseen suhteellisia etujaan ja selviytyäkseen paremmin ympäristössä, jossa kilpailu on yhä voimakkaampaa.

Euroopan unionin laajentuminen 1. toukokuuta 25 jäsenvaltion laajuiseksi muodostaa unionille ennennäkemättömän haasteen. Se vaarantaa erityisesti aluepolitiikan nykyisen tasapainon. Kolmannessa taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä kertomuksessa tehdään konkreettisia ehdotuksia aluepolitiikasta vuoden 2006 jälkeen. Komission ehdotukset pohjautuvat unionin sosiaalis-taloudelliseen tilanteeseen sekä tutkimukseen aluepolitiikan, muiden EU:n politiikkojen sekä kansallisten politiikkojen vaikutuksesta.

EUROOPAN UNIONIN SOSIAALIS-TALOUDELLINEN TILANNE

Taloudellinen kasvu

Vuodesta1994 lähtien tuloerot ovat kaventuneet jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla. Bruttokansantuote (BKT) ja tuottavuus lisääntyvät nopeammin neljässä koheesiorahastosta tukea saavassa maassa (Espanjassa, Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa) kuin muualla Euroopan unionissa. Nousu on erityisen voimakasta Espanjassa ja Irlannissa ja heikompaa Portugalissa ja Kreikassa. Kaikesta huolimatta jäsenvaltioiden välillä on vielä suuria eroja. Kreikassa ja Portugalissa BKT asukasta kohden on vielä suunnilleen 70 prosenttia yhteisön keskiarvosta. Yksi asia on kuitenkin varma: rakennerahastojen tuki ruokkii neljän koheesiomaan kasvua: Espanjassa kasvua on 1,5 prosenttia, Kreikassa 2 prosenttia, Irlannissa lähes 3 prosenttia ja Portugalissa yli 4,5 prosenttia. Viimeisen vuosikymmenen aikana kauppavaihto näiden neljän valtion ja muiden EU:n valtioiden välillä on yli kaksinkertaistunut. Keskimäärin lähes neljäsosa rakenteellisista menoista palaa muihin EU:n valtioihin tuonnin muodossa. Saksa hyötyy tästä eniten.

Valtioiden sisällä kehityksessä jälkeen jääneet alueet, jotka on luokiteltu tavoite 1 -alueiksi, ovat päässeet osallisiksi 3 prosentin vuosikasvusta, kun se koko unionissa on ollut vähän yli 2 prosenttia. Erojen kiinni kurominen vaihtelee kuitenkin alueittain. Neljän koheesiomaan ulkopuolella heikko kansallinen kasvu hidastaa tavoite 1 -alueiden kasvua. Jos Saksan uusien osavaltioiden kasvu on ollut yhteisön keskitasoa, Mezzogiornon alueella Italiassa kasvu on ollut vähäisempää. Tämä pätee myös entisiin teollisuusalueisiin. Koillis-Englannin alueiden, Saksan pohjoisten alueiden ja Pohjois-Ruotsin erittäin harvaanasuttujen alueiden BKT asukasta kohden on kasvanut vuodesta 1994 hitaammin kuin yhteisössä keskimäärin, vaikkeivät nämä alueet kuulukaan tavoite 1 -alueisiin.

Työllisyys ja sosiaalinen koheesio

Työllisyydessä on edelleen suuria alueellisia eroja. Koheesiomaissa työllisyys on lisääntynyt kymmenessä vuodessa. Espanjassa ja Irlannissa se on lisääntynyt paljon, Portugalissa ja Kreikassa vähemmässä määrin. Italian eteläisillä alueilla ainoastaan 43 prosentilla työikäisistä oli vuonna 2002 työpaikka. Kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa maatalouden ja perinteisten teollisuudenalojen taloudellinen rakenneuudistus tuo mukanaan työttömyyden lisääntymisen. Työikäisistä 56 prosentilla on työpaikka, kun vastaava luku nykyisessä EU:ssa on 64 prosenttia.

Vuonna 2000 noin 55 miljoonaa ihmistä eli 15 prosenttia Euroopan väestöstä eli köyhyysrajalla. Köyhiä ovat useimmiten iäkkäät ihmiset (yli 65-vuotiaat) sekä yksinhuoltajavanhemmat, pitkäaikaistyöttömät, etniset vähemmistöt ja vammaiset. Tämä luku on korkea Etelä-Euroopan maissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa. Se on yli yhteisön keskiarvon monissa uusissa jäsenvaltioissa.

Väestön asteittainen vanheneminen johtaa seuraavien vuosikymmenten aikana aktiiviväestön asteittaiseen vähenemiseen, ja sillä on merkittäviä vaikutuksia kasvupotentiaaliin. Vuoteen 2010 mennessä aktiiviväestö alkaa vähetä Saksassa, neljässä Etelä-Euroopan jäsenvaltiossa sekä useimmissa uusissa jäsenvaltioissa. Vuonna 2025 on keskimäärin alle kolme työikäistä ihmistä yhtä vanhusta kohden. Tällaisia väestötieteellisiä näkymiä ajatellen voimakas taloudellinen kasvu, korkea työllisyysaste ja eläkeiän myöhentäminen ovat välttämättömiä. Maahanmuuton pitäisi lisäksi tuottaa merkittävästi lisätyövoimaa.

Alueiden kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä koskevien erojen vähentäminen

Koheesiopolitiikan haasteena on tukea kilpailukykyyn vaikuttavia tekijöitä, jotta jäsenvaltiot ja alueet pääsisivät yli rakenteellisista ongelmistaan. Kilpailukykyyn vaikuttavat pääasiallisesti seuraavat tekijät:

  • Aineelliset infrastruktuurit: liikenne- ja tietoliikenneverkot
    Vuodesta 1994 lähtien koheesiomaiden keskinäiset ja muihin Euroopan unioniin suuntautuvat kulkuyhteydet ovat parantuneet. Vuonna 1991 moottoritieverkon tiheys näissä maissa oli alle 20 prosenttia yhteisön keskiarvosta. Rakennerahastojen tuen ansiosta se on vuodesta 2001 lähtien ylittänyt keskiarvon 10 prosentilla. Tästä ovat pääasiassa hyötyneet Espanja ja Portugali. Kaikilla tavoite 1 -alueilla moottoritieverkon tiheys on vain 80 prosenttia yhteisön keskiarvosta, ja se on paljon heikompi (alle 20 prosenttia) uusissa jäsenvaltioissa. Vaikka rautatiealalla verkostoa on uudenaikaistettu koko unionin alueella, ero elinvoimaisten ja kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden välillä on edelleen suuri. Tulevissa jäsenvaltioissa teiden rakentaminen vauhdittaa matkustajien siirtymistä rautateiltä maanteille. Rautateiden kunnostamiseen tarvitaan huomattavia investointeja.
    Tietoliikenteen alalla kiinteiden puhelinliittymien määrä suhteessa väestöön on huomattavan vähäinen koheesiomaissa ja uusissa jäsenvaltioissa. Matkapuhelimien lisääntyvä käyttö korjaa tilannetta. Laajakaistayhteyksien saatavuuden osalta - joka on olennaisen tärkeää laajakaista-Internetin käytön ja uuden tieto- ja viestintäteknologian kehittämiselle - tilanne on hyvin erilainen unionin eri valtioissa. Nämä erot riippuvat varallisuudesta.
  • Henkilöresurssit: työvoiman mukautumiskyky ja pätevyys
    Henkilöresursseihin tehtävissä investoinneissa on suuria rakenteellisia heikkouksia sekä unionin viidessätoista jäsenvaltiossa että uusissa jäsenvaltioissa. Niiden ihmisten osuus, joiden koulutustaso ylittää perusasteen koulutuksen, on hyvin alhainen tavoite 1 -alueilla, erityisesti Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa, mutta ei Saksan uusissa osavaltioissa. Uusissa jäsenvaltioissa tämä osuus on selvästi korkeampi kuin EU:ssa keskimäärin. Sen sijaan näissä maissa niiden nuorten keskimääräinen osuus, jotka saattavat loppuun kokonaisen yliopistollisen koulutusohjelman, on alle viidentoista jäsenvaltion keskiarvon. Näin on myös tavoite 1 -alueilla vaikka selvää edistymistä onkin tapahtunut. Samat suuntaukset ovat näkyvissä jatkokoulutuksen osalta.
  • Innovaatiokyky
    Innovaatio on yksi alueellisen kilpailukyvyn keskeisiä tekijöitä. Innovaatiokyky vaihtelee voimakkaasti alueittain yhden jäsenvaltion sisällä sekä 15:n että 25 jäsenvaltion unionissa. Kahdeksan EU:n 213 alueesta huolehtii neljäsosasta tutkimuksen ja kehityksen (T&K) kokonaiskustannuksista.
  • Kestävä kehitys
    Ympäristöalalla investointien tarve on suuri koheesiomaissa ja vielä suurempi uusissa jäsenvaltioissa. Alat, joita tämä koskee, ovat pääasiassa vedenkäsittely, jätehuolto ja epäpuhtauspäästöt.

ALUEPOLITIIKAN VAIKUTUS JA LISÄARVO

Kauden 2000-2006 aikana aluepolitiikan budjetti on 215 miljardia euroa. Tavoite 1 -alueille siirretyt varat muodostavat tärkeän osan koheesiomaiden varallisuudesta. Ne muodostavat 0,9 prosenttia Espanjan kansallisesta BKT:sta ja yli 2,5 prosenttia Kreikan ja Portugalin BKT:sta. Nämä summat aiheuttavat julkisille investoinnille todellisen vipuvaikutuksen. Investointien arvioitu lisääntyminen nousee 3 prosenttiin Espanjassa, 4 prosenttiin Saksan uusissa osavaltioissa, 7 prosenttiin Mezzogiornossa, Italiassa, ja 8-9 prosenttiin Kreikassa ja Portugalissa. Useimmissa tapauksissa tämä vetovoimavaikutus pätee myös yksityiseen rahoitukseen, kuten Itävallasta, Saksasta, Alankomaista ja Belgiasta saadut luvut todistavat. Yksityisen sektorin rahallinen panostus on kuitenkin vähäistä Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja koheesiomaissa. Lisäksi Euroopan investointipankin lainat täydentävät rakennerahastojen tukea erityisesti liikenteen ja ympäristön alalla. Vuoden 2000 jälkeen lainat ovat olleet 20 miljardia euroa vuodessa. Yli puolet summasta kohdistuu tavoite 1 -alueisiin, ja 3 miljardia euroa kohdistuu uusiin jäsenvaltioihin.

Kaudella 1994-1999 kahdentoista jäsenvaltion 82 aluetta ovat saaneet tukea tavoite 2 -kohdasta. Tästä tavoitteesta tuetaan alueita, joilla on suuria luonnonhaittoja tai rakenteellisia haittoja. Puolet menoista kohdistuu entisten teollisuusalueiden uudistuksiin ja yrityksille tarjottaviin palveluihin. Pienemmässä määrin niitä on käytetty henkilöresurssien kehittämiseen ja TTK:n hyväksi. Yhteisön tuki on mahdollistanut 700 000 työpaikan luomisen, 300 000 pienen ja keskisuuren yrityksen (pk-yrityksen) uudenaikaistamisen sekä käytöstä poistetun 115 miljoonan neliömetrin teollisuusalueen uudistamisen. Kymmenessä vuodessa työttömyys on laskenut hieman enemmän tavoite 2 -alueilla kuin muualla Euroopan unionissa.

Aluepolitiikan lisäarvo tulee esiin useilla toiminta-aloilla

Maatalouden ja maaseudun kehityksen osalta rakennerahastot ovat ylläpitäneet taloudellista toimintaa maaseutualueilla. Rakennerahastot ovat edistäneet talouden monipuolistumista maaseudulla maatilamatkailun ja ympäristönsuojelun avulla. Kalastusalaa harjoitetaan vain pienellä osalla Euroopan unionin alueista. Rakenteellisten toimenpiteiden tarkoitus on erityisesti edistää taloudellisia uudistuksia.

Ajanjakson 1994-1999 aikana Euroopan sosiaalirahasto (ESR) on osallistunut henkilöresurssien kehittämiseen kolmasosalla rakennerahastojen investoinneista. Tavoitteen 3 puitteissa toteutettujen toimien tavoitteena on saada mukaan työmarkkinoille nuoria, pitkäaikaistyöttömiä ja ihmisiä muista sellaisista sosiaaliryhmistä, joita uhkaa syrjäytyminen. Toimilla on myös edistetty naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia. Hedelmällisimpiä toimia ovat ne, joissa ammatinvalinnan ohjaus, koulutus ja neuvonta yhdistetään työnhakuun. Lisäksi ESR antaa varoja järjestelmien mukauttamiseen työllisyyden ja koulutuksen alalla. Vuodesta 2000 lähtien se on rahoittanut 60 miljardilla eurolla Euroopan työllisyysstrategiasta (EES) johdettuja kansallisia suunnitelmia.

Yhteistyö ja verkostojen perustaminen ovat todellisia menestyksiä

Neljä yhteisön aloitetta mahdollistavat alueellisen kehityksen innovatiivisten strategioiden toteuttamisen. Niiden avulla alueiden välinen yhteistyö ja verkostojen perustaminen tuovat rakennepolitiikalle merkittävästi lisäarvoa:

  • Ohjelmakauden 2000-2006 aikana Interreg III -aloitteesta tuetaan rajatylittävää ja valtioiden välistä yhteistyötä sekä kokemusten vaihtoa Euroopan alueiden välillä 5 miljardilla eurolla. Laajentuneessa unionissa raja-alueiden (castellanodeutschenglishfrançais) merkitys kasvaa;
  • Urban II -aloitteesta tuetaan 70 kaupungin innovatiivisia hankkeita. Painopiste on kaupunkien kriisilähiöiden talouden vahvistamisessa;
  • Equal-aloitteen tavoitteena on torjua kaikentyyppistä epätasa-arvoa ja syrjintää työmarkkinoilla. Painopiste on voimakkaasti yhteistyössä sekä kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtamisessa;
  • Leader+-aloite toimii maaseudulla. Aloitteen 300 miljoonan euron vuosibudjetista autetaan pk-yrityksiä ja tuetaan matkailun kehitystä.

Vuonna 2001 perustettiin uusia innovatiivisia pilottiohjelmia (castellanodeutschenglishfrançais). Noin 400 miljoonan euron budjetilla ne lisäävät alueellista kilpailukykyä innovaation, teknologian levittämisen ja kestävän kehityksen edistämisen kautta. Kolme neljäsosaa alueista on jo pyrkinyt osallistumaan näihin ohjelmiin.

Rakennerahastojen hallinnoinnissa edistytään, parannukset ovat mahdollisia

Aluepolitiikan hallinnoinnissa noudatetaan neljää yleisperiaatetta:

  • Ohjelmasuunnittelussa suunnitellaan menot tietyiksi vuosiksi. Se on tuonut lisää vakautta ja yhtenäisyyttä, mutta vastaavasti ohjelma-asiakirjojen hyväksymiseen käytetty aika on lisääntynyt;
  • Kumppanuus on vahvistunut ohjelmien suunnittelun ja toteuttamisen aikana.
    Siihen sisältyy seuraavien toimijoiden liikkeelle saaminen: paikalliset ja alueelliset viranomaiset, yksityinen sektori, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta. Tehokas kumppanuus parantaa hankkeiden kohdentamista ja arviointia sekä tietojen levittämistä;
  • Varojen keskittäminen merkitsee, että taloudellinen tuki suuntautuu alueille, jotka tarvitsevat sitä eniten. Keskittäminen on vahvistunut, vaikka arvioinnit osoittavat toimenpiteiden olevan liian hajanaisia;
  • Täydentävyys merkitsee sitä, että tietyssä hankkeessa yhteisön varat täydentävät muuta yksityistä ja julkista rahoitusta.
    Tavoitteen 1 puitteissa tätä sääntöä noudatetaan suuressa määrin. Sitä on hankalampi tarkastaa tavoitteiden 2 ja 3 osalta.

Ohjelmien tehokkuuden parantaminen on edelleen merkittävä haaste. Paikan päällä olevat paikalliset toimijat kritisoivat sääntöjen hyväksymisen myöhästymistä, joka on aiheuttanut varojen käyttöä koskevia paineita. Niinpä vain kolmasosa tavoitteen 1 hankkeista on saatu päätökseen ajoissa, toinen kolmasosa on vuoden myöhässä. Kaksi kolmasosaa hankkeista on ylittänyt budjettinsa. "N+2"-sääntö lisää kuria, koska siinä määrätään, että varat on käytettävä kahden vuoden kuluessa niiden ohjelmasuunnittelusta. Lisäksi kaudella 2000-2006 otetaan käyttöön rahallinen kannustin kauden puolivälissä jaettavan suoritusvarauksen muodossa. Se palkitsee 90 prosenttia ohjelmista sellaisten kriteerien perusteella kuin määrärahojen käyttöaste ja järkevä hoito.

Seuranta on olennainen tekijä rakennerahastojen toteuttamisjärjestelmässä. Tietojen keräämiseen liittyvien ongelmien takia se ei ole ollut niin tehokasta kuin uskottiin. Ohjelmien arviointi tehdään kolmessa vaiheessa: ennen toteuttamista, kauden puolivälissä ja kauden lopussa. Kaikkien toimijoiden nykyistä laajempi osallistuminen mahdollistaa analyysien tarkentumisen.

MUIDEN YHTEISÖN POLITIIKKOJEN VAIKUTUKSET

Toisin kuin rakennepolitiikassa, seuraavien yhteisön politiikkojen päätavoite ei ole alueellisten erojen torjuminen, mutta niiden alueellinen vaikutus on voimakas:

  • Yritys-, innovaatio- ja koulutuspolitiikka.
    Yhteisön yritys- ja innovaatiopolitiikkojen tavoitteena on vahvistaa EU:n kilpailukykyä. Alueet eivät ole kilpailukyvyltään läheskään samanlaisia, mistä ovat todisteena erot pääsyssä osalliseksi tutkimukseen myönnetyistä yhteisön varoista. Tämän ilmiön korjaamiseksi innovaatiokeskukset (EN) ja Euroopan innovaatioalueiden verkko (EN) edistävät osaltaan innovaatiokulttuurin leviämistä. Lisäksi kuudennen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen toimintaohjelman tietyissä osioissa edistetään dynaamisten alueiden ja periferisten alueiden tutkimuskeskusten lähentämistä. Koulutuksen alalla Koulutus 2010 -ohjelman tavoitteena on tasokkaan elinikäisen koulutuksen ja opetuksen takaaminen.
  • Sosiaali- ja työllisyyspolitiikka.
    Maaliskuussa 2001 Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto (DE) (EN) (FR) määritteli kokonaisvaltaisen strategian taatakseen taloudellisen kasvun, täystyöllisyyden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kestävän kehityksen. Euroopan työllisyysstrategialla tuetaan jäsenvaltioita niiden työmarkkinauudistuksissa. Sosiaalisen osallisuuden alalla syrjäytymistä on välttämätöntä torjua eri aloihin ulottuvilla toimilla. Euroopan unionin sitoutuminen naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseen kuuluu sekin kokonaisvaltaiseen menettelyyn. Toimien tarkoituksena on erityisesti edistää naisten työssäkäyntiä ja työmarkkinoilla pysymistä mahdollistaen samalla työuran ja perhe-elämän yhteensovittaminen.
  • Liikenne, energia, televiestintä ja Euroopan laajuiset verkot.
    Liikenteen, tietoliikenteen ja energian avaaminen kilpailulle on edistänyt tehokkuuden lisääntymistä ja hintojen laskua. Tietyille sosiaaliryhmille ja maantieteellisille alueille tämä suuntaus on lisännyt syrjäytymisen uhkaa. Euroopan unioni on siksi asettanut yleishyödyllisille taloudellisille palveluille julkisen palvelun velvoitteita, joilla taataan kohtuullisen laadukkaat peruspalvelut kohtuulliseen hintaan. Lisäksi Euroopan laajuisten liikenne-, energia- ja televiestintäverkkojen (TEN) toteuttaminen edistää parempia yhteyksiä unionin kauimpana oleville alueille. Tällainen vaikutus on myös verkoilla, jotka on suunniteltu yhdistämään Euroopan unionin 15 vanhaa jäsenvaltiota Euroopan unionin uusiin jäsenvaltioihin.
  • Ympäristö, maatalous, maaseudun kehittäminen ja kalastus.
    Kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tavoitteena on torjua kasvun haitallisia vaikutuksia ja luonnonvarojen häviämistä. Kaudella 2000-2006 tuki maaseudun kehittämiselle on suurempi tavoite 1 -alueilla (56 prosenttia menoista) kuin muualla EU:ssa. Näillä tuilla edistetään laatuun, maaseudun maiseman ja perinnön arvostukseen ja maaseutualueiden taloudelliseen monipuolistumiseen perustuvaa eurooppalaista maataloutta. Vuoden 2007 jälkeen yhteisen maatalouspolitiikan menot vähenevät erityisesti hintatukien laskun ansiosta ja siksi, että painopiste siirtyy maaseudun kehittämiseen. Kalastuksen alalla yhteisön politiikan tavoitteena on kalakantojen säilyttäminen ja alan rakenneuudistus. Viimeaikaisilla hätätoimenpiteillä on merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia eräillä alueilla Espanjassa ja Portugalissa. Uusista jäsenvaltioista kalastusta harjoittavat Puola ja kolme Baltian valtiota.
  • Kilpailupolitiikka.
    Yhteisön kilpailulainsäädäntöä tiukasti noudattavat valtiontuet edistävät osaltaan koheesiota, koska ne vaikuttavat taloudellisen toiminnan maantieteelliseen jakautumiseen. Vuodesta 1997 valtiontukiin käytetyt kansalliset kokonaismenot ovat vähentyneet voimakkaasti. Vuonna 2001 tuet, jotka ovat ilmenneet alueellisina tavoite 1- ja tavoite 2 -tukina, ovat muodostaneet 9 prosenttia (tavoite 1) ja 6 prosenttia (tavoite 2) valtiontuen kokonaismäärästä. Tuet ovat kuitenkin tärkeämpiä suhteellisen vauraissa jäsenvaltioissa kuin koheesiomaissa. Laajentumisen yhteydessä niiden tehtävä on ensiarvoisen tärkeä. Tulevaisuudessa sovellettavien sääntöjen uudistus vähentää tukea, mutta parantaa sen kohdentamista.

KANSALLISTEN POLIITIKKOJEN VAIKUTUS

Jäsenvaltioiden julkiset menot kohoavat keskimäärin 47 prosenttiin Euroopan unionin BKT:sta, kun sitä vastoin koheesiopolitiikalle myönnetty budjetti on alle 0,4 prosenttia. Jäsenvaltioiden politiikkojen avulla tuetaan erityisesti tuloja ja peruspalveluita: koulutusta, sairaanhoitoa, sosiaalista suojelua. Sen sijaan julkiset menot, jotka käytetään henkilöresursseja tai reaalipääomaa koskeviin investointeihin, muodostavat keskimäärin ainoastaan hieman yli 2 prosenttia yhteisön BKT:sta. Ne ovat vielä pienempiä yritystukien, korkeakoulutuksen, innovaation sekä tutkimuksen ja teknologisen kehityksen aloilla. Verrattuna rakennemenoihin varattuihin kansallisiin talousarvioihin, Euroopan koheesiopolitiikan talousarvio ei siis ole mitenkään vähäpätöinen. Erityisesti on huomattava, että se keskittyy alueisiin, jotka ovat suurimman avun tarpeessa.

Jäsenvaltioissa tuloja tuetaan julkisilla varoilla enemmän alueilla, jotka eivät ole yhtä vauraita kuin muut. Siellä nimittäin tulotaso on yleisesti ottaen matalampi. Sen sijaan julkiset verotulot ovat suhteessa tuloihin, pääasiassa siksi, että jäsenvaltioissa suurin osa veroista pidätetään keskitetysti tuloista ja menoista. Tämän jälkeen tulojen alueellisia eroja vähennetään uudelleenjakomekanismien avulla. Tällä hetkellä yleisenä suuntauksena on vastuun siirtäminen julkisilta palveluilta alueellisille tai paikallisille viranomaisille ilman, että olisi vastaavaa suuntausta varojen keräämisen osalta tiettyjen palveluiden rahoittamiseksi. Pääasiallisen poikkeuksen tästä suuntauksesta muodostaa Italia, jossa alueiden oikeuteen kantaa veroa ei liity alueiden välisten siirtojen vahvistamista.

Suorat ulkomaiset sijoitukset voivat olla avainasemassa eri alueiden taloudellisten erojen vähentämisessä. Ne eivät ainoastaan ole tulonlähteitä vaan myös edistävät teknologian siirtoa. Ulkomaiset sijoittajat eivät kuitenkaan välttämättä sijoita niille alueille, joilla tarve olisi hyvin suuri. Saksaan tehdyistä suorista ulkomaisista sijoituksista on Berliiniä lukuun ottamatta kohdistunut vain 2 prosenttia uusiin osavaltioihin ja 4 prosenttia Italiaan tehdyistä suorista ulkomaisista sijoituksista on hyödyttänyt Mezzogiornon aluetta. Ulkomaiset sijoitukset keskittyvät pääasiassa elinvoimaisiin kaupunkialueisiin. Uusissa jäsenvaltioissa pääkaupungit kiinnostavat eniten ulkomaisia sijoittajia. Vuonna 2001 kaksi kolmasosaa Unkariin tehdyistä ulkomaisista sijoituksista kohdistui Budapestiin. Sama tilanne oli Prahassa, Tšekissä, ja Bratislavassa, Slovakiassa.

Lisätietoja aluepolitiikan pääosaston Inforegion www-sivustolta:

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä toinen väliraportti [KOM(2003) 34 - ei julkaistu EUVL:ssä].
Katso erillinen SCADPlus-tiivistelmä (castellanodeutschenglishfrançais).

Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä ensimmäinen väliraportti [KOM(2002) 46 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].
Katso erillinen SCADPlus-tiivistelmä (castellanodeutschenglishfrançais).

"Euroopan yhtenäisyys, kansojen solidaarisuus, alueiden monimuotoisuus" - toinen kertomus taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta [KOM(2001) 24 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].
Katso lisäksi erilliset SCADPlus-tiivistelmät: tilannearvio ja tulokset (castellanodeutschenglishfrançais), päätelmät ja suositukset (castellanodeutschenglishfrançais), kymmenen kysymystä keskustelun pohjaksi.

Viimeisin päivitys 07.05.2007
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun