RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 10 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Innovaatio ja Lissabonin strategia

Arkisto

1) TAVOITE

Tavoitteena on määrittää innovaatioprosessi ja innovaatiopolitiikka sekä esittää yhteisön ja jäsenvaltioiden toimintaohjelma, jolla pyritään edistämään Lissabonin strategiassa vahvistettujen tavoitteiden toteuttamista.

2) SÄÄDÖS

Komission tiedonanto, annettu 11. maaliskuuta 2003, "Innovaatiopolitiikka: unionin Lissabonin strategiaa koskevan lähestymistavan päivittäminen" [KOM(2003) 112 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

3) TIIVISTELMÄ

Taustaa. Tiedonannossa selvitetään innovaatioprosessia ja maaliskuussa 2000 käynnistettyä Lissabonin strategiaa, jolla pyritään tekemään Euroopan unionista kilpailukykyisin ja dynaamisin talous vuoteen 2010 mennessä. Tällä tiedonannolla sekä vihreällä kirjalla yrittäjyydestä ( (ES (DE) (EN) (ES) (FR)) (DE (DE) (EN) (ES) (FR)) (EN (DE) (EN) (ES) (FR)) (FR (DE) (EN) (ES) (FR))) ja tiedonannolla teollisuuspolitiikasta laajentuneessa Euroopassa edistetään yritysten kilpailukykyä ja talouskasvua painottavan yrityspolitiikan kehittämistä.

Määritelmä. Innovointi on uutuuden menestyksekästä tuotantoa, omaksumista ja hyödyntämistä taloudellisella ja sosiaalisella alalla.

Innovoinnin merkitys yrityksille. Innovoinnin avulla yritykset voivat vallata uusia markkinoita tai kestää kilpailun. Innovaatio- ja innovointimuotoja on monia. Kyse voi olla tutkimuksesta ja kehityksestä saadusta keksinnöstä, tuotantomenetelmien mukauttamisesta, uusien markkinoiden hyödyntämisestä, uusien organisatoristen lähestymistapojen soveltamisesta tai markkinoille saattamista koskevien uusien käsitteiden luomisesta.
Innovointi on yhtä tärkeää kuin hintakilpailu. Yritysten on siten toimittava aktiivisesti tällä alalla etenkin tutkimustulosten vastaanottamiseksi ja osallistuakseen Euroopan unionin kilpailukyvyn tehostamiseen.

Innovaatiopolitiikka. Innovoinnin moninaisuus aiheuttaa politiikassa vaikeuksia määrittää koko prosessi. Aluksi noudatettiin tutkimukseen perustuvaa lineaarimallia, vaikka kaikki innovointiin osallistuvat tekijät kattava systemaattinen menetelmä on asianmukaisin. Systemaattista mallia on kehitettävä, jotta siihen voidaan sisällyttää teknisen innovaation lisäksi myös muut innovaatiomallit. Euroopan unionin tehtävänä on siten syventää tätä prosessia koskevaa tietämystään tehokkaan politiikan laatimiseksi.
Innovaatioprosessin keskipisteenä olevaa yritystä voidaan vahvistaa sisällyttämällä innovaatio erilaisiin toimintoihin. Kouluttamalla henkilöstöä yrittäjyyteen valmistettaisiin työntekijöitä tarttumaan paremmin markkinoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Jotta yhteistyö muiden yritysten ja viranomaisten kanssa olisi menestyksekästä, on luotava toisiaan täydentäviä, maantieteellisesti keskittyneitä, toisistaan riippuvaisia ja keskenään kilpailevia yritysryhmittymiä (ns. klustereita). Markkinaolosuhteet ja kysyntä ovat myös tärkeitä. Uusien prosessien kehittämisessä tarvitaan myös tiettyjä muuttujia, kuten kilpailua, pääomia, väljää sääntely-ympäristöä sekä ammattitaitoista ja liikkuvaa työvoimaa.
Innovaatiopolitiikan täytäntöönpano on arkaluontoista sen sisällön moninaisuuden vuoksi. Yhteisön, kansallisten ja alueellisten tason hallintoelinten onkin käsiteltävä sitä mahdollisimman joustavasti.

Haasteet. Euroopan unionin on kurottava kiinni pääasiallisten kilpailijoidensa etumatkaa, autettava uusia jäsenvaltioita korjaamaan puutteensa, kehitettävä tarvittavia valmiuksia sekä hyödynnettävä taloudellista ja yhteiskunnallista tilannettaan.
Huolimatta joistakin rohkaisevista tuloksista, jotka saatiin vuosien 2001 ja 2002 innovaatioiden tulostaulujen laatimisen aikana, Euroopan unioni on siis yhä huomattavasti jäljessä Yhdysvalloista ja Japanista. Tietyt jäsenvaltiot ovat kuitenkin edistyneet muita enemmän, minkä ansiosta muut jäsenvaltiot voivat edetä nopeammin avoimen koordinointimenetelmän avulla. Euroopan unionin on myös päästävä eroon sisäisestä vastahakoisuudesta mukautua uusiin prosesseihin.
Euroopan unionin laajentumisen vuoksi on toteutettava erityisiä toimia. Hakijavaltioiden asukkaat ovat pystyneet usein osoittamaan uudistusmielisyytensä sopeutumalla taloutensa muutoksiin. Vaikka näiden valtioiden ja EU:n jäsenvaltioiden kohtaamat ongelmat ovat usein samankaltaisia, erityistä huomiota on kiinnitettävä koulutukseen, sopeutumiseen ja asianmukaisten talousprosessien käyttöönottoon.
Euroopan työntekijöiden erityisiä tai yleisiä pätevyysehtoja on yleensäkin parannettava.
Myös työjärjestelyjä on tarkistettava väestörakenteen kehittymisen vuoksi. Väestön ikääntyessä on painotettava joustavuutta etenkin ammattikoulutuksen lisäämiseksi.
Euroopan unionissa on myös hyödynnettävä EU:n erityispiirteitä, kuten julkisen sektorin merkitystä tai lisääntyvää kaupungistumista.

Innovaatiopolitiikan puitteet. Euroopassa on toteutettu koordinointitoimia etenkin tutkimuksen puiteohjelmissa tutkimuksen ja innovoinnin välisen suhteen parantamiseksi. Innovointia koskevaa näkökohtaa on myös vahvistettava muilla aloilla. Komissio määritti tiedonannossaan "Innovaatiot osaamiselle rakentuvassa taloudessa" viisi painopistealuetta, jotka ovat yhä ajankohtaisia. Niitä on kuitenkin edistettävä entistä voimakkaammin. Tarkoituksena on luoda koordinointia vahvistava toimintajärjestelmä:

  • Jäsenvaltioiden on rakennettava ja vahvistettava kansallisia innovaatiostrategioitaan sekä koordinoitava asianomaisten valtionhallintojen toimintaa.
  • Euroopassa on vahvistettava systemaattista lähestymistapaa perustamalla kilpailukykyneuvosto, joka vastaa sisämarkkinoita, tutkimusta ja teollisuutta koskevista toimista. Komission jäsenet ovat vahvistaneet yhteistyötään komissiossa innovoinnin edistämiseksi. Euroopan unionin on pyrittävä saamaan mahdollisimman paljon hyötyä eurooppalaisesta ulottuvuudesta, mutta sen on kuitenkin jätettävä tilaa jäsenvaltioiden toiminnalle.
  • Jäsenvaltioiden ja EU:n tason pyrkimyksiä on tuettava nostamalla innovaatioita koskevan tiedon tasoa paremmilla innovaatiotilastoilla.

Tämä toteutetaan erilaisilla toimilla. Euroopan komission tarkoituksena on vahvistaa oppimisprosessia. Yhdellä pilottihankkeella on tarkoitus parantaa innovoinnin tuki- ja edistämisjärjestelmää. Erityistä huomiota kiinnitetään hakijavaltioihin.

Muut toimet. Innovaatioprosessin vahvistamiseksi on tarkasteltava uusia ajatuksia.
Kyse on ensinnäkin yritysten toimintaympäristön parantamisesta lisäämällä vuorovaikutusta muihin politiikan aloihin esimerkiksi kilpailun, sisämarkkinoiden, aluepolitiikan, verotoimenpiteiden, koulutuksen ja ammattikoulutuksen, ympäristön, standardisoinnin tai yhteisön patentin aloilla.
Innovointia voidaan edistää vain, jos markkinoilla suhtaudutaan siihen myönteisesti. Tässä tapauksessa on mahdollista tutkia kuluttajien käyttäytymistä johtavilla markkinoilla, jotka voivat niiden erityispiirteiden vuoksi olla erityisen vastaanottavaisia Euroopan unionissa. Menetelmä auttaa eurooppalaisia yrityksiä myös pääsemään maailmanmarkkinoille.
Jäljellä olevista esteistä huolimatta julkinen sektori on myös innovaation lähde ja käyttäjä unionissa. Siksi tätä suuntausta on jatkettava turvautumalla etenkin hallinnon sähköisiin menetelmiin.
Alueellisella tasolla, jolla kehitetään usein uusia menetelmiä, on toteutettava toimia eristäytymisen estämiseksi ja luotava samalla enemmän klustereita ja koulutuksen ydinryhmiä. Komissio tukee alueviranomaisten ja eurooppalaisten verkostojen toimia.

Toimintasuunnitelma. Vaikka Yhdysvaltojen etumatka innovoinnissa ei olekaan vielä näkyvää, Euroopan unionin on ehdottomasti kehitettävä innovaatiopolitiikkaa. Jäsenvaltiot ja komissio määrittävät siten painopistealueet ja tavoitteet käsittävän toimintakehyksen.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallista innovaatiostrategiaansa, toimitettava komissiolle innovointia koskevat tiedot ja osallistuttava entistä paremmin keskinäiseen oppimisprosessiin.
Komissio parantaa saatavana olevien tietojen johdonmukaisuutta ja keskinäistä oppimisprosessia, analysoi jäsenvaltioiden kanssa prosessin tuloksia ja käynnistää tulosten arviointia koskevan pilottihankkeen. Se perustaa hakijavaltioihin tiedonvaihdon rajapinnan ja ottaa niissä käyttöön innovaatioiden tulostaulun. Komissio laatii myös kansallista ja yhteisön innovaatiopolitiikkaa koskevan kertomuksen ja edistää innovointia julkisella sektorilla.
Komissio ja jäsenvaltiot luovat koordinointimenetelmän sekä vahvistavat keskinäistä oppimista ja yhteistyötään innovoinnin kehittämiseksi EU:ssa.

4) TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMET

5) JATKOTOIMET

Viimeisin päivitys 13.05.2003
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun