RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 11 kielellä

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Työajan järjestäminen (perusdirektiivi)

Arkisto

1) TAVOITE

Tavoitteena on vahvistaa vähimmäisvaatimukset tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden alalla.

2) YHTEISÖN TOIMENPITEET

Neuvoston direktiivi 93/104/EY, annettu 23 päivänä marraskuuta 1993, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista.

Muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/34/EY, annettu 22 päivänä kesäkuuta 2000.

3) SISÄLTÖ

Soveltamisalaan kuuluivat alun perin kaikki toimialat lukuun ottamatta liikennettä, merellä tehtävää työtä ja lääkärien harjoittelua. Direktiiviä muutettiin kesäkuussa 2000 siten, että kolmeen edellä mainittuun ryhmään kuuluviin työntekijöihin voidaan soveltaa tiettyjä lepoaikoja, taukoja, työaikaa, palkallisia lomia ja yötyötä koskevia säännöksiä. Tiettyjä alkuperäisen direktiivin artikloja ei sovelleta näihin ryhmiin, mutta on toteutettu joitakin ad hoc -toimenpiteitä, kuten vahvistettu merikalastusalusten työntekijöiden enimmäistyöaika tai vähimmäislepoaika.

Direktiivissä määritellään seuraavat käsitteet: "työaika", "lepoaika", "yöaika" (kansallisessa lainsäädännössä määritelty, vähintään seitsemän tunnin ajanjakso, jonka on kaikissa tapauksissa sisällettävä kello kahdenkymmenenneljän ja kello viiden välinen ajanjakso), "yötyöntekijä" (työntekijä, joka työskentelee yöaikaan vähintään kolme tuntia vuorokautisesta työajastaan tai osan vuotuisesta työajastaan, sellaisena kuin kyseinen jäsenvaltio määrittelee sen valintansa mukaan), "vuorotyö" (työn järjestäminen vuoroihin, jolloin työntekijät seuraavat toisiaan samassa työpisteessä tietyn työvuorosuunnitelman mukaisesti eri aikoina tietyn päivistä tai viikoista muodostuvan jakson aikana).
Direktiivin 93/104/EY muuttamisesta annetussa direktiivissä 2000/34/EY määritellään lisäksi seuraavat käsitteet: "riittävä lepo", "liikkuvassa työssä oleva työntekijä" (työntekijä, joka kuuluu sellaisen yrityksen liikkuvaan henkilökuntaan, joka harjoittaa henkilö- tai tavaraliikennettä maantie-, lento- tai sisävesiliikenteessä), "offshore-työ" (pääosin offshore-laitteistoilla tai niiltä käsin tehtävä työ).

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta kaikilla työntekijöillä on

  • vuorokautinen vähimmäislepoaika, joka on 11 perättäistä tuntia 24 tunnin aikana
  • keskimäärin yhden vuorokauden keskeytyksetön vähimmäislepoaika vuorokautisen lepoajan jälkeen seitsemän vuorokauden jakson aikana
  • tauko, jota koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan työehtosopimuksissa, työmarkkinaosapuolten välisissä sopimuksissa tai kansallisessa lainsäädännössä, jos työpäivä on pidempi kuin kuusi tuntia
  • vähintään neljän viikon palkallinen vuosiloma kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti
  • keskimäärin enintään 48 tunnin viikoittainen työaika jokaisena seitsemän vuorokauden jaksona, ylityö mukaan luettuna.

Yötyöntekijöiden säännöllinen työaika on enintään keskimäärin kahdeksan tuntia 24 tunnin aikana. Yötyöntekijät saavat maksuttoman terveystarkastuksen ennen yötyöhön ryhtymistä ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin. Jos yötyöntekijöillä on todettu yötyöhön liittyviä terveyshaittoja, heidät siirretään mahdollisuuksien mukaan heille soveltuvaan päivätyöhön. Työnantaja, joka teettää yötyötä säännöllisesti, ilmoittaa tästä terveydestä ja turvallisuudesta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille.

Yötyöntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä on suojeltava heidän työnsä luonteen edellyttämällä tavalla. Turvallisuuden ja terveyden suojeluun ja ennalta ehkäisyyn liittyvien palvelujen tai keinojen on oltava vastaavat kuin muille työntekijöille tarkoitettujen, ja niiden on oltava aina saatavilla.

Työnantajan, joka järjestää työn tiettyihin jaksoihin, on otettava huomioon yleinen periaate työajan sovittamisesta työntekijän mukaan, jotta erityisesti työn yksitoikkoisuutta ja pakkotahtisuutta vähennetään.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa vertailujaksoja

  • jotka ovat enintään 14 vuorokautta viikoittaisen lepoajan osalta
  • jotka ovat enintään neljä kuukautta viikoittaisen enimmäistyöajan osalta
  • yötyön keston osalta.

Poikkeuksia voidaan myöntää

  • työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemisessa noudatettavat yleiset periaatteet huomioon ottaen, kun työajan pituutta ei mitata ja/tai määritellä ennalta tai työntekijät voivat itse päättää siitä
  • kun on kyse toiminnasta, jossa työntekijän työpaikka ja asuinpaikka ovat kaukana toisistaan
  • kun on kyse turvallisuus- ja valvontatoiminnasta omaisuuden tai henkilöiden suojelemiseksi
  • kun on kyse toiminnasta, jossa tarvitaan jatkuvaa palvelua, kuten sairaaloiden palveluista, maataloudesta tai lehdistö- ja tiedotuspalveluista
  • kun ennakoitavissa on työruuhka, erityisesti maataloudessa, matkailussa tai postipalveluissa; kun on kyse henkilöistä, jotka työskentelevät rautatiekuljetuksissa
  • edellyttäen, että työntekijöille annetaan korvaavat lepoajat

- direktiivissä lueteltujen perusteiden mukaisesti, esimerkiksi toiminnassa, jossa tarvitaan jatkuvaa palvelua tai tuotantoa
- työehtosopimuksilla taikka työmarkkinaosapuolten välisillä sopimuksilla.

Lääkärien harjoittelun osalta on vahvistettu viiden vuoden siirtymäkausi 1. elokuuta 2004 alkaen. Viikoittainen työaika ei saa ylittää 58 tunnin keskiarvoa siirtymäkauden kolmena ensimmäisenä vuonna. Se ei saa ylittää 56 tunnin keskiarvoa kahtena seuraavana vuonna. Jäsenvaltioille voidaan myöntää siirtymäkauteen yhden vuoden pituinen lisäaika. Siinä tapauksessa viikoittainen työaika ei saa ylittää 52 tunnin keskiarvoa.
Viikoittainen työaika on 48 tuntia siirtymäkauden lopussa.

4) MÄÄRÄAIKA SÄÄDÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOLLE JÄSENVALTIOSSA

Direktiivi 93/104/EY: 23.11.1996
Direktiivi 2000/34/EY: 1.8.2003 (lääkärien harjoittelu: 1.8.2004).

5) VOIMAANTULOPÄIVÄ (jos poikkeaa edellisen kohdan päivämäärästä)

Direktiivi 2000/34/EY: 1.8.2000.

6) VIITTEET

EYVL L 307, 13.12.1993
EYVL L 195, 1.8.2000

7) JATKOTOIMET

Komissio antoi 18. marraskuuta 1998 tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle työajan järjestelystä marraskuun 23 päivänä 1993 annetun direktiivin 93/104/EY soveltamisalan ulkopuolisilla toimialoilla [KOM(98) 662 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

Tiedonannossa esitellään toimenpiteet, joita komissio ehdottaa työntekijöiden suojelemiseksi työaikadirektiivin 93/104/EY soveltamisalan ulkopuolisilla toimialoilla (lento-, rautatie-, joki- ja järviliikenne, merikalastus ja muu merellä tehtävä työ, lääkärien harjoittelu).

Komissio on aina ollut sitä mieltä, että näiden toimialojen työntekijöihin on sovellettava vähimmäisnormeja heidän terveyteensä ja turvallisuuteensa kohdistuvien haittojen (liian pitkä työaika, riittämätön lepo) takia. Direktiivin 93/104/EY antamisen yhteydessä komissio antoi Euroopan parlamentille sitoumuksen, jonka mukaan se tekee soveltamisalan ulkopuolisia toimialoja koskevia aloitteita. Lisäksi se totesi keskipitkän aikavälin toimintaohjelmassa vuosiksi 1995-1997, että se haluaa jatkaa keskusteluja tästä asiasta työmarkkinaosapuolten kanssa.

Komissio antoi 15. heinäkuuta 1997 työaikadirektiivin ulkopuolisia toimialoja koskevan valkoisen kirjan [KOM(97) 334 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä], jossa se esitteli kunkin toimialan erityispiirteet ja mahdollisia lähestymistapoja. Toinen kuulemisvaihe aloitettiin 31. maaliskuuta 1998 [SEC(98) 537 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

Kuullut ammattialajärjestöt tukivat komission esittämää eriytettyä lähestymistapaa. Useimmat tahot hyväksyivät muiden kuin liikkuvassa työssä olevien työntekijöiden sisällyttämisen direktiivin 93/104/EY soveltamisalaan. Keskusteluja lisättiin asianomaisissa sekakomiteoissa, ja meri- ja rautatieliikenteen aloilla allekirjoitettiin virallisia työaikasopimuksia. Tieliikenteen alalla neuvottelut eivät kuitenkaan johtaneet sopimuksen allekirjoittamiseen.

Komissio selvittää tiedonannossa valitsemaansa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon toimialojen rajoitukset sekä varmistetaan yleinen johdonmukaisuus liikenneturvallisuutta koskevien muiden säädösten kanssa. Yhteisön toimissa on mahdollistettava yritysten joustava toiminta, otettava huomioon työllisyysvaikutukset, vältettävä asettamasta yrityksille ja varsinkin pienyrityksille kohtuuttomia rajoituksia sekä selvitettävä kunkin toimialan erityispiirteet (esimerkiksi epäyhtenäisyys merikalastusalalla).

Lähestymistapa sisältää

- horisontaalisia toimenpiteitä: komissio ehdottaa direktiivin 93/104/EY muuttamista siten, että sitä sovellettaisiin

  • muihin kuin liikkuvassa työssä oleviin työntekijöihin, lääkärien harjoittelu mukaan luettuna, ja offshore-työntekijöihin
  • liikkuvassa työssä oleviin rautatietyöntekijöihin
  • liikkuvassa työssä oleviin tie-, lento- ja jokiliikenteen sekä merikalastusalan työntekijöihin.

- alakohtaisia toimenpiteitä, kuten seuraavat toimenpiteet:

  • ehdotus neuvoston direktiiviksi maantieliikenteen alalla työskentelevien liikkuvien työntekijöiden ja itsenäisten kuljettajien työajan järjestämisestä
  • neuvoston direktiivi 1999/63/EY, annettu 21 päivänä kesäkuuta 1999, Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi merenkulkijoiden työajan valvonnasta yhteisön satamissa käyvillä aluksilla
  • komission suositus merenkulkijoiden työaikaa ja alusten miehitystä koskevan Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen n:o 180 ratifioinnista ja kauppa-aluksissa noudatettavaa vähimmäistasoa koskevaan yleissopimukseen, 1976 liittyvän pöytäkirjan vuodelta 1996 ratifioinnista.

8) KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMET

Viimeisin päivitys 08.08.2001
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun