EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Luonnonvarojen kestävän käytön strategian valmistelu

Euroopan unioni (EU) esittelee keskeiset periaatteet, joissa määritellään eurooppalainen strategia luonnonvarojen käytön ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Strategia perustuu luonnonvarojen tilaan sekä voimassa oleviin politiikkoihin.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto 1. lokakuuta 2003: "Kohti luonnonvarojen kestävän käytön teemakohtaista strategiaa" (KOM(2003) 572 - ei julkaistu virallisessa lehdessä).

TIIVISTELMÄ

Luonnonvarojen hyödyntämisellä on ympäristövaikutuksia, minkä vuoksi on tarpeen laatia kokonaisvaltainen strategia luonnonvarojen kestävää hoitoa varten.

Komissio esittää tässä tiedonannossaan tulevan teemakohtaisen strategian tärkeimmät periaatteet. Strategian tavoitteena on luoda puitteet toimenpiteille, jotka mahdollistavat luonnonvarojen kestävän käytön Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti, niin ettei ympäristön tila heikkene entisestään.

Jotta strategia olisi tehokas, siinä on otettava huomioon luonnonvarat, ihmisten toiminnan vaikutus ja jo käynnistetyt toimet.

Luonnonvaroja on monentyyppisiä, ja ne voidaan luokitella seuraavasti: raaka-aineet (esimerkiksi mineraalit ja biomassa), ympäristön osatekijät (vesi, ilma, maaperä), virtaavat luonnonvarat (esimerkiksi tuuli, maalämpö ja aurinkoenergia) sekä fyysinen tila, jota tarvitaan kaikkien edellä mainittujen luonnonvarojen tuottamiseen tai ylläpitämiseen. Nämä eri luonnonvarat voidaan jakaa myös uusiutuviin ja uusiutumattomiin luonnonvaroihin.

Tämä monimuotoisuus on tärkeää, koska ihmisten toiminnalla on erilainen vaikutus riippuen siitä, mistä luonnonvaratyypistä on kyse. Yksi merkittävä riski on uusiutumattomien luonnonvarojen (lähinnä mineraalit, metallit ja fossiiliset polttoaineet) ehtyminen, vaikka riskiä pienentävät useat tekijät, kuten materiaalien käytön tehostaminen, kierrätys, luonnonvarojen korvaus muilla tuotteilla sekä tieto siitä, että tunnetut varannot muodostavat vain murto-osan kokonaisvarannoista. Määrällinen vaikutus koskee myös tiettyjä uusiutuvia luonnonvaroja, kun kulutus ylittää niiden uusiutumiskyvyn. Esimerkkejä tästä ovat kalavarat ja makean veden varat.

Määrällisen vaikutuksen lisäksi luonnonvarojen hyödyntäminen voi heikentää luonnonympäristön laatua (ilma, vesistöt tai maaperä) siten, että se uhkaa ekosysteemejä, mikä ilmenee erityisesti elinympäristöjen tuhoutumisena tai tiettyjen lajien sukupuuttoon kuolemisena. Luonnonympäristön laadun heikkeneminen voi uhata myös ihmisten terveyttä (esimerkiksi altistuminen haitallisille aineille kuten asbestille).

Nämä kaksi mahdollista ongelmaa, määrällinen ja laadullinen, vaativat viranomaisilta erilaisia toimenpiteitä, joiden tulee kohdistua luonnonvarojen koko elinkaareen niiden käyttöönotosta aina jätehuoltoon. Tiettyjä toimenpiteitä on jo käynnistetty ympäristöpolitiikan alalla sekä sellaisten politiikkojen välityksellä, jotka vaikuttavat luonnonvarojen hyödyntämiseen (esimerkiksi maatalous- tai kalastuspolitiikka, tutkimus ja kemikaalit).

Vielä ei ole kuitenkaan olemassa kokonaisvaltaista politiikkaa, joka koskisi luonnonvarojen käytön ympäristövaikutuksia. Tämän vuoksi tulevan teemakohtaisen strategian tulisi olla kokonaisvaltainen ja sen tulisi tähdätä tiedonlevitykseen sekä toimintaohjelman luomiseen. Teemakohtaisen strategian pääkohdat olisivat:

  • tietämyksen kokoaminen luonnonvarojen hyödyntämisen ja siitä aiheutuvien ympäristövaikutusten välisistä yhteyksistä luonnonvarojen elinkaaren kaikissa vaiheissa; tietoa olisi hankittava erityisesti materiaalivirroista, ekosysteemien tilasta, maankäytöstä ja merten luonnonvaroista;
  • ympäristöön vaikuttavien politiikkojen (esimerkiksi ympäristö-, talous-, vero-, maatalous-, kalastus-, energia- tai liikennepolitiikka) arviointi, jotta voidaan selvittää missä määrin eri aloilla tehdyt valinnat ovat yhteensopivia tavoitteen kanssa, joka on ympäristön tilan heikkenemisen ja talouskasvun välisen suhteen purkaminen;
  • luonnonvarojen käyttöön vaikuttavien politiikkojen yhdentäminen, jotta voidaan edistää näiden kysymysten huomioon ottamista muissa politiikoissa, mikä mahdollistaisi kahden edellisen kohdan puitteissa tuotetun tiedon hyödyntämisen konkreettisten ja yhtenäisten toimien toteuttamisessa.

Kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaan luonnonvarastrategiaan (yksi seitsemästä suunnitteilla olevasta teemakohtaisesta strategiasta) on sisällyttävä viisi tehtävää:

  • arvio Euroopan unionin materiaali- ja jätevirroista, mukaan luettuina tuonti ja vienti, esimerkiksi käyttäen materiaalivirta-analyysiä;
  • poliittisten toimenpiteiden tehokkuuden sekä luonnonvaroihin ja jätteeseen liittyvien tukien vaikutusten tarkastelu;
  • tavoitteiden ja päämäärien asettaminen luonnonvarojen käytön tehokkuudelle ja luonnonvarojen käytön vähentämiselle, jotta talouskasvun ja kielteisten ympäristövaikutusten välinen yhteys saadaan purettua;
  • sellaisten etsintä- ja louhintamenetelmien ja -tekniikoiden edistäminen, jotka parantavat ekotehokkuutta ja raaka-aineiden, energian, veden ja muiden luonnonvarojen kestävää käyttöä;
  • erilaisten toteutusvälineiden kehittäminen: tutkimus, teknologiansiirto, markkinaperusteiset taloudelliset välineet, parhaiden käytäntöjen ohjelmat ja luonnonvarojen käytön tehokkuuden indikaattorit.

Taustaa

Tämä tiedonanto on eurooppalaisen luonnonvarastrategian laatimisen ensimmäinen vaihe. Tähän strategiaan liittyy läheisesti kaksi muuta suunnitteilla olevaa kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman aloitetta: yhdennetty tuotepolitiikka ja jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen strategia. Näiden kolmen aloitteen rinnakkainen soveltaminen helpottaa vastaisuudessa luonnonvarojen, tuotteiden ja jätteiden sekä niiden ympäristövaikutuksien tasapainoista hallintaa.

See also

Lisätietoja tämän konsultaation jatkotoimista on saatavilla luonnonvarastrategian sivuilla (EN).

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto, 21 joulukuuta 2005: Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia [KOM(2005) 670 - Ei julkaistu EUVL:ssä].

Viimeisin päivitys 08.06.2006

Top