RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Kuudes arvonlisäverodirektiivi: ALV:n yhdenmukainen määräytymisperuste

Arkisto

EU:n elimet poistavat verotarkastukset sisärajoilta kaikilta jäsenvaltioiden välisiltä liiketoimilta, yhtenäistävät jäsenvaltioiden arvonlisäverokantoja ja ottavat käyttöön määräajaksi siirtymäkauden, jolla helpotetaan siirtymistä jäsenvaltioiden välisen kaupan lopulliseen verotusjärjestelmään.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 77/388/ETY, annettu 17 päivänä toukokuuta 1977, jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste [Katso muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Tämä teksti on tiivistelmä direktiiveistä, jotka koskevat yhteisen arvonlisäverojärjestelmän käyttöönottoa ja toimintaa.

Soveltamisala

Arvonlisäveroa on kannettava verovelvollisen tässä ominaisuudessa maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta sekä tavaroiden maahantuonnista.

Alueellinen soveltamisala

Direktiiviä ei sovelleta seuraaviin yksittäisten jäsenvaltioiden alueisiin:

  • Helgolandin saari, Büsingenin alue (Saksa)
  • Grönlanti (Tanska)
  • Livigno, Campione d'Italia, Luganonjärven Italialle kuuluvat vesialueet (Italia).

Verovelvolliset

Verovelvollisella tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti harjoittaa missä tahansa jotakin seuraavista taloudellisen toiminnan muodoista, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta: tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittama toiminta, mukaan luettuina kaivostoiminta, maataloustoiminta ja vapaa ammattitoiminta tai vastaava. Jäsenvaltiot voivat pitää verovelvollisena myös jokaista, joka satunnaisesti suorittaa jotakin edellä mainittua liiketointa, erityisesti jotain seuraavista liiketoimista: rakennuksen tai rakennuksen osan luovutus siihen liittyvine maapohjineen ennen sen ensimmäistä käyttöönottoa, rakennusmaan luovutus.

Edellä käytetty sanonta "itsenäisesti" sulkee verotuksen ulkopuolelle työntekijät ja muut henkilöt, jos heidän suhteensa työnantajaan perustuu työsopimukseen tai muuhun oikeussuhteeseen, joka luo työnantajan ja työntekijän välisen suhteen.

Valtioita, hallinnollisia alueita, kuntia ja muita julkisoikeudellisia yhteisöjä ei niiden viranomaisen ominaisuudessa harjoittaman toiminnan tai suorittamien liiketoimien osalta pidetä verovelvollisina. Niitä on kuitenkin pidettävä verovelvollisina, jos niiden jättäminen verovelvollisuuden ulkopuolelle johtaisi huomattavaan kilpailun vääristymiseen.

Verollisten liiketoimien paikka

Tavaroiden luovutuspaikkana on pidettävä:

  • paikkaa, jossa tavara on vastaanottajalle lähettämisen tai kuljetuksen alkaessa (jos tavara lähetetään tai kuljetetaan)
  • paikkaa, jossa tavara on luovutushetkellä (jos tavaraa ei lähetetä tai kuljeteta).

Palvelujen suorituspaikkana on pidettävä paikkaa, jossa suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palvelu suoritetaan, taikka jos tällaista kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, suorittajan kotipaikkaa tai pysyvää asuinpaikkaa. Kuitenkin

  • kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen osalta, mukaan luettuina kiinteistövälittäjän tai esimerkiksi arkkitehtien palvelut, palvelujen suorituspaikka on omaisuuden sijaintipaikka;
  • kuljetuspalvelun suorituspaikka on paikka, jossa kuljetus, huomioon ottaen kuljettu matka, tapahtuu;
  • palvelujen suorituspaikka monien sellaisten palvelujen osalta, jotka koskevat kuljetuksen liitännäisiä toimintoja, kulttuuri-, urheilu-, tiede-, kasvatus- tai vastaavaa toimintaa, irtaimen aineellisen omaisuuden arviointia tai irtaimeen aineelliseen omaisuuteen liittyvää työtä, on paikka, jossa nämä suoritukset tosiasiallisesti tehdään;
  • muun irtaimen aineellisen omaisuuden kuin kulkuneuvojen vuokralleantopalvelujen suorituspaikka on paikka, jossa omaisuutta käytetään;
  • jäljempänä lueteltujen palvelujen osalta suorituspaikka on paikka, jossa vastaanottajalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, taikka näiden puuttuessa vastaanottajan kotipaikka tai vastaanottajan pysyvä asuinpaikka: tekijänoikeuksien siirrot tai käyttölupien myöntämiset, mainospalvelut, konsulttien, insinöörien, asianajajien tai tilintarkastajien palvelusuoritukset, pankki-, rahoitus- ja vakuutustoiminta jne.

Kaksinkertaisen verotuksen, verottamatta jättämisen tai kilpailun vääristymisen välttämiseksi jäsenvaltiot voivat pitää

  • maan alueella sijaitsevaa palvelun suorituspaikkaa yhteisön ulkopuolella sijaitsevana, jos tosiasiallinen käyttö ja hyödyntäminen tapahtuvat yhteisön ulkopuolella;
  • yhteisön ulkopuolella sijaitsevaa palvelun suorituspaikkaa maan alueella sijaitsevana, jos tosiasiallinen käyttö ja hyödyntäminen tapahtuvat maan alueella.

Verotettava tapahtuma ja verosaatavan syntyminen

Verotettavalla tapahtumalla tarkoitetaan tapahtumaa, jonka johdosta verosaatavan syntymiselle välttämättömät oikeudelliset edellytykset täyttyvät.

Verosaatavan syntymisellä tarkoitetaan veroviranomaisille lain nojalla tietystä hetkestä alkaen annettua oikeutta vaatia veronmaksuvelvolliselta veron maksamista, vaikka maksua voitaisiinkin lykätä.

Verotettava tapahtuma toteutuu ja verosaatava syntyy silloin, kun tavara luovutetaan tai palvelu suoritetaan. Tähän liittyvät poikkeukset on lueteltu direktiivissä.

Maahantuonnin osalta verotettava tapahtuma toteutuu ja verosaatava syntyy sillä hetkellä, jolloin tavara saapuu maan alueelle.

Veron peruste

Maan alueella veron perusteen on oltava tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten osalta

  • kaikki se, mikä muodostaa luovuttajan tai suorittajan näistä liiketoimista ostajalta, vastaanottajalta tai kolmannelta saaman tai saatavan vastikkeen, mukaan luettuina näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvät tuet;
  • näiden tai samanlaisten tavaroiden ostohinta, taikka ostohinnan puuttuessa näiden liiketoimien suoritushetkellä määrätty omakustannushinta;
  • verovelvolliselle palvelujen suorituksesta aiheutuvien kustannusten määrä;
  • kyseisen liiketoimen käypä arvo (käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä hintaa, jonka vastaanottaja siinä vaihdannan vaiheessa, jossa liiketoimi suoritetaan, joutuisi maksamaan riippumattomalle suorittajalle maan alueella liiketoimen suoritushetkellä vapaassa kilpailussa saadakseen tämän saman palvelun).

Tavaroiden maahantuonnissa veron perusteen on oltava

  • maahantuojan maksama tai maksettava hinta, jos tämä hinta muodostaa ainoan vastikkeen,
  • käypä arvo, jos mitään hintaa ei ole maksettu tai jos maksettu taikka maksettava hinta ei muodosta maahantuodun tavaran ainoata vastiketta (käypänä arvona on pidettävä sitä hintaa, jonka maahantuoja tuontivaiheessa joutuisi maksamaan itsenäiselle tavarantoimittajalle maassa, josta tavarat viedään, sillä hetkellä, jolloin verosaatava syntyy, saadakseen kyseisen tavaran vapaassa kilpailussa).

Verokanta

Kauppaan sovelletaan toimitettujen tavaroiden ja suoritettujen palveluiden kohdejäsenvaltion verokantoja ja edellytyksiä näillä direktiiveillä päätetyn verokantojen lähentämisen rajoissa:

  • yleisen arvonlisäverokannan on oltava vähintään 15 prosenttia kaikissa jäsenvaltioissa 31. joulukuuta 2000 saakka
  • yhtä tai kahta alennettua, vähintään 5 prosentin verokantaa voidaan soveltaa sellaisiin tavaroiden toimituksiin ja palvelujen suorituksiin, joilla on kulttuuriin tai yhteiskuntaan liittyvä tehtävä (liite H, jonka soveltamisalan neuvosto tutkii joka toinen vuosi)
  • muihin kuin liitteessä H lueteltuihin tavaroihin ja palveluihin, joihin 1. tammikuuta 1991 sovellettiin alennettua verokantaa, voidaan soveltaa vähintään 12 prosentin verokantoja
  • tammikuuta 1991 sovellettavat verovapautukset ja poikkeuksellisen alhaiset verokannat (alle 5 prosenttia) voidaan periaatteessa säilyttää vuoteen 1997 saakka
  • korotetut verokannat poistetaan.

Vapautukset

Maan alueella suoritettavat tietyt yleishyödylliset toiminnot, kuten vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnat, kiinteän omaisuuden vuokraus (majoitustoimintaa, alueiden vuokrausta kulkuneuvojen paikoitusta varten, pysyvästi asennettujen laitteiden ja koneiden vuokrausta ja säilytyslokeroiden vuokrausta lukuun ottamatta), sellaisten tavaroiden luovutukset, jotka käytetään verosta kokonaan vapautettuun toimintaan, sekä lukuisat muut toiminnot, kuten luottojen myöntäminen ja välitys, liiketoimet, mukaan luettuna välitys, jotka koskevat talletustilejä, maksuja tai tilisiirtoja, liiketoimet, mukaan luettuna välitys, jotka koskevat valuuttaa, liiketoimet, mukaan luettuna välitys, jotka koskevat osakkeita tai yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia jne., voidaan vapauttaa arvonlisäverosta.

Vapautuksia voidaan tehdä myös maahantuonnin osalta. Esimerkiksi sellaisten tavaroiden lopullinen maahantuonti, joiden osalta verovelvollisten suorittama luovutus on kaikissa tapauksissa maan alueella vapautettu verosta, passitusmenettelyyn ilmoitettujen tavaroiden maahantuonti, sellaisten väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn ilmoitettujen tavaroiden maahantuonti, jotka tällä tavalla vapautuvat tai kolmannesta maasta tuotuina vapautuisivat tulleista, ja sellaisten tavaroiden lopullinen maahantuonti, jotka ovat oikeutettuja muuhun kuin yhteisessä tullitariffissa säädettyyn tullivapautukseen tai jotka kolmannesta maasta tuotuina olisivat tähän oikeutetut, voidaan vapauttaa arvonlisäverosta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin olla myöntämättä vapautusta, jos vapautuksen myöntäminen voi vakavasti uhata kilpailun edellytyksiä kotimarkkinoilla.

Vienti ja vastaavat liiketoimet sekä kansainväliset kuljetukset voidaan vapauttaa arvonlisäveron maksusta. Kansainväliselle tavaraliikenteelle voidaan myös myöntää erityisvapautuksia.

Vähennykset

Vähennysoikeuden syntyminen ja laajuus: vähennysoikeus syntyy, kun vähennyskelpoista veroa koskeva verosaatava syntyy. Jos tavarat ja palvelut käytetään verovelvollisen arvonlisäverollisiin liiketoimiin, verovelvollisella on oikeus vähentää siitä verosta, jonka maksamiseen hän on velvollinen: arvonlisävero, joka on maksettava tai maksettu tavaroista tai palveluista, jotka verovelvolliselle on luovuttanut taikka suorittanut tai luovuttaa taikka suorittaa toinen verovelvollinen; arvonlisävero, joka on maksettava tai maksettu maahantuoduista tavaroista; arvonlisävero, joka on maksettava

  • yrityksen tuottamien, rakentamien, louhimien, jalostamien, ostamien tai maahantuomien tavaroiden ottamisesta verovelvollisen yrityksen tarpeiden mukaiseen käyttöön, jos tällaisten tavaroiden hankkiminen toiselta verovelvolliselta ei olisi oikeuttanut arvonlisäveron täyteen vähennykseen, tai
  • verovelvollisen yrityksensä tarpeita varten suorittamasta palvelusta, jos palvelu toisen verovelvollisen suorittamana ei oikeuttaisi arvonlisäveron täysimääräiseen vähennykseen.

Jäsenvaltioiden on myös myönnettävä jokaiselle verovelvolliselle arvonlisäveron vähennys tai palautus, jos tavarat tai palvelut käytetään seuraaviin tarkoituksiin:

  • taloudelliseen toimintaan liittyvät liiketoimet, jotka suoritetaan ulkomailla ja jotka oikeuttaisivat vähennykseen, jos ne suoritettaisiin maan alueella;
  • verosta vapautetut liiketoimet;
  • verosta vapautetut liiketoimet, jos vastaanottaja on sijoittautunut yhteisön ulkopuolelle tai jos nämä liiketoimet välittömästi liittyvät yhteisön ulkopuolelle vietäviksi tarkoitettuihin tavaroihin.

Vähennysoikeuden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt: vähennysoikeuden käyttö edellyttää verovelvolliselta joko laskun hallussapitoa, sellaisen tuontiasiakirjan hallussapitoa, jossa verovelvollinen mainitaan vastaanottajaksi tai tuojaksi ja jossa mainitaan tai josta voidaan laskea maksettavan veron määrä, tai kunkin jäsenvaltion määräämien muodollisuuksien noudattamista.

Veronmaksuvelvolliset

Sisäisen järjestelmän mukaisesti arvonlisäveroa ovat velvolliset maksamaan

  • verovelvolliset, jotka suorittavat verollisia liiketoimia, silloin kun niiden suorittajana on ulkomaille sijoittautunut verovelvollinen. Jos verollisen liiketoimen suorittaa ulkomaille sijoittautunut verovelvollinen, jäsenvaltiot voivat määrätä toisen henkilön maksamaan veron. Tähän tarkoitukseen voidaan nimetä erityisesti veroedustaja tai verollisen liiketoimen vastaanottaja. Jäsenvaltiot voivat myös määrätä muun henkilön kuin verovelvollisen vastuuseen yhteisvastuullisesti veron maksamisesta;
  • ulkomaille sijoittautuneen verovelvollisen suorittaman palvelun vastaanottaja. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrätä palvelun suorittajan yhteisvastuulliseksi veron maksamisesta;
  • jokainen henkilö, joka mainitsee arvonlisäveron laskussa tai laskuna toimivassa asiakirjassa.

Maahantuonnissa henkilöltä tai henkilöiltä, jotka tuontivaltio on määrännyt tai hyväksynyt veronmaksuvelvollisiksi, peritään arvonlisäveroa.

Direktiivissä asetetaan verovelvollisille velvoitteita myös sisäiseen järjestelmään ja maahantuontiin liittyvänä. Verovelvollisen on esimerkiksi ilmoitettava verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta, muuttumisesta tai loppumisesta. Verovelvollisen on pidettävä riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa arvonlisäveron soveltamisen ja veroviranomaisen suorittaman tarkastuksen mahdollistamiseksi. Näillä vaatimuksilla varmistetaan arvonlisäveron moitteeton soveltaminen.

Erityisjärjestelmät

On olemassa useita erityisjärjestelmiä:

  • pieniä yrityksiä koskeva erityisjärjestelmä;
  • maantaloustuottajia koskeva erityisjärjestelmä (yhteinen vakiokantajärjestelmä);
  • käytettyjä tavaroita, taide-esineitä, keräily- ja antiikkiesineitä koskeva erityisjärjestelmä;
  • kultaa koskeva erityisjärjestelmä;
  • erityisen työvaltaisia palveluita (castellanodeutschenglishfrançais) koskeva erityisjärjestelmä;
  • matkatoimistoja (castellanodeutschenglishfrançais) koskeva erityisjärjestelmä.

Jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin ottaa käyttöön poikkeavia erityistoimenpiteitä veronkannon yksinkertaistamiseksi tai tietyntyyppisten veropetosten ja veron kiertämisen estämiseksi.

Komissio esitti 25. kesäkuuta 1997 neuvoa-antavan arvonlisäverokomitean perustamista.

Direktiiviä 77/388/ETY on muutettu useaan otteeseen. Viimeisimmät muutokset on tehty seuraavilla säädöksillä:

  • Neuvoston direktiivi 2000/17/EY yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta. Direktiivin nojalla Itävallan tasavalta saa soveltaa alennettuja verokantoja asumiskäyttöön tarkoitetun kiinteän omaisuuden vuokraukseen, jos tämä verokanta on vähintään 10 prosenttia, ja Portugalin tasavalta saa soveltaa alennettuja verokantoja ravintola-alalla, jos tämä verokanta on vähintään 12 prosenttia.
  • Neuvoston direktiivi 2000/65/EY direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäveron maksuvelvollisen määrittelyn osalta. Veronmaksuvelvollisen määrittämistä koskevat säännöt tuottivat ongelmia monille pienille, aktiivisille palveluntarjoajille useissa jäsenvaltioissa, koska ne voitiin velvoittaa nimeämään veromaksuvelvollinen veroedustaja siinä maassa, jonne ne toimittivat tavaroita tai jossa ne suorittivat palveluita, mutta jonne ne eivät olleet sijoittautuneet. Sittemmin on hyväksytty hallinnollista yhteistyötä koskeva lainsäädäntö, jolla säädellään jäsenvaltioiden keskinäistä apua. Yhteistä arvonlisäverojärjestelmää on myös yksinkertaistettava. Siksi uudessa 21 artiklassa säädetään, että veroedustajan nimeäminen on sijoittautumattomille verovelvollisille vapaaehtoista.
  • Neuvoston direktiivi 2001/115/EY direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverotuksen laskuttamisen yksinkertaistamiseksi ja ajanmukaistamiseksi. Tavoitteena on yksinkertaistaa arvonlisäverotuksen laskuttamiselle asettamia vaatimuksia etenkin laatimalla pakollisten tietojen luettelo ja luomalla yhteiset oikeudelliset ja tekniset edellytykset elektroniselle laskutukselle. Tavoitteena on myös hyötyä uuden teknologian kehittymisestä.
  • Neuvoston direktiivillä 2002/38/EY muutetaan kyseistä direktiiviä (kuudetta arvonlisädirektiiviä). Yhteisöön sijoittautuneille muille kuin verovelvollisille henkilöille kolmansista maista sähköisesti suoritettavista palveluista olisi kannettava arvonlisäveroa. Tätä tarkoitusta varten perustetaan erityisjärjestelmä. Kulutusjäsenvaltion tehtävänä on valvoa, että toimijat noudattavat velvollisuuksiaan. Sähköisesti suoritettaviksi palveluiksi katsotaan muun muassa musiikin, elokuvien ja pelien tarjoaminen, kuvien, kirjoitusten ja tietojen toimittaminen, ohjelmistojen toimittaminen ja verkkosivustojen isännöinti.
  • Direktiivillä 2003/92/EY muutetaan kaasun ja sähkön luovutusta koskevia arvonlisäveron soveltamissääntöjä sisämarkkinoiden toiminnan helpottamiseksi. Direktiivillä pyritään ratkaisemaan muun muassa kaksinkertaista verotusta tai verottamatta jättämistä sekä tarjoajien välisen kilpailun vääristymistä koskevat ongelmat. Vaikka aiemmat säännöt toimivat hyvin kansallisessa kontekstissa, ne eivät enää vastaa kaasun ja sähkön luovutusta koskevien markkinoiden vapautumisesta ja kansainvälistymisestä seurannutta tilannetta. Tämän takia uusissa säännöissä määrätään, että kaasua ja sähköä verotetaan luovutus- tai kulutusjäsenvaltiossa; pakollinen rekisteröitymisjärjestelmä kumotaan, jolloin luovuttajien ei enää tarvitse ilmoittautua toisen jäsenvaltion ALV-rekisteriin, jos ostaja ja luovuttaja eivät ole sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon; jakeluverkkoon pääsyä ja sen käyttöä koskevia kustannuksia verotetaan hankkijan sijoittumispaikassa.
  • Direktiivillä 2004/7/EY muutetaan menettelyjä, joita jäsenvaltiot voivat käyttää poikkeustoimenpiteiden esittämiseksi kyseisen direktiivin 77/388/ETY täytäntöönpanoon. Direktiivi yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa menettelyä, jonka ansiosta neuvosto voi kuudennen arvonlisäverodirektiivin 27 ja 30 artiklan mukaisesti antaa jäsenvaltioille luvan ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä poikkeavia erityistoimenpiteitä veronkannon yksinkertaistamiseksi tai tietyntyyppisten veropetosten ja veron kiertämisen estämiseksi tai kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön kanssa solmitun sopimuksen täytäntöönpanemiseksi. Avoimuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi direktiivissä määrätään muun muassa, että poikkeustoimenpiteitä ei enää voida hyväksyä hiljaisesti. Näin ollen neuvosto tekee kaikista vahvistetuista poikkeuksista nimenomaisen päätöksen komission ehdotuksesta. Direktiivissä määrätään, että komissio olisi velvoitettava ilmoittamaan pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle kun sillä on käytössään kaikki tiedot, jotka se katsoo tarvitsevansa asian esittämiseksi neuvostolle. Kolmen kuukauden kuluessa tietojen toimittamisesta komissio esittää neuvostolle hyväksymisehdotuksen tai tiedonannon, jossa komissio esittää huomautuksia pyydettyyn poikkeukseen. On tarpeen varmistaa, että yhteisiä arvonlisäverosääntöjä sovelletaan yhdenmukaisemmin. Tämän vuoksi direktiivissä määrätään neuvostolle annettavasta täytäntöönpanovallasta. Neuvosto voi näin komission ehdotuksen perusteella hyväksyä sellaisten menettelyjen käyttöönoton, joilla varmistetaan näiden sääntöjen täytäntöönpano.
  • Direktiivillä 2004/15/EY (castellanodeutschenglishfrançais) muutetaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin 289 artiklan 6 kohtaa niin, että työvaltaisia palveluja koskevien alennettujen arvonlisäverokantojen soveltamisaikaa jatketaan kahdella vuodella.
  • Direktiivillä 2004/66/EY mukautetaan direktiivi 77/388/ETY sen johdosta, että 1. toukokuuta 2004 Euroopan yhteisöön liittyi kymmenen uutta jäsenvaltiota.
  • Direktiivin 2005/92/EY tarkoituksena on jatkaa yleisen alv-kannan vähimmäistason (15 %) soveltamista uudella viisivuotisjaksolla 1. päivästä tammikuuta 2006 31 päivään joulukuuta 2010.
  • Direktiivi 2006/69/EY muuttaa kuudetta arvonlisäverodirektiiviä niin, että jäsenvaltiot saavat mahdollisuuden toteuttaa nopeasti oikeudellisesti hyväksyttäviä toimenpiteitä veropetosten ja veron kiertämisen estämiseksi tietyillä kohdealoilla.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 77/388/ETY1.1.19781.1.1978EYVL L 145 du 13.6.1977

MuutossäädöksetVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 80/368/ETY22.3.198822.3.1988EYVL L 90, 3.4.1980
Asetus 3308/80 (Euratom)--EYVL L 345, 20.12.1980
Direktiivi 84/386/ETY1.7.19851.7.1985EYVL L 208, 3.8.1984
Direktiivi 89/465/ETY24.7.19891.1.1990
1.1.1991
1.1.1992
1.1.1993
1.1.1994
EYVL L 226, 3.8.1989
Direktiivi 91/680/ETY1.1.19931.1.1993EYVL L 376, 31.12.1991
Direktiivi 92/77/ETY1.1.19931.1.1993EYVL L 316, 31.10.1992
Direktiivi 92/111/ETY1.1.19931.1.1993EYVL L 390, 31.12.1992
Direktiivi 94/4/EY1.4.1994, poikkeuksia lukuun ottamatta-EYVL L 365, 31.12.1994
Direktiivi 94/5/EY1.1.19951.1.1995EYVL L 60, 3.3.1994
Direktiivi 94/76/EY1.1.19951.1.1995EYVL L 365, 31.12.1994
Direktiivi 95/7/EY1.1.1996, poikkeuksia lukuun ottamatta-EYVL L 102, 5.5.1995
Direktiivi 96/42/EY29.7.1996-EYVL L 170, 9.7.1996
Direktiivi 98/80/EY17.10.19981.1.2000EYVL L 281, 17.10.1998
Direktiivi 1999/49/EY2.6.199931.12.1998EYVL L 139, 2.6.1999
Direktiivi 1999/59/EY26.6.19991.1.2000EYVL L 162, 26.6.1999
Direktiivi 1999/85/EY28.10.199931.12.2002EYVL L 277, 28.10.1999
Direktiivi 2000/17/EY5.4.2000-EYVL L 84, 5.4.2000
Direktiivi 2000/65/EY21.10.200031.12.2001EYVL L 269, 21.10.2000
Direktiivi 2001/4/EY27.1.2001-EYVL L 22, 24.1.2001
Direktiivi 2001/115/EY7.2.20021.1.2004EYVL L 15, 17.1.2002
Direktiivi 2002/38/EY15.5.2002-EYVL L 128, 15.5.2002
Direktiivi 2002/93/EY7.12.2002-EUVL L 260, 11.10.2003
Direktiivi 2003/92/EY11.10.20031.1.2005EUVL L 260, 11.10.2003
Direktiivi 2004/7/EY19.2.2004-EUVL L 27, 30.1.2004
Direktiivi 2004/15/EY10.2.20041.1.2004EUVL L 52, 21.2.2004
Direktiivi 2004/66/EY1.5.20041.5.2004EUVL L 168, 1.5.2004
Direktiivi 2005/92/EY28.12.20051.1.2006EUVL L 345, 28.12.2005
Direktiivi 2006/18/EY22.2.2006-EUVL L 51, 22.2.2006
Direktiivi 2006/69/EY12.8.2006-EUVL L 221, 12.8.2006
Direktiivi 2006/98/EY1.1.2007-EUVL L 363, 20.12.2006

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

VERONKANNON, VELVOITTEIDEN JA PALAUTUSTEN YKSINKERTAISTAMINEN:

Ehdotus neuvoston direktiiviksi, annettu 29 päivänä lokakuuta 2004, direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverovelvoitteiden yksinkertaistamiseksi; ehdotus neuvoston direktiiviksi, annettu 29 päivänä lokakuuta 2004, yksityiskohtaisista säännöistä direktiivissä 77/388/ETY säädetyn arvonlisäveron palautuksen suorittamiseksi maan alueelle sijoittautumattomille mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille [KOM(2004) 728/1 ja 2 - EUVL C 24, 29.1.2005]

Yksinkertaistaakseen toimenpiteitä muodollisuuksien keventämiseksi niiltä arvonlisäverovelvollisilta, jotka eivät ole sijoittautuneet siihen jäsenvaltioon, jossa he harjoittavat toimintaansa, komissio ehdottaa kolmea erillistä säädösmuutosta, joissa määrätään kuudesta konkreettisesta toimenpiteestä. Niillä otetaan käyttöön sijoittautumattomiin verovelvollisiin sovellettava yhden luukun järjestelmä; nykyaikaistetaan palautusmenettelyä sähköisessä muodossa olevan yhden luukun avulla; yhdenmukaistetaan tavara- ja palveluvalikoimaa, jonka osalta jäsenvaltiot voivat rajoittaa vähennysoikeutta; laajennetaan käännetyn verovelvollisuuden soveltamista tiettyihin sijoittautumattomien verovelvollisten suorittamiin yritysten välisiin liiketoimiin; tarkistetaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sovellettavaa erityisjärjestelmää sekä yksinkertaistetaan etämyyntiin sovellettavia sääntöjä.

PALVELUJEN SUORITUSTEN ARVONLISÄVEROTUSPAIKKA:

Neuvoston asetus N:o 1777/2005, annettu 17 päivänä lokakuuta 2005, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 77/388/ETY täytäntöönpanotoimenpiteistä [EUVL L 288, 29.10.2005].
Asetuksella selvennetään yhteisten alv-sääntöjen tulkintaa ja soveltamista. Siinä tarkennetaan kuudennen alv-direktiivin tärkeitä kohtia, joita ovat verovelvolliset, tiettyjen palvelujen suorituspaikka ja sähköisesti suoritettaviin palveluihin sovellettavat säännöt. Tavoitteena on yhdenmukaisempi soveltaminen ja sisämarkkinoiden parempi toiminta.

Ehdotus neuvoston direktiiviksi, annettu 23 päivänä joulukuuta 2003, direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta [KOM(2003) 822 lopullinen, EUVL C 96, 21.4.2004].

Komissio ehdottaa, että arvonlisäverovelvollisten välisiä palvelujen suorituksia (eli yritysten välisiä suorituksia, business-to-business - B2B) verotettaisiin tästä lähtien valtiossa, johon asiakas on sijoittautunut (eli kulutuspaikassa) eikä palvelujen suorittajan kotivaltiossa. Komission muutosehdotuksen kohteena ovat erityisesti tiettyihin yksityishenkilöille suoritettaviin palveluihin sovellettavat alv-säännöt. Ehdotettujen muutosten tarkoituksena on poistaa kilpailuvääristymät toisaalta EU:n yritysten väliltä ja toisaalta EU:n ja sen ulkopuolisten maiden yritysten väliltä, kun ne suorittavat etäpalveluja yksityishenkilöille. Lisäksi muutetulla ehdotuksella kevennetään yrityksille lankeavia alv-muodollisuuksia yhdenmukaistamalla toimijoille ja yksityishenkilöille suoritettaviin palveluihin sovellettavia sääntöjä.

Kuulemismenettely (CNS/2003/0329)

HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ JA KESKINÄINEN APU VÄLILLISTEN VEROJEN ALALLA:

Neuvoston asetusehdotus, annettu 29 päivänä lokakuuta 2004, asetuksen (EY) N:o 1798/2003 muuttamisesta siltä osin kuin se koskee hallinnollisten yhteistyöjärjestelyiden käyttöönottoa arvonlisäveroa koskevan yhden luukun järjestelmän ja arvonlisäveron palautusmenettelyn yhteydessä [KOM(2004) 728/3, EUVL C 24, 29.1.2005]

Euroopan komissio ehdottaa asetusta, jolla yksinkertaistetaan nykyisiä arvonlisäverovelvoitteita tavoitteena tukea rajatylittävää liiketoimintaa harjoittavia toimijoita, jotka luovuttavat tavaroita tai suorittavat palveluja EU:n muissa jäsenvaltioissa. Ehdotuksen mukaan perustetaan muun muun muassa "yhden luukun" järjestelmä, jonka ansiosta verovelvolliset voisivat täyttää kaikkia EU:n alueella harjoittamiaan liiketoimia koskevat arvonlisäverovelvoitteensa siinä jäsenvaltiossa, johon ne ovat sijoittautuneet. Järjestelmän mukaisesti ne voisivat käyttää yhtä ainoaa alv-tunnusta kaikkien EU:n alueella toteuttamiensa tavaroiden luovutusten ja palvelujen suoritusten yhteydessä ja jättää alv-ilmoituksensa yhteen sähköiseen portaaliin, jonka välityksellä ne siirtyisivät automaattisesti kaikkiin niihin jäsenvaltioihin, joissa ne luovuttavat tavaroita tai suorittavat palveluja. Lisäksi ehdotus käsittää viisi muuta yksinkertaistamistoimenpidettä.

Kuulemismenettely (CNS/2004/0262)

Neuvoston direktiivi 2003/93/EY, annettu 7 päivänä lokakuuta 2003, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien ja välillisten verojen alalla annetun neuvoston direktiivin 77/799/ETY muuttamisesta [EUVL L 264, 15.10.2003].

Kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin tehdyn muutoksen ansiosta jäsenvaltiot voivat vaihtaa tietoja tietyistä vakuutusmaksuista perittävistä veroista ja torjua arvonlisäveronkiertoa.

Neuvoston asetus (ETY) N:o 1798/2003, annettu 7 päivänä lokakuuta 2003, hallinnollisesta yhteistyöstä arvonlisäverotuksen alalla ja asetuksen (ETY) N:o 218/92 kumoamisesta (EUVL L 264, 15.10.2003).
Asetuksella (EY) N:o 1798/2003 vahvistetaan jäsenvaltioiden veroviranomaisten yhteistyötä arvonlisäveronkierron torjumiseksi tietojen vaihtoa haittaavia esteitä poistamalla. Asetuksessa määritellään kolme päätavoitetta:

  • jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä varten on laadittava aiempaa selkeämmät ja sitovat säännöt;
  • on varmistettava suoremmat yhteydet kansallisten petostentorjuntavirastojen välillä;
  • tietojen vaihtoa on lisättävä.

ERITYISJÄRJESTELMÄT:

Neuvoston direktiiviehdotus, annettu 5 päivänä toukokuuta 2003, direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta postialalla suoritettavien palveluiden arvonlisäveron osalta [KOM(2003) 234 lopullinen, EUVL C 76, 25.3.2004].

Komissio esitys muuttaa julkisiin postipalveluihin sovellettavia alv-sääntöjä tekemällä näistä palveluista yleisesti verollisia. Näin estetään kilpailun vääristyminen julkisten postipalvelujen alalla, jonka toimijoista yhä suurempi osa on yksityisyrityksiä. Jotta tämän muutoksen vaikutus lopullisten kuluttajien maksamiin hintoihin olisi kuitenkin mahdollisimman pieni, komission ratkaisu sisältää mahdollisuuden soveltaa joissakin tapauksissa alennettua alv-kantaa enintään kaksi kiloa painavien kirjeiden ja pikkupakettien toimittamiseen.
Ehdotus perustuu seuraaviin kolmeen seikkaan:

  • julkisia postipalveluja ja postimerkkejä koskevan vapautuksen poistaminen,
  • muutetut suorituspaikkasäännöt ainoastaan yhden alv-kannan varmistamiseksi suurimmalle osalle yksityispostia,
  • mahdollisuus alennettuun kantaan.

Kuulemismenettely (CNS/2003/0091)

Ehdotus neuvoston direktiiviksi, annettu 8 päivänä helmikuuta 2002, direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän osalta [KOM(2002) 64 lopullinen - EYVL C 126 E, 28.5.2002].

Direktiiviehdotuksella (castellanodeutschenglishfrançais) laajennetaan matkatoimistoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisalaa koskemaan kaikkia matkapakettipalvelujen suorituksia.
Kuulemismenettely (CNS/2002/0041)


 
Viimeisin päivitys 12.02.2007
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun