RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Vakavat ympäristörikokset

Arkisto

Neuvoston tavoitteena on suojella ympäristöä rikosoikeudellisin keinoin ja käynnistää jäsenvaltioiden välinen poliisi-, rikosoikeudellinen ja hallinnollinen yhteistyö vakavien ympäristörikosten torjumiseksi.

SÄÄDÖS

Neuvoston puitepäätös 2003/80/YOS, tehty 27 päivänä tammikuuta 2003, ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin.

TIIVISTELMÄ

Neuvosto on huolestunut ympäristörikoksista ja haluaa suojella ympäristöä rikosoikeudellisin keinoin, lisätä jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa ja saada aikaan kansallisten viranomaisten välille todellista yhteistyötä. Puitepäätös perustuu Euroopan neuvoston yleissopimukseen ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin vuodelta 1998.

Komissio teki maaliskuussa 2001 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin (castellanodeutschenglishfrançais). Komission mukaan ympäristörikosten torjunta kuuluu yhteisön toimivaltaan, eikä näin ollen ole syytä tehdä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osastoon perustuvaa puitepäätöstä. Neuvosto on ottanut puitepäätökseensä useita säännöksiä komission ehdotuksesta. Lokakuussa 2002 esitettyä muutettua direktiiviehdotusta ei sen sijaan ole siihen sisällytetty.

Vakavat ympäristörikokset ovat toimia, joista aiheutuu tai uhkaa aiheutua ympäristölle merkittävää vahinkoa, joka voi ilmetä:

  • ilman, veden, maaperän tai maapohjan saastumisena;
  • jätteiden tai vastaavien aineiden varastointina tai hävittämisenä.

Raskauttavia asianhaaroja ovat seuraavat: toimi tai laiminlyönti ei kuulu laillisen toiminnan tavanomaiseen harjoittamiseen, rikos ulottuu laajalle tai sen seurauksena tai tavoitteena on taloudellinen hyötyminen.

Rikoksen laajuutta arvioidaan sen järjestelmällisyyden, harkinnallisuuden tai tosiseikkojen peittelemispyrkimysten perusteella, joiden vuoksi vahingot ovat tulleet vakavammiksi.

Jäsenvaltioiden on valvottava sitä, että niiden rikosoikeudessa määrätään vakavista ympäristörikoksista tehokkaat, oikeasuhteiset ja vakuuttavat rangaistukset ja annetaan mahdollisuus rikoksentekijän luovuttamiseen. Myös oikeushenkilöiden voidaan katsoa olevan rikosoikeudellisesti vastuussa tällaisista rikoksista.

Rikoksen kohteet ja rikosten tuotto on voitava takavarikoida ja tuomita menetetyiksi. Rikoksiin sovelletaan yleisesti niitä periaatteita, jotka on esitetty 8. marraskuuta 1980 tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa, joka koskee rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista.

Vakavaan ympäristörikokseen syyllistyneiksi todetuilta henkilöiltä on poistettava tai kiellettävä oikeus harjoittaa luvanvaraista toimintaa, jos on olemassa vaara, että he käyttävät tilannetta hyväkseen. Myös henkilöltä, jota ei ole todettu syylliseksi, voidaan tarvittaessa kieltää oikeus harjoittaa toimintaa, johon vaaditaan virallinen lupa tai hyväksyntä, tai vastuunalaisia tehtäviä (perustaa tai johtaa yhtiöitä tai säätiöitä taikka toimia yhtiöiden tai tiettyjen elinten hallituksen jäsenenä). Myös vahingonkorvauksista on annettava säännöt.

Kansallisilla viranomaisilla on tutkintaa ja syytteeseenpanoa koskeva lainkäyttövalta ja -keinot rikoksissa,

  • jotka on tehty kyseisen jäsenvaltion alueella, mukaan lukien niiden lipun alla purjehtivat alukset
  • joiden tekijät ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisia tai asuvat pysyvästi kyseisessä jäsenvaltiossa
  • joiden tekijä on oikeushenkilö, jonka toimipaikka sijaitsee kyseisen jäsenvaltion alueella.

Jäsenvaltioiden on varmistettava toimivaltaisten viranomaisten toimien yhteensovittaminen tällaisten rikosten ehkäisyssä. Niiden on oltava yhteistyössä keskenään tutkinnan ja syytteeseenpanon aikana. Tällaisia rikoksia koskevat oikeusapupyynnöt on käsiteltävä nopeasti, ja yhteistyön oikeusasioissa on oltava tehokasta. Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan autettava toisiaan, toimitettava pyynnöttä toiselle jäsenvaltiolle hyödyllisiä tietoja syytteeseenpano- tai tutkintatapauksissa, jotta kyseinen jäsenvaltio voi ryhtyä tervehdyttämis- tai ehkäisytoimenpiteisiin.

Kuhunkin jäsenvaltioon perustetaan yhteyspiste tai useampia koordinoinnin ja vaihdon helpottamiseksi. Kansallisten yhteyspisteiden luetteloa sekä erityistoimivaltaa ja vakavien ympäristörikosten selvittämiseen erikoistuneita asiantuntijoita koskevaa luetteloa hoitaa toistaiseksi neuvoston pääsihteeristö. Vastuu on kuitenkin tarkoitus siirtää Europolille, kun tästä tulee toimivaltainen ympäristörikosten suhteen.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on kumonnut tämän päätöksen 13. syyskuuta 2005 antamallaan tuomiolla (ks. jäljempänä kohta "Asiaan liittyvät säädökset").

VIITTEET

Asiakirja

Voimaantulo

Määräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissa

Euroopan unionin virallinen lehti

Päätös 2003/80/YOS5.2.200327.1.2005EUVL L 29, 5.2.2003

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio, (suuri jaosto) 13 päivänä syyskuuta 2005, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Euroopan unionin neuvosto - Asia C-176/03.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi tuomiollaan päätöksen 2003/80/YOS, koska päätös olisi täytynyt tehdä EY:n perustamissopimuksen perusteella eikä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen perusteella. Tuomioistuin katsoo näin ollen komission olleen oikeassa ja toteaa, että komissio voi toteuttaa jäsenvaltioiden rikosoikeuteen liittyviä toimenpiteitä, kun rikosoikeudelliset seuraamukset ovat välttämätön toimenpide vakavien ympäristöön kohdistuvien loukkausten torjunnassa.

Viimeisin päivitys 03.04.2006
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun