RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Ajoneuvojen liikennevakuutus

Arkisto

Yhteismarkkinoita toteutettaessa moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen konkretisoi osaltaan henkilöiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Ensimmäisellä liikennevakuutusdirektiivillä 72/166/ETY luotiin perusperiaatteet, joiden avulla pyritään varmistamaan ajoneuvojen vapaa liikkuvuus, eli poistettiin vakuutusten rajatarkastukset ja tehtiin vastuuvakuutus kaikille EU:n ajoneuvoille pakolliseksi. Sittemmin on annettu neljä muuta liikennevakuutusdirektiiviä, joilla järjestelmää täydennetään tieliikenneonnettomuuksien uhrien suojelun parantamiseksi.

SÄÄDÖKSET

Neuvoston direktiivi 72/166/ETY, annettu 24 päivänä huhtikuuta 1972, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä [Muutossäädökset]

Neuvoston direktiivi 84/5/ETY, annettu 30 päivänä huhtikuuta 1983, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä [Muutossäädökset]

Kolmas neuvoston direktiivi 90/232/ETY, annettu 14 päivänä toukokuuta 1990, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä [Muutossäädökset]

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/26/EY, annettu 16 päivänä toukokuuta 2000, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (neljäs liikennevakuutusdirektiivi) [Muutossäädökset]

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/14/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien neuvoston direktiivien 72/166/ETY, 84/5/ETY, 88/357/ETY ja 90/232/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

TIIVISTELMÄ

Niiden sääntöjen yhdenmukaistaminen, jotka koskevat moottoriajoneuvojen * käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa pakollista vakuutusta, on tärkeää yhteismarkkinoiden konkreettisen toteutumisen kannalta. Sen avulla mahdollistetaan henkilöiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden täysimääräinen soveltaminen.

Ensimmäisestä direktiivistä 72/166/EY aina viidenteen direktiiviin 2005/14/EY liikennevakuutuksen kenttää on laajennettu etenkin jäsenvaltioiden välisellä kiinteämmällä yhteistyöllä asuinjäsenvaltion ulkopuolella tapahtuneiden onnettomuuksien uhrien korvausasioissa.

Vakuutustodistusten rajatarkastuksista luopuminen

Liikennevakuutustodistusten rajatarkastuksista luopuminen on tärkeä periaate, jonka tarkoituksena on saattaa liikenne Euroopan unionissa yhtä sujuvaksi kuin jos kyseessä olisi yksi valtio. Vakuutustodistusten epäsäännöllinen tarkastus on kuitenkin mahdollista, kunhan se ei ole syrjivää eikä sitä suoriteta sellaisena valvontana, jonka tarkoituksena on yksinomaan kyseisen vakuutuksen tarkastaminen.

Kun on kyse ajoneuvoista, joilla on pysyvä kotipaikka * jäsenvaltion alueella, kansalliset vakuutuksenantajien toimistot * varmistavat korvausvaatimusten käsittelyn, jos vahinko on tapahtunut toisen jäsenvaltion alueella.

Kun on kyse ajoneuvoista, joiden kotipaikka on kolmannen valtion alueella, niitä ei päästetä Euroopan unionin alueelle, ellei niillä ole missä tahansa Euroopan unionin alueella tapahtuneet vahingot kattavaa vastuuvakuutusta.

Moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettava pakollinen vakuutus

Vakuutusvelvollisuus johtuu rajatarkastusten poistamisesta. Jokaisen jäsenvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta kaikilla ajoneuvoilla, joilla on pysyvä kotipaikka niiden alueella, on vastuuvakuutus.

Vakuutuksen on katettava koko Euroopan unionin alue. Euroopan unionin lainsäädännöllä pyritään myös varmistamaan, että asuinjäsenvaltionsa ulkopuolella liikkuva autoilija saa korvauksen nopeasti asuinvaltionsa menettelyjen mukaisesti silloin, kun onnettomuus on tapahtunut toisessa jäsenvaltiossa.

Moottoriajoneuvon käyttöön liittyvän vastuun kattavat pakolliset vakuutustodistukset kattavat sopimuksen kestoajan koko Euroopan unionin, ja vakuutusmaksuja on vain yksi.

Joissakin jäsenvaltioissa voi olla poikkeuksia, jotka koskevat tiettyjä luonnollisia tai oikeushenkilöitä ja tietyntyyppisiä ajoneuvoja, joilla on erityinen rekisterikilpi. Kyseisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava poikkeukset Euroopan komissiolle, ja niiden on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että näiden henkilöiden tai ajoneuvojen muiden jäsenvaltioiden alueella aiheuttamat vahingot korvataan. Tämän lisäksi jäsenvaltioiden on pitänyt nimetä elin, joka vastaa korvauksien maksamisesta vahingon kärsineille näissä erityistapauksissa sen estämiseksi, että he jäisivät onnettomuustapauksessa vaille korvausta.

Kunkin kansallisen vakuutuksenantajien toimiston velvollisuutena on keskittää ja antaa muille kansallisille toimistoille tiedot, jotka koskevat muiden jäsenvaltioiden ajoneuvojen käytöstä sen alueella aiheutunutta onnettomuutta (kuten ajoneuvojen vakuutustiedot).

Riskin sijaintimaan määräävään sääntöön on poikkeus, joka koskee jäsenvaltiosta toiseen tuodun ajoneuvon käytöstä aiheutuneita onnettomuuksia. Tässä tapauksessa ajoneuvon kohdejäsenvaltio on kesäkuusta 2007 lähtien vastuussa korvausten maksamisesta vahingon kärsineille 30 päivän ajan siitä, kun ostaja on hyväksynyt ajoneuvon toimituksen, vaikka ajoneuvoa ei olisi siellä vielä virallisesti rekisteröity.

Uhrien suojelu

Vahingon kärsineet turvataan kaikilta heidän asuinvaltiossaan aiheutuneilta vahingoilta. Sama pätee kaikkiin muissa kuin asuinjäsenvaltiossa tapahtuneisiin vahinkoihin, jotka ovat aiheutuneet siinä valtiossa vakuutettujen ja pysyvän kotipaikan omaavien ajoneuvojen käytöstä. Vakuuttamattomien tai tuntemattomien ajoneuvojen käytöstä aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen tietyin edellytyksin on myös erityismenettelyt.

Vahinkokäsitettä on niin ikään tarkennettu. Pakollinen liikennevakuutus kattaa periaatteessa henkilö- ja omaisuusvahingot. Se kattaa myös ajoneuvon kaikkien muiden matkustajien kuin kuljettajan henkilövahingot. Tämä vakuutus kattaa niin ikään kesäkuusta 2007 lähtien jalankulkijoille, pyöräilijöille ja muille motorisoimattomille tienkäyttäjille aiheutuneet henkilö- ja omaisuusvahingot kaikissa jäsenvaltioissa.

Vakuutusedun piiristä ei siis voida sulkea pois seuraavia:

  • vahingon kärsineet siitä syystä, että heidän ja vahingon aiheuttajan välillä on sukulaisuussuhde, ja
  • vahinkoa kärsineet kolmannet henkilöt, kun ajoneuvoa on käytetty luvatta tai ajokortitta taikka teknisiä ja turvamääräyksiä noudattamatta.

Lisäksi Euroopan unionin lainsäätäjä on vahvistanut vähimmäismäärät, jotka vakuutuksen on katettava. Nämä vähimmäismäärät eivät estä jäsenvaltioita säätämästä korkeammista vastuumääristä. Vähimmäismäärät muostuvat seuraavasti:

  • henkilövahingoissa 350 000 euron vähimmäismäärä vahingon kärsinyttä ja vahinkoa kohden uhrien lukumäärästä riippumatta. Mainitut määrät nostetaan 1 000 000 euroon vahingon kärsinyttä kohden tai 5 000 000 euroon vahinkoa kohden kesäkuusta 2007 tai kyseisen jäsenvaltion siirtymäajan päättymispäivästä alkaen;
  • omaisuusvahingoissa 100 000 euroa vahinkoa kohden uhrien lukumäärästä riippumatta (määrä nostetaan 1 000 000 euroon kesäkuusta 2007 tai kyseisen jäsenvaltion siirtymäajan päättymispäivästä alkaen. Jäsenvaltio voi vielä vahvistaa omaisuusvahinkojen omavastuuosuuden, jos vahinkotapahtumassa mukana ollut ajoneuvo oli anastettu tai kaapattu.

Näitä uusia määriä tarkistetaan niin ikään viisivuosittain Euroopan kuluttajahintaindeksin muuttuessa.

Vahingon kärsineillä on tiedonsaantioikeus. Tätä tarkoitusta varten kuhunkin jäsenvaltioon on Euroopan unionin lainsäädännön nojalla luotu tietokeskuksia. Näiden tietokeskusten velvollisuutena on antaa kaikille vahingon kärsineille tietoja, joiden avulla he voivat hakea korvausta aiheutuneesta vahingosta, eli onnettomuudessa mukana olleen ajoneuvon rekisterinumero ja liikennevakuutustiedot.

Heillä on niin ikään oikeus nostaa suoraan kanne jäsenvaltioiden takaamia vakuutusyrityksiä vastaan myös omassa asuinjäsenvaltiossaan.

Korvausedustaja

Korvausedustaja huolehtii kaikkien korvausasiassa tarvittavien tietojen keräämisestä ja vahinkoselvityksen edellyttämiin toimenpiteisiin ryhtymisestä. Korvausedustajan on kyettävä käsittelemään asia sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jossa vahingon kärsinyt asuu.

Kaikkien vakuutusyritysten, jotka vakuuttavat maa-ajoneuvojen käytöstä aiheutuvia vastuuriskejä, on nimettävä edustaja käsittelemään korvausvaatimuksia kaikissa muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, jossa ne ovat saaneet virallisen toimilupansa.

Korvausedustajan on asuttava siinä jäsenvaltiossa tai oltava sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, johon hänet on nimetty. Edustajan olemassaolo ei kuitenkaan poista uhrilta tai tämän vakuutusyritykseltä mahdollisuutta vaatia korvausta suoraan vahingonaiheuttajalta tai tämän vakuutusyritykseltä.

Lisäksi voidaan ottaa käyttöön rahallisia tai hallinnollisia seuraamuksia, jos vahingon kärsineen vahingonaiheuttajan vakuutusyritykselle tai vakuutusyrityksen korvausedustajalle esittämään korvausvaatimukseen ei ole saatu vastausta kolmen kuukauden määräajan kuluttua. Seuraamukset takaavat myös sen, etteivät uhrit jää vaille riittävää korvausta.

Takuurahastot, tietokeskukset, korvauselimet ja keskuselimet

Euroopan unionin direktiivien avulla vahvistetaan uhrien suojelua säätämällä, että kuhunkin jäsenvaltioon on perustettava neljä organisaatiota eli takuurahasto, korvauselin, tietokeskus ja keskuselin. Jäsenvaltiot voivat nimetä saman elimen tai useampia elimiä hoitamaan mainituille organisaatioille kuuluvia tehtäviä. Elimien on taattava, että uhri voi saada korvauksen mahdollisimman nopeasti myös siinä tapauksessa, että vahingosta vastuussa olevan henkilön vakuuttaja kieltäytyy yhteistyöstä.

Takuurahaston tehtävänä on korvata uhrille tuntemattoman tai vakuuttamattoman ajoneuvon aiheuttamat henkilö- tai omaisuusvahingot.

Uhri voi siis kääntyä suoraan asuinjäsenvaltionsa takuurahaston puoleen. Takuurahaston on annettava hänelle perusteltu vastaus korvauskysymykseen uhrin toimittamien tietojen perusteella.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapauttaa rahaston maksamasta korvausta sellaisten henkilöiden vahingoista, jotka ovat vapaaehtoisesti nousseet vahingon tai vamman aiheuttaneeseen ajoneuvoon, jos rahasto voi osoittaa näiden tienneen ajoneuvon olevan vakuuttamaton. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa rahaston korvausten maksamista tai vapauttaa sen korvauksista, jos kyseessä on omaisuusvahinko, jonka on aiheuttanut tuntematon ajoneuvo. Eräissä jäsenvaltioissa voidaan vielä soveltaa omavastuuosuutta, kun omaisuusvahingot on aiheuttanut vakuuttamaton ajoneuvo.

Korvauselin vastaa korvauksen maksamisesta vahingon kärsineille seuraavissa tapauksissa:

  • vahingon aiheuttaneen ajoneuvon vakuuttaja ei ole nimennyt korvausedustajaa
  • vakuuttaja tai tämän edustaja ei ole tehnyt korvaustarjousta tai antanut perusteltua vastausta kolmen kuukauden kuluessa korvausvaatimuksen jättämisestä.

Korvauselin ei kuitenkaan maksa korvausta, jos vahingon kärsinyt on nostanut kanteen asiassa.

Korvauselimellä on kaksi kuukautta aikaa toimia siitä kun vahingon kärsinyt on jättänyt korvausvaatimuksen, ellei vakuutusyritys tai sen edustaja ole tällä välin antanut perusteltua vastausta vaatimukseen.

Vahingon kärsineen sijaan tullut korvauselin voi vaatia korvauksena suoritetun määrän takaisinmaksamista sen jäsenvaltion korvauselimeltä, johon vahingonaiheuttajan vakuutusyritys on sijoittautunut.

Siinä tapauksessa, että ajoneuvo tai vakuutusyritys jää tunnistamatta, korvauselimelle siirtyvät vahingon kärsineen oikeudet vaatia korvausta

  • sen jäsenvaltion takuurahastolta, jossa ajoneuvoa pääasiallisesti käytetään, tapauksissa, joissa vakuutusyritystä ei voida saada selville;
  • sen jäsenvaltion takuurahastolta, jossa vahinko tapahtui, tapauksissa, joissa ajoneuvo jää tunnistamatta; tai
  • sen jäsenvaltion takuurahastolta, jossa vahinko tapahtui, tapauksissa, joissa on kyse kolmannen maan ajoneuvosta.

Tietokeskuksen tehtävänä on pitää rekisteriä alueellaan rekisteröidyistä ajoneuvoista, luetteloa vakuutusyrityksistä, jotka myöntävät liikennevakuutuksia tällaisille ajoneuvoille, ja luetteloa elimistä, jotka on nimetty maksamaan korvaus vahingon kärsineille kyseisessä jäsenvaltiossa.

Vahingon kärsineellä on onnettomuuden jälkeen seitsemän vuoden ajan oikeus kääntyä asuinmaansa tietokeskuksen puoleen tai sen maan tietokeskuksen puoleen, jossa ajoneuvon pysyvä kotipaikka on tai jossa liikennevahinko tapahtui. Hän voi näin hankkia tiedot kyseisen ajoneuvon vakuuttajan nimestä ja vakuutustodistuksen numerosta sekä asuinvaltiossaan toimivan korvausedustajan nimestä.

Tietokeskusten on toimittava yhteistyössä toistensa kanssa, ja ne kääntyvät vakuutusyritysten tai ajoneuvojen rekisteröintitoimistojen puoleen kyseisten tietojen saamiseksi. Ne toimittavat kyseiset tiedot vahingon kärsineelle, jos tällä on perusteltu syy niiden saamiseksi. Tietokeskuksen on käsiteltävä henkilötietoja henkilötietojen suojaamista koskevan lainsäädännön mukaisesti (direktiivi 95/46/EY).

Korvausvaatimusten selvittämistä varten tarvittavien perustietojen toimittamisen edesauttamiseksi ne kootaan kesäkuusta 2007 lähtien yhteen kunkin jäsenvaltion keskuselimessa tarvittaessa sähköisessä muodossa.

Säädöksen keskeiset termit
  • ajoneuvo: moottoriajoneuvo, joka on tarkoitettu kulkemaan mekaanisella voimalla maata mutta ei raiteita pitkin, sekä kytketty tai irrallinen perävaunu.
  • alue, jossa ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka:
  • -sen valtion alue, jossa ajoneuvolla on pysyvä tai väliaikainen rekisterikilpi; tai
  • -jos rekisteröintiä ei vaadita tietyntyyppiselle ajoneuvolle, mutta jossa ajoneuvolla on vakuutuskilpi tai rekisterikilpeä vastaava tunnistemerkki, sen valtion alue, jossa vakuutuskilpi tai tunnistemerkki on annettu; taikka
  • -jos tietyntyyppisiltä ajoneuvoilta ei vaadita rekisterikilpeä, vakuutuskilpeä eikä tunnistemerkkiä, sen valtion alue, jossa ajoneuvon haltijalla on pysyvä asuinpaikka;
  • -jos ajoneuvolla ei ole rekisterikilpeä tai sen rekisterikilpi ei vastaa taikka ei enää vastaa kyseistä ajoneuvoa ja jos se on ollut mukana onnettomuudessa, sen valtion alue, jossa onnettomuus on tapahtunut, korvausasian selvittämiseksi tämän direktiivin 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan tai moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 30 päivänä joulukuuta 1983 annetun toisen neuvoston direktiivin 84/5/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
  • kansallinen vakuutuksenantajien toimisto: erityisjärjestö, joka on perustettu 25 päivänä tammikuuta 1949 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sisämaan liikennekomitean tieliikenteen alakomitean suosituksen N:o 5 mukaisesti ja joka toimii niiden vakuutusyritysten yhteiselimenä, joilla on valtiossa toimilupa "liikennevakuutuksen" käsittävän vakuutusliikkeen harjoittamiseen.

VIITTEET

SäädösVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 72/166/ETY27.4.1972
(ilmoituksen päivämäärä)
31.12.1973EYVL L 103, 2.5.1972
Direktiivi 84/5/ETY4.1.1984
(ilmoituksen päivämäärä)
31.12.1987EYVL L 8, 11.1.1984
Direktiivi 90/232/ETY18.5.1990
(ilmoituksen päivämäärä)
31.12.1992EYVL L 129, 19.5.1990
Direktiivi 2000/26/EY [hyväksyminen: yhteispäätösmenettely COD/1997/0264]20.7.200020.7.2002EYVL L 181, 20.7.2000
Direktiivi 2005/14/EY [hyväksyminen: [yhteispäätösmenettely COD/2002/0124]11.6.200511.6.2007EUVL L 149, 11.6.2005

MuutossäädöksetVoimaantuloTäytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissaEUVL
Direktiivi 72/430/ETY (jolla muutettiin direktiiviä 72/166/ETY)1.1.1973-EYVL L 291, 28.12.1972

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston direktiivi 72/430/ETY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1972, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 24 päivänä huhtikuuta 1972 annetun neuvoston direktiivin 72/166/ETY muuttamisesta [EUVL L 291, 28.12.1972].

2003/20/EY: Komission päätös, tehty 27 päivänä joulukuuta 2002, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä ja direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY 6 artiklan soveltamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

2003/564/EY: Komission päätös, tehty 28 päivänä heinäkuuta 2003, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevista tarkastuksista annetun neuvoston direktiivin 72/166/ETY soveltamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) [tiedoksiannettu numerolla K(2003) 2626]

Komission päätös 2004/332/EY, tehty 2 päivänä huhtikuuta 2004, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevista tarkastuksista annetun neuvoston direktiivin 72/166/ETY soveltamisesta [EUVL L 105, 14.4.2004]

Komission päätös 2005/849/EY, tehty 2 päivänä huhtikuuta 2004, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevista tarkastuksista annetun neuvoston direktiivin 72/166/ETY soveltamisesta [EUVL L 315, 1.12.2005]

Viimeisin päivitys 09.03.2006
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun