RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Yleishyödylliset palvelut Euroopassa

Arkisto

1) TAVOITE

Tavoitteena on tunnistaa yleishyödyllisten palvelujen merkitys perustettaessa kaikille avoimia sisämarkkinoita ja määriteltäessä alan kilpailusääntöjen soveltamisalaa ja -kriteerejä.

2) ASIAKIRJA

Komission tiedonanto - Yleishyödylliset palvelut Euroopassa [EYVL C 281, 26.9.1996].

Muutettu seuraavalla asiakirjalla:
komission tiedonanto - Yleishyödylliset palvelut Euroopassa [EYVL C 17, 19.1.2001].

3) TIIVISTELMÄ

Taustaa

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 16 artiklassa annetaan yleishyödyllisille palveluille tärkeä asema unionin yhteisten arvojen joukossa ja sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä, sillä yleishyödylliset palvelut parantavat Euroopan talouden kilpailukykyä. Yleishyödyllisten palveluiden ansiosta kuluttajille tarjotaan tehokkaampia palveluita, joiden ansiosta eurooppalaiset yritykset ovat vahvemmassa asemassa maailmanlaajuisen kilpailun kannalta.

Komissio antoi vuonna 1996 ensimmäisen tiedonannon yleishyödyllisistä palveluista sekä myöhemmin vuonna 2001 uuden tiedonannon, jonka tarkoituksena oli tarkentaa yleishyödyllisten palvelujen soveltamisalaa ja -kriteerejä.

Yleishyödyllisten palvelujen tehtävä

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut eroavat tavallisista palveluista siinä, että niiden tarjoaminen on viranomaisten mukaan välttämätöntä, vaikka markkinoiden kannattavuus ei riitä palvelujen tarjoamiseen. Yleishyödyllisten palvelujen käsite perustuu itse asiassa haluun varmistaa kaikkialla kohtuuhintaisten ja laadukkaiden palvelujen saatavuus. Yleishyödylliset palvelut täydentävät yhteisvastuullisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun tavoitteita, jotka muodostavat eurooppalaisen yhteiskuntamallin perustan.

Klassinen esimerkki on velvollisuus tarjota tiettyä palvelua koko maan alueella kohtuuhinnalla ja samoin laatuedellytyksin eri toimintojen kannattavuudesta riippumatta.

EY:n perustamissopimuksen 16 artiklassa tunnustetaan yleishyödyllisten palvelujen asema taloudellisessa, sosiaalisessa ja alueellisessa yhteenkuuluvuudessa ja kehotetaan unionia, yhteisöä ja jäsenvaltioita valvomaan, että tällaiset palvelut toimivat sellaisin perustein ja edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä. Yleishyödyllisille palveluille määrätyt tehtävät ja niistä johtuvat erityisoikeudet heijastavat yleishyödyllisiä tarpeita, kuten toimitusvarmuutta, ympäristönsuojelua, taloudellista ja sosiaalista yhteisvastuullisuutta, maankäytön suunnittelua ja kuluttajien etujen ajamista. Tärkeitä toimintaperiaatteita ovat palvelujen jatkuvuus, yhtäläiset käyttömahdollisuudet, yleisyys ja avoimuus.

Yleishyödylliset palvelut edistävät Euroopan teollisuuden yleistä kilpailukykyä sekä Euroopan taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Yleishyödyllisten palvelujen käsite on joustava, ja käsitteen sisältö kehittyy koko ajan mukautuessaan kunkin alan erityispiirteisiin ja teknisiin muutoksiin.

Soveltamisala

EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa määrätään, että yleishyödyllisiin palveluihin sovelletaan "kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä".

Kilpailusääntöjä sovellettaessa otetaan huomioon seuraavat kolme periaatetta:

  • puolueettomuus yritysten yksityisen tai julkisen omistuksen suhteen (EY:n perustamissopimuksen 295 artikla)
  • jäsenvaltioiden vapaus määritellä yleishyödylliset palvelut
  • suhteellisuus, jonka mukaan kilpailun rajoitukset eivät saa olla suuremmat kuin mitä tehtävän täyttäminen vaatii.

Periaatteet tarjoavat sen verran joustovaraa, että niiden avulla voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden ja eri alojen toisistaan poikkeavat olosuhteet ja tavoitteet.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut (asiassa T-106/95, FFSA, Kok. 1997), että korvaus, jota valtio maksaa yritykselle yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisesta, on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaista tukea. On kuitenkin tarkennettava että kaikkiin tukiin sovelletaan kilpailusääntöjä, kun kyse on taloudellisesta toiminnasta, joka vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. On harvinaista, että yleishyödyllinen palvelu täyttäisi nämä kaksi ehtoa.

Korvaus voidaan kuitenkin katsoa yhteisön lainsäädännön mukaiseksi, jos se täyttää seuraavat ehdot:

  • 86 artiklassa määrätään, että kilpailusääntöjä sovelletaan siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä
  • 87 artiklan 2 ja 3 alakohdassa määrätään muun muassa, että yhteismarkkinoille soveltuvia ovat luonteeltaan sosiaalinen valtiontuki, tuki luonnonmullistusten aiheuttaman vahingon korjaamiseksi, tuki tietyn toiminnan tai alueen kehityksen edistämiseen sekä tuki erityisen mielenkiintoisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen
  • 73 artikla koskee maaliikenteelle myönnettyjä tukia.

Syyskuussa 2001 annetussa tiedonannossa komissiota kehotetaan laatimaan luettelo luonteeltaan muista kuin taloudellisista yleishyödyllisistä palveluista.

Menettely

Jotta korvaus täyttäisi asetetut vaatimukset niin, että se voidaan katsoa tueksi, korvauksesta on periaatteessa ilmoitettava ennen sen myöntämistä. Poikkeuksia ovat vähämerkityksiset tuet (de minimis) sekä julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1191/69 mukaisesti myönnetyt tuet.

Yleishyödyllisten palvelujen alat

Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston kokouksessa valtion- ja hallitusten päämiehet tunnustivat yleishyödyllisten palvelujen avainaseman ja vaativat lisäksi sähkö-, kaasu-, liikenne- ja postipalvelujen vapauttamisen nopeuttamista.

Tietyt yleispalvelut, kuten ilmakuljetukset, televiestintä, postipalvelut ja energia, ovat Euroopan laajuisia. Yhteisö on ryhtynyt toimiin kyseisten alojen vapauttamiseksi.

  • Televiestintä: Yhteisön lainsäädännössä annetun yleispalvelun määritelmän mukaan käyttäjille on tarjottava ulko- ja kotimaan puhelinpalveluja kiinteässä paikassa sekä hätäpuhelinpalveluja. Määritelmä kattaa myös monia muita palveluja, esimerkiksi hakemistopalvelut. Määritelmään eivät sisälly matkapuhelinpalvelut tai laajakaistayhteys Internetiin. Kaupallisten televisiolähetysten tultua markkinoille 1980-luvulla telelähetyspalvelualan vapauttaminen vahvistettiin televisio ilman rajoja -direktiivissä.
  • Liikenne: Tieliikenne vapautettiin vuonna 1969 kansainvälisiä kuljetuksia koskevaa yhteisön kiintiöjärjestelmää käyttäen. Kiintiöt poistettiin vuonna 1998. Kansainväliset markkinat vapautettiin sitä vastoin 1. kesäkuuta 1992.
    Meriliikenteen kabotaasi vapautettiin vuonna 1993. Lentoliikenteen vapauttaminen on kuitenkin edennyt kaikkein pisimmälle, ja markkinoiden vapauttamisprosessi saatiin päätökseen 1. heinäkuuta 1998.
  • Energia: Kaasu- ja sähköalojen avaamisesta kilpailulle on kulunut liian vähän aikaa, jotta johtopäätöksiä voitaisiin tehdä. Jäsenvaltioita on vaadittu vasta vuodesta 2000 avaamaan 30 ja 20 prosenttia kotimaisesta sähkön ja kaasun kysynnästä unionin laajuiselle kilpailulle.
  • Postipalvelut: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin ministerineuvosto ovat hyväksyneet ehdotuksen, jolla muutetaan direktiiviä 97/67/EY (l24166) ja jonka tarkoituksena on vapauttaa postipalvelut vuoteen 2003 mennessä enintään 100 grammaa painavien postilähetysten osalta sekä vuoteen 2006 mennessä yli 50 grammaa painavien postilähetysten osalta.

Tähän mennessä saadut kokemukset vahvistavat, että kilpailuja ja sisämarkkinoita koskevat säännöt ovat yhdenmukaiset laadukkaiden yleishyödyllisten palvelujen säilyttämisen kanssa.

Muu yleishyödyllisiä palveluja tukeva yhteisön toiminta

On hyödyllistä muistaa, että yhteisön politiikan muulla toiminnalla on kuluttajansuojan kannalta samat tavoitteet eli

  • Euroopan laajuisia verkkoja koskevan ohjelman toteuttaminen
  • eurooppalaisen tutkimusalueen perustamista koskeva aloite
  • kuluttajapolitiikkaa koskeva toimintaohjelma
  • kaikille suunnattua tietoyhteiskuntaa koskeva e-Europe-toimintasuunnitelma.

Lisäksi on olemassa horisontaalinen kuluttajansuojalainsäädäntö, jota sovelletaan yleishyödyllisiin palveluihin ja joka koskee esimerkiksi hyvän kauppatavan vastaisia sopimusehtoja ja etämyyntiä.
WTO:n (ES, EN, FR) ja erityisesti palvelukaupan yleissopimuksen (GATS:n) yhteydessä yhteisö on sitoutunut säilyttämään yleishyödylliset palvelunsa.

4) TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMET

5) JATKOTOIMET

Komission kertomus - Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin myönnettävää valtiontukea koskevien suuntaviivojen edistyminen [KOM(2002) 636 lopullinen, 27.11.2002 - ei julkaistu EYVL:ssä].
Komissio arvioi, että koska riittävää oikeusvarmuutta ei ole vielä saavutettu, 18. joulukuuta 2002 jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa pidettävässä kokouksessa olisi keskityttävä kysymyksiin, jotka eivät suoranaisesti liity korvausten oikeudelliseen asemaan. Komissio ehdottaa tältä osin, että keskusteluissa keskityttäisiin seuraaviin viiteen kysymykseen:

  • yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen määrittely ja jäsenvaltioiden vapaus;
  • yhteisön valtiontukisääntöjen soveltamisala;
  • valtioiden ja näitä palveluja hoitavien yritysten väliset suhteet;
  • palveluja hoitavien yritysten valintamenettelyt;
  • julkisen palvelun rahoitus.

Joulukuun 18. päivänä 2002 pidetyn kokouksen jälkeen järjestetään toinen kokous, kun yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on vahvistettu.

Komission kertomus - Yleishyödyllisiin palveluihin myönnettävää valtiontukea koskevien suuntaviivojen edistyminen [KOM(2002) 280 lopullinen, annettu 5. kesäkuuta 2002 - ei julkaistu EYVL:ssä].
Jotta ensimmäinen kuulemisvaihe voidaan käynnistää vuonna 2002 (kuten vuoden 2001 kertomuksessa edellytetään), kertomus perustuu asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön ja korostaa oikeuskäytännön viimeaikaista kehitystä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi vuonna 1997 (asiassa T-106/95, FFSA, Kok. 1997), että valtion maksamaa korvausta kustannuksista, jotka aiheutuvat yritykselle julkisen palvelun velvoitteesta, voidaan pitää Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna tukena. Yhteisöjen tuomioistuin totesi sitä vastoin vuonna 2001 (asiassa C-53/00), että julkisen palvelun velvoitteesta maksettavia korvauksia ei katsota valtiontueksi, jos korvaukset eivät ylitä yleishyödyllisten palvelujen varmistamiseen tarvittavaa määrää.
Jos oikeuskäytäntö vahvistetaan, vuoden 2001 kertomuksessa esitettyä kaksivaiheista lähestymistapaa ei voida noudattaa. Komissio arvioi kuitenkin, että vaikka näin kävisi, olisi laadittava teksti korvausten laskemista koskevista säännöistä sekä palveluja tarjoavia yrityksiä koskevista valintaperusteista.
Odottaessaan yhteisöjen tuomioistuimen seuraavia tuomioita komissio suunnittelee järjestävänsä ensimmäisen kokouksen jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa syksyllä 2002.

Raportti Laekenin Eurooppa-neuvostolle - Yleishyödylliset palvelut [KOM(2001) 598, annettu 17. lokakuuta 2001 - ei julkaistu EYVL:ssä].

Raportin tarkoituksena on parantaa oikeusvarmuutta tarkentamalla perustamissopimuksen sisämarkkina- ja kilpailusääntöjen soveltamisalaa.
Jäsenvaltioiden edustajien kanssa 7. kesäkuuta 2001 pidetyn kokouksen jälkeen komissio laati kaksivaiheisen lähestymistavan. Ensi vaiheessa komissio aikoo luoda vuoden 2002 aikana yhdessä jäsenvaltioiden kanssa koko yhteisön kattavat toimintapuitteet valtiontuelle, jota myönnetään yrityksille yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tarjoamiseksi. Näin voitaisiin täsmentää ehdot, joita komissio soveltaa hyväksyessään valtiontukijärjestelmiä. Toisessa vaiheessa komissio arvioi toimintapuitteitten soveltamisesta saatuja kokemuksia sekä pohtii tarvittaessa, onko aiheellista ehdottaa asetusta, jolla vapautettaisiin tietyt yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvät tuet ennakkoilmoitusvelvoitteesta. Ryhmäpoikkeusasetusta valmistellakseen komission olisi tehtävä aikanaan ehdotus neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/1998 muuttamisesta.
Tarkasteltaessa tiedonannossa mainittua luetteloa luonteeltaan muista kuin taloudellisista yleishyödyllisistä palveluista todetaan, että yhteisöjen tuomioistuimen kanta taloudellisen ja ei-taloudellisen toiminnan erosta ("taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla") on käytännössä ongelmallinen. Raportissa ehdotetaan, että komissio lisää vuosittaiseen raporttiinsa kilpailupolitiikasta erityisen yleishyödyllisiä palveluja käsittelevän osion, jossa selvitetään, miten kilpailusääntöjä on sovellettu tällaisiin palveluihin. Komissiota kehotetaan myös yksilöimään valtiontukirekisterissään yleishyödyllisiin palveluihin liittyvät tapaukset.
Vaikka jäsenvaltioilla on vapaat kädet päättää, miten palvelu olisi järjestettävä, ja vaikka ne voivat päättää järjestää palvelun itse joko suoraan tai epäsuorasti, niiden on noudatettava palveluntarjoajan valintaan sovellettavia sääntöjä päättäessään, kenelle palvelun järjestäminen uskotaan. Raportissa kehotetaan komissiota pohtimaan lisätoimia, joilla selvennetään edelleen yleishyödyllisen palvelun tarjoajan valintaan sovellettavia yhteisön sääntöjä ja periaatteita.
Neuvosto vaatii kansallisilta, alueellisilta ja paikallisilta viranomaisilta järjestelmällisempää arviointia yleishyödyllisistä palveluista, jotta varmistetaan yleisiä taloudellisia etuja koskevien palvelujen hyvä toimivuus. Komissiota kehotetaan myös kehittämään alakohtaista raportointia ja toteuttamaan vuosittainen laaja-alainen arviointi, jossa vertaillaan jäsenvaltioiden toimien tehokkuutta.
Raportissa korostetaan lisäksi, että yleistä taloudellista etua koskevat palvelut liitettiin Euroopan unionin perusoikeuksiin, kun ne sisällytettiin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 36 artiklaan.

Tämä yhteenveto on laadittu tiedotustarkoituksessa. Sen tarkoituksena ei ole tulkita tai korvata viiteasiakirjaa, joka on ainoa sitova oikeusperusta.

Viimeisin päivitys 08.02.2003
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun