RSS
Aakkosellinen hakemisto
Tämä sivusto on saatavilla 15 kielellä
Uudet kielet:  CS - HU - PL - RO

We are migrating the content of this website during the first semester of 2014 into the new EUR-Lex web-portal. We apologise if some content is out of date before the migration. We will publish all updates and corrections in the new version of the portal.

Do you have any questions? Contact us.


Aavan meren tuhoavat kalastuskäytänteet ja ekosysteemien suojelu

Aavan meren tuhoavat kalastuskäytänteet uhkaavat herkkiä syvänmeren ekosysteemejä. Komissio ehdottaa strategiaa haavoittuvien syvänmeren elinympäristöjen suojelemisen alalla toteutettavan kansainvälisen toiminnan vahvistamiseksi Yhdistyneiden Kansakuntien, alueellisten kalastusjärjestöjen ja kansainvälisten yleissopimusten puitteissa.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, annettu 17. lokakuuta 2007 - Aavan meren tuhoavat kalastuskäytänteet ja haavoittuvien syvänmeren ekosysteemien suojelu [KOM(2007) 604 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Komissio ehdottaa aavan meren herkkien ekosysteemien suojeluun tähtäävää kunnianhimoista strategiaa, joka perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen ja vaikutusten ennakkoarviointiin. Strategia vastaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmassa 61/105 esitettyyn ehdotukseen, joka koskee syvänmeren haavoittuvissa meriekosysteemeissä harjoitettavan kalastuksen sääntelyä.

Aavalla merellä harjoitettavat tuhoavat kalastuskäytänteet

Ihmisen toiminta uhkaa syvänmeren ekosysteemien biologista monimuotoisuutta ja tasapainoa. Pohjakalastuskäytänteet ja -pyydykset (pohjatroolaus, pohjaharat, pohjaan ankkuroidut verkot jne.) voivat vahingoittaa meren haavoittuvia elinympäristöjä peruuttamattomalla tavalla. Uhkia ovat myös hiilivetyjen etsinnän, merenalaisten kaapelien asentamisen tai jätteen mereen heittämisen kaltaiset toimet.

Tämä toteamus perustuu tutkimuksiin, joista on käynyt ilmi, että syvänmeren koralliriutoille on aiheutunut todellista vahinkoa Koillis- ja Länsi-Atlantilla sekä Tasmaninmerellä.

Ihmisen toimintaa uhkaa vaarantaa myös Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa (2002) sovittujen tavoitteiden saavuttamisen.

Euroopan unionin toiminta

Euroopan unionin (EU) toimintaa ohjaavat Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmassa 61/105 (EN) (ES) (FR) esitetyt suositukset syvänmeren haavoittuvan meriympäristön suojelemiseksi. Tässä päätöslauselmassa, jonka laatimiseen komissio aktiivisesti osallistui, kehotetaan alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä (alueellisia kalastusjärjestöjä) ja valtioita toteuttamaan ja panemaan ennen 31. päivää joulukuuta 2008 täytäntöön toimenpiteitä ennalta varautumisen periaatteen, ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Näillä toimenpiteillä määritellään aavan meren pohjakalastusta koskeva hoitojärjestelmä, joka perustuu:

  • kalastustoimien sallimista edeltävään vaikutusten ennakkoarviointiin;
  • haavoittuvien meriekosysteemien määrittelyyn tutkimuksen ja tiedonkeruun avulla;
  • haavoittuvilla alueilla määrättävään kalastuskieltoon.

Tässä strategiassa ehdotetaan keinoja suositusten täytäntöönpanemiseksi ja niitä pidemmälle menemiseksi.

EU:n on oltava maailmanlaajuinen liikkeellepaneva voima, joka edistää kansainvälistä keskustelua syvänmeren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta. Se auttaa Yhdistyneille Kansakunnille vuonna 2009 toimitettavan, tuhoavista kalastuskäytänteistä luopumisen edistymistä käsittelevän kertomuksen laatimisessa. Tämän lisäksi EU lujittaa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO (EN) (ES) (FR)) kanssa tekemäänsä yhteistyötä jäsenvaltioissa toteutettuja toimenpiteitä koskevien luotettavien tietojen keräämiseksi ja levittämiseksi. Kyseiset tiedot ovat perusta syvänmeren kalastusta koskevien teknisten ohjeiden kehittämiselle. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) ja alueellisten meriyleissopimusten puitteissa toteutettavan yhteistyön avulla on lisäksi mahdollista määritellä merten uhanalaisia elinympäristöjä.

Useimmille aavan meren alueille on jo perustettu alueellisia kalastusjärjestöjä. Näillä alueilla on toteutettu ekosysteemien suojelutoimenpiteitä, mutta niitä on täydennettävä soveltamalla ympäristöriskien hallintaan liittyvää järjestelmällistä ja ennalta ehkäisevää lähestymistapaa. Jotta kalastustoimintaan liittyvien haittojen ehkäisemisessä saavutettaisiin korkea suojelun ja tehokkuuden taso, alueelliset kalastusjärjestöt voivat soveltaa tiukempia sääntöjä suojelun vahvistamiseksi.

Ennen alueellisen kalastusjärjestön perustamista valtiot voivat panna täytäntöön väliaikaisia toimenpiteitä pohjakalastusalueiden säilyttämiseksi ja hoitamiseksi. EU tukee tätä lähestymistapaa käynnissä olevien neuvottelujen puitteissa, joiden tarkoituksena on perustaa uusi alueellinen kalastusjärjestö eteläiselle Tyynellemerelle. Se on myös sitoutunut osallistumaan Intian valtamerellä toteutettavien väliaikaisten toimenpiteiden kehittämiseen sopimuksen tekemiseksi vuonna 2008, ja kyseisten toimenpiteiden saattamiseen osaksi yhteisön lainsäädäntöä. Komissio suosittelee, että alueilla, joille ei ole vielä perustettu yhtään alueellista kalastusjärjestöä, aloitettaisiin asianomaisten osapuolten kesken neuvottelut tällaisten järjestöjen perustamiseksi.

Yhteisön alusten alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntelyn ulkopuolisilla aavan meren alueilla harjoittamia kalastustoimia olisi säänneltävä tämän tiedonannon liitteenä olevalla asetuksella (ks. Muut asiaan liittyvät asiakirjat). Kyseisessä asetuksessa, joka on tarkoitus hyväksyä vuonna 2008, pannaan täytäntöön YK:n kyseisten alusten suhteen antamat suositukset. Siinä säädetään erityisesti, että yhteisön alusten on saatava kyseisillä alueilla harjoitettavaa pohjakalastusta varten erityiskalastuslupa, joka myönnetään vasta vaikutustenarvioinnin jälkeen. Vaikutusten arvioinnissa on yksityiskohtaisten toimintasuunnitelmien perusteella tarkasteltava kyseisistä kalastuksista haavoittuviin meriekosysteemeihin kohdistuvien haittavaikutusten riskiä. Asetuksessa vahvistetaan myös vaatimukset, jotka koskevat seurantaa ja valvontaa, esimerkiksi tarkkailijoiden aluksella oloa, ja satelliittiseurantaan (VMS) liittyviä säännöksiä. Lisäksi siinä esitetään, että pohjapyydysten käyttö kiellettäisiin yli 1 000 metrin syvyydessä. Kalastusluvan saaneiden alusten on niin ikään ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille toimintansa aikana mahdollisesti havaitsemistaan haavoittuvien ekosysteemien alueista, jotta kyseisiä alueita voitaisiin tämän jälkeen tarvittaessa suojella.

Taustaa

Johannesburgin sitoumuksessa tuhoavien kalastuskäytänteiden ongelma otetaan osaksi globaalia kontekstia. Kalastusta ei pitäisi enää käsitellä erillisenä asiana, vaan se olisi nähtävä kestävyyden laajempaan ymmärrykseen kiinteästi liittyvänä kokonaisuutena myös aavan meren osalta. Juuri tätä lähestymistapaa noudatetaan myös komission tämänhetkisissä yhdennettyä meripolitiikkaa koskevissa ehdotuksissa. EU on päättänyt noudattaa Yhdistyneiden Kansakuntien kestävästä kalastuksesta joulukuussa 2006 antamassa päätöslauselmassa 61/105 suositeltuja periaatteita.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston asetus (EY) N:o 734/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta [EUVL L 201, 30.07.2008].

Viimeisin päivitys 27.10.2011
Oikeudellinen huomautus | Tietoa sivustosta | Haku | Yhteydenotot | Sivun alkuun