RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Energiatehokkuus: rakennusten energiatehokkuus

Arkisto

Jäsenvaltioiden on sovellettava energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia uusiin ja olemassaoleviin rakennuksiin, suoritettava rakennusten energiasertifiointi ja tarkastettava rakennusten lämmityskattilat ja ilmastointijärjestelmät säännöllisesti.

SÄÄDÖS

Rakennusten energiatehokkuudesta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/91/EY.

TIIVISTELMÄ

Direktiivi sisältää neljä päänäkökohtaa:

  • rakennusten kokonaisenergiatehokkuuden yhtenäinen laskentamenetelmä,
  • vähimmäisvaatimusten soveltaminen uusien rakennusten energiatehokkuuteen ja sellaisten olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuteen, joihin tehdään laajamittaisia korjauksia,
  • uusien ja olemassa olevien rakennusten sertifiointi sekä energiatehokkuustodistuksen ja muiden oleellisten tietojen asettaminen yleisön nähtäväksi julkisissa rakennuksissa. Todistus saa olla enintään viisi vuotta vanha,
  • rakennusten lämmityskattiloiden ja ilmastointijärjestelmien säännölliset tarkastukset sekä lämmitysjärjestelmän arviointi rakennuksissa, joiden lämmityskattilat ovat yli 15 vuotta vanhoja.

Kokonaislaskentamenetelmässä on oltava mukana kaikki energiatehokkuuteen vaikuttavat tekijät, ei enää pelkästään rakennusten eristäminen. Yhtenäistetyssä lähestymistavassa on otettava huomioon muun muassa lämmitys- ja jäähdytyslaitteet, valaisimet, rakennuksen sijainti ja suunta sekä lämmön talteenotto.

Rakennusten vähimmäisstandardit lasketaan edellä kuvatun menetelmän perusteella. Jäsenvaltioiden on asetettava vähimmäisstandardit.

Soveltamisala

Direktiivi koskee asunto- ja palvelualaa (kuten toimistoja ja julkisia rakennuksia). Jotkin rakennukset eivät kuitenkaan kuulu sertifiointia koskevien säännösten soveltamisalaan. Tällaisia rakennuksia ovat esimerkiksi historialliset rakennukset ja teollisuuslaitokset. Direktiivissä tarkastellaan kaikkia energiatehokkuuden näkökulmia, jotta saataisiin aikaan yhtenäinen lähestymistapa.

Direktiivissä ei säädetä toimenpiteistä, jotka koskevat muita kuin kiinteitä varusteita, kuten kodinkoneita. Merkintöjä ja vaadittua vähimmäistehokkuutta koskevat toimenpiteet on jo pantu täytäntöön tai niitä suunnitellaan energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassa.

Energiatehokkuustodistukset, vähimmäisvaatimukset ja tarkastukset

Todistus on toimitettava rakennuksia rakennettaessa, myytäessä tai vuokrattaessa.
Vuokraaminen on otettu direktiiviin mukaan, jotta omistajat, jotka eivät yleensä maksa energiankulutuksesta, ryhtyisivät tarvittaviin toimiin.

Direktiivissä säädetään myös, että (rakennusten) asukkailla on oltava mahdollisuus säädellä lämmön ja lämpimän veden kulutustaan, kun nämä toimet ovat kustannustehokkaita.

Jäsenvaltiot ovat vastuussa vähimmäisvaatimusten laatimisesta.

Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että rakennusten sertifioinnin ja valvonnan suorittava henkilökunta on pätevää ja riippumatonta.

Komissio, jota avustaa komitea, vastaa liitteen mukauttamisesta tekniikan kehitykseen. Liitteessä on näkökohtia, jotka on otettava huomioon rakennusten energiatehokkuutta laskettaessa. Siinä on myös lämmityskattiloita ja ilmastointijärjestelmiä koskevia vaatimuksia.

Taustaa


10. Direktiivi liittyy yhteisön aloitteisiin, jotka koskevat ilmastonmuutosta (Kioton pöytäkirjan mukaiset velvoitteet) ja toimitusvarmuuteen (vihreä kirja toimitusvarmuudesta). Yhteisö on yhä enemmän riippuvainen tuontienergiasta ja kasvihuonekaasujen päästöt kasvavat.

Yhteisö ei voi juurikaan vaikuttaa energiatoimitukseen, mutta se voi vaikuttaa kysyntään.

Energiankulutuksen vähentäminen energiatehokkuutta parantamalla on siis yksi mahdollinen ratkaisu kumpaankin ongelmaan.

Rakennusalan palveluiden energiankulutus on noin kolmannes kaikesta Euroopan unionin energiankulutuksesta. Komissio arvioi, että alan aloitteilla voidaan saavuttaa huomattavia säästöjä ja edistää siten osaltaan ilmastonmuutokseen ja toimitusvarmuuteen liittyviä tavoitteita. On laadittava yhteisön toimenpiteitä, jotta voidaan vastata näihin luonnostaan yhteisön alaan kuuluviin haasteisiin.

Direktiivi on jatkoa kuumavesikattiloita (castellanodeutschenglishfrançais) (92/42/ETY) ja rakennusalan tuotteita (89/106/ETY) koskeville toimenpiteille ja rakennuksia koskeville Save (castellanodeutschenglishfrançais)-ohjelman säännöksille.

Rakennusten energiasertifioinnista on jo olemassa direktiivi (93/76/ETY, kumottu direktiivillä 2006/32/EY), mutta sen poliittinen tausta on erilainen, ajalta ennen Kioton sopimuksen tekemistä ja ennen unionin energian toimitusvarmuutta koskevia huolia.

Sen tavoitteet ovat erilaiset kuin direktiivin 2002/91/EY. Uusi direktiivi on täydentävä väline, jossa ehdotetaan konkreettisempia toimia puutteiden korjaamiseksi.

AsiakirjaVoimaantulo - Voimassaolon päättymispäiväMääräaika täytäntöönpanolle jäsenvaltioissaEuroopan unionin virallinen lehti
Direktiivi 2002/91/EY4.1.20034.1.2006EUVL L 1, 4.1.2003, s. 1.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/32/EY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006, energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta [EUVL L 114, 27.4.2006].
Tässä direktiivissä säädetään, että rakennusten energiasertifioinnin katsotaan vastaavan mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille suunnattua energiakatselmusta.
Sertifiointi vastaa energiakatselmusta myös siihen liittyvien kustannustehokkuutta koskevien suositusten suhteen.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/32/EY, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2005, energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista sekä neuvoston direktiivin 92/42/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 96/57/EY ja 2000/55/EY muuttamisesta [EUVL L 191, 22.7.2005].

Viimeisin päivitys 14.02.2007
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun