RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Syvänmeren kalakannat

Liikakalastus voi vähentää huomattavasti syvänmeren kalakantoja. Näiden kalavarojen kestävän hyödyntämisen takaamiseksi on toteutettu erilaisia toimenpiteitä kuten esimerkiksi suurimpien sallittujen saaliiden (TACien) ja pyyntiponnistuksen vähentäminen. Komissio tarkastelee tiedonannossaan voimassa olevia toimenpiteitä ja korostaa kalastukseen liittyvien tietojen vähäisyyttä parantaakseen syvänmeren kalakantojen hoitoa.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 29 päivänä tammikuuta 2007, ”Syvänmeren kalakantojen hoidon tarkastelu” [KOM(2007) 30 lopullinen – Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Syvänmeren kalakannat muodostuvat lajeista, jotka elävät yli 400 metrin syvyydessä. Nämä kalavarat ovat erityisen herkkiä liikakalastukselle. Ne kasvavat hitaasti ja niiden lisääntymiskyky on yleensä alhainen.

Syvänmeren lajien kalastus on kehittynyt vasta viimeaikoina. Tälle kalastukselle on ominaista saaliiden moninaisuus, ja siitä on saatavilla vain vähän luotettavia tieteellisiä tietoja syvänmeren kalavarojen kestävän hyödyntämisen takaamiseksi.

Tämän vuoksi on toteutettu erilaisia toimenpiteitä, kuten esimerkiksi pyyntiponnistuksen rajoittaminen ja suurimmat sallitut saaliit. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä, sillä useimpien syvänmeren lajien kalastus on ylittänyt turvalliset biologiset rajat.

Suurimmat sallitut saaliit (TACit)

Syvänmeren kalastustoimia koskeva lainsäädäntö on melko uusi. Ensimmäiset TACit vahvistettiin vuonna 2002 kaudelle 2003–2004.

TACit vahvistettiin vähäisin perustein, koska kyseessä olevista lajeista ei ollut tarpeeksi tietoa saatavilla. Ne olisi pitänyt vahvistaa paljon alhaisemmalle tasolle kalakantojen kestävyyden takaamiseksi. Ekosysteemien tasapainon ollessa uhattuna noudatetaan ennalta varautumisen periaatetta. Sen mukaisesti syvänmeren kalastus olisi täytynyt keskeyttää tietyissä tapauksissa.

Ilmoitetut saaliit olivat TACeja pienempiä, joten ne eivät ole tarpeeksi rajoittavia. Tämä huomio sai komission ehdottamaan kalastusmahdollisuuksien vähentämistä 30 prosentilla vuoden 2003 tasosta. Ministerineuvosto on kuitenkin ehdottanut voimassa olevien TACien vähentämistä enintään 15 prosentilla niiden nykyisestä tasosta.

Asetuksen (EY) N:o 2347/2002 liitteissä I ja II luetellaan 48 syvänmeren lajia, mutta ainoastaan yhdeksälle niistä on vahvistettu TAC. Tämä johtuu monilajikalastuksesta sekä saalisjakaumaan, poisheitettyihin saaliisiin ja kalakantojen maantieteelliseen levinneisyyteen liittyvien tietojen vähäisyydestä.

Vaikeuksista huolimatta vaikuttaa siltä, että TACit ovat hillinneet joidenkin tärkeimpien kohdelajien kalastuskuolevuutta. Lisätoimenpiteitä on kuitenkin toteutettava, kuten esimerkiksi pyyntiponnistusta koskevia rajoituksia.

Pyyntiponnistus

Yksi lisätoimenpiteistä oli kalastusluvan saaneiden alusten pyyntiponnistuksen vähentäminen 10 prosentilla vuosina 2005 ja 2006 vuoden 2003 tasosta. Sen avulla ei kuitenkaan pystytty rajoittamaan syvänmeren kalastuksen kasvua, koska joitakin syvänmeren kalakantoja, kuten molvaa, keilaa ja hopeakuoretta, pyydetään sivusaaliina.

Kalastusalusten kapasiteetin enimmäismäärillä ei voida rajoittaa syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta harjoittavien alusten määrää, koska ne ovat liian korkeita. Tämä johtuu käytetystä laskentamenetelmästä, joka on määritelty asetuksen (EY) N:o 2347/2002 4 artiklassa. Menetelmässä otetaan huomioon kaikkien niiden alusten kokonaiskapasiteetti, jotka joko vuonna 1998, 1999 tai 2000 ovat purkaneet yli 10 tonnia minkä tahansa syvänmeren lajien sekasaaliita, eikä kyseisen ajanjakson keskiarvoa.

Kyseinen puute on tehnyt myös pyyntiponnistuksen vähennykset tehottomiksi. Itse asiassa pyyntiponnistuksen vähentäminen ei vähennä käytännössä syvänmeren kantojen kalastuksen määrää. Se voi päinvastoin rajoittaa tarpeettomasti muiden lajien, kuten esimerkiksi mustakitaturskan, pyyntiponnistusta.

Tietoja syvänmeren lajeihin kohdistuvista eri kalastuksista on parannettava. Näin pyyntiponnistusta voitaisiin mukauttaa erikseen niissä kaikissa kohdelajien ja sivusaaliiden perusteella. Kalastuslupien myöntämisessä olisi myös otettava suuremmassa määrin huomioon jokaisen aluksen kalastustoiminta.

Komissiolla ei ole täydellistä käsitystä kalastuksessa käytettyjen pyydysten vaikutuksesta, sillä kaikki jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet sille pyyntiponnistusta koskevaa kertomustaan.

Tieteelliset näytteenotto-ohjelmat

Näytteenotto-ohjelmia on toteutettu syvänmeren kantoja koskevien puutteellisten tieteellisten tietojen takia. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei kuitenkaan ole tarpeeksi ohjeita tietojenkeräämistavoista. Näytteenottosuunnitelmien sisällössä ja laadussa on eroja eri jäsenvaltioiden välillä, minkä vuoksi niiden hyödyntäminen on vaikeaa. Kerättyjen tietojen yhdistämisen helpottamiseksi ja niiden laadun parantamiseksi tietojen toimittamiselle olisi laadittava vakiomuoto.

Seuranta ja valvonta

Tiettyjen lajien, kuten esimerkiksi keltaroussin, kohdalla voidaan ottaa käyttöön suojavyöhyke. Tällaisille vyöhykkeille saapuvien, syvänmeren kalastusluvan omaavien alusten on noudatettava tiettyjä sääntöjä. Kauttakulun aikana alusten on noudatettava kahdeksan solmun keskinopeutta sekä kiinnitettävä ja varastoitava kaikki aluksella olevat pyydykset.

Jäsenmaiden valvontaviranomaisten olisi käytettävä enemmän alusten sähköistä satelliittiseurantajärjestelmää (VMS). Järjestelmän avulla jäsenvaltiot voisivat ilmoittaa tarkastajille kyseisillä alueilla havaitusta epäilyttävästä toiminnasta ja tarkastaa alukset niiden saapuessa satamaan. Jokaiseen jäsenvaltioon olisi perustettava kalastuksen seurantakeskuksia, joiden avulla voitaisiin tarkastaa ne kalastusalukset, jotka kalastavat suojavyöhykkeillä tai kulkevat niiden kautta.

Liian monilla aluksilla on syvänmeren kalastuslupa, vaikka ne saavat saaliiksi vain vähäisiä määriä syvänmeren lajeja. Tämä vähentää syvänmeren kalastuksen pyyntiponnistusrajoitusten tehokkuutta ja voi johtaa ongelmiin valvottaessa muita kuin syvänmeren lajeja. Alus, jolla on syvänmeren kalastuslupa, voi laillisesti kalastaa alueilla, joilla jäsenvaltiolla on syvänmeren lajien kiintiöitä, vaikka se ei harjoitakaan syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle selvitys tarkastus- ja valvontamenettelyistä, joita ne soveltavat syvänmeren lajien purkamiseen nimetyissä satamissa.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston asetus (EU) N:o 1225/2010, annettu 13 päivänä joulukuuta 2010, EU:n aluksiin sovellettavien eräiden syvänmeren kalalajien kantojen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuosiksi 2011 ja 2012 [EUVL L 336, 21.12.2010].

Viimeisin päivitys 19.10.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun