RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Maakaasun toimitusvarmuus

Arkisto

Maakaasusta, joka on aina katsottu polttoaineeksi, joka tulisi asettaa etusijalle sähköntuotannossa Euroopan unionissa (EU), on tulossa yhä tärkeämpi energialähde. Euroopan kaasuntoimitustilanne on suhteellisen suotuisa, koska sillä on omia merkittäviä kaasuvarantoja ja koska 70–80 prosenttia maailman kaasuvarannoista on taloudellisesti sen markkinoiden ulottuvilla. Uusilla kaasun sisämarkkinoilla ei enää tule olemaan yhtä ainoaa toimitusvarmuuden takaavaa toimijaa. Vastuuta tästä tehtävästä ei siis voida jättää yksinomaan toimialalle, joka on itsekin riippuvainen tuonnista.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 2004/67/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004, maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä.

TIIVISTELMÄ

Taustaa

Energiahuoltoa koskevassa vihreässä kirjassa todetaan, että Euroopan riippuvuus EU:n ulkopuolisten alueiden kaasuntuonnista on huolestuttavalla tasolla. Yli 40 prosenttia Euroopan maakaasunkulutuksesta katetaan nykyään tuonnilla ja ennusteiden mukaan EU:n riippuvuus kaasun tuonnista voi kasvaa 70 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Toimitusvarmuuden takaaminen Euroopan siirtymävaiheessa olevilla kaasumarkkinoilla (EN) ei voi olla yhden ainoan markkinatoimijan vastuulla, ja jäsenvaltioiden onkin määritettävä kaikkien markkinatoimijoiden tehtävät ja vastuualueet toimitusvarmuuden takaamisessa.

Voimassa olevassa kaasudirektiivissä 2003/55/EY tunnustetaan jäsenvaltioiden oikeus pitää toimitusvarmuutta julkisen palvelun velvoitteena. Direktiivissä annetaan maakaasualan sisämarkkinoita koskevat yhteiset säännöt, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat turvautua tarvittaviin erityistoimenpiteisiin energiamarkkinoiden äkillisen kriisin varalta. Yhteisön kaasumarkkinoiden vapauttaminen on käynnissä, ja tästä syystä tarve taata kaasun toimitusvarmuus kasvaa.

Erilaiset kilpailun esteet on vielä kuitenkin poistettava. Esteet liittyvät muun muassa korkeisiin verkkotariffeihin, verkkoon pääsyn yleisten, syrjimättömien ja avointen menettelytapojen takaamiseen, uusien tulokkaiden kokemiin ongelmiin sekä yhden tai useamman yhtiön hallitsevaan asemaan kaasun tuotannossa ja -tuonnissa.

Tavoite

Nykyisessä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat määrittää kaasun toimitusvarmuuden takaamista koskevat avoimet, solidaariset, syrjimättömät ja kilpailuun perustuvien kaasun sisämarkkinoiden vaatimuksien mukaiset yleiset toimintatavat.

Toimitusvarmuuden takaaminen erityisasiakkaille

Jäsenvaltiot takaavat, että toimitukset kotitalousasiakkaille niiden alueella turvataan ainakin seuraavissa tapauksissa:

  • kansallisten kaasuntoimitusten osittainen keskeytyminen ajaksi, jonka jäsenvaltiot määrittelevät kansalliset olosuhteet huomioon ottaen
  • erittäin kylmä lämpötila kansallisesti määriteltynä huippuajanjaksona
  • poikkeuksellisen suuren kaasuntarpeen kaudet kylmimpien sääjaksojen aikana, jotka tilastollisesti sattuvat joka kahdeskymmenes vuosi.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi:

  • laajentaa soveltamisalaa siten, että siihen kuuluvat erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ja muut asiakkaat, jotka eivät voi vaihtaa kaasunkulutustaan muihin energialähteisiin
  • määritellä tai edellyttää teollisuuden määrittelevän ohjeelliset vähimmäistavoitteet jäsenvaltiossa tai sen ulkopuolella tapahtuvan varastoinnin mahdolliselle tulevalle osuudelle toimitusvarmuudesta
  • yhteistyössä toisen jäsenvaltion kanssa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet (mm. kahdenväliset sopimukset) toimitusvarmuutta koskevien vaatimusten täyttämiseksi käyttäen kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevia kaasunvarastointilaitoksia
  • määritellä tai edellyttää teollisuuden määrittelevän ohjeelliset vähimmäistavoitteet jäsenvaltiossa tai sen ulkopuolella tapahtuvan kaasunvarastoinnin mahdolliselle tulevalle osuudelle toimitusvarmuudesta
  • annettava ja julkistettava kansalliset hätätilanteita koskevat säännökset.

Kaasun toimitusvarmuuden tärkeyden huomioon ottaen komission olisi seurattava jäsenvaltioiden kertomusten pohjalta:

  • kaasun tuontia kolmansista maista koskevien uusien pitkäaikaisten toimitussopimusten määrää
  • onko kaasuntoimitusten likviditeetti riittävä
  • käytettävissä olevan kaasun määrää ja kaasuvarastojen käyttökapasiteettia
  • jäsenvaltioiden kansallisten kaasujärjestelmien yhteenliittämistasoa
  • arvioitua kaasun saatavuustilannetta tietyillä maantieteellisillä alueilla yhteisössä.

Komissio esittää viimeistään 19. toukokuuta 2008 – ottaen huomioon sen, miten jäsenvaltiot ovat panneet direktiivin täytäntöön – seurantakertomuksen, jossa käsitellään käytettyjen välineiden tehokkuutta sekä niiden vaikutusta kaasun sisämarkkinoihin ja kilpailun kehitykseen kaasun sisämarkkinoilla.

Kaasualan koordinointiryhmä

On perustettu kaasualan koordinointiryhmä, jonka tehtävänä on helpottaa toimitusvarmuutta koskevien toimenpiteiden koordinointia yhteisön tasolla huomattavien toimitushäiriöiden yhteydessä. Tämä ryhmä voisi myös avustaa jäsenvaltioita kansallisella tasolla toteutettujen toimenpiteiden koordinoinnissa.

Ryhmä koostuu jäsenvaltioiden edustajista sekä kyseistä teollisuudenalaa ja asianomaisia kuluttajia edustavien elinten edustajista, ja sen puheenjohtajana toimii komissio.

Raportointi

Jäsenvaltioiden on laadittava ja julkaistava kertomus, jossa käsitellään seuraavia seikkoja:

  • direktiivin mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden kilpailullinen vaikutus
  • varastojen kapasiteetti
  • sellaisten yritysten tekemien pitkäaikaisten kaasuntoimitussopimusten merkitys, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioiden alueelle ja joiden kotipaikka on niiden alueella, ja erityisesti sopimusten jäljellä oleva kesto
  • kaasun etsintää ja tuotantoa, varastointia, nesteyttämistä ja kuljetusta koskevat säännöt, joiden on riittävällä tavalla rohkaistava uusien investointien tekemiseen.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL

Direktiivi 2004/67/EY [hyväksytty yhteispäätösmenettelyllä COD/2002/0220]

19.5.2004

19.5.2006

EUVL L 127, 29.4.2004

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi, tehty 16 päivänä heinäkuuta 2009, toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta [KOM(2009) 363 – ei julkaistu EUVL:ssä].
Tämän asetusehdotuksen tavoitteena on kaasunsaannin turvaaminen. Tarkoituksena on taata kaasun sisämarkkinoiden keskeytymätön toiminta. Ehdotuksessa määritellään maakaasuyhtiöiden, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, kaasua käyttävien teollisuusasiakkaiden ja Euroopan komission vastuualueet toimitusvarmuusasioissa.

Kunkin jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen laatii:

  • ennaltaehkäisysuunnitelman, jonka avulla toteutetaan tarvittavat toimenpiteet todettujen riskien pienentämiseksi. Suunnitelmassa vahvistetaan toimitusvarmuutta koskevat standardit, arvioidaan riskit, vahvistetaan ennaltaehkäisevät toimet ja tiedotetaan asiaan liittyvistä julkisen palvelun velvoitteista. Suunnitelma päivitetään joka toinen vuosi
  • hätäsuunnitelma, jonka avulla toteutetaan tarvittavat toimenpiteet kaasuntoimitushäiriön vaikutusten lieventämiseksi. Suunnitelmassa vahvistetaan menettelysäännöt kriisitilanteessa.

Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen varmistaa, että kaasuteollisuus huolehtii kaasutoimituksista suojatuille asiakkaille seuraavissa tilanteissa:

  • lämpötilan ollessa erittäin kylmä seitsemän päivän ajan
  • kaasun kysynnän ollessa korkea 60 päivän ajan.

Kyseisen viranomaisen tehtävänä on myös kaasun toimitusvarmuuteen vaikuttavien riskien arviointi. Riskinarviointi tehdään joka toinen vuosi.

Ehdotuksen nojalla perustettujen infrastruktuurien kapasiteetin on toimituskriisin aikana riitettävä tarvittavan kaasumäärän toimittamiseen laskelmassa huomioidun alueen kokonaiskaasukysynnän tyydyttämiseksi 60 päivän ajanjaksona.

Kriisitasot ovat seuraavat:

  • ennakkovaroitustaso
  • hälytystaso
  • hätätilataso.

Ehdotuksessa korostetaan myös yhteisvastuun ja jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon merkitystä toimituskriisin hoitamisessa.

Yhteispäätösmenettely (2009/0108/COD)

Komission päätös 791/2006/EY, tehty 7 päivänä marraskuuta 2006, kaasualan koordinointiryhmän kokoonpanosta [EUVL L 319, 18.11.2006].

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta [EUVL L 176, 15.7.2003].

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Energian sisämarkkinat: Energian toimitusvarmuutta koskevien toimenpiteiden koordinointi [KOM(2002) 488 lopullinen – ei julkaistu EYVL:ssä].

Tämä tiivistelmä on laadittu tiedotustarkoituksessa. Sillä ei ole tarkoitus tulkita tai korvata viiteasiakirjaa, joka on ainoa sitova oikeusperusta.

Viimeisin päivitys 03.08.2009
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun